Äitiys ja kehoni, kuinka olen muuttunut? + arvonta äideille

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Loppukeväästä vietämme poikamme kaksivuotis-synttäreitä ja siinä samassa tulee tietysti täyteen kaksi vuotta synnytyksestä. Hetkestä kun maailmani mullistui, lopullisesti. Minusta tuli äiti ja elämä sai aivan uuden tarkoituksen. Pieni ihminen tarvitsee minua ja elämäni tärkein tehtävä on taata tuolle pienelle pojalle kaikki, mitä tämä tarvitsee. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä millainen olen nyt. Verrattuna siis siihen, mitä olin vuosi, kaksi tai kenties viisi vuotta sitten? Paljon on tapahtunut, olen muuttunut fyysisesti ja henkisesti, mutta kuinka? Olen kirjoittanut blogissa paljon kehon muutoksista raskaana ja synnytyksen jälkeen. Yleinen toteamus on, että kehon palautuminen raskaudesta kestää vähintään yhtä kauan kun itse raskaus, eli 9kk. En itse juurikaan stressannut kehon muutoksista raskauden aikana. Miksi nyt suotta jännittämään jotain, jolle nyt ei oikeastaan edes voi mitään? Aina voi rasvailla vatsaa ja ennaltaehkäistä vaikka nyt niitä venymäarpia, mutta loppupeleissä se vatsan kasvaminen on kuitenkin väistämätön tosiseikka, samoin kuin moni muu asia. Raskaus opetti ainakin minulle olemaan armollisempi itselleni. Hyväksymään sen, että kroppa muuttuu ja mullistuu, vieläpä maailman tärkeimmästä syystä. Eihän siinä nyt ole mitään kamalaa.

Täysi totuushan on, että raskaus ja synnytys muuttavat kehoa ainakin jollain tapaa. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Toisilla äitiyden tuoma mullistus voi olla enemmän henkistä, toisilla taas fyysistä. Itselläni suurimmat mullistukset olivat henkisellä puolella, mutta kyllähän niitä fyysisisiäkin on riittänyt: Raskauden ja imetyksen tuoma nesteturvotus, ihon venyminen, rintojen muutokset ja toki koko kehonkoostumuksen muuttuminen. Omalla kohdallani lihasmassaa lähti ja tilalle tuli raskauden aikana rasvaa. Vaikka paino olikin vuosi synnytyksen jälkeen tasan sama kuin ennen raskautta (tai jopa vähemmän), oli kehonkoostumus täysin erilainen. En itse saanut raskauden aikana venymäarpia, mutta toki myönnän, että varsinkin vatsan iho koki melkoisen venymismaratonin, eikä ole edelleenkään täysin yhtä litteä kuin ennen raskautta. Rintani ovat pienentyneet kahdella kuppikoolla, joten valehtelisin jos sanoisin, että olen tismalleen samanlainen kun ennen raskautta.

Lueskelin juuri läpi vanhoja kirjoituksiani aiheesta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Teksteistä tuli ilmi täysin samat jutut mitä pyörii mielessä tälläkin hetkellä: Suurin muutos äitiydessä tapahtuu pään sisällä, usein ne fyysiset mullistukset ovat toissijaisia, toki suuria asioita nekin. Raskauden aikana se ratkaisevin juttu itsensä ja muuttuvan kehon hyväksyntään oli juuri se miksi tämä kaikki tapahtuu, nimittäin sen oman rakkaan pienokaisen tähden. Vaikka ennen raskautta jaksaisi kuinka stressata ulkonäköseikoista ja kehon muuttumisesta, ovat nuo asiat juuri siinä hetkessä täysin toissijaisia. Muutoksista huolimatta, rakastan kehoani. Voisin todeta, että juuri äitiys on opettanut itselleni enemmän itseni ja oman kehoni hyväksymistä. Olen tyytyväinen siihen, millainen olen, vaikken olekaan täydellinen. En haluaisi olla kukaan muu kuin minä, pienen pörröpäisen kohta kaksivuotiaan villin pojan äiti.

En ole koskaan aikuisiällä mitenkään pakonomaisesti stressannut painostani, mutta toki myönnän aikaisemmin kiinnittäneeni siihen enemmän huomiota. Kyllä, liikuin toki hyvän olon vuoksi, mutta myös pitääkseni painoni kurissa. Tietysti sitä synnytyksen jälkeen kiinnitti normaalia enemmän huomiota painoonsa, sanoisinko, että siinä vaiheessa kun puntari näyttää sen 20kg enemmän kun vajaa vuosi aikaisemmin, on ihan ymmärrettävää, että asiaa miettii. Sitä siis, että palaako sitä koskaan takaisin ”normaaliksi”. Voin todeta, että nykyään en ajattele painoani ollenkaan. En ole käynyt puntarilla kai viime kesän jälkeen ja itselleni liikunnassa se tärkein juttu on juuri hyvä olo ja itsestään huolta pitäminen. Sanoisinko, että vaikka palautumiseen menee aikaa, olen itse luottanut paljon siihen, että keho palautuu itsestään. Alkuun yritin hikihatussa liikkua ja päästä eroon imetyspöhötyksistä, mutta siinä vaiheessa kun viime kesänä lopetin reilun vuoden imetystaipaleen, lähti keho palautumaan kuin itsestään.idkuva

Olen todennut, että raskauden jälkeen on tasan yksi ainoa asia vaatekaapissa, joka on lähtenyt uusintaan: Rintaliivit! Fakta on, että keho muuttuu vuosien varrella, esimerkiksi kuppikoko voi vaihdella hurjastikin ja toki painonvaihtelutkin vaikuttavat siihen. Itse olen joutunut siirtymään kaksi kuppia pienempään, mutta eihän siinä. On ainakin ollut hyvä syy uusia samalla alusvaatevalikoimaa ja heittää menemään niitä nyhvääntyneitä kappaleita, joiden olisi ollut aika lentää roskiin jo vuosia sitten. Itselläni pitkäaikaisimmat rintaliivit ovat olleet juurikin Changelta (lisäksi muuten myös ne istuvimmat) ja olen ollut jo vuosia merkin asiakas. En tiedä mitään inhottavampaa kun epämukavat ja huonosti istuvat rintaliivit. Siis tiedättekö niitä halpoja, joita aina silloin tällöin on sortunut tilaamaan jostain nettikaupasta ihan vain sen tähden, että näyttävät kuvissa niin kivalta. Totuus selviää siinä vaiheessa kun haet paketin ja toteat liivien kiristävän ja hiertävän, vaikka luulit ottaneesi oikean koon. Puhumattakaan siitä, että välillä on todella vaikea löytää esimerkiksi ympärysmitan 65 liivejä tai sitten taas niitä suurempia kuppikokoja. Ihan kun kaikkien pitäisi istua niihin standardikokoihin, eihän se ole realistista! Alusvaatteiden kun on tarkoitus olla justiinsa, eikä sielläpäin. Itse yllätyin aikoinaan kun Changen myyjä kiikutti minulle joskus sovitukseen E-kupin liivit. Mitä hittoa, minulleko? Vielä enemmän yllätyin kun ne vielä passasivat. Alusvaatteiden suhteen moni nainen tarvitsisi kipeästi apua sopivan koon löytämisessä, mutta harmittavan harvassa paikassa sitä on tarjolla. Paitsi Changella, jossa asiakkaalle etsitään juuri se sopiva koko ja malli mittojen mukaan.

Changen Sisterhood-kampanja meneekin yhteen oman ajatusmaailmani kanssa, nimittäin siinä, että jokainen keho on kaunis. Olit sitten pitkä, lyhyt tai vartalotyyppisi mikä tahansa. Jutun juju onkin kiinnittää huomio asioihin, joista eniten pitää omassa kehossaan ja oppia rakastamaan itseään juuri niiden vuoksi. Olet uniikki ja jokaisen naisen pitäisi olla siitä ylpeä, eikä ajatella, että kaikkien pitäisi istua johonkin tiettyyn standardiin. Ei löydy yhtä täydellistä, vaan niin monta erilaista täydellistä kun meitä naisiakin on.

Yhteistyön tiimoilta sain myös kunnian arpoa yhdelle äidille siellä ruudun toisella puolella vapaavalintaisen alusasusetin, jonka voittaja pääsee valitsemaan Changen liikkeeseen ammattitaitoisen henkilöstön opastamana.

Osallistustumisohjeet:

 

Kommentoi tähän postaukseen mistä erityisesti pidät itsessäsi ja miten itse suhtauduit äitiyden tuomiin muutoksiin? Jätäthän kommentin mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajaan yhteyden. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 22.4 saakka.

Hyvä me äidit!

 

EDIT: Arvonta on suoritettu ja voittaja kontaktoitu. Voittaja on julkistettu myös kommenttiboksissa.

 

Kuvat Jutta. Korut Glitter.

50 Replies to “Äitiys ja kehoni, kuinka olen muuttunut? + arvonta äideille”

  1. Pidän pitkistä jaloistani ja käsistäni, rinnoistanikin 🙂
    Olen saanut molemmissa raskauksissa paljon kiloja huolimatta päivittäisistä lenkeistä ja terveellisestä ruokavaliosta. Esikoisen täyttäessä vuoden olin laihtunut todella paljon. Nyt palautuminen on sujunut hieman hitaampaa, ja yoivon, ettei kilot tipu niin paljoa. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa harrastaa lihaskuntoa. Mikäs tässä. Eniten kyllä jännittää mitä rinnoilleni tapahtuu toisen imetyksen loppuessa 😀

  2. Onko hassua sanoa,että parasta on sisäinen itsevarmuus. Kolmen raskauden ja nyt yhteensä viiden vuoden imetys on todellakin jättänyt jälkensä,mutta elämäni kalleimmat aarteet saavat kyllä näkyä kehossani.
    Äitiys on tuonut muutoksia lähinnä hermoihin ?? Ne ei ole enää entisellään.

  3. Äitiys ja raskaus todella tuovat muutoksia, sekä henkisesti että fyysisesti. Minulla tulee myös kesällä kaksi vuotta synnytyksestäni ja nyt vasta tämän vuoden puolella tuntuu että alan jälleen tunnistamaan kehoni omaksi ja todella voimaan hyvin omassa kehossani. Olin ennen raskautta onnistunut laihduttamaan melkoisesti, joten jo lähtökohdat raskauden aikaiselle painonnousulle olivat kovin stressaantuneet. Lopulta en kuitenkaan mitenkään pakonomaisesti tuijottanut painoa raskauden aikana ja lähes kaikki kilot jäivätkin synnärrille. Mukaan sain kuitenkin maailman rakkaimman asian, oman tyttären ja siinä sivussa kovin vieraalta tuntuneen vartalon. Jouduin raskauden aikana kahteen kertaan leikkauspöydälle, joten vatsan aluetta koristaa loppuelämän useampi leikkausarpi. Minulla imetys vaikutti niin, että rasva paloi ja paino toppui. Jäljelle siis kaikesta tästä jäi löysää nahkaa uusilla arvilla ja tyhjiltä tuntuneet rinnat. Imetyksen jälkeen paino alkoi jälleen nousemaan, mutta vihdoin nyt alan olla taas sinut oman vartalon kanssa. Olen löytänyt tasapainon liikunnan ja ravinnon suhteen ja uusi filosofiani onkin, että ei ole kiire minnekkään, käytettävissä on kaikki aika maailmassa. Liikunnan tarkoitus on tuoda hyvää oloa, enkä enää tee sitä pakonomaisesti vain ulkonäön vuoksi. Koen siis, että äitiys on omalla kohdallani tuonut lisäämään armollisuutta omaa kehoani ja voin nykyään jo sanoa pitäväni eniten kokonaisuudesta.

    Tunnistin paljon samoja tunteita, joita kirjoitit vauvavuodesta ja masentuneisuudesta. En olisi itse ikinä selvinnyt ilman tukiverkkoa, josta olen ollut kovin kiitollinen. Paljon siis voimia sinne <3 Onneksi asioilla on tapana järjestyä.

  4. 5kk ikäisen pojan äitinä myös minulla rintaliivit lähti uusintaan, muuten samat vanhat vaatteet menevät raskauden jälkeen päälle 🙂
    Arpia ei tullut ja palautuminen kävi yllättävänki nopeasti omalla kohdalla.
    Olen aina tykänny mahastani ja tykkään edelleen 🙂

  5. Kropan muutokset äitiyden myötä tuntuu yllättävän luonnollisilta, vaikka sitä etukäteen stressasinkin. Tykkään siitä, että vasta nyt raskauden jälkeen (32 v) kasvoistani on lähtenyt sellainen lapsenpyöreys pois 😀 Kroppa hakee vielä tasapainoaan, koska beibe on vasta muutaman kuukauden, mutta kiva vartalo sieltä on paljastumassa, vaikkakin erilainen kuin ennen. Tykkään myös omista paljaista kasvoistani nyt enemmän kuin ennen. Kun ei ole aikaa meikata, niin sitä huomasi, että ei meikkiä niin tarvitsekaan. Omat piirteet on kauniit sellaisinaan.

  6. pidän ihostani – se on pehmoinen ja pääasiassa hyvinvoiva 🙂 muutoksia kroppaan tulee läpi elämän, enkä viitsi jäädä murehtimaan niitä. maailmassa on muutenkin liikaa murehdittavaa!

  7. Olin niin kiitollinen omalle keholle miten se venyi ja paukkui ja sitten muutamassa kuukaudessa palautui niin hienosti, vaikka toki ei ikinä entiselleen. Olin myös niin häkeltynyt miten synnytys sujui, niin mielettömällä voimalla synnytti vauvan ja sitten kun lapsi oli rinnalla niin maitoa alkoi tulla. Käsittämätön naisen keho. Nyt on vajaa kolme vuotta ensimmäisestä synnytyksestä ja toinen muru tulossa touko-kesäkuun vaihteessa, vieläkö palautuminen menee omalla painollaan vai joutuuko oikeasti hommiin 😀

  8. Pidän siitä että kehoni on vahva ja toimiva. Äitiyden tuomat muutokset ovat lähinnä henkistä laatua. Kroppa on saanut osansa, mutta ennenkaikkea kyse on henkisestä prosessista 🙂

  9. Pidän kauniista, iloisista kasvoistani, en kyllä vartalostakaan keksi mitään kohtaa, josta en varsinaisesti pitäisi. Huolehtimalla terveellisestä ruokavaliosta, unesta ja säännöllisestä liikunnasta siten kun se arjen puitteissa vaan on mahdollista, auttaa hyvinvoinnissa ja tyytyväisyydessä omaan kehoon.
    Äitiys tuo jokaiselle erilaisia muutoksia, ei niille voi mitään ja siten yritän asiaan suhtautuakin 🙂

  10. Pidän vahvoista jaloistani. Aluksi imetys vei mukanaan kaikki raskauskilot ja enemmänkin, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin.. Itselleni vaikeinta on painonvaihtelu, en saa sitä pysähtymään. Uusia alusvaatteita tarvitsisin kipeästi ?

  11. Olen kyllä ihan tyytyväinen itseeni kaikinpuolin. Toki kiinteyttää voisi vähän sieltä sun täältä mutta onnellinen siitä että keho on terve. Äitiyden tuomat muutokset ovat hämmentäviä, missä on mun tissit…:)

  12. Pidän sirosta kropastani, joka on kestänyt yllättävän hyvin aikaa ja herkuttelua. Äitiys ei sinänsä stressaa, vaan otan kaikki muutokset ihan hyvillä mielin vastaan. Eipä kukaan säily aivan samanlaisena läpi elämäänsä ja muutokset ovat ihan luonnollisia. Positiivisella mielellä 🙂

  13. Tällä hetkellä pidän ylivoimaisesti eniten mun jättimasusta, jossa vauva vielä toistaiseksi majailee. Laskettuun aikaan viikko, ja olo alkaa olla aika malttamaton.. Olen koko raskauden ajan nauttinut kehostani enemmän kun koskaan. Olen tuntenut itseni niin kauniiksi ja hyvinvoivaksi, vaikka paljon on kaikenlaista raskauskremppaa ollut, ja yli puoleen väliin asti oksentelin päivittäin. Silti on ollut uskomattoman ihana olo omassa kropassa, kun tuntee ja näkee, että se tekee nyt tärkeintä työtään. Uskon ja toivon, että pystyn olemaan yhtä positiivisella mielellä kehostani vauvan synnyttyä, ja antamaan rauhassa aikaa palautumiselle ja muutoksille.

  14. Itsellä on ollut aika heikko itsetunto vartalon suhteen synnytyksen jälkeen josta on siis 11kk.Järkyttävää myöntää etten ole ollut kenenkään edessä alasti koko raskausaikana tai synnytyksen jälkeen.Hieman retuperällä myös tuo alusvaateosasto siitä syystä? Onneks mulla on hyvä tukka sentään.

  15. Pidän koko kehostani, rinnat ovat hieman kärsineet, muutamia raskausarpia näkyy mutta muuten äitiys on niin hieno asia. Osallistun arvontaan.

  16. Pidän etenkin silmistäni ja rinnoistani. Kaksi raskautta lyhyellä aikavälillä ovat muuttaneet kehoani ja palautuminen on selkeästi hitaampaa toisen synnytyksen jälkeen. Koitan olla suvaitsevainen vatsamakkaraani kohtaan, olenhan saanut ihanat tytöt. Osuisipa voitto kohdalleni!

  17. Pidän silmistäni ja hymystäni. Myös iholleni saan olla kiitollinen, raskausarpia tuli tasan yksi pieni ja sekin napakorureiän takia? Synnytyksestä vasta 11 viikkoa, paino suht sama kuin ennen raskautta, mutta kehonkoostumus tosiaan ihan toista luokkaa. Sektion vuoksi liikkumista täytynyt rajoittaa, mutta pikkuhiljaa.. Uudet upeat alusvaatteet saattais antaa motivaatiota herkkulakkoon!

  18. Pidän hymykuopastani, pohkeistani ja rinnoistani, mutta siihen melkein jääkin. Minulla on koko elämäni ollut ongelmallinen suhde ulkonäkööni ja äitiyden mukanaan tuomat kilot ovat aiheuttaneet ahdistusta. Nykyään kuitenkin olen jaksanut taas kuntoilla ja katsoa ravinnon perään, niin terveemmällä tiellä ollaan ja pienikin kiinteytyminen kehossani saa minut hyväksymään itseni paremmin.

  19. Omasta raskaudesta on jo aikaa, ja stressaavan elämäntilanteen takia painoni ei montaa kiloa noussut. Synnytyksen jälkeen aloinkin pian muistuttaa lähinnä luurankoa, se oli kamalaa. Mielummin olisi ottanut lisäkiloja kuin ollut siinä tilassa. Onneksi tilanne ajan mittaan tasapainottui, ja tänä päivänä kun vuodet ovat tuoneet lisää mittasuhteita elämään, olen päättänyt rakastaa itseäni sellaisena miltä se peilikuva minäkin aamuna näyttää :D. Jonain aamuna on litteämpi vatsa kuin toisena, jonain päivänä haluaa korostaa melko näyttävää rintavarustusta, jonain toisena päivänä taas kätkeä sen löysemmän paidan alle. Ehkä tuo rintamus onkin se paras puoleni ;). Ja ammattilaisen mittaama setti olisi kyllä enemmän kuin tarpeen, ei ole hajuakaan mikä se oikea koko tällä hetkellä mahtaa olla!

  20. Pidän itsessäni selästäni ja kasvoistani. Suhtauduin raskauksien tuomiin muutoksiin (molemmissa raskauksissa 25kg) rakkaudella ja inholla. Inholla, koska sairastin syömishäiriötä vielä ensimmäisen raskauden aikana ja keho muuttui niin radikaalisti enkä ollut vielä silloin valmis hyväksymään kroppaani. Toisen raskauden aikana aloin jo pitämään kropastani, koska kannoinhan niin arvokasta ihmettä sisälläni. Kuitenkin toisen raskauden jälkeen sairastuin mm. Kolmoishermosärkyyn ja CRPS-oireyhtymään, että meni tosi pitkä aika, ennen kuin pystyin taas keskittymään itseeni, hyvinvointiini ja liikuntaan. Nyt kahden vuoden jälkeen synnytyksestä voin sanoa, että todella rakastan kroppaani, ja en katso enää inholla itseäni. Pystyn myös harrastamaan liikuntaa ja raskauskilotkin on lähteneet.

    Olis aivan mahtavaa voittaa alusvaatesetti Changelta. Viime jouluna mieheni osti mulle lahjaksi liivit sieltä, ja oon ollut todella tyytyväinen. Kuitenkin nyt oon lopettanut imetyksen ja rintojen koko muuttunut, niin tarvetta olisi uusille rintsikoille.

  21. Äitiys on tietyllä tapaa muuttanut suhtautumista omaan vartaloon. Enää ei jaksa stressata samalla tavalla, vaikka toki edelleen oma ulkonäkö kiinnostaa ja aina voisi muutaman kilon tiputtaa 😀 Olen kuitenkin super ylpeä omasta kehosta:se on kantanut, kasvattanut ja synnyttänyt ihanan pienen tytön ja se jos mikä on uskomaton suoritus kaikille äideille 🙂 Täältä löytyy muuten muutaman viikon teidän poikaa vanhempi tyttö.

  22. Laskettu aikani on vasta 6kk kuluttua, joten paljonkaan kehossa ei vielä ole muutoksia tapahtunut. Mahaa ei näy vielä. Lähinnä odottelen mielenkiinnolla tulevaa, kun kyseessä on ensimmäinen raskaus. Pidän eniten sopusuhtaisuudestani.

  23. Hei!

    Olen itse raskaana ja odotan esikoistani. Mielestäni naisille asetetaan hirveästi paineita kehon palautumiseen raskaudesta. Kiitos tästä tekstistä – siitä sai positiivisen kuvan kehon muokkaantumisesta!

  24. Ulkonäöllisesti pidän luontaisesta hoikkuudestani, minun ei ole koskaan tarvinnut kummemmin miettiä painoa. Myös silmiäni pidän yhtenä parhaimmista piirteistäni?jos taas ajattelen asiaa muuten kuin ulkonäön kannalta, koen olevani melko avomielinen ja suvaitsevainen.

    Äitiys on muuttanut paljon. En jaksa stressata peilin edessä jokaista pientä kauneusvirhettä ja keskityn enemmän olennaisimpiin asioihin. Nyt kun olen toista kertaa raskaana, huomaan olevani myös pirun ylpeä kropastani: ei se varmasti muiden silmissä ole kovin ihneellinen, mutta minulle se on antanut paljon, nimittäin lapset.❤

  25. Raskauden myötä kiloja tuli yli 20, mutta kroppa palautui jopa alle lähtöpainon ihan omaan tahtiinsa siinä vauvavuoden aikana. Jotenkin raskaus ja äitiys tuntuivat niin luonnollisilta asioilta, että oman kropan muutoksiin suhtautui vain suurella kiitollisuudella.

    En ehkä edes osaa vastata mistä erityisesti pitäisin itsessäni, ehkä se on se kokonaisuus. Tokihan sitä voisi aina olla kiinteämpi, mutta sekin on ihan omasta toiminnasta kiinni ;). Olen iän ja kokemuksen myötä löytänyt oman tyylini sekä juuri minun kropalleni sopivat vaatemallit. Istuvat ja kunnolliset alusvaatteet ovat minulle ehdottomasti se, mistä pukeutuminen lähtee ja olenkin ollut Changen uskollinen asiakas jo vuosia!

  26. Raskauden, synnytyksen ja imetyksen myötä kroppa on kyllä muuttunut paljon, mutta en voi sanoa että huonompaan suuntaan. Jokainen raskausarpi ja jälki kertoo vain siitä maailman tärkeimmästä tehtävästä, jonka oma kroppa hoiti kunnialla maaliin asti. Ja kuinka hyvin siitä kaikesta loppupeleissä palautui, vaikka kiloja kertyi paljon. Joten en ehkä osaa sanoa yhtä kohtaa missä itsessäni pidän, vaan olen oppinut arvostamaan itseäni kokonaisuutena, vikoineen päivineen.

  27. Rinnoistani tykkään. Äitiys tuonut lähinnä henkisiä muutoksia 😀 Mukana.

  28. Ihania kuvia!!!

    Pidän itsessäni eniten jaloistani. Ne ovat mielestäni ulkoisesti kauniit ja sopusuhtaiset, mutta pidän myös siitä kuinka vahvat ne ovat. Monet vietetyt vuodet jalkapallokentillä onneksi näkyvät! ?
    Äitiyden tuomat ulkoiset muutokset olen ottanut vastaan melko rennolla asenteella, olen siitä itsekin ollut kovin yllättynyt, mutta niin se vain menee, että elämässä on aika paljon tärkeämpiä asioita tällä hetkellä, joihin kannattaa ajatuksensa keskittää! Tyttäreni on saman ikäinen, kun teidän poika ja komppaan täysillä sitä, että henkinen puoli äitiyden myötä on kaikista suurimman myllerryksen käynyt! Yllätyksenä tuli se, kuinka muuten melko rennon asenteen omaavana en osannut antaa itselleni yhtään armoa äitiydessä. Pikkuvauva aikana tuntui usein siltä, että en riitä, enkä tiedä yhtään, mitä milloinkin piti tehdä. Olin surullinen siitä, kun moni yritti lohduttaa sanomalla, että ”kyllä ne vauvan itkut oppii tunnistamaan nopeasti ja toimimaan niiden mukaan”, täytyy sanoa, että itse en kyllä oppinut! Liian usein tunsin itseni epäonnistuneeksi, kun en ”osannut” hoitaa vauvaa. Kuitenkin heti, kun päiviin alkoi tulemaan selkeä rytmi aloin nauttimaan äitiydestä uudella tavalla ja tunsin itseni supermutsiksi! Ja nykyään tytön ollessa pian 2 vuotias nautin jokaisesta hetkestä, jonka hänen kanssaan vietän ja tunnen niin suurta riemua ja ylpeyttä jokaisesta uudesta sanasta ja opitusta taidosta. Kuinka mahtava tyyppi voikaan tuollainen mini olla!

  29. Sain ensimmäisen lapseni viime vuonna. Vartalo on todella muuttunut ja tähän asti olen käyttänyt pelkästään imetysliivejä, vanhat kun ei sovi päälle. Uusille olis siis tarve.

    Kropassani pidän siitä, että minulla on edelleen jonkinlainen vyötärö ja pohkeeni näyttävät hyvältä. Pidän myös sektioarvestani.

    Äidiksi tuleminen sai minut arvostamaan vartaloani enemmän ja olemaan itselleni armollisempi. Suhtaudun nyt vartalooni luonnollisemmin ja ylpeämmin.

  30. Haluaisin lahjoittaa palkinnon rakkaalle ystävälleni jos onnin sattuisi potkaisemaan, sillä hän on tuore äiti joka ansaitsisi vähän hemmottelua <3

  31. Vartalossani en ole huomannut hirveästi muutoksia, tietenkin kiloja on muutamia kertynyt ajan saatossa pienen kanssa, kun liikkuminen jäänyt vähemmälle. Enemmänkin muutokset ovat henkisiä, ajattelen asioita enemmän lapseni kannalta 🙂

  32. Ennen raskautta pidin vahvasta ja sporttisesta kehostani. Nyt raskauden aikana rakastan mahaani ja pienen liikkeitä♡ Liikunta on aina ollut minulle henkireikä, nyt olen kuitenkin joutunut lepäämään ja himmaamaan tahtia loppuraskaudesta. Raskaus on pakottanut katsomaan asioita pienen silmin. Mitä sitä ei tekisikään sen rakkaimman tähden. Mutta mielen myllerrys on ihan hyväkin asia, tulee pysähdyttyä omien ajatusten äärelle ja keskusteltua paljon avopuolison kanssa raskauteen liittyvistä tuntemuksista ja ajatuksista.

  33. Kun nyt mietin, niin ulkoisesti pidän eniten pienuudestani ja siroudestani sekä siitä, että olen ”luonnostaan lihaksikas” xD, siis en treenaa aktiivisesti mutta näytän silti ihan ok kuntoiselta. Sisäisesti pidän siitä, että minulta löytyy sisua ja haluan olla oikeudenmukainen.

    Mulle tää oli vaikea kysymys, sillä olen todella itsekriittinen – olen aina ollut, eikä äitiys ole tehnyt siitä helpompaa. Muistan kun joskus teininä itkin peilikuvani edessä, kirjasin jopa paperille ylös kaikki ”virheeni” (ulkoiset), ja huomasin että jokaisessa ruumiinosassani oli mielestäni vikaa. Surullista! No, sittemmin on itsetuntoni hieman parantunut, olen oppinut olemaan välillä armollisempi itselleni, mutta raskaus pisti kyllä pakkaa sekaisin. Se keho, jonka olet tuntenut 26 vuotta, onkin yhtäkkiä täysin vieras.

    Palauduin suht nopeasti raskauden jälkeen entisiin mittoihin, mutta kamppailen samojen juttujen kanssa kuin sinäkin. Kehon koostumus ja rinnat nyt ovat ainakin erilaiset. Jännitän, miten käy imetyksen lopettamisen jälkeen – mitä on jäljellä 😀 haluaisin olla aidosti ylpeä siitä, millainen kultakimpale tällä kropalla on kasvatettu. Tiedän, että ongelma on ennen kaikkea pääkopassani. Vaikka kuka kehuisi ja ylistäisi, ei sillä ole mitään merkitystä silloin kun itse näkee itsensä huonona. Jos voisi vain joku päivä lempeästi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ehkä jopa rakastaa itseään. Sitä odotellessa 🙂

  34. Pidän itsessäni sääristäni. Ne ovat aina pysyneet jotenkin kunnossa vaikka olinkin raskaana.
    Minulle on ollut raskauden aikana vaikea hyväksyä että keho muuttuu. Vielä vauvan synnyttyä aloin stressaamaan miten saisin painon pudotettua. Onneksi muutaman kuukauden jälkeen en ole enää jaksanut stressata asiasta ;kestihän raskauskin 9 kk. Olen joutunut opettelemaan olemaan armollinen itselleni äitiyden myötä. Äitiys on opettanut, että tärkein asia on se, että itse voi hyvin siitä huolimatta mitä vaaka näyttää. Olen myös innostunut liikunnasta uudella tavalla äitiyden myötä.

  35. Pidän ehdottomasti eniten reisistäni. Muihin osiin saatan suhtautua välillä liian kriittisesti, mutta olen matkalla kuitenkin kohti tavoitetta, eli oman kropan täydellistä hyväksyntää 🙂 raskausaikana tuli lisäkiloja tietenkin, mutta imetyksen aikana laihduin ehkä vähän liikaakin, ja nyt neljän vuoden jälkeen paino on asettunut ihan sopivaan kohtaan, missä itsekin viihdyn. Nyt kroppa on erilainen kaikin puolin, mutta siinä on enemmän voimaa kuin ennen, ja kroppaa tärkeämpää on ollut tuon pienen ihmisen alkutaipaleen seuraaminen.. Ja sellainen olo, että raskauden ja äitiyden myötä minusta kuoriutui hieman itsevarmempi ja oman arvonsa tunteva nainen 🙂

  36. Pidän silmistäni ja hiuksistani, kropan mutkat kyllä rassaa ja pitäisi jaksaa liikkua tosi paljon ja rankasti. Silti elämänilo ja merkitys ei ole kiloista kiinni ja tuntuu uskomattomalta se ihme, että on saanut kantaa uutta elämää sisällään kahdesti.

  37. Silmäni ja hiukseni ovat mielestäni parhaat, samoin sääret. Äiti kahdelle. Ihana arvonta kaikille äideille.

  38. Äitiys toi armollisuutta. En ole ikinä pitänyt vartalostani mutta äitiyden myötä olen hyväksynyt paremmin epätäydellisyydet. Pidän eniten nilkoistani. Ne ovat mukavan sirot.

  39. Raskauksien jälkeen olen ollut lempeämpi ja armollisempi itselleni. Minä olen nuo ihanaiset saattanut omalla kropallani tähän maailmaan. Voimaannuttava ajatus.

  40. Pidän eniten itsessäni hiuksista ja silmistä. Äitiyden tuomat lisäkilot ovat lopulta sivuseikka vaikka aikaisemmin olen ns. mallin mitoissa ollutkin. Armollisuus on avainsana.

  41. Parasta mussa on herkkyys ja empaattisuus. Ulkoisesti ehkä hiukseni.
    Takana on kaksi raskautta. Kiloja jäi ja semmoista höttöä on paljon enemmän kuin ennen. En ole ikinä suhtautunut raskauden tuomaan ulkonäön muuttumiseen negatiivisesti. Rypyt ja onnettomuudessa tulleet arvet häiritsevät, mutta nekin ovat osa mua.

  42. Olen suhtautunut muutoksiin paljon armollisemmin kuin olen luullut – ehkäpä pelkäsin liikaa omaa suhtautumistani itseeni etukäteen. Pidän edelleen siitä, että olen pienikokoinen ja hoikka, ja siitä, että väsyneenäkin jakssn hymyillä.

  43. Pidän silmistäni ja hiuksistani. Tällä hetkellä kovasti myös kauniin pyöreästä vatsastani, jossa kasvaa pikkuinen.

  44. Pidän omassa kropassani pitkistä jaloista, sekä siitä että pakauduin raskaudesta uskomattoman nopeasti. ”Hyvä puoli” on etteivät ihan liian paljon maistuvat herkut näy vyötäröllä, vaikka toki se herkuttelu välillä harmittaa 😀

    Äitiyden tuomia muutoksia odotin raskausaikana innolla, sillä vauvakuumeilin jo tovin ennen kuin mies lämpesi lopulta ajatukselle yhteisestä lapsesta. Oli ihana seurata kasvavaa vatsaa, sekä sitä hehkua 🙂 Lapsen syntymän jälkeen ihmettelin ja iloitsin suuremmista rinnoista, mutta nyt melkein vuoden imetyksen jälkeen ollaan miltei samassa kuin alkuun. Enemmän muutosta on tapahtunut minussa ihmisenä, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Nykyään olen pitkäpinnaisempi ja en niuhota asioista, joskus jonkin tapahtuminen vain vie oman aikansa. Olen myös lempeämpi ja joskus liiankin ylihuolehtivainen. Toisaalta väsyneenä tulee edelleen äksyiltyä turhasta, varsinkin miehelle… 🙁

  45. Pidän eniten silmistäni jotka poikakin on perinyt. ? Mä oon suhtautunut äitiyden tuomiin fyysisiin muutoksiin aika lempeästi, ei mulla ole edes aikaa murehtia tai pohtia omaa kroppaa ja se tuntuu aika toissijaiselta. Nyt oon taas raskaana ja musta on vaan ihanaa kun maha kasvaa.

  46. Olen äitiyden jälkeen alkanut huolehtimaan itsestäni enemmän, ihonhoitoa ja kuntoilua 🙂 toisaalta sitä myös haluaa jotenkin itselleen näyttää ettei se raskaus ja äitiys pilaa kroppaa .

  47. Äitiys muuttaa meitä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta niin sen kuuluukin mennä ja se onkin hyvin luonnollista, itse kolmen pojan äitinä olen joutunut ja saanut työstää sitä pääkoppani kanssa, mutta tänä päivänä suhtaudun siihen lempeästi ?Silmät ?

  48. Pakko osallistua, ois niin ihanaa saada sopivat rintaliivit! Olen aina ollut TOS pienikokoinen ja pienirintainen, joten sopivien liivien löytäminen on ollut haastavaa. Siinä mielessä imetyksen jälkeiset pienet rinnat eivät ole hetkauttaneet, ne on oikeastaan samankokoiset kuin ennen raskautta, ainoastaan vähän ryhdittömämmät. 😀 Imetyksen aikana isot rinnat tuntuivat oudoilta ja ahdistaviltakin, kun on tottunut siihen lattarintaisen identiteettiin.
    Rakastin raskaana ollessani lisäkilojani, koska olen välillä kärsinytkin hoikkuudestani. Synnytyksen jälkeen palauduin nopeasti ja laihduin ihan alipainoiseksi, se ahdisti. Samoin se kehon koostumuksen muuttuminen. Nyt poika on 1,5 v ja keho alkaa taas tuntua omalta, treenin ja hiukan kohonneen painon myötä. 🙂
    Myös minä olen oppinut kauheasti armollisuutta itseäni ja kehoani koskaan. En enää vedä vatsaa sisään uimarannalla tai häpeile alastomuutta uimahallin suihkussa. Vauvavuonna myös oma laittautuminen jäi ihan minimiin, ihan vaan siksi kun se tuntui niin turhalta! Pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys hävisi, tilalle tulivat niin paljon tärkeämmät ja syvällisemmät seikat. 🙂
    Sairastuin hiljalleen synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joten oma henkinen jaksaminen on ollut mielen päällä enenmmän kuin ulkonäkö. Tässä pikkuhiljaa mennään kai kohti valoa, psykologikäynnit lopultakin aloitettu. Pelottavaa miten valtavia muutoksia voi lapsen saaminen saada aikaan. Mielestäni hormonimyrskyistä ja mielialavaihteluista pitäisi puhua enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *