Onko ok olla kotihiiri?

Tiedättekö kun on niitä ihmisiä, jotka ovat aina menossa ja sitten taas niitä, jotka tykkäävät kyhnyttää kotona? En tiedä tuleeko yllätyksenä, mutta kuulun itse niihin tyyppeihin, jotka yksinkertaisesti rakastavat olla kotona. Jos pitäisi valita, että vietänkö illan yömyöhään ravintolassa tai baarissa vai kotona katsellen Netflixiä ja syöden herkkuja, valitsisin aivan heittämällä jälkimmäisen. Olen siis virallisesti kotihiiri! Mutta kun kotona on ihanaa. Onko siinä sitten jotain väärää?

Oma aika ja semmoinen tietynlainen rauha ovat aina olleet itselleni tärkeitä juttuja. Vaikka olemme perhe ja vietämme valtaosan ajasta tottakai yhdessä (mikä on ilman muuta maailman parasta aikaa), tarvitsen kuitenkin välillä omia hetkiä. Niitä kun luen ennen yöunia kaikessa rauhassa kirjaa, mietin omia juttujani tai ihan vain olen, ilman mitään häslinkiä. Vaikka olen ollut lapsesta saakka melko sosiaalinen ja ystäväpiiri on ollut laaja, olen aina ollut myös tietyllä tasolla introvertti. Siis tyyppi, joka haluaa joskus vetäytyä sinne omaan kuoreensa ja ahdistuu, mikäli altistuu viikon aikana liikaa sosiaalisille kontakteille. Välillä minullakin on niitä päiviä kun ei oikeastaan huvittaisi puhua kenellekään ja yksinkertaisesti olla vain yksin. Omat hetkeni ovat niitä kun laitan ajatuksiani kasaan, mietin ja ideoin. Kuulostaa oudolta, mutta vähän kuin viettäisi aikaa itsensä kanssa. Tuolloin tavallaan lataa akkuja päivän jälkeen. Itselleni on yksinkertaisesti välttämätöntä, että saan joskus olla poissa ihmispaljoudesta, ihan vain rauhassa.

Itselleni koti on zen-paikka, jossa on hyvä olla ja huokuu tietynlaista turvaa. Erityisesti pidän nykyisestä kodistamme, viihdyn täällä jostain syystä paljon enemmän kuin esimerkiksi aiemmassa Käpylän asunnossamme. Tiedän tyyppejä, jotka ovat lähes jatkuvasti menossa. Töissä, työmatkoilla, harrastuksissa tai näkemässä kavereita ja joille koti on oikeastaan vain paikka, jossa käydään nukkumassa, nopeasti suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Itselleni kodin merkitys on olla tietynlainen turvapaikka, semmoinen missä saan näyttää miltä tahansa, tehdä mitä tahansa ja jossa tunnen hyvää fiilistä, sekä olevani  juurikin ”turvassa”. Kotona voi laittaa puhelimen äänettömälle ja vain kadota peiton alle maailmalta, jos siis siltä tuntuu.

Okei, seuraava saattaa kuulostaa hieman ylemmän hihhuliasteen horinalta, mutta itse pyrin siihen, että koti on positiivisen energian keskittymä. Mitä tämä sitten meinaa? Olen pyrkinyt tekemään kodista juuri semmoisen, jossa meillä on hyvä ja viihtyisä olla. Ei liikaa tavaraa, muttei liian vähääkään. Esineitä, jotka tuovat mieleen hyviä muistoja. Yläkerta on oma pieni koloni ja olen pyrkinyt (tuon lilan seinän lisäksi, hehe) sisustamaan sen omaan tyyliini harmoniseksi asioilla, jotka tuovat minulle hyvää oloa ja mieltä. Simpukoita, kivoja taidemuistoja ja kristalleja, jotka poistavat kodistamme negatiivisia energioita ja tuovat kotiin hyvää onnea. Esimerkiksi tuo Tuisan suolalamppu on ollut niin mainio juttu! Se puhdistaa huoneilmaa ja on todella kiva tunnelmallinen lukuvalo myös. Nyt olisi tarkoitus myös paneutua oikein kunnolla niihin aromaterapeuttisiin öljyihin ja testailla kuinka ne vaikuttavat fiilikseen kotona.Kun tekee töitä myös kotona, on ilmapiirillä erityisesti väliä. Mukavassa ja miellyttävässä ympäristössä tekee tehokkaammin töitä ja on vähemmän stressaantunut. Jos nyt karkeasti vertaa vaikka hektistä avokonttoria ja rauhallista kotitoimistoa. Toisaalta, vaihtelu virkistää aina työskentelypaikankin suhteen ja joskus on tietysti mukava viettää aikaa myös jossain ihan muualla kun töissä tai kotona. Itsekään en tietenkään jaksaisi aina kyhnyttää kotona neljän seinän sisällä, mutta kyllä, suurimman osan ajasta nautin kyllä kotona olemisesta. Viikolla odotan innolla perjantaita ja perheen omaa illanviettoa, telkkarin katsomista ja herkuttelua. Mielestäni kotona on yksinkertaisesti ihanaa!

 

Muita kotihiiriä?

Onko teidän mielestä ok nauttia kotona olemisesta ja välillä myös yksinolosta?

 

14 vastausta artikkeliin “Onko ok olla kotihiiri?”

  1. Yksi syy miksi entisellä poikakaverilla ja minulla meni poikki oli että hän oli koko ajan menossa ja ajatteli kotona makoilua ajantuhlauksena. Eli kaikki ne leffaillat, tv:n katselut, illalla sängyssä lukeminen jne mistä itse nautin ei oikein onnistunut.

    1. Höh! Tuo on kyllä suuri juttu, mikäli intressit riitelevät noin pahasti :/ Toki parisuhteessa on normaalia, että kumpikin tai toinen on välillä menossa, mutta haaste tosiaan, mikäli sitä yhteistä mielekästä aikaa ei juuri sitten ole.

  2. Itsekin yksinkertaisesti rakastan kotona olemista. Niin yksin kuin oman pikkuperheen (poikaystävä ja lemmikit) kesken, se on vaan parasta. Luen, neulon, leivon, puuhailen pihalla puutarhassa… Koti on turvapaikka jossa saa rentoutua, levätä, puuhailla omia juttuja ja olla juuri sellainen kuin on <3

    Ps. Jos saa toivoa niin Invisalign-oikomishoidosta tahtoisin kovasti kuulla väliaikatietoja! 🙂

    1. Ollaan samiksia! 🙂 Kiva kuulla, että muutkin viihtyvät kotona. Oikomishoidosta on tulossa 1-2kk sisällä postausta, nyt ovat suussa muotit nr.6 ja tulokset eivät vielä kovin huomattavia, koska kolmet ekat muotit ovat vasta todella kevyitä ja ”harjoittelevat” hampaita liikkumaan. Kuulemma nyt lähiakoina alkaa tapahtumaan enemmän! Mutta olen ehdottomasti ollut tyytyväinen tähän saakka ja hoito on ollut yllättävän vaivatonta 🙂

  3. Tunnistan niin itseni tästä! Kavereiden keskuudessa olen se ”outo” koska rakastan olla kotona. Olen siis vasta 19v täyttävä, samaan aikaan kun osa kavereista juoksee baareja läpi, mä käyn lainalapsikoirieni kanssa rauhassa metsälenkillä, teen kotitöitä, ruokaa, löhöän sohvalla netflixin parissa jne. Teen pitkää työpäivää ja vapaa-aika on ihana käyttää palautumiseen eikä itsensä väsyttämiseen entistä enempää. Tottakai joskus on ihana käydä ulkona, näin kesällä terassilla tai jopa joskus yöelämässä, mutta jostain syystä koti on se paikka missä tykkään olla eniten. Tietysti suurin osa omanikäisistä kummaksuu, mutta en vaan jaksa/halua olla joka vapaa viikonloppu tai vapaapäivä olla vetämässä perseitä olalle. Poikakaveri on taas sitä luokkaa että ei edes silloin yhtä kertaa kesässä lähde mihinkään vaan kyhjöttää AINA kotona. Sen kanssa pikareissu mäkkäriinkin on saavutus!
    Oho, tulipa tästä pitkä ”avautuminen”

    1. Hehe, kyllä mäkin viihdyin tuossa iässä kotona paljon, vaikka olikin välillä ihana myös käydä ulkona 🙂 Olipa hauska avautuminen! Kiva kun löytyy muitakin ”kothiiriä” 🙂

  4. Olen aina ollut kotihiiri! Ja ehkä vielä jonkin sortin seurasta nauttiva erakkokin.?Rakastan sukujuhlia, mutta sitäkin enemmän rakastan kotia ja omaa rauhaa.

  5. En kyllä yhtään ihmettele, että viihdyt kotosalla; teillä on tosi kivannäköstä ja kotoisaa! Keittiöstä tykkään erityisesti… Miten muuten handlaatte pikku-ukon kanssa noi portaat? Onks teillä jotkut portit kummassakin päässä?

    1. Heh no kiitos, keittiöön olen itsekin kyllä hurjan tyytyväinen 🙂 Ei olla vielä löydetty sopivia ”virallisia” portteja noihin, mutta normaalisti meillä on kummassakin päässä semmoiset esteet, ei voi kyllä valvomatta jättää noita. Nyt kun otin kuvat, niin otin ne pois. Välillä ollaan annettu harjoitella portaiden nousua, niin että toinen tulee perässä ja hienosti osaa itse kiivetä ylös, mutta silti kyllä jännittää, eikä kyllä voisi jättää ilman esteitä!

  6. Joo, ei todellakaan jaksaisi riekkua joka vkl baareissa tms. Nykyisin ennemminkin nauttii juurikin siitä että ottaa rauhassa lasillisen viiniä parvekkeella lapsen mentyä nukkumaan 😀 Työviikon jälkeen tuskin jaksan edes Hgin keskustaan raahautua, ennemminkin olen kotona perheen kanssa ja puuhaillaan kotona ja ulkosalla mitä mieleen tulee 😀

  7. On tosi OK! Olen myös kotihiiri, ja saankin siitä mieheltä välillä kuulla.. tykkään nähdä kavereita, mutta monesti sosiaalisten tilanteiden jälkeen tarviin omaa aikaa palautumiseen. Ja jos olen suunnitellut olevani esim.lauantain vaan kotona, on vaikeaa muuttaa suunnitelmia jos joku kysyy jonnekin.

    Tykkäätkö muuten kutsua kavereita teille kotiin? Mulle viikonloppuvieraat, vaikka kuinka kivoja olisivat, on aika stressaavaa. Yks yö vielä menisi, mutta jotenkin väsyn koko viikonlopun vierailuista. Sama juttu jos itse menen jonkun luokse. Ja yllätysvieraat, EI!! ?

    1. Ihan samoja juttuja! On kivaa jos tulee esimerkiksi pari tosi läheistä ystävää kylään, mutta isompi joukko on tosiaan stressaavaa ja samoin myös yllätysvieraat 😀 Ja sama homma myös tuon suhteen, että jos on asennoitunut olemaan kotona esimerkiksi lauantain, on jotenkin kamalaa jos tuleekin yhtäkkiä jotain muutoksia ja menoa ;D

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.