Olenko hurahtanut?

Eräs ystävämme oli pari viikkoa takaperin meillä istumassa iltaa ja jossain vaiheessa hän otti puheeksi kristallit ja muut henkiset jutut, joita olen innoilla tutkinut. Selvisi, että hänkin on perehtynyt asiaan paljon, enkä ollut edes tiennyt! Keskustelimme siitä, että miten eri asioihin ”hurahtaa” ja miksi niin tapahtuu? Olenko itse hurahtanut kristalleihin, chakroihin ja astrologiaan? Missä menee liiallisuuden raja?

Pakko sanoa, että hihhulijutut ovat mielestäni aivan parasta. Monella ihmisellä on joku intohimon ja kiinnostuksen kohde, oli se sitten urheilu, uskonto tai mitä ikinä. Siis semmoinen asia, jota haluaa tutkia ja harrastaa silkasta mielenkiinnosta tai palavasta innosta. Jokaisella saa olla omat juttunsa, enkä itse tuomitse toisen valintoja niin kauaa kun ne eivät vaikuta negatiivisesti omaan elämääni. Olen aina jossain määrin uskonut ”yliluonnolliseen”, pienenä olin tosi kiinnostunut noituudesta, ufoista ja kaikenlaisesta ”vaihtoehtoisesta totuudesta”. Juuri semmoisesta, joka sotii vastaan sitä, mitä meille koulussa opetetaan. Äitini on myös aina vahvasti uskonut erikoisempiin juttuihin, opiskellut chakroista ja energiahoidoista, joista itsekin teinivuosinani angsteillessani ajattelin, että tsiisus mitä touhua.

Miksi sitten olin moneksi vuodeksi haudannut kaikki nämä kiinnostukseni, oli yksinkertaisesti juurikin se, että ajattelin muiden pitävän aivan sekona jos selittää jotain siitä normaalista poikkeavaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa hoksasin, että hei, en olekaan ainut joka näistä on kiinnostunut. Nykyään hihhulius on suorastaan buumi, esimerkiksi Loseissa ei tarvitse etsiä kovinkaan kauaa, kunnes tulee vastaan ennustajapuoteja ja kristallikauppoja. Ehkä siksi olen postaillut blogiinkin reippaammin näistä asioista, siis koska muitakin näihin perehtyneitä ja ”outoihin juttuihin” hurahtaneita löytyy. Eihän se tietty tarkoita, ettei elämässä ole mitään muuta kuin kiviä ja chakrojen aktivointia. Tai että olisi jotenkin menettänyt järkensä ja realismin maailmaan vain sen tähden, että miettii niitä asioita myös joltain toiselta kantilta.

Valtaosa näistä ”hihhulijutuista” ovat asioita, joita esimerkiksi alkuperäiskansat ja eri kulttuurit ovat harjoittaneet tuhansia vuosia aivan jokapäiväisenä totuutena. Kunnes länsimainen ajattelutapa on tietyissä määrin leimannut oudoksi kaiken, joka ei perustu valtauskontoihin, länsimaisten kulttuureiden perinteisiin tai ihan vain tieteeseen. Miksi nämä tuhansia ja tuhansia vuosia useissa kulttuureissa ”normaaleina” pidetyt asiat olisivat yhtäkkiä sen huonompia tai ”huuhaata” vain sen vuoksi, että ovat täysin erilaisia kuin ne asiat, joita meille on lapsesta saakka opetettu? Mielestäni on rikkaus ymmärtää eri ajattelutapoja ja kyetä miettimään vaihtoehtoja, kuitenkin tuomitsematta niitä jonkun toisen omia, ehkä täysin erilaisia ajattelutapoja.

Joku voisi ajatella, että elämään haetaan jotain sisältöä tai asioita, joihin uskoa silloin kun elää vaikeaa elämäntilannetta. Totta sekin. Itseäni esimerkiksi astrologia, meditoiminen ja kristallit kiinnostavat siksi, että ne auttavat minua oppimaan lisää itsestäni. Kehittämään minuuttani ja analysoimaan itseäni. Mitä tunnen ja miksi? Miksi toimin tietyllä tavalla ja voisiko joku asia antaa sille selityksen? Mitä voisin oppia itsestäni ja kuinka voisin kehittää itseäni entistäkin paremmaksi ihmiseksi, myös henkisellä tasolla. Mielestäni on yksinkertaisesti kiehtovaa ajatella, että se meille normaali, mitä koulussa opetetaan ei välttämättä olekaan absoluuttinen totuus.

Miettikääpä seuraavaa? Kuinka pieni todennäköisyys maapallon ja yleisesti koko galaksimme syntyyn on ollut? Energioiden ja hiukkasten kertymistä miljoonien vuosien ajan, joka lopulta on johtanut tähän kaikkeen. Kuinka sattuman kauppaa tämä kaikki oikeasti on, se mitä pidämme täysin itsestäänselvyytenä? Pohtikaa sitten kuinka pieni osa maapallo loppupeleissä on tätä kaikkea, koko maailmankaikkeutta ja universumia. Voisiko maailmankaikkeuden energioilla sittenkin olla joku vaikutus meihin? Miksi se kaikki totuus löytyisi juuri täältä, maapallolta, eikä siitä maailmankaikkeudesta ja sen kokonaisuudesta, jota me olemme suhteessa vain pieni pölyhiukkanen. Se, että olet juuri semmoinen kuin olet, koska olet syntynyt juuri sillä hetkellä kun sinun oli tarkoitus, tiettyjen planeettojen suhteessa toisiinsa.

Jep, tiedän että tämä saattaa kuulostaa melko hassulta, mutta itse koen kehittäväni itseäni sillä, että kykenen ajattelemaan out of the box. Muita vaihtoehtoja, jotka voivat olla se ”absoluuttinen totuus” tai sitten se, mitä kukaan ei ole kyennyt vielä tieteenkään nimissä selittämään. Tai sitten kaikki tämä ja me olemme oikeasti vain todella hyvän tuurin ja pienten todennäköisyyksien tulos. Avaruus on lapsesta saakka kiehtonut minua ja rakastin pienenä katsoa avaruusaiheisia dokumentteja. Toivoin joka kerralla, että seuraavassa dokumentissa selviäisi jotain uutta ja mullistavaa maailmankaikkeudesta. Avaruus on asia, jota ei jollain tapaa vain osaa edes ajatella. Mikä on kaiken tarkoitus? Missä suuressa tyhjyydessä me hengaillaan muiden tutkimattomien galaksien kanssa? Mitä tuolla jossain kaukana tapahtuu juuri nyt? Ehkä totuus todella on ”tuolla ulkona” X-files-tyyliin (kaikkien aikojen lemppari muuten).

Palataan sitten niihin kaikkiin kristalleihin, jotka ovat syntyneet maapallolla. Kaikki nekin eri olosuhteissa ja tiettyyn tarkoitukseen. Jos meillä kaikilla ihmisillä ja elävillä olennoilla on tietty tehtävä maapallolla, esimerkiksi muurahaiset, mehiläiset, joita ilman koko ekosysteemi menisi täysin uusiksi, miksi kaikella muullakin ei olisi tarkoitusta? Kivillä, taivaankappaleilla ja kaikella sillä aineettomalla, jota emme ehkä silmällä kykene näkemään. Jos nyt kerron uudelleen kristalleista ja niiden hoitavista ominaisuuksista, ymmärrättekö pointin eri tavalla?

Asia, joka minua on hämmästyttänyt on se, kuinka puolisoni oikeasti suhtautuu näihin ehkä joidenkin mielestä todella oudoilta kuulostaviin juttuihin kunnioittavasti ja myös kiinnostuneena. Hän on enimmäkseen sitä mieltä, että jos esimerkiksi joku kivi saa minut hyvälle mielellä, sehän on vain hyvä asia, että on kiinnostunut asioista jotka kokee mieleisiksi.

Sitten muuten muutama sana tästä asusta! Oli nimittäin lempparini aikoihin. Tuo samettihame on kesän löytö UFF:ilta, voisinkin taas jossain vaiheessa tehdä kootun postauksen kirppislöydöistä.

Paita / Forever 21

Hame / 2nd hand

Tennarit / Puma

Korvikset / Glitter (saatu)

Ja vastauksena kysymykseen: Kyllä, olen ehkä vähän hurahtanut, mutta eihän siinä ole mitään pahaa. Kai 😉

 

Kuvat Jutta.

4 Replies to “Olenko hurahtanut?”

  1. Minäkin kuulun heihin, jotka uskovat että maailmassa todellakin on enemmän kuin mitä tiede pystyy todentamaan. Sitä paitsi eihän tiede ole mitään muuta kuin työkalu. Se ei kerro kaikkea koska kaikkea ei edes tutkita. Ja toisaalta, tutkitaan niin kauan kunnes saadaan haluttu tulos, ja ne muut tutkimukset jätetään julkaisemattomiksi. Joten kyllä, todellakin maailmassa on tilaa muullekin kuin yleisesti hyväksytyille normeille. Mä en ainakaan edes halua kuulua normiporukkaan 😀

  2. Ah ihanaa, että joku uskaltaa puhua tällaisista asioista julkisesti. Jos olet valtavirrasta poikkeava uskomustesi, kokemustesi, ajatusten tai muun vuoksi, niin heti leimataan ”hihhuliksi” tai ”hulluksi”. Omasta mielestäni kaikki tällainen on vain kiehtovaa. Olen itse ollut myös aina kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja uskonut jo pienestä pitäen, että maailmankaikkeudessa ja meidän maailmassakin on oltava muuta kuin se, mitä ihmissilmä näkee tai mitä suurin osa ihmisistä pitää ”normaalina”. Ajatellaan esim. että jokainen eläin ja eliö kokee tämän maailman erilaisena, miksi siis ihminen olisi ylivertaisempi ja näkisi/kokisi kaiken niin kuin se on? Uskon vahvasti, että on olemassa muutakin kuin tämä. Ja ehkä olen sitten hullu, mutta so be it 😉 Olenpahan onnellinen hullu 😀

    Kuitenkin tuntuu, ettei näistä asioista voi puhua kuin hyvin pienelle osalle tuttuja. Monet eivät edes koskaan ole ajatelleet mitään ns. vaihtoehtoa olemassaolostamme kuin sen, mitä juuri kouluissa on opetettu. Mielestäni on jotenkin hullua, että luotamme sokeasti siihen, mitä joskus jotkut parrakkaat miehet ovat maailmasta kirjoitelleet (kärjistetysti :D). Olen kokenut omassa elämässä useita outoja asioita, joita ei rationaalisesti pysty millään selittämään. Olen kuitenkin täysin järjissäni oleva, töitä tekevä, 30-vuotias nuori nainen 😀 Uskon siis hyvin vahvasti yliluonnolliseen, ns. aaveisiin, henkimaailmaan, maapallon ulkopuoliseen elämään yms. Uskonnollinen en kuitenkaan ole saati usko mihinkään ”jumalolentoon”, mutta en myöskään kiellä sitä vaihtoehtoa, sillä eihän sitä voi tietää? 😀 Olen siis asunut taloissa, missä kummittelee; hanat aukeilivat itsestään (ei johtunut alipaineesta tms), valot syttyivät/sammuivat oman tahtonsa mukaan, radio/tv menivät päälle milloin huvittaa ja ylipäänsä olen tuntenut jonkun muun läsnäolon. Olen kokenut kuinka jokin tarttuu minua nilkasta öisin (useampana yönä viikkojen ajan) tai kuinka joku istuu sängylleni kun en saa unta. Olen kohdannut ihmistä muistuttavia vaaleana ”hohtavia” hahmoja öisin matkallni vessaan, tuntenut kylmiä väreitä ja omituista pelkoa paikoissa, joissa en ole aiemmin käynyt – myöhemmin on selvinnyt, että ko. paikoissa on esim. teloitettu, tapettu ihmisiä – ja minulle on tullut pakottava tarve päästä pois ko. paikoista. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta yht’äkkiä saattaa alkaa ahdistaa ja olo tuntua todella raskaalta (vr. matalapaine) ja tulee tunne, että en ole tervetullut, olen myös kokenut ”ihmeparantumisen” ja nähnyt sekä tuntenut kuinka joku hahmo silittää vatsaani yöllä. Myös eräs vanha nainen kerran kysyi minulta, että satunko tietämään, että kaksi ”enkeliä” seuraa perässäni kaikkialle. Itse en mitään nähnyt, mutta vanhasta naisesta se oli maailman luonnolliin asia . Mutta niin, näitä asioita on tapahtunut itselle niin kauan kuin muistan. Osa todella pelottavia, osa jotenkin luonnollisia. Etenkin jälkeen päin kaikki on tuntunut todella loogisilta tapahtumilta, mutta alkuun nuo on aina hirvittänyt. Etenkin nuo negatiivisen fiiliksen aiheuttamat tapahtumat.

    Että sellainen hihhuli täällä hei! 😀

    1. Siis hui! Sun kohdalle on kyllä sattunut kaikenlaista. Rakastan puhua tämmöisistä jutuista! Uskon kyllä siihen, että osa ihmisistä on vastaanottavaisempia niille ”yliluonnollisille energioille” ja siten myös kokevat kaikkea tuommoista. Ihan mieletöntä, että jaoit kokemukset täällä ja kattavasta kommentistasi! Ihana kun löytyy muitakin 🙂 Itse en myöskään usko Raamatun Jumalaan, mutta johonkin ylempään korkeampaan voimaan kylläkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *