Suora mielipiteeni x 5

Huomenta! Toivottavasti viikonloppunne meni mukavissa merkeissä. Juuri eilen sanoin Tommille, että tämä oli ihanin viikonloppu aikoihin. Vaikkei edes tehty mitään kovin kummallista. Olimme kotona, hengailimme omalla pihalla, söimme kaikkea hyvää ja ihan vain rennosti vietimme aikaa yhdessä. Eilen ajoimme vielä alkuillasta Classic Pizzaan vetämään sunnuntai-illan mätöt, hehe. Tänään olisi jokatapauksessa tietynlaisen mielipidepostauksen vuoro. Tässäpä siis suora mielipiteeni muutamista asioista..

 Humalaiset ihmiset ärsyttää aivan suunnattomasti. On jotain niin kiusallista olla itse selvinpäin ja kuunnella semmoista kännijankkaamista. Järkevistäkin ihmisistä tulee monesti kännissä supernoloja ja humalaisten ihmisten ympärillä tulee itselleni semmoinen olo, että pakko päästä pois. Eri asia tietty olla pienessä hiprakassa kun semmoisessa kiusallisessa ”Anna mä kerron yhden jutun.. Oot tosi hyvä tyyppi tiiäks”-kunnossa. Ei, ei, ei! Myös itsestäni tulee juodessa tosi dorka, saatan juoda helposti liikaa, tehdä tempauksia, joita en muuten tekisi, unohdella ja hukkailla tavaroita, sekä kaikki vielä ihan järkyn krapulan kera, joten ennemmin olen yksinkertaisesti juomatta. En en edes pidä minkään alkoholijuoman mausta, joten en näe syytä miksi joisin silloin tällöin edes lasillisen. Tiedättekö, jos siis voin olla juomattakin. Ennemmin olen täysin selvänä ja ilman alkoa. Tämän tosin kerroinkin jo viime viikon alkoholi-postauksessa.

En voi sietää epärehellisyyttä ja valehtelua. Joskus saatan itse olla jopa yltiörehellinen (joka ei sekään tietysti aina ihan paras juttu). Jos joku esimerkiksi kysyy erikseen, että olenko ollut tyytyväinen asiaan x, enkä ole ollut, kerron sen kyllä. Miksi sitten kysytään, jossei haluta oikeasti kuulla? Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että millainen ihminen valehtelee? Ajattelevatko valehtelijat, että ovat muita ihmisiä fiksumpia, eikä valheita vain huomata? Vai onko se vain pakkomielteistä? Uskovatko he itsekin siihen, mitä sanovat? Onneksi nyt aikuisena harvemmin törmää kovin epärehellisiin ihmisiin, mutta silloin siinä on kyllä jotain sitäkin oudompaa.

En ymmärrä niitä, jotka menevät lähijunissa istumaan paikoille, jotka ensisijaisesti ovat varattu vaunujen kanssa matkustaville. Varsinkin kun juna on puolityhjä ja paikkoja olisi muualla vaikka muille jakaa. Sama juttu busseissa. Sitten kun tulet itse junaan vaunujen kanssa, nämä tyypit eivät meinaa korvaansa lotkauttaa vapauttaakseen vaunupaikan vaunuille. Haloo! Omasta mielestäni nuo vaunupaikat ovat muutenkin maailman rasittavin paikka istua, enkä ymmärrä miten joku menisi siihen vapaaehtoisesti istumaan? Sama ärsyttävä ilmiö on tyypit, jotka esimerkiksi aamun ruuhkajunassa blokkaavat joko keski- tai ikkunapaikan tyhjäksi niin, että kenenkään on hankala päästä sinne. Ja sitten katsotaan äreästi kun joku uskaltaa kysyä, että pääsisikö tuonne istumaan? Välillä olen meinannut kysyä, että onko kenties joku syy, miksi tuo paikka tuolla on tyhjillään..?

Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin jollain tapaa auttaa syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä nuoria. En vain tiedä miten lähtisin liikkeelle? Olen ollut aina kiinnostunut esimerkiksi päihdeongelmaisten taustoista. Mitä tapahtuu ja mitä asioita siellä ihmisen sisällä velloo, joka saa nuoren elämän suistumaan raiteiltaan? Joskus tekisi mieli mennä haastattelemaan näitä tyyppejä jonnekin steissille ja kysyä, että millaista teidän elämä on? Oletteko onnellisia? Mitä teille kuuluu? En tietenkään uskalla. Se miten haluaisin auttaa, olisi kuunnella, antaa näille vinkkejä kuinka hakea töihin ja opiskelemaan, sekä tietty jollain tapaa auttaa ymmärtämään, että vaikka on vaikeaa, niin jokainen on loppupeleissä oman elämänsä käsikirjoittaja, mutta avun pitäisi ehdottomasti olla helpommin saatavilla. On aivan sairasta miettiä, että kun itse oli nuori otti porukka ehkä tilkan viiniä vanhempien kaapista ja nykypäivänä taas suurinpiirtein aletaan vetämään kovia huumeita heti ensimmäisenä, koska niitä vaan on niin helppo saada esimerkiksi alkoholiin verrattuna. Huhheijaa. Ja sitten vastustetaan jotain keskivahvojen alkoholijuomien tuomista päivittäiskauppoihin kun fokuksen ehkä pitäisi olla joissain aivan muissa ongelmissa. Suomi on tottakai paras paikka asua, mutta välillä havahtuu siihen, että täällä sokaistutaan niille todellisille ongelmille ja keskitytään miettimään jotain naurettavia yhden henkilön päähänpistoja. Näitä kategorian ”kielletäänkö olutpanimoiden logoiset aurinkovarjot terasseilta”, jotka eivät ainakaan itselläni ole aiheuttaneet koskaan, ikinä minkäänlaista oluthimoa. Jep jep.. No, asioista voi aina olla montaa mieltä.

Omien aatteiden liiallinen tuputus on asia, joka saa minulla hieman niskakarvat pystyyn.  Oli sitten kyseessä uskonto, elämäntapa tai muu aate, saa semmoinen ”Toimi samoin tai olet huono”-asenne minut vihaiseksi. Tottakai kukin saa uskoa mitä itse tahtoo ja kannatan toki mielipiteen vapautta, mutta siinä vaiheessa kun se menee syyllistämisen puolelle, tulee jo stoppi vastaan. Uskon itse vahvasti siihen, että jos itse haluan johdattua jollekin tielle tai jonkin asian äärelle, se varmasti tapahtuu ilman mitään erityistä käännytystyötä. Liiallinen omien aatteiden tuputtaminen aiheuttaa enemmänkin melkein allergiaa, joka saa reagoimaan kyseiseen asiaan negatiivisesti. Esimerkkinä nyt vaikka kuvitteellinen tapahtuma, jossa kerron syöväni nykyään melko vähän punaista lihaa ja kun jonkin kerran sitä sitten söisin, saisin lokaa niskaan siitä, että olen murhaaja. Ymmärrättekö? Tai jos joku tulisi kertomaan, että joudun helvettiin kun uskon astrologiaan, olen paska ihminen kun ostan nahkaiset kengät tai kun syötin lapselleni illalliseksi kaupan purkkiruoan.. Vain koska ”Minä itse en ikinä tekisi x…” Lista voisi jatkua loputtomiin. Omia aatteita voi suitsuttaa myös tavalla, joka ei ärsytä muita ihmisiä tai ole epäkunnioittava toisen omia valintoja kohtaan. Maailman paras juttu onkin, että ihminen saa valita omat tapansa toimia ja onneksi hyvistä valinnoista voi kertoa myös tavalla, joka ei syyllistä toista. Ero näillä on se, että edellä mainittu ei saa toista tuntemaan oloansa huonoksi, koska nyt sattuu ehkä ajattelemaan toisin.

Paita / Twist & Tango (ikivanha)

Farkut / Topshop

Flipflopit / Havaianas

Kello / Swatch

Samaa mieltä jostain kohdasta?

 

Kuvat Jutta

2 Replies to “Suora mielipiteeni x 5”

  1. Tuo viimeisen kohdan asia ärsyttää muakin! En ymmärrä, miksi jotkut näkevät niin paljon vaivaa muiden asioista…
    Kerroit halustasi auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Oletko miettinyt tukihenkilönä toimimista tai ystävätoimintaa? Luulen että niistä voisi olla hyvä aloittaa. 🙂

    1. En ole vielä miettinyt, en siis ole tutkinut mitään vaihtoehtoja kun en oikein tiedä mistä aloittaisi! 😀 Täytyy siis tutkailla esimerkiksi noita mainitsemiasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *