Eläinkohtaamisia maailmalla

Muutama viikko takaperin olin viettämässä aikaa Momondon vaikuttajille suunnatussa inspiraatioillassa ja kuulemassa erilaisista matkakohtaamisista. Illan jälkeen aloin myös itse miettimään, että millaisia mieleenpainuvampia kohtaamisia on itselleni tullut vastaan matkoillani? Semmoisia, jotka olisivat mullistaneet omaa maailmaani ja suhtautumistani asioihin? Eräänä päivänä tässä tuumailin omia kohtaamisiani ja tajusin, että loppupeleissä tutustun todella harvoin matkoillani ihmisiin, tiedättekö sillein kunnolla. Toki saatetaan vaihdella kuulumisia muiden turistien kanssa, mutta uskokaa tai älkää, mutta ne kaikkein parhaimmat uudet matkakohtaamiset ovat olleet eläinten kanssa.

Paljastus: Oikeastaan en rehellisyyden nimissä edes itse etsi matkoilta uusia ystäviä, vaan pääfokus on rentoutumisessa ja juuri oman matkaseuran kanssa lomasta nauttimisessa. Oma perhe tai ystävät, kuka nyt onkaan se (maailman paras) matkaseura. Siitä nyt ei tietenkään ole koskaan mitään haittaa, vaikka lomalla tapaisikin uuden parhaan ystävän, mutta itselläni on melkeinpä jokaisella reissulla ollut jonkinlainen eläinystävä, josta eroaminen on aina ollut yhtä haikeaa. Aikaisemmin olen kertonutkin, että jos voittaisimme lotossa, perustaisimme aivan varmasti apujärjestön, joka pelastaisi, hoitaisi ja auttaisi katukoiria.

Saatatte muistaa kun kerroin reilu vuosi takaperin Seychellien matkapostauksessa koirakavereistamme, joista loman aikana tuli ystäviämme. Usein mietimme edelleen, mitä noille karvakamuille kuuluu. Ovatko ne saaneet uusia turistiystäviä? Tulevatko edelleen yöpymään saman terassin kivetykselle?Tässäpä vielä uudemmille lukijoille tarina Seychellien koirakamuista. Ihanan lempeästä Mammakoirasta, joka selvästi oli hiljattain saanut pennut ja pörröisestä kirppusäkistä, joka tuli aina auringon laskiessa nukkumaan terassillemme, mutta joka oli aina kadonnut aamun valjetessa. Molempiin näistä tutustuimme heti loman alussa. Mammakoira ilmestyi jostain aina jokaikinen päivä ja hengaili seurassamme rannalla, kunnes oli taas aika lähteä omille teille. Kirppusäkissä taas oli jotain todella erityistä ja olisin itse halunnut niiin kovasti adoptoida sen meille. Se oli samalla todella ujo ja säikky, mutta samalla niin kiltti ja luottavainen. Kirppusäkki tuli jokaisena iltana villamme terassille tietä pitkin kipittäen ja annoimme sille ruokaa, jonka jälkeen hauva jäi terassille nukkumaan vartioiden. Mietimme päivittäin, että mistä ihmeestä se tulee ja miksi se on aina aamuisin kadonnut? Onko Kirppusäkillä koti, vaikka se onkin aina yöt poissa?

Kaikki kuitenkin lähti aivan ensimmäisinä lomapäivinä koirasta, jonka Tommi löysi rannalta pää veressä. Pakkohan hauvaa oli autettava ja onni olikin kun löysimme Seychelleillä asuvan ranskalaisen pariskunnan, jotka ottivat hauvan hoiviinsa siihen saakka, että sille saataisiin apua. Loppupeleissä saimme yhteyden koirien suojelujärjestöön, jotka tulivat etsimään tuota koiraa. Päivät kuluivat ja tässä välissä ehdimme tutustua Mammakoiraan ja Kirppusäkkiin. Paikalliset ihmettelivät kun kannoimme kaupasta koiranruokaa ja erään kerran kauppias kieltäytyi myymästä meille koiranruokaa, koska kulkukoiria ei kuulemme kuulu syöttää. Sekin on tullut koettua, että ihmisten suhtautuminen kulkukoiriin on todella erilaista eri kulttuureissa. Toki, aihe on melko kaksipiippuinen, mutta omasta mielestäni jokainen elämä on yhtä arvokas. Sterilisaatio ja se etteivät ihmiset ota koiria kaduille hylättäviksi taas ovat juttuja, joilla ongelmaan voi puuttua, ei se että eläinten annetaan nääntyä nälkään omissa oloissaan.

Loma alkoi lähennellä loppua ja eräänä päivänä Mammakoira tuli tuttuun tapaansa moikkaamaan meitä. Sitten tapahtui jotain outoa ja hauva selvästi pyysi meidät katsomaan jotain. Lähdimme seuraamaan tätä kunnes rannassa keppi- ja roskakasasta paljastui yllätys: viisi koiranpentua. Olimme tuossa ajassa voittaneet tämän luottamuksen ja hän halusi ylpeänä näyttää meille pienet pennut. Ei ihmekään, että tällä oli nälkä! Pentujen pesä ei ollut kummoinen ja myös mietitytti, miten ruoka riittäisi niiden kasvaessa. Saimme yhteyden pelastusjärjestöön, jonka työntekijöistä toinen on muuten Seychellien presidentin tytär. Yhden yön nukkuivat pennut emoineen terassillamme, äitini kylvetti pienet pennut kirpuista ja annoimme hauvojen syödä vatsan täydeltä koiranruokaa. Koirapelastajat tulivat villallemme seuraavana päivänä ja ottivat luovutusikäiset pennut mukaansa, jotta nämä saisivat mahdollisimman hyvän alun elämälleen ja toivon mukaan myös uuden kodin. Lisää katukoiria ei nimittäin tähän maailmaan tarvita. Olen nähnyt Indonesiassa niin arkoja ja huonosti kohdeltuja katukoiria, että ihan ahdistaa. Järjestöllä oli tietyn kapasiteetin hoitola, jossa oli valtavan mukavat oltavat hauvoille, äitini kävi nimittäin paikan päällä katsomassa. Samalla saimme kirppushampoota, jolla saimme pestyä kirppusäkin putipuhtaaksi. Mietimme, että olikohan tuo Kirppusäkin ensimmäinen suihku?

Mammakoira

Mammakoiran pentu <3

Asia, joka lomalla jäi harmittamaan oli se, ettei Kirppusäkki (kuvassa) mahtunut loppupeleissä hoitolaan, jolla oli jo täysi kapasiteetti autettavia koiria. Siitä saakka olenkin miettinyt Kirppusäkkiä ja haaveillut paluusta Baie Lazareen katsomaan hauvaystäväämme. Ehkä vielä joskus? Myöhemmin näimme Facebookista koirajärjestön sivuilta päivitystä Mammakoiran pennuista kasvaneina ja tarina sai onnellisen lopun. Jee! Jokainen elämä on pelastamisen ja ystävyyden arvoinen 🙂

Millaisia reissukohtaamisia teillä on ollut? Onko muita, jotka saavat matkoilla eläinkavereita?

 

Osa kuvista: Ronja Rajala

12 Replies to “Eläinkohtaamisia maailmalla”

  1. Voi Kirppusäkkiä! <3
    Jonkin verran olen reissatessa törmännyt kulkukoiriin – varsinkin Kreikan saarilla. Kanarialla taas olen törmännyt enemmänkin kulkukissoihin.

  2. Ihana tarina! ♥
    Ja ihania olette, kun näitte vaivaa karvakuonojen eteen. Tuli niin hyvä mieli tästä!
    Mä haaveilen myöskin kulkukoirien auttamisesta. Oon myös sanonut, että jos lottovoitto joskus osuu kohdalle, niin ihan ekana pistän pystyyn jonkin järjestön.

    1. Kiva kuulla, niin meillekin 🙂 Harkittiin tuolloin, että oltaisiin adoptoitu joku noista meille, mutta hitto kun olen allerginen ja jo kaksi koiraa :/

  3. Oi kuinka ihania olette <3 Satakoon kaikki hyvä teille takaisin moninkertaisena ilona!

  4. Aivan ihana tarina <3 tosi hienoa, et autoitte ja vauvelit pääsi turvalliseen paikkaan! Tämä on itelle pahinta reissaamisessa ku kohtaa näitä riepuja, voi kun voisi auttaa niitä kaikkia. Olen itse suunnittelut myös, että jos joskus jostain voittaisin isomman summaan rahaa, kiin ehdoton hyväntekeväisyyskohde olisi eläimet <3

  5. Oi voi, näinhän ne reissut tuppaa menemään. Viimeksi kun lähdin joogaretriitille, päädyinkin vapaaehtoistyöhön koiratarhalle. Ei vain tuntunut mielekkäälle semmoinen itsensä hemmottelu kun ympärillä oli kärsiviä eläimiä. Nyt ei olekaan tullut reissattua hetkeen kun jossain vaiheessa alkoi budjetti poksumaan niin pahasti kun piti jokainen kohdalla sattunut hylätty hoitaa. Tulee halvemmaksi sponsoroida noiden järjestöjen työtä täältä kotoa 🙂
    Mutta eikö olekin ihana seurata kun tulevat kuntoon ja saavat kodin? Vinkkinä muuten, että kannattaa ilmoittautua aina lentokummiksi reisuilla. Riippuu tietysti vähän mistä ja miten reissaa, mutta voi ihan hyvin olla, että omasta kohteesta joku olisi tulossa Suomeen uuteen kotiin. Kovasti tietysti nuo eläinten sairaudet nykyään puhuttaa, mutta kyllä niitä resistenttejä bakteereja ym on ihan meillä suomalaisillakin – ihmisillä.

    1. Hyviä pointteja! Ja ehdottomasti palkitsee hurjasti kun näkee avun tuloksen <3 Täytyy ehdottomasti tutkia tuota lentokummi-juttua! Kiva kun kommentoit 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *