”Miten teillä on varaa matkustaa?”

Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..

Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.

Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.

Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!

On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?

Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.

Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.

Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.

Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.

Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?

 

14 vastausta artikkeliin “”Miten teillä on varaa matkustaa?””

  1. Mulla on ollut säästötili siitä asti, kun sain oman pankkitilin. Pari vuotta sitten, kun olin yli vuoden työttömänä, välillä oli huonompia hetkiä taloudellisesti. Onneksi sain Kelalta asumis- ja työmarkkinatukea. Nyt taas kun sain syksyllä asti kestävän melko hyväpalkkaisen työn, rahaa jää säästöön entistä enemmän.
    Olen kuitenkin aina ollut melko pihi ja ostanut vain niitä, joita sillä hetkellä olen tarvinnut. Muutettuani yksin asumaan suurin menoreikä on ollut ja tulee olemaan ruoka.
    Hemmottelen itseäni käymällä parturissa 6–8 viikon välein ja kerran vuodessa ulkomailla.

    1. Onnea työpaikasta! Ymmärrän kyllä, että varmasti ajoittain tulee tiukkoja tilanteita, mutta vaikuttaa tosiaan, että olet loistava budjetoimaan ja suunnittelemaan menoja 🙂

  2. Me panostamme matkustamiseen (ja vähän myös ruokaan). Itse saan palkkaa tilille n.2000€ kuussa ja mies pari sataa enemmän. Asumme vielä vuokralla, oma koti on ollut pitkään etsinnässä, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Olen monesti miettinyt, että kuinka paljon tulevaa asuntolainaa tai kodin pakollista sisustamista olisi maksanut reissurahoilla, mutta sitten aina kuulen jonkun sanovan, että ”oltaisiinpa matkustettu enemmän kahdestaan ennen lapsia”, niin sitten olen taas ihan tyytyväinen näihin valintoihin 😀 Tulevaisuudessa mietityttää se, että jos lapsia tässä parin vuoden sisällä siunaantuu, niin onko sitten varaa matkustaa ollenkaan/moneen vuoteen, kun on äitiyslomalla ja vauvan hankinnatkin tuntuvat vievän paljon rahaa. Mutta kai se silloinkin onnistuu jos sen haluaa onnistuvan 🙂

    1. No ehtiihän sitä hyvin vielä ostaa oman kodin! 🙂 Itse muuten säästin äitiyslomalle jo ennakkoon, niin oli reissurahaa, haha! Tosin sillä vanhempainpäivärahalla tulee kyllä ihan kivasti toimeen kun ei mene lounaisiin tai muuhun paljoa rahaa kun on pääasiassa kotosalla (tai itselläni ainakin :D). Mutta tosiaan, jos teillä siinä vaiheessa on oma asunto, niin voi helposti tehdä esimerkiksi tuota mitä me tehdään, että joustaa välillä lyhennysten kanssa. Mutta joo, itsekin olen tyytyväinen, että reissasi ennen lastakin, esimerkiksi Meksikoon, jonne jänskäisi pienen kanssa jotenkin lähteä..

  3. Me kanssa miehen kanssa reissataan paljon ja saadaan paljon kuulla, miten meillä oikeen on varaa. Ollaan lapseton pariskunta, säästetään joka kuukausi pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä, asutaan keskisuuren kaupungin keskustassa todella hyvään hintaan saadussa asunnossa ja kuljetaan melkein joka paikkaan kävellen tai fillarilla eikä harrasteta mitään kallista. Tämän lisäksi nettotulot yhteensä n. 5800e, joten luulis näillä pohjilla olevan varaa matkustella, varsinkin kun etukäteen suunnittelee ja näkee vaivaa esim. lentojen etsimisessä.

    Mun mielestä on muuten ihanaa, kun matkustatte niin paljon lapsen kanssa 🙂 moni niin pelkää sitä lapsen kanssa reissuun lähtemistä.

    1. Nojoo todella! Ja tosiaan kun omatoimimatkailijana voi tehdä aivan loistavia lentolöytöjä. Onhan se karmivaa katsoa matkatoimistojen 3000€ pakettimatkoja kun tietää, että itse pääsee järjestämällä ainakin puolet halvemmalla. Voihan olla, että monilla on se kuva, että matkailu on todella kallista, vaikka se halutessaan onnistuukin melko pienelläkin budjetilla 🙂 Toki jollekulle voi olla paljon laittaa lomamatkaan 500€ ja toiselle 1500€ on normisumma.. Mullakin on todella edulliset harrastukset, joten siinäkin säästää pitkän pennin 🙂 Kiitos kommentistasi ja lapsen kanssa reissailu on ihan parasta <3

  4. Oi vitsit, oon alkanut unelmoida just sellaisesta työstä jota voisi tehdä paikasta riippumatta. Toki tykkään nykyisestäkin työstä mutta jotenkin toi kyllä kiehtoo 😀

  5. Oon lukenut sun rahankäyttöön ja säästämiseen liittyviä postauksia mielenkiinnolla, ja vieläkin harmittaa etten koe ymmärtäväni sijoittamista niin hyvin että uskaltaisin kokeilla esim. rahastoja. Tämän postauksen luettuani ajattelen aika vahvasti että romahtaisit jos eläisit mun arkea 😀 Joudun miettimään mun parin vuosittaisen matkan aika tarkkaan että onko mulla rahaa lähteä. Asun vuokralla ja olen sinkku, koen että maksan kaikesta käytännössä puolet enemmän kuin parisuhteessa olevat kaverini. Vakaista tuloista huolimatta en saa lainaa yksin sellaiseen asuntoon joka olisi edes jollain lailla verrannollinen nykyiseeni eikä mulla ole sitä omaa pääomaa valmiina, eikä sen säästäminenkään ole osoittautunut kovin realistiseksi. En sano että se ois mahdotonta, mutta en halua elää kituuttaen ja penniä venyttäen. Tykkään käydä silloin tällöin sushilla, hieronnassa ja kampaajalla. Sen suurempaa luksusta en kuitenkaan harrasta. Kukin tietysti aina elää tyylillään ja ihailen sitä että sulla on joustava työ jota voi tehdä mistä käsin vaan – olispa mullakin! 🙂

    1. Hei Livia, ei hätää! En itsekään ymmärtänyt niistä vielä vuosia sitten yhtään mitään! 🙂 Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi varaamaan ajan omaan pankkiin. Siellä neuvotaan mielellään ja mietitään mikä voisi olla juuri sinulle sopiva ratkaisu 🙂 Ja ymmärrän täysin tilanteesi. Yksin menee niin paljon enemmän kaikkeen. Muistan itse kun maksoin vuokrasta yksin lähes tonnin, päälle netit, sähköt yms, on se kyllä tuntuva etu kun on joku kenen kanssa jakaa kaikki kiinteät kulut.. Eikä sekään ole tosiaan mukavaa elämää säästää väkisin ja elää sen vuoksi kädestä suuhun. Mutta oletko miettinyt, että kokeilisit pitkän tähtäimen säästämistä ihan pienellä summalla kuussa? Esimerkiksi alkuun vaikkapa 50e, joka lähtisi tililtä säästöön heti palkkapäivänä? Ihanaa päivää ja kiitos mukavasta kommentistasi 🙂

  6. Kosmetiikkaan panostavana tätä saa kuulla surullisen usein.

    – ”50€ meikkivoiteesta, miten sulla on varaa?”
    – ”25€ shampoosta, eiks markettikama riittäis?”
    – ”Noihin sun meikkeihin kuluneella rahasummalla olisit varmasti maksanut ties kuinka monen kuukauden vuokrat!!”
    – ”Mitä sun mieskin sanoo, kun tilasit taas noin kalliita tuotteita?”

    Ja niin edelleen. Mutta kyse on juurikin priorisoinnista ja siitä, mihin niitä omia rahojaan haluaa käyttää. Mä olen pahemman luokan budjetoija ja oon jatkuvasti kartalla siitä, kuinka paljon mulla on rahaa milläkin tilillä ja kuinka paljon niistä sopii käyttää mihinkin. Rankka ja joka viikonloppuinen baareilu ei ole mun juttu, tupakointi ei ole säännöllinen osa arkea, matkustelen todella harvoin, mulla ei ole autoa ja meitä on kaksi aikuista maksamassa välttämättömät menot. Viime vuonna meille muutti koiranpentu ja vaikka senkin ruoka on kallista, on vakuutukset kunnossa ja sukan varressa aina sen verran, ettei oma talous järky, jos koiran suhteen tulee yllärikuluja.

    Yleensä kaikista kovimpaan ääneen ihmettelevät henkilöt ovat itse niitä, joilla on on kontollaan jotain muuta viihteellistä, joka vie vähän enemmän rahaa; tupakointi, kalliit päivittäiset lounaat tai vähän hienompi auto. En vaan oo koskaan kuullut, että kukaan ihmettelisi, miten kenelläkään on varaa pitää autoa tai tupakoida… Harva myöskään kyselee jääkiekkoa seurassa harrastavilta tai ratsastajilta, että miten niillä on varaa harrastukseensa, vaikka kyseessä on ihan tunnetusti kaksi erittäin kallista harrastusta.

    Mutta myös täältä hatunnosto sille, että teillä reissut taittuu lapsen kanssa. Mä sain onnekseni matkustaa paljon vanhempieni mukana, kun asuin vielä kotona ja nyt vanhempana sitä osaa todella arvostaa, että mulle tarjottiin mahdollisuus tutustua muihin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin ihan pienestä pitäen 🙂

    1. Kiitos Jenna todella mielenkiintoisesta kommentistasi! Olet täysin oikeassa! Ennen olin itsekin melkoinen kosmetiikkahirmu ja tilasin varmaan kuukausittain uusia ihania tuotteita kaappiin testattavaksi – oma valinta tietysti ja onhan uutta kosmetiikkaa ihana testailla 😉 Tämä on esimerkiksi eräs asia, jota itse olen vähentänyt (samoin vaatteiden ostoa) ja sen vuoksi jääkin rahaa muuhun, eli reissaamiseen. Toki en tarkoita, että reissaaminen olisi ”tärkeämpi” kohde kuin nyt vaikka sinulla kosmetiikka, mutta pointtina nimenomaan se, että priorisoi siihen mihin oikeasti haluaa ja kokee tärkeänä. Ja tosiaan, auto, tupakointi ovat niitä, mihin oikeasti uppoaa vuodessa jopa useamman reissun verran rahaa. En tietenkään tuomiste heitä, jotka sen päätöksen tekevät, koska jokainen saa käyttää rahansa miten haluaa. Varmasti hieno auto on toiselle maailman siistein juttu ja ajattelee minua hölmönä kun reissaan, enkä käytä rahaa mihinkään ”konkreettiseen” 🙂 Ja kuten sinä, olen myös aina pennin tarkkaan hollilla paljon tileillä on rahaa, paljon on tulossa sisään ja paljonko menoja 😀

      Ja kiitos hatunnostosta! Itsekin olen todella kiitollinen, että olen päässyt lapsena reissaamaan ja ehdottomasti haluan tarjota omalle naperolle samaa <3

  7. Nää rahapostaukset on aina hyviä! Se on juurikin niin, että mikään ei tule sormia napsauttamalla – pitää päättää mitä haluaa ja toimia niin, että unelmat toteutuisivat. Mulla on aina vähän kausittaista se, minne laitan rahaa, mutta kyllä minäkin tarkkaan mietin minne ne laitan ja missä jutuissa taas vastaavasti pihistän.

    Varasin juuri hyvin ex tempore juhannusviikolle Kreikan matkan kaverini kanssa. Useampi ystävä on juuri tuota ihmetellyt monesti, että miten mulla on varaa lähteä noin ”suunnittelematta” lomalle. Ja ihan totta mitä aiempi kommentoijakin sanoi – kukaan ei ihmettele ääneen sitä miten mullakaan on varaa omistaa suht hieno auto, mutta sitten taivastellaan kun menen ja ostan muutaman satasen SUP-laudan. ”Eihän sillä tee mitään suurimmaksi osaksi vuotta”, kuulen usein. Ei niin, mutta sepä tuottaakin mulle äärimmäisen paljon iloa kesällä, kun pääsen fiilistelemään täällä rannikolla asuessani jokea/merta aina kun haluan ja minne haluan! En ehkä kulje päästä varpaisiin Guccissa, mutta panostan sitten vastaavasti enemmän elämyksiin. Ja tosiaan, on ihan loistava seurata teidän matkaa pikkuisen kanssa – hänkin varmasti nauttii 🙂

    1. Kiva jos tykkäät! Ja joo, ehkä moni ajattelee sitten, että toinen käyttää rahaa arkeen ihan yhtä paljon kun itsekin ja ne matkailurahat sitten vain tipahtavat jostain 😀 Rahankäytössä on kyllä paljon ihmeteltävää, hehe! Itsekin panostan mielummin juuri elämyksiin.

      Kiva kun kommentoit 🙂 Ja kyllä, pikkuinen nauttii hurjasti!

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.