Näin hinnoittelen yhteistyöni

Yhteistöiden hinnoittelu on paljon puhuttava aihe, myös ihan meidän bloggaajien keskuudessa. Mikä on oikea taktiikka oman työnsä hinnoittelulle ja mistä tietää, osaako pyytää mahdolliselta asiakkaaltaan tarpeeksi kohtuullista palkkiota työstään? Monesti ainakin mietin itse, että onko pyytämäni palkkiosumma liikaa. Vai kenties jopa aivan liian vähän? Monikaan ei halua kailottaa palkkioitaan tai palkkojaan julkisesti, sehän on täysin ymmärrettävää. Monelle raha-asiat ovat todella henkilökohtaisia, enkä ainakaan itse vaadi keltään toiselta minkäänlaista tilintekoa omista tuloistaan. Toki, jos haluaa kertoa niin ilman muuta palkkakeskustelu on aina tervetullutta!

Vaikuttajamarkkinoinnissa parhaimpia juttuja on todella kohdennettu yleisö, siis silloin kun yhteistyökumppani ja kanava on valittu oikein. Silloin kohdennetaan oikeita asioita juuri oikealle yleisölle ja markkinointi voi olla huomattavasti tehokkaampaa kuin reippaasti kalliimmissa kanavissa, joissa tavoittavuus on ehkä laajempi, mutta hajanaisempi.

Kuten olen aiemmin täällä kirjoittanutkin, teen blogini mediamyyntiä pääasiassa itse. Jos aihe yleisesti kiinnostaa lisää, kannattaa lukaista myös postaukseni Kuinka tehdä blogista työ? Määrittelen siis itse, paljonko pyydän blogini sisällöstä ja yhteistyöstä palkkiota, keiden kanssa teen yhteistyötä ja niin edelleen. Yritykset lähestyvät minua ehdottamalla yhteistyötä, mutta lähestyn itse myös yrityksiä, jotka kiinnostavat minua ja joiden ajattelen kiinnostavan myös teitä lukijoita. Pääasiallinen elantoni on palkka, jota saan päivätyöstäni, mutta myös blogini on minulle rakkaan harrastuksen lisäksi myös elanto ja työ, kaiken tämän muun arkihärdellin ohella. Silti, vaikka en tienaisi blogillani senttiäkään, tekisin tätä varmasti samalla intohimolla. Työtunteja kertyy viikossa varmasti reippaasti yli 50, mutta toki tämä on oma valintani ja semmoinen valinta, joka on itselleni mieleinen.

Oma blogini tavoittaa kuukaudessa noin 20 000 yksittäistä lukijaa ja oma lukijajoukkoni on melko sitouttunutta. Useat teistä ovat pysyneet blogini matkassa useita vuosia ja koen, että arvot, joihin itse uskon ja aiheet, joista kirjoitan, ovat pääasiassa myös niitä, jotka teitä kiinnostavat. Siksi pyrinkin valitsemaan myös yhteistyöt tämän mukaan. Jokunen teistä saattaisi hieraista silmiään jos blogiini ilmestyisi maksettu postaus kissanruoasta, pikavipeistä tai moottoriurheilusta. Eihän näissä asioina ole tietty mitään vikaa, mutta eivät vain kosketa millään tavalla omaa elämääni tai arvojani.

Olen pyrkinyt siihen, etten halua tehdä blogistani liian kaupallista. Toisaalta, minulla ei juuri nyt ole siihen edes tarvetta. En myöskään ole niin rahanahne, että kokisin tarpeelliseksi ottaa vastaan jokaisen yhteistyön, koska pahimmassa tapauksessa vääränlaiset yhteistyökumppanit voivat olla kohtalokas isku bloggaajan imagolle ja uskottavuudelle, joka taas pitkässä juoksussa vaikuttaisi moniin asioihin uskottavuusasioiden lisäksi. Lukijamäärät, tulevat yhteistyöt ja se, voiko sanaani enää luottaa? Tämän vuoksi punnitsen aina yhteistyöhön lähtiessä, että onko tämä oikeasti tuote tai asia, jonka takana voin seistä tai aihe, josta minulla on jotain kerrottavaa? Toki, jos toimeentuloni riippuisi ainoastaan blogista, saattaisin suhtautua tähän eri tavoin ja asenteella, että mainos on mainos. Kyllähän bloggaajienkin tulee saada palkkionsa tehdystä työstä ja tässä tapauksessa onkin sisältömarkkinointi se juttu. Onneksi valtaosa lukijoistakin ymmärtää pointin, että maksetut yhteistyöt ovat niitä, jotka mahdollistavat heille muun ilmaiseksi tuotetun sisällön, johon nähdään tuntitolkulla aikaa. Eihän se ole aivan itsestäänselvyys. Ja aina voi skipata, jossei yhteistyö tai mikä tahansa muukaan postaus kiinnosta. Silloin kun yhteistyö on merkitty ”kaupallinen yhteistyö”, maksetaan minulle toteutuksesta rahaa. Muulloin on kyse esimerkiksi saaduista tuotteista tai palveluista, joista ei välttämättä ole erikseen sovittu, mutta joille asiakas on toivonut näkyvyyttä. Tällöin merkitsen tuotteen saaduksi tai ”yhteistyössä yritys X”. Tällöin en saa yhteistyöstä senttiäkään.

Itse hinnoittelen yhteistyöt pääasiassa sen mukaan, kauanko ne arviolta vievät minulta aikaa. Ja nyt puhutaan siis niistä rahallisista korvauksista. Periaate on, että silloin kun asiakkaan kanssa erikseen sovitaan, että kirjoitat tuotteesta tai palvelusta X, sekä mahdollisesti esittää sisällön suhteen erityisiä toiveita, en ainakaan itse lähde toteuttamaan tuntien työtä pelkällä tuotepalkkiolla. Eipä niillä laskuja tai ruokaostoksia nimittäin niillä tai pyhällä hengellä makseta. Tässä saattaa olla tietty niitä poikkeuksia kun postaan ihan muuten vain hyviksi koetuista tuotteista, esimerkiksi kosmetiikasta jota olen saanut blogini kautta ja tuotteisiin tykästynyt. Mielestäni tämä on täysin ok, mutta erona onkin se, että tällöin minun ei ole velvollisuutta postata näistä tuotteista, mutta asiakas tietysti varmasti ilahtuu, mikäli tuotteisiin ihastun ja ne saavat näkyvyyttä, vaikkei siitä nyt olisikaan maksettu.

Tällöin en kuitenkaan ikinä a) lupaa saaduille tuotteille näkyvyyttä, koska eihän asiakaskaan toivo minun postaavan tuotteesta, josta en ole pitänyt, saati sitten että valehtelisin, että se on ollut mieleinen b) lupaa brändidominanssia, eli jos postaan tuotteesta ilman sovittua rahallista yhteistyötä, voi postauksessa olla myös muiden brändien tai kilpailevien yritysten tuotteita. Omasta mielestäni olisi suorastaan noloa pyytää rahaa kaikesta mitä blogissa näkyy. Kuka haluaisi lukea blogia, jossa sisällöstä 99% on maksettua mainontaa? Toki itsekin postailen usein tuotteista joita olen saanut tai pyytänyt PR-lahjoina, mutta nämä ovat ehdottomasti niitä, mitä suosittelisin teille vaikka olisin ne omilla rahoillani ostanut. Jos mietin millaista sisältöä itse tykkään lukea, sanoisin että blogin sisällöstä ainakin 70-80% tulee olla ”ei-kaupallista sisältöä”. Kuulumisia, mielipiteitä ja kannanottoja eri aiheisiin. Tottakai näitäkin voi toteuttaa yhteistyön muodossa, mutta tiedätte varmasti mitä ajan takaa.

Itse palkkion määrän suhteen luulisin ainakin, että jokaisella bloggaajalla on jonkinlainen näppituntuma siitä, kuinka arvokkaaksi kokee oman työnsä, siis rahallisesti. Jos kyse on pelkästä näkyvyydestä ja pintapuolisesta postauksesta, voi hintalappu olla pienempi kuin silloin kun yhteistyö vaatii kuvien lisäksi myös perehtymistä johonkin tiettyyn aihealueeseen tai asiaan tekstin muodossa. Tällöin menee työhön huomattavasti enemmän aikaa perehtymisen ja tekstintuotannon suhteen, joten on perusteltavaa myös laskuttaa enemmän. Tottakai myös yleisön koolla on vaikutusta siihen, millaisia hintoja on yleisesti kohtuullista pyytää. (Ja tietysti myös asiakasyrityksen koolla. Ymmärrettävästi pienellä toimijalla ei ole samanlaisia markkinointibudjetteja kuin kansainvälisellä konsernilla, tällöin kannattaa punaroida hinnoittelua myös tältä kantilta.)

Oma hintalappuni yhteistyölle liikkuu usein 700-900 eurossa, hieman yhteistyön laajuudesta riippuen ja mielestäni hinnat ovat aina neuvoteltavissa. Myyn yhteistyöt usein ”pakettina”, jolloin se sisältää itse blogipostauksen lisäksi jaon Facebook-sivullani ja kuvajulkaisun Instagramissa, sekä asiakkaalle oikeuden käyttää näitä materiaaleja omissa somekanavissaan. Esimerkiksi IG-yhteistyöt hinnoittelen luonnollisesti eri hintalapulla, koska omalla kohdallani blogi on yleisön koon kannalta se ”suurempi kanava”. Monet kun usein elävät harhaluulossa, että IG-seuraajien määrä on sama kuin blogin lukijat, joka useinkaan ei pidä paikkaansa. Joillain IG on se suurempi ”pääkanava”, toisella taas blogi tai YouTube-kanava.

Nämä ovat siis hintoja, joilla olen itse toteuttanut valtaosan kaupallisista yhteistöistäni. Sitten taas, jos joku erittäin kiinnostava pienemmän skaalan yhteistyökumppani on liikkeellä pienellä budjetilla, tottakai joustan myös hinnoista. Jos hypoteettisesti teen kuukaudessa esimerkiksi yksi-kaksi yhteistyötä, joista vähennetään verot ja muut maksut, voin todeta etteivät nämä tulot ole verrattavissa saamaani kuukausipalkkaan, mutta kohtuullinen korvaus kuitenkin blogista, jonka eteen näen töitä melkeinpä jokaikinen päivä vuodessa. Ja mitä tulee itse palkkioiden suuruuteen, vaihtelevat ne tietysti ääripäästä toiseen. Silti, verrattuna muihin Pohjoismaihin ovat bloggaajien tulot meillä Suomessa aivan pohjamudissa. Samoin ehkä monien yritysten suhtautuminen vaikuttajamarkkinointiin, jolloin sen suhteen saatetaan skitsastella, vaikka samalla saatetaan pistää moninkertainen summa esimerkisi lehtimainontaan, huomattavasti tehottomammin.

Varovaisesti uskaltaisin sanoa, että saattaisin onnistua tekemään blogista työn, joka elättää minua täysin, mikäli tekisin sitä päätyökseni. Tällä hetkellä aika blogin suhteen on rajallista ja pyrin siihen, ettei blogiin panostettu aika vie sitä, jonka voisin viettää perheeni kanssa. Viikonloppuisin työstän blogia maksimissaan muutamia tunteja, päivitän somea usein työmatkoilla ja tänäänkin heräsin 6.05 viimeistelemään postausta. Usein muokkaan kuvat esimerkiksi iltaisin sohvalla samalla kun katselemme telkkaria ja napero leikkii vieressä. Soveltaminen ja kekseliäisyys onkin ajanhallinnan avain.

Camotakki / kirppikseltä

T-paita / Gina Tricot

Nahkahame / vintage kirppikseltä

Tennarit / Toms

Ranneketju kullattua hopeaa / Glitter (saatu)

Se mitä itse toivoisin tulevaisuudessa olisi, että useammat yrityksetkin hyppäisivät nykypäivään tämän suhteen ja heivaisivat sen vanhat jo kuluneet ”Postaisitko näistä terveyspohjallisista, ei tarvitse muuten edes palauttaa meille” – ehdotukset. Maailma muuttuu ja siinä samassa myös markkinointi.

Mitä ajatuksia vaikuttajien palkkiot sinussa herättää?

 

Ps. Instagramini puolella @iines lähti tänään käyntiin arvonta Desenion lahjakortista!

 

Kuvat Jutta

6 Replies to “Näin hinnoittelen yhteistyöni”

  1. Postaus oli kiinnostava ja poikkeaa valtavirrasta. Muutenkin on ollut kiva lukea bloggaukseen liittyviä postauksiasi! Rahasta puhuminen tuntuu olevan monelle todella tabu, vaikka avoimuudella olisi kaikkia hyödyttäviä vaikutuksia, kuten juuri palkkakeskusteluilla. Miten voisi pyytää itselleen kutakuinkin oikeantasoista palkkaa, jos ei tiedä mitä yhtään mitä muut ansaitsevat?

    Bloggaajilla varsinkin tuntuu oman ansiotason kertominen jotenkin erityisen vaikeaa, muista työpaikoista ja palkoista voidaan kertoilla blogissa, mutta bloggaamisesta saatava rahallinen korvaus jätetään mainitsematta vedoten salassapitosopimuksiin.

    Ps. Jos saan toivoa, niin tekstin ulkoasun voisi tasata alkamaan joko vasemmasta reunasta tai siten että se on tasattuna kummastakin reunasta, ei keskelle kuten se nyt on. Olisi helpompi lukea.

    1. Kiva jos postaukset ovat olleet mieleen ja herättäneet sinussa ajatuksia. Ja sepä juuri, miten oikeasti voi käydä reilua palkkakilpailua kun tuntuu tulojen olevan täysi mysteeri, josta vaietaan! Osa bloggaajista ei varmasti edes saa kertoa palkkioitaan sopimussyistä, mutta itse en henkilökohtaisesti ole tainnut itse kertaakaan tehdä sopimusta, joka jollain tapaa kieltäisi palkkioista puhumisen 🙂

      Ja hei, mä niin itsekin haluaisin tasata tekstin molempiin reunoihin! Syy keskittämiseen on se, ettei minulla ole käytössä WordPressissä ominaisuutta, jolla saisin tasattua molempiin. Saan vaan joko toiseen tai toiseen kulmaan ja se näyttää hölmöltä. Pahoitteluni :/ Täytyykin ottaa selvää mistä saisin semmoisen lisäosan!

  2. Tykkään lukea blogiasi juuri siksi, että joka toinen postaus ei ole kaupallinen yhteistyö! Yhteistyösi on myös selkeästi huolella valttuja, Ymmärrän, että blogi on osaltaan työ mutta liialliset kaupalliset yhteistyöt vähentävät blogien mielekkyyttä. Etenkin jos mainostetaan mitä tahansa juuri ”kissanruoasta” lähtien.

    1. Mukava kuulla! Ja tosiaan, semmoiseen en missään nimessä tahdo mennä, vaan juuri pysyä siinä, että pääasiallinen sisältö on ei-kaupallista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *