Ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen..

Hello! Ajattelin tulla tänään päivittämään hieman kuulumisia. Pari päivää vietin blogitaukoa ja alkuun mietin samaa tällekin päivälle, kunnes nyt istun tässä aamukahvilla puolenpäivän aikaan. Jouduin ottamaan flunssan vuoksi saikkua, jotta pöpö tässä viimeinkin hellittäisi. Päätä kolottaa, niveliä särkee ja voimat poissa, tuttua kenellekään muulle? No, tiedättekö mitä? Ekaa kertaa kahteen vuoteen olen yksinkertaisesti vain makoillut sängyssä ja kuunnellut äänikirjaa, ilman että minua tarvitaan mihinkään. Siis sanotaanko kauemmin kuin tunnin ja vieläpä hiljaisuudessa. Siis ihan totta, mietin juuri tiistaina, että taisi olla raskauden aikana kun olen viimeksi ollut kotona yksin niin, etten olisi tehnyt a) töitä b) blogia c) kotitöitä. Aivan ennenkuulumaton juttu ja silti asia, joka oli ennen ihan arkipäivää. Köllötellä ja katsoa Netflixiä tuntitolkulla työpäivän jälkeen (ilman häiriöitä tai melua), nukkua päiväunet tai syödä herkkuja keskellä viikkoa pelkäämättä, että näyttää sillä lapselle huonoa esimerkkiä. Siitä huolimatta ikävöin naperoa jo viimeistään puolenpäivän aikoihin tarhasta kotiin. Miten olikaan niin vaikeaa päästää kaikesta irti ja sairastaa?

Toki saikullakin joutuu heräämään lapsen kanssa seiskalta aamupuuhiin ja viedä tarhaan, mutta pari päivää on ollut todella outoa vain olla kotona ”tekemättä mitään”. Läppärikin on tällä viikolla auennut vain pari hassua kertaa, esimerkiksi eilen illalla kun yritin googlata helppoa ohjetta lapsen villapaitaan. Vihaan olla sairaana ja sitä, ettei jaksa tehdä mitään tai aivot eivät toimi, mutta eipä tässä muukaan auta. Ei aina voi touhottaa menemään sillä asenteella, että eiköhän tämä flunssa tästä jossain vaiheessa karise. Varsinkin kun on se tyyppi, joka on oikeasti maailman malttamattomin pysähtymään paikoilleen ja lepäämään. Ja myönnän, onhan tämä kieltämättä ollut ihanaa, vaikken mielelläni kyllä olekaan sairaana.

Mikäs olisi muka parempaa saikkupuuhaa kun neulominen ja äänikirjojen kuunteleminen, sängyssä. Tällä viikolla olen saanut kuunneltua loppuun Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut-kirjan ja voin suositella hurjasti!! Raskauden ja vauvavuoden aikainen stressi, äitiyden paineet ja vauvavuoden uupumus. Kaikki ovat todella tuttuja juttuja itselleni ja varmasti myös monelle teistä. Ihan ehdoton kirjasuositus kaikille mammoille 🙂

Pakkohan tässä on myös jakaa uusi lankasuositus! Nyt on tekeillä itseasiassa peräti kaksi projektia tuosta Viking Alpaca Mayasta, jossa on todella kivoja sävyjä. En tietysti voinut vastustaa tätä bubblegum-pinkkiä, josta on nyt tulossa joko paita tai neulemekko, en ole vielä osannut päättää. Hyvä vaihtoehto esimerkiksi tuplasti kalliimmalle Sandness Garnille, tätä maksaa yksi kerä 4,40€ 🙂 Itse teen näistä tuplalangalla tuota pinkkiä, jolloin neulos on hieman muhkeampaa. Pitäisi varmaan jo olla aloittamassa vähän keväisempiä proggiksia, mutten vaan voi vastustaa näitä pehmeitä alpakka-virityksiä. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että ehkä postaan jälleen huomenna, ehkä en. Yritän kuitenkin saada huomiseksi kasaan postauksen niistä intuitio-korteista kun niistä paljon kyseltiin.

 

Sisältää kaupallisen linkin.

2 Replies to “Ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen..”

  1. Ihanaa kun oot saanut lepäillä rauhassa, tekee hyvää sairaana vain levätä! 🙂 Se on vaikeata mutta sairaana sitä vain pitäisi olla levossa. Täälläkin muuten sairastetaan, mutta onneksi on jo paremmalla puolella. Ah, ihania nää sun neulokset. Toi lanka vaikuttaa ihanan pehmeältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *