Kaksi vuotta sitten..

Tällä viikolla vietimme juhlapäivää kun pienokaisemme täytti hurjat 2v. Jee! Totean tähän jälleen kerran (sen tsiljoonannen kerran) kuinka nopeasti aika rientääkään. Tottakai vuosi sitten ihmettelin samaa, mutta ihmettely vain jatkuu. Edelleen muistan tuon päivän Kätilöopistolla pari vuotta taaksepäin kuin eilisen. Kuinka olin onnellinen, hämmentynyt ja samalla peloissani kaikesta uudesta. Maailmamme oli mullistunut täysin. Muistan kun Tommi sai kunnian vaihtaa pojalle ensimmäisen kerran vaipan ja kuinka hienosti se meni. Katselin itse vieressä edelleen yön synnytyksestä pää pökkyrässä ja mietin, että miten ihmeessä osaan vaihtaa vauvalle vaippaa, edes nostaa tätä rikkomatta, saan itkun loppumaan tai saati sitten opetella imetysasentoja.

Ekat yöt synnärillä menivät lähinnä huutaessa, kärräsin pojan mukaani yöllä jopa mennessäni vessaan ja olin jotenkin aivan ylihysteerinen. Muistan kun samassa huoneessa kanssani oli ulkomaalainen nainen, joka toisena yönä huusi minulle kaikesta itkusta ilmeisesti ärsyyntyneenä (ja vissiin ”kokeneempana äitinä” :D), että ”Your baby is hungry!”. Tämä nyt oli melko ilmiselvä juttu, mutta vaikka meillä olikin reilun vuoden mittainen intensiivinen imetysjakso, ei se alkuun ollut kovin helppoa minullakaan. Onneksi kätilöt tsemppasivat, eivätkä missään vaiheessa edes ehdottaneet lisämaitoa, sitten kun taikaiskusta heti kotiutuessa kaikki alkoi sujua kuin itsestään.

Voinkin todeta, että äitiys tuo mukanaan niin paljon huolta, vastuuta ja pelkoa, josta osa on oikeasti täysin turhaa. Kuinka selviydyn? Olenko riittävän hyvä äiti? Kaikki menee hyvin kun vaan uskoo itseensä. Jos minä, vauvoista tai lapsista mitään aiemmin tietämätön olen selvinnyt kaikista vauvavuoden ja taaperoiän juonenkäänteistä huolimatta, voin kertoa, että niin selviät sinäkin. En juurikaan lukenut vauvakirjoja, kasvatusoppaita, perehtynyt syvällisesti synnytysasioihin (muuta kuin katsomalla HUS:in tarjoamat opetusvideot) tai ottanut todesta kaikkia neuvolan ohjeita. Luotin itseeni, vaistoihini ja maalaisjärkeen. Ja silti olemme selvinneet.

Tänä vuonna emme vietä yhtä suuria synttärijuhlia kuin vuosi sitten, mutta ystäville ja kummeille pidämme tänään pienet kemut. Ehkä jo vuoden päästä synttärikemut ovat jo saaneet ihan uuden merkityksen pojallekin ja alkaa virallisesti semmoinen ”synttärirumba” 🙂 Kuvituksena juttuja meidän viime viikonlopulta.

 

Rentouttavaa sunnuntaita!