Onko uteliaisuus pahasta?

Terkkuja kotoa! Pari päivää on mennyt kotirytmiin palatessa, mutta vielä ehtii vähän lepuutellakin ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Yritän saada Malediivien matkapostauksen lähipäivinä ulos, joten jos se kiinnostaa niin pysykäähän kuulolla! Tänään halusin postata aiheesta, joka nousi mieleeni reissussa. Nimittäin uteliaisuudesta.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka välillä päivittelevät kotona naapureiden / tuttujen / kaupan kassojen elämiä ja miettivät, mitä muiden elämään kuuluu. ”Ulla Taalasmaa” on melko perinteinen käsite naapurikytälle, joka korvat höröllään odottaa uusia kuulumisia pihapiiristä tai työpaikan organisaatiosta. Ihmisten perusluonteeseen tietty kuuluu jonkinlainen uteliaisuus, jotkut ovat uteliaampia kuin toiset. Yhtä kiinnostaa kaikki, toista ei sitten taas suurinpiirtein mikään muihin liittyvä. Mitä tulee esimerkiksi blogeihin liittyen, onhan se usein tietynlainen uteliaisuus, joka ihmiset johdattaa blogien pariin. Siis semmoinen terve uteliaisuus, kyllähän varmasti kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muille kuuluu, ainakin niille läheisimmille.

Mutta tiedättekö, myönnän itse olevani aivan superutelias tyyppi! Siis semmoinen, joka oikeasti haluaa tietää kaikki naapureissa asuvat tyypit, googlettaa uudet tuttavuudet, saattaa kurkkia jonkun vieraan IG-profiilia, seurailla jotain netti-gatea ja kuikuilee kaihtimien välistä naapurin asuntonäytön aikana, koska haluaa vain tietää, millaiset naapurit on potentiaalisesti tulossa. Ja näin kävi siis joku aika takaperin. Pienestä taloyhtiöstämme oli myynnissä osake ja tottakai painoin mieleeni näytön ajankohda. Kun tuli sen aika, tiirailin ikkunasta salaa näytölle saapuvaa porukkaa ja tein samalla Tommille analyysia siitä, millaisia tyyppejä uudet mahdolliset naapurimme ovat. Hulluako? Itse kutsuisin sitä enemmänkin asioista perilläoloksi. Kai nyt kaikki haluavat tietää mitä ympärillä ja lähellä tapahtuu.

Miksi sitten olen utelias? Ei aavistustakaan. Kyse ei ainakaan ole siitä, että oma elämä olisi jotenkin pitkäveteistä tai tylsää. Yksinkertaisesti olen kiinnostunut muiden elämän käänteistä, ihan siis hyvällä. En ole utelevaa tyyppiä, en juoruile kuulemiani asioita eteenpäin tai muutenkaan ole mikään urkkia, mutta kyse on kai siitä, että haluan yksinkertaisesti tietää mitä lähipiirissä tapahtuu ja olla perillä asioista. Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu, onko joku muuttanut, suunnitteleeko joku unelmamatkaa tai onko vaihtamassa työpaikkaa. Ehkä uteliaisuus on myös tietynlainen tapa tutkailla muita ihmisiä ja analysoida, mitä he ovat miehiään tai naisiaan.

Rakastan mysteereitä, asioiden selvittämistä ja olen varsin haka etsimään tietoa googlesta. Ja nykymaailma onkin mitä oivallisin aika olla utelias. Lähes jokaisesta löytyy googlehaulla edes jotain, someprofiilit antavat paljon viitteitä ihmisten tai tuttujen elämistä ja esimerkiksi omakin elämäni on täällä urkittavissa melko laajalti vuosien ajalta. Ehkä se ei juuri oman uteliaan luonteeni vuoksi edes häiritse. Varsinkin kun tiedän itse, että asiat täällä lueteltuna ovat vain murto-osa siitä, mitä elämässäni oikeasti tapahtuu.

Ja siis tiedättekö, alueelliset Facebook-ryhmät ovat uteliaiden ihmsten aarrekammioita. Pysyy perillä jokaisesta naapuruston episodista, remonttiin menevistä lähikaupoista, kylähullujen tempauksista ja ehkä myös niistä pakollisista koirankakka-keskusteluista, jotka ehkä oikeasti haluaisi pistää sieltä toisesta korvasta ulos. Jos joku uusi asia tai käsite kiinnostaa, pistän heti googlen laulamaan ja tutkin aiheesta kaiken. Saatan tutkia jotain mysteeriä netistä jopa tunteja. Viimeisimpänä villityksenä on ollut varmaan Jari  Aarnion tapaus, joka on taas ollut Keisari Aarnion tiimoilta ajankohtainen.

Tietysti uteliaisuudessa on myös hyviä puolia. Tietysti olettaen, ettei uteliaisuus mene äärimmäisyyksiin. Utelias ottaa asioista perusteellisesti selvää ja on hollilla asioiden kokonaiskuvasta, sekä aidosti kiinnostuneita ystävien asioista. Usein, jos joku ottaa puheeksi jonkun ajankohtaisen aiheen, osaan jo kertoa siitä suunnilleen kaiken. Ja hei, uteliaan ihmisen paras asia on yhtä utelias ystävä! Asioiden tutkiminen yhdessä on mitä parhainta. Mietin myös aiempaan postaukseen liittyen, että onko uteliaisuuteni peruja pienemmästä kaupungista?

 

Myöntääkö joku muu olevansa tosi utelias? 😀

 

Ja ps. Eivätkö olekin aivan ihania nämä reissukuvat? Sain matkalle lainaan Olympuksen E-M5 MARK II-minijärkkärin, jota nyt vakavasti harkitsen seuraavaksi kameraksi!! En lomalla juurikaan jaksanut edes säätää manuaaliasetusten kanssa ja kaikki postauksen kuvat taitavat olla vieläpä automaattiasetuksilla otettuja 🙂

 

4 Replies to “Onko uteliaisuus pahasta?”

  1. Kuuntelin Keisari Aarnio kirjan kokonaan kun en voinut lopettaa sitä kesken. Ihan hirveen kiinnostava ja kyllä, utelias 😀 myönnän myös että joskus kun on tylsää (jota ei kyllä viimeaikoina ole ollut) niin googlettelen vanhojen luokkakavereiden tms linkedinprofiileja 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *