Kun alkoholi(ttomuus) on ongelma

Eräs aihe on pyörinyt viime viikkoina mielessäni. Nimittäin alkoholi. En oikeastaan edes tiedä miksen ole aikaisemmin sivunnut aihetta blogissa varsinaisen postauksen muodossa. Alkoholi nimittäin on asia, joka aiheuttaa omalla kohdallani elämässä valitettavan paljon kysymyksiä ja myös niitä selittelyitä. Siis se, miksi en juo.

Alkoholi tunnetaan seurajuomana. On täysin normaalia lähteä yksille, juoda hieman viiniä viikonloppuna tai juhlia ystävien kanssa. Usein alkoholi pelaa varsinkin meillä suomalaisilla suurta roolia elämän iloissa ja suruissa. Kun on juhlimisen aihetta, skoolataan ja valitettavasti myös toisinpäin. Monet pakenevat alkoholiin elämän vastoinkäymisiä, yksinäisyttä, surujaan tai pahaa oloaan. Tunteita ei ehkä osata tai uskalleta kohdata selvinpäin ja sitten toisaalta ei juhliessa ehkä osata olla ”oma itsensä” uudessa porukassa täysin selvinpäin. Tiedätte, että suomalaiset ovat kovia juomaan ja juuri humalahakuisesti. Alkoholi ei ole meille vain seurajuoma, vaan keino paeta todellisuutta. Alkoholi alkaa olla ongelma viimeistään siinä kohdin kun keksii syitä sille, että voisi juoda. Viikonloppu, rankka työviikko, onnistunut diili töissä, loma, uusi työpaikka…

Nuorempana join usein ja usein viikonloput menivät baareissa. Se oli jotenkin semmoinen automaatio, että tottakai viikonloppuna tulee bilettää. Toisaalta, olin usein myös todella humalassa ja seuraavana päivänä joutui miettimään, että mitäs sitä eilen tapahtuikaan. Unohtamatta tietenkään sitä kamalaa krapulaista oloa ja rahanmenoa. Usein kaveritkin tiesivät, että Iines on monesti sitten kännissä. Voisin ihan suoraan sanoa, että omasta mielestäni ryyppääminen on silkkaa rahanhukkaa. Kirjaimellisesti juot rahat kurkustasi alas, pahimmassa tapauksessa tehden itsestäsi samalla täyden pellen. Tiedän valitettavasti tapauksia, joissa alkoholi on johtanut siihen, että ihminen menettää elämässään kirjaimellisesti kaiken. Aina läheisistään omaisuuteen, terveyttä tietysti unohtamatta. Aivan järjetöntä ajatella, että joku tekisi sitä huvikseen.

En edes tiedä miksi ”lopetin” juomisen tai oikeastaan vähensin. Tästä on kuitenkin lähemmäs 10 v kun asteittain vähensin alkoholinkäyttöä, varmaan pääasiassa siksi, että opiskelin ja kävin töissä, jolloin vapaa-aikaa oli vähän, välillä vain se yksi päivä viikossa (jos sitäkään) ja silloin oikeasti tarvitsi sitä kunnollista lepoa, ei krapulassa koomailua. Mitä harvemmin join, sitä pahemmiksi myös muuttuivat krapulat. Saatan kirjaimellisesti saada jäätävän krapulan jo yhdestä viinilasillisesta. Tässä vuosien varrella asiaan on alkanut suhtautua eri tavalla ja alkanut enemmänkin pohtia, että miksi ihmeessä muka joisin? Alkoholi ei ole ollut itselleni ongelma, mutta olen yksinkertaisesti todennut, ettei se sovi kaikille.

Itsehän en siis käytä nykyään alkoholia oikeastaan ollenkaan. Saatan joskus harvoin maistaa hörpyn viiniä, mutta en ikinä puolta lasia enempää. Olen viimeksi ollut edes vähän humalassa yli 3v sitten (tosin sitäkin ennen oli varmaan lähes vuoden tauko), enkä tosiaankaan ole kertaakaan kaivannut alkoholia. Jokainen kerta kun juon, kadun. Saan kamalan vuorokauden kestävän oksennuskrapulan vaikken olisi edes ollut kovin juovuksissa, eikä olo humalassa edes ole hyvä. Miksi siis tuhlaisin aikaani ja terveyttäni johonkin sellaiseen, joka aiheuttaa vain niitä negatiivisia asioita, eikä juodessa edes ole sen kivempaa kuin selvinpäin?

Silti alkoholi on asia, joka juomattomuudesta huolimatta aiheuttaa elämässäni ahdistusta. Ja se ahdistus liittyy nimenomaan siihen, että tunnen juomattomuuteni olevan ongelma muille ihmisille, ei minulle. Se, että et juo, aiheuttaa automaattisesti ihmettelyä ja kysymyksiä, joka on mielestäni aivan järjetöntä. Olet outo, josset kuluta laillista huumetta, joka tunnetaan nimellä alkoholi. Aine, jolla ei erityisemmin terveyshyötyjä ole. Se selittely on kaikkein ahdistavinta. Ei, en ole raskaana, en myöskään uskovainen, mutta en yksinkertaisesti näe syitä, miksi minun tarvitsisi juoda. Varsinkin Italiassa juomattomuus sai paljon kummastelua ravintoloissa. Maa, jossa viini kuuluu hieman kärjistetysti ”vauvasta vaariin”, eikä sitä edes käytetä päihtymistarkoituksessa. Silti sielläkin on outoa, jossei joku juo.

Monet hakevat alkoholista tietynlaista confidence boostia. Parin viinilasillisen jälkeen olo on kevyt ja vapautunut. Minun täytyy myöntää, etten itse pelkää olla selvinpäin sellainen kun olen oikeasti. En tarvitse alkoholia tuntekseni oloni itsevarmaksi tai jotta uskaltaisin  jutella ihmisten kanssa, saati sitten paetakseni todellisuutta. Mihin sitten tarvitsisin alkoholia? Olen ollut monesti tilanteessa, jossa minun on ollut melkeinpä ”pakko” juoda ja pelkästään muiden ihmisten vuoksi. ”Hei, kyllähän sä voit pari ottaa. Nyt kerrankin vähän irroittelemaan!”. Ja sitten muutaman lasillisen jälkeen oksennan koko seuraavan päivän kykenemättä tekemään mitään muuta ja mietin, että miksi ihmeessä lähdin tähän mukaan? Sen vuoksi olenkin päättänyt, etten enää lähde.

Jos juomattomuuteni on jollekulle ongelma, tulisi tuon henkilön ehkä ennemmin kääntyä omaan itseensä ja miettiä, miksi ihmisen ylinpäänsä pitäisi juoda? Miettikää nyt järjellä: Yhteiskunnassamme on normaalimpaa ryypätä kuin olla juomatta. Eihän tämäkään nyt kovin järkevältä kuulosta. Olenkin miettinyt, että olisiko yksiselitteisempää vain sanoa olevansa absolutisti?

Tottakai ymmärrän esimerkiksi viinin tai drinkin rentoutumismielessä ja että monelle lasillinen on tapa relata ja laittaa vapaalle. Se oikeus ihmisellä onkin, enkä halua tuomita kenenkään muun alkoholin kulutusta. Silti myös itselläni on oikeus valita, nimenomaan valita olla juomatta ja toivonkin, että joskus tulee päivä, jolloin juomattomuus ei ole ongelma muille, kuten se ei ole myöskään itselleni. Postauksen tarkoitus ei ole saarnata tai syyllistä ketään alkoholinkäytöstä, vaan auttaa ymmärtämään, että toisen juomattomuutta tulisi kunnioittaa, kuten kaikkia muitakin ihmisen itse tekemiä valintoja.

Mielenkiinnosta kuulisin, että onko muilla samanlaisia kokemuksia? Mitä ajatuksia alkoholi teissä aiheuttaa?

 

Ps. Juuri kun muutama viikko sitten valitin, etten ole tehnyt kirppikseltä mitään  löytöjä aikoihin, niin onni kääntyi taas! Tässä uusin löytöni UFF:ilta, joka on oikeasti hame, mutta lyhyenä tyyppinä ostin olkaimettomaksi mekoksi, haha!

 

Kuvat Jutta.

24 vastausta artikkeliin “Kun alkoholi(ttomuus) on ongelma”

  1. Siis apua, täähän teksti oli suoraan kuin omasta elämästä! 😀 Olen samanikäinen kuin sinä ja elin tismalleen samanlaisen vaiheen ~10 vuotta sitten: bileet joka viikonloppu, kunnes eräs elokuinen aamuyö kotiin raahatuessa tuli vain totaalinen stoppi. En tiedä mistä se tuli, mutta sen jälkeen olen ollut ehkä kerran vuoteen pienessä hiprakassa ja juonut juurikin vain max pari lasia kerralla. Urheilen paljon ja jotenkin koen, että alkoholi on aina pois seuraavan viikon harjoituksista. En myöskään koe saavani alkoholista mitään, eihän se edes maistu hyvältä ;D (hups sanoinko ton ääneen suomalaisena!! :D)

    Itsekin saan aina kummastuneita katseilta esim. työpaikan illanistujaisissa yms. Olen se outo, joka ei juo. Arvaa monestiko olen saanut kuulla ”olisi kiva joskus nähdä sut kännissä!” tai ”ei se juo, kun sen pitää herätä kuudelta lenkille” (ivallisesti sanottuna). Olen oppinut olemaan välittämättä kommenteista, mutta pakko sanoa, et usein on vain helpompi jäädä kotia kuin lähteä todistelemaan juomattomuuttaan. Onneksi ystäväpiiristä löytyy muita samanhenkisiä tyyppejä, joiden viikonloput ei pyöri alkoholin ympärillä 😉

    1. Kuinka tutulta kuulostaakaan! Varsinkin tuo ”mä niin haluaisin nähdä sut kännissä” on melko tuttu lause ;D Ja itselläni myös taisi urheilu olla yksi vahva tekijä juomisen lopettamisessa. Aloin niihin aikoihin käydä salilla ja liikkua paljon, joten ei kokenut että alkoholi sopi yhteen sen kanssa. Kiitos ajatuksistasi ja kommentistasi 🙂

  2. Aamen! Itse olen vasta reilu parikymppinen, mutta se nuoruuden baari-vaihe on jäänyt oikeastaan kokonaan elämättä. En ole ikinä tykännyt alkoholista. En myöskään ole ikinä kokenut humalaa tai krapulaa, 18-vuotiaana kävin muutaman kerran baarissa lähinnä kavereiden painostuksesta. Itselle ei alkoholi kerta kaikkiaan sovi, jo yhden tai kahden jälkeen alkaa sydän hakata ja päässä pyöriä, En myöskään tykkää alkoholin mausta, baareista tai humalaisista ihmisistä.

    Ja kyllä, vihaan sitä kuinka saan jatkuvasti olla selittelemässä sitä, miksen juo tai käy viihteellä. Itselle alkoholi ei vain anna yhtään mitään, ei kertakaikkiaan ole syytä juoda! Jos haluan rentoutua, teen sen mieluummin suklaan ja hyvän kirjan parissa 😉

    1. Mukava kuulla ajatuksiasi! Ihan samoilla linjoilla ollaan. En itsekään pidä humalan olosta tai edes alkoholin mausta. Se on ahdistava tunne kun ei ole jotenkin ”oma itsensä” ja tulee nuutunut olo. Ja tuo on niin totta, rentoutuminen on myös minun mielestäni niin ihanaa juuri vaikka kirjan ja herkkujen parissa! ;D

  3. En itse oo absolutisti, mutta voin vaan kuvitella mitä se on kun vaikkapa työporukalla istuu iltaa ja viinin sijaan juo vaikka vischyä. Mua jotenkin etoo suomalainen juomakulttuuri. On aikamoista kaksinaismoralismia, että on ihan ok ”vetää perseet” lauantai-iltana mutta keskellä viikkoa nautittu viinilasillinen illallisen kanssa on saatanasta. En vaan tajua tota 😀 Työskentelen asemassa, johon kuuluu olennaisena osana matkustus minne milloinkin, ja järjestäen kaikki suomalaiset kollegani aloittavat dokaamisen jo lentokentällä. En käsitä. Joskus toki otan itsekin viinilasin jos toisenkin seuraksi, eli en ns. sylje lasiin, mutta en missään nimessä halua hankkia krapulaa kittaamalla koko lentokoneen alkoholitarjonnan läpi.

    Se, että porukka näkee vaivaa sun juomattomuudesta on varmasti vaan jonkinlaista nurinkurista ihailua, kun ei itse pysty olemaan oma itsensä selvinpäin. Mäkin keksin sata kertaa parempia tapoja rentoutua tai palkita itseäni, kuten rento ilta, hyvä ruoka (+ herkut) ja Netflix 😀

    1. Joo olet aivan oikeassa! Ei käy järkeen! Jos joku juo viikolla oluen tai lasin viiniä, on se outoa, mutta sitten on ok vetää viikonloppuna koko kuukauden edestä 😀 Itse en myöskään voisi koskaan lähteä reissuun ryyppäämään, siinähän menisi koko matka pilalle ja olisi palatessa kaikkea muuta kun levännyt! Ja ehdottomasti samat rentoutumistavat täällä, itse en näe että juominen olisi niistä yksi 🙂 Kiitos hurjasti kun jaoit ajatuksiasi!

      1. Mun tuttavapiirissä taas pidetään oudompana viikonlopun kännejä kuin yksien ottamista arkena. Kukaan ei myöskään ihmettele tai paheksu jos juo alkoholittomia vaihtoehtoja. En tiedä, ehkä tässä on sitten vähän eroja sen mukaan millaisissa piireissä liikkuu? Tai ehkä tää on ikäkysymys, ollaan jo kalkkiksia eikä kukaan jaksa enää bilettää 😀 Moni myös tykkää esim. oluesta ihan maunkin vuoksi. Olen raskaana ja mun vakkariruokajuoma on alkoholiton olut (koska maku) ja sitä vasta joutuukin selittelemään kun eihän se holittomuus ulospäin näy 🙂

        1. Hehe, joo ei itselläkään ole ystäväpiirissä enää ”tällä iällä” juurikaan niitä joka viikonlopun bilettäjiä, mutta nuorempana se oli tavallisempaa. Vaikka 99% ystävistäni tietää juomattomuuteni ja kunnioittaa sitä, jotenkin niihin selittelytilanteisiin joutuu silti aina silloin tällöin. Ja uskon, että tuota alkoholitonta juomaa raskaana vasta joutuukin selittelemään! ihanaa odotusta <3

  4. Ihan samoja ajatuksia kuin itsellä. Paljon hyväksyttävämpää on juoda kuin olla juomatta. Lähipiirille ei tarvitse selitellä asiaa, muille voi joutua. Olen tällä hetkellä ratkaissut asian niin että otan lasin viiniä ja maistelen sitä illan mittaan. Yleensä puolet jää kokonaan juomatta. En halua että esimerkiksi työpaikalla alkaa kiertämään huhua siitä että olen raskaana tms.

    1. Sama! Itsekin usein ottaa sen viinilasillisen näennäisesti, koska kokee pääsevänsä helpommalla. Usein kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että hupeneeko se juoma, kunhan on joku alkoholijuoma edessä 😀 Työpaikalla tämä varsinkin on melko kinkkinen aihe kun ei halua herättää turhia epäilyksiä asian suhteen. Mukava kuulla ajatuksiasi!

  5. Miten miehesi suhtautuu juomattomuuteesi, entä miten itse suhtaudut hänen juomiseen (jos hän siis käyttää alkoholia)? 🙂

    1. Hyvä kysymys! En hoksannutkaan tätä käsitellä postauksessa. Hän kyllä juo alkoholia, viikonloppuisin viiniä, saunaoluita jne, muttei tietty humaltumistarkoituksessa. Alkuun hän ihmetteli juomattomuuttani, mutta alkoi sitten itsekin ymmärtää ja pitää asiaa fiksuna ratkaisuna. Itseäni ei tosiaan häiritse muiden juominen, mikäli se ei vaikuta omaan elämääni tai ole lähelläni humalahakuista 🙂 Jos toinen joskus haluaa viihteelle, niin saa kyllä mennä, kunhan meillä kotona ei lapsen nähden örvelletä.

  6. Hyvä postaus! Olen samoilla linjoilla; nuorempana juhlin mutta viime vuosien aikana oma alkoholin käyttö on vähentynyt lähes olemattomiin. Ja sekös ihmetyttää muita ja herättää kummastelevia kysymyksiä. On tosi ikävää, että suomalaisessa kulttuurissa usein oletetaan kaikkien haluavan juopua ja joskus tuntuu että jopa ”painostetaan” juomaan, eihän alkoholi automaattisesti kuulu kaikkien aikuisten rentoutumiskeinoihi vaan juomisen tai juomattomuuden kuuluisi olla jokaisen oma valinta.

    1. Mukava jos postaus herätti ajatuksia! 🙂 Olen ihan samaa mieltä, jotenkin hassua että on jotenkin enemmän hyväksyttyä sekoilla kuin olla selvinpäin.. Itse en näe juomista rentoutumiskeinona vaan päinvastoin, mutta kukin tietysti tavallaan. Itsekään en valita muille heidän juomisestaan, joten tuntuu hölmöltä, että joutuu itse paineen alle siitä ettei juo. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi!

  7. Italiassa viini on vähän sama kuin meillä maito eli ihan ruokajuoma ja varmaan just siksi sitä sitten ihmeteltiin kun siis Italiassa ei pidetä mitenkään outona viiniä ja sitä on esim. arki-iltaisin päivälliseillä kotona yms. Itse saatan juoda lasillisen viiniä ruoan kanssa vkl:na tai ottaa saunasiiderin mutta siihenpä ne ovat oikeastaan jääneet. Eipä sitä taaperon äitinä oikein enää jaksa juosta baareissa ja varsinkin kun tietää että herätys on seuraavana aamuna kuudelta oli arki tai vkl 😀 Ja hinnat kun nousevat kokoajan niin en halua edes ajatella paljonko joku perussiiderikin maksaa baareissa nykyisin. Menis varmaan pari sataa helposti kun kävis baarissa :/

    1. Niinpä, sehän se syy siellä olikin. Silti oli hassua, kuinka pöyristyneitä ihmiset olivat. Kai Etelä-Euroopassa on normaalia, että raskaanakin maistellaan ruoan kanssa tilkka viiniä, joten sinänsä ehkä niitä totaalikieltäytyjiä on niin vähän 😀 Ja huh mikä summa säästyykään tosiaan rahaa kun ei juo! Ihan älytöntä miettiä, että joskus oli ihan perusjuttu, että baariin menee 100e hujauksessa, eikä muka tuntunut missään. Nykyään ei ikinä raaskisi!

  8. Mä niin tiedän mitä tarkoitat! Tuntuu, että oma juomattomuus on muille niin paljon isompi ongelma kuin mulle itselleni. Saan aina kuulla, että mikset sä juo?? Miten niin et juo?? Ja parhaimmassa tapauksessa siitä suututaan. Mun mielestä on ihanaa aamulla herätä ja mennä salille. En mä tykkää et mun vapaapäivät menee siihen et oon morkkiksessa kotona, kuitenkin haluan nauttia niistä parista päivästä viikossa milloin saan olla kotona rauhassa. Mä en ole mikään absolutisti ja juon silloin tällöin. Huvittavinta on se, että silloin oon kuulemma huippu tyyppi ja mun kanssa on kiva olla ulkona. Jännä juttu sinäänsä, et mä en koskaan juo niin paljon et mun käyttäytyminen muuttuu. Joten olisko vika silloin toisissa, eikä välttämättä mussa. Mun mielestä on ikävää kun juomattomuudesta tehdään iso juttu, koska mulle se ei oo, ei myöskään se et jotkut muut juo. En mä usko, et nekään tykkäsi jos mä rupeaisin aina kiljumaan siitä kun ne haluaa juoda..

    1. Se on kyllä ihanaa herätä aamulla ilman krappea ja pystyä tekemään kaikki normaalijutut! Aivan älytöntä kyllä tuo juomattomuudesta suuttuminen, sitä en kyllä tosissaan ymmärrä 😀 Sehän tässä onkin niin hassua, että usein juomattomuus on suurempi ongelma juuri niille muille, ei itselleen. Kiva kun jaoit ajatuksiasi Anni!! 🙂

  9. Tärkeä aihe ja mainio teksti, kiitos siitä! Itse en ole juonut oikeastaan koskaan, ja ainaista selittelyähän tämä elämä asian tiimoilta on. Eniten ärsyttää se, että jotkut tututkin tuntuvat jotenkin kiusaantuvan siitä, etten juo, ja nostavat asiaa ihan liiallisesti esille illanistujaisissa tms. Itsehän en mielelläni tekisi asiasta minkäänlaista numeroa, eikä minua haittaa, vaikka muut alkoholia nauttivatkin.

    1. Mukava jos pidit tekstistä 🙂 Itsellä myös tullut eteen noita tilanteita kun juomattomuus nostetaan yleisesti esille. Ei minuakaan todellakaan häiritse muiden juominen, mutta toivoisin heiltä samanlaista suhtautumista juuri juomattomuuteen. Kiva kun jaoit ajatuksiasi! 🙂

  10. Tuli vielä mieleen, että mitä mieltä olet alkoholittomista vaihtoehdoista, kuten esim. siidereistä, kuohuviineistä ym. niitä kun on nykyään myös paljon erilaisia tarjolla. Oletko koskaan kokeillut niitä tai voisitko kokeilla, sehän olisi yksi vaihtoehto ns. seurajuomaksi muiden kanssa, eikä varmaan aiheuttaisi ehkä niin paljon ihmettelyä, kun kaikki ei välttämättä edes hoksaisi juoman olevan alkoholitonta. 😀

    1. Hyvä idis! Ne on niin paljon parempia maultaan kun alkoholilliset! 😀 Täytyy joskus hommata jos tulee eteen joku tilaisuus tms, jossa olisi hyvä kilistellä jotain!

  11. Ihan kuin omasta kynästä! Olen huomannut että tuo omien rajojen asettaminen ja niissä pitäytyminen on ollut pitkä oppimisprosessi, johtuen juurikin tuosta sosiaalisesta paineesta ja ihmettelystä mitä saa osakseen. Joskus on tuntunut melkein helpommalta ottaa se yksi viini kun selitellä. Ihan tyhmää! Onneksi tuostakin on jo päästy ja silloin harvoin kun jossain tällaisissa tilaisuuksissa tulee käytyä, on helppo sanoa ei kiitos ja vähät välittää muiden reaktioista. Helpompi seistä itsensä takana ja kunnioittaa niitä omia rajoja. Itse saan myös järkyttävän darran jo yhdestä viinilasillisesta.. ei todellakaan sen olon arvoista!

    1. Hei, mukava kun jaoit omia ajatuksiasi aiheesta! 🙂 Ja sama, usein voi kyllä sanoa suoraan, että ei kiitos. Jotkut eivät myös usko tuota, että darra voi tulla jo yhdestä, joka on todella harmillista myös :/ Tulee semmoinen fiilis, että yrittää keksiä päästä, ihmiset ja kehot kun ovat erilaisia, samoin niiden reagointi alkoholiin.

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.