Laihaa saa haukkua, mutta lihavaa ei..?

Paino on ollut viimeaikoina aktiivisena keskustelunaiheena somessa ja päätin nyt pistää myös oman lusikkani soppaan aiheen tiimoilta. Asia, joka minua on vuosia mietityttänyt on juuri se, miksi laihojen ihmisten arvostelu ja haukkuminen tuntuu olevan hyväksyttyä, kun taas lihavuudesta keskustelua pidetään vihapuheena. Lihavuus on ikään kuin tabu, kun taas laihoja ja hoikkia saakin arvostella senkin edestä. Vai eikö sittenkään? No, keskustellaanpa aiheesta lisää..

Voin todeta, ettei itseäni voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa muiden ihmisen paino. Toki, jos joku läheiseni yllättäen huomattavasti laihtuisi tai lihoaisi, varmasti huolestuisin ja jollain tapaa puuttuisin tilanteeseen, mutta asia jota en yksinkertaisesti jaksa edes ajatella, on se onko joku lihava tai laiha. Useinkaan asia ei nimittäin vaikuta omaan elämääni millään tavalla ja ennemmin keskitän tuon energian niihin omiin juttuihini. Olen sinut itseni kanssa, enkä senkään puitteissa koe tarpeelliseksi arvostella kenenkään muunkaan ulkomuotoa. En tällä hetkellä näe itseäni laihana tai lihavana, vaan täysin normaalipainoisena, joka olenkin.

Toki olen ruumiinrakenteeltani pienikokoinen, jonka vuoksi olemukseni on melko siro ja semmoinen olen aina ollutkin. Olen 157cm pitkä ja voin kertoa, että eipä lyhyelläkään aina ole niin helppoa. Elämässä joutuu helposti tytöttelyn kohteeksi ja olenpa tässä äitinä myös kohdannut vanhemmilta naisilta useita säälivän tuohtuneita katseita kun olen tuolla jossain rönttövaatteissa lastenvaunuja lykännyt. Luultavasti ajatelleet, että siinä menee varsinainen teinimamma, tsemppiä vaan tulevaan. Koen itse kuitenkin, että pituuteni on vahvistanut itsetuntoani, koska esimerkiksi työelämässä olen joutunut hakemaan sitä auktoriteettia ja uskottavuutta muiden silmissä juuri luonteen ja jämptin asenteen kautta.

Housut / Zara

Paita / Forever 21

Tennarit / Vans

Laukku / Balenciaga

Aurinkolasit / Prada

Korvarenkaat / Glitter

Ja kyllä, olen myös itse joutunut ikävien kommenttien kohteeksi laihuuden vuoksi. Vieläpä esimerkiksi ihan työpaikallani. Tästä on muutamia vuosia aikaa, mutta tapaus on edelleen muistissa kuin olisi tapahtunut eilen. Olin juuri palannut takaisin lomamatkalta  ja ensimmäistä päivää töissä reissun jälkeen. Ainakin omalla kohdallani rantalomat usein toimivat tehokkaana nesteenpoistona, kuumassa ilmassa rannalla lenkkeillessä kun tulee ihan kivan tehokasta liikuntaa ja on yksi parhaista tavoista itselleni rentoutua lomilla. Muistan tismalleen kuinka päälläni oli suhteellisen ihonmyötäinen mekko, jonka olin ostanut reissusta.

Aivan yhtäkkiä työkaverini sitten tokaisi kauhistuneena ja ehkä jollain tapaa myös halveksuvaan äänensävyyn: ”Hyi kauhea kun olet laiha!” ja perään ehkä myös mutisi jotain, että syönkö ikinä mitään. Olin tuolloin aivan normaalipainon puitteissa, joskin ruumiinrakenteeni on melko siro, eikä synnynnäisille piirteille oikein mitään voi. Mitä sitten ajattelin tästä kommentista? Loukkaannuin, mutta enemmän kuitenkin suutuin aivan suunnattomasti! Joku herkempi olisi oikeasti voinut pahoittaa mielensä pahastikin. Asia kuitenkin vaivasi mieltäni siinä määrin, että mainitsin tapahtuneesta parille työkaverille, joiden kanssa olin läheisempi. Päässäni pyöri kysymys siitä, että miten joku voi sanoa toiselle näin?

Jos usein puhutaan siitä, että ylipainon takana on jokin sairaus ja se on syy sille ”miksi painolle ei voi mitään”. Mitenkäs sitten ne laihat? Mistä ulkopuolinen voi tietää mitä tämän henkilön elämässä tapahtuu? Ero, joka on vienyt ruokahalun, stressi tai joku muu oire tai sairaus, joka nyt ei välttämättä ole lähelläkään sitä perinteistä syömishäiriö-korttia, joka usein vedetään. Mitä kollegani olisi ajatellut jos olisin sanonut samaa hänen huomattavasti itseäni pyöreämmästä ruumiinrakenteestaan? Tätä en olisi ikinä voinut tehdä tai sanoa kenellekään. Nuorempana eräs minua pyöreämpi kaveri yritti saada minua lihottamaan itseäni jauhamalla, että ”eihän  kukaan poika voisi tykätä luuviulusta”. Ja tämä oli siis ala-asteella..

Nämä eivät ole ensimmäisiä tai viimeisiä kertoja kun olen kuullut sitä samaa virttä laihuudesta. Vieläpä ollessani täysin normaalisti syövä, toki myös taas normaalin aktiivista elämää elävä ihminen. En tietysti tarkoita, että ketään saisi arvostella, mutta mikä tekee toisesta sen hyväksytympää? Laihako ei loukkaannu, koska laihuutta ihannoidaan? Voin kertoa, että rumaan sävyyn kuullut kommentit satuttavat aivan varmasti ketä tahansa, painosta riippumatta. Tiedän, että monet tuskailevat laihuuden kanssa ja varsinkin teini-iässä kokevat pahoja alemmuuden tunteita laihuudestaan. Eipä muiden kauhistelut tilannetta ainakaan paranna.

Sen kuinka kohtelet muita ihmisiä tai puhut heille, ei pitäisi olla missään yhteydessä henkilön ulkonäköseikkojen kanssa. Itseäni lähinnä mietityttää se, että millainen ihminen ylinpäänsä kokee oikeudekseen arvostella kenenkään ruumiinrakennetta tai vartaloa, olet sitten minkä tahansa kokoinen tai muotoinen? Ei minulla ainakaan tulisi kuuna päivänä mieleeni tokaista työkaverille tai kenellekään muullekaan, että huhheijaa kun olet iso, paljonko oikein syöt?!” Oikeasti, tämä on tismalleen aivan sama asia kuin tuo oma tapaukseni, joka silti tuntuu olevan jotenkin yleisesti hyväksytty tapa arvostella toista.

Sitten taas se kolikon kääntöpuoli. Tottakai geenit määrittelevät paljolti sitä, millainen ruumiinrakenteesi on, kuinka hyvin aineenvaihdunta toimii, mutta paljolti on kiinni myös niistä elämäntavoista. Kyllä, minun on ollut aina suhteellisen helppo pysyä ideaalipainossani, koska a) harrastan liikuntaa ja elän aktiivista elämää b) pyrin syömään omalle keholleni sopivaa ruokaa (joka ei muuten ole salaattia, vaan aivan normaalia kotiruokaa). Ja kyllä, paisuisin aivan varmasti jossen liikkuisi, söisin päivittäin pullaa tai nukkuisin jatkuvasti huonoja yöunia. Se on tullut todettua esimerkiksi nyt lomaillessa kun niitä lomakiloja tosiaan on kertynyt, mutta semmoista elämä on, eikä se tosiaan ole niin vakavaa. En itse missään nimessä koe, että ulkomuotoni on kiinni perimästä, vaan pääasiassa elintavoista. Siltikään en koe, että kenenkään vartaloa tai ulkonäköä olisi sopivaa arvostella, oletpa sitten työpaikan Pirkko, naapurin Minna tai julkinen somepersoona.

Oletteko huomanneet samaa? Miksi laihojen arvosteleminen on ”ok” ja onko se teidän mielestänne tosiaan ok?

 

Kuvat Jutta.

27 vastausta artikkeliin “Laihaa saa haukkua, mutta lihavaa ei..?”

  1. Itse olen myös suhteellisen pienikokoinen, pituutta on 162 cm ja ruumiinrakenteeltani olen siro. Yläasteelta lähtien olen saanut kuulla kavereiden ”kauhistelua” siitä kuinka reiteni on niin kapeat ja kuinka olen niiiiin pieni, ja onpa joku joskus arvostellut pientä takapuoltanikin lähes koko luokan kuullen… Ja täytyy sanoa, että kyllä se raivostutti! Ei niinkään loukannut, koska olin itse tyytyväinen omaan kroppaani ja olin täysin normaalipainoinen, mutta väsyin kuulemaan niitä samoja juttuja vuodesta toiseen. Huvittavinta oli se, että nämä samaiset tyypit tuntuivat itse olevan jatkuvasti kaiken maailman dieeteillä, joten luultavasti kyseessä oli vain jonkun sortin kateus omaa, pienempää kehoani kohtaan.

    Tämä mielipide jonka nyt sanon on ehkä vähän raju, mutta sanon sen siitä huolimatta: Oon sitä mieltä, että nykypäivänä normaalipainon käsite on kyllä alkanut hämärtyä todella monelta, koska let’s face it – ihmiset on nykyään huomattavasti isompia kuin esim. muutama vuosikymmen sitten. Liikalihavuus on yleistynyt ihan hirvittävästi, ja oikeasti tuntuu että jos vartalosta ei löydy ylimääräistä niin on nykypäivänä vähintäänkin anorektikko. Omien isovanhempien aikaan suurin osa ihmisistä oli hoikkia, eikä lastenkaan ylipaino (enkä puhu nyt mistään pienestä lapsenpyöreydestä vaan oikeasta, terveyttä uhkaavasta liikalihavuudesta) ollut lainkaan niin yleistä kuin nykypäivänä…

    Ja kyllä, voin sanoa myös sen, että vaikkei muiden ulkonäkö tai paino itseäni juuri kiinnostakaan, niin kyllä välillä mietin jonkun selkeästi ylipainoisen ihmisen valittaessa päivästä toiseen väsymyksestä ja uupumuksesta, että miksi ei voi pitää huolta itsestään. Itselle on jotenkin niin itsestään selvää, että voidakseen hyvin täytyy syödä tasapainoisesti, liikkua ja nukkua kunnon yöunet. Ei kukaan voi hyvin juomalla litran kokista päivässä, syömällä hamppareita ja nukkumalla viiden tunnin yöunet.

    Pahoittelut pitkästä kommentista, nämä on vaan aiheita jotka herättää itsessä (liikaa) tunteita 😀

    1. Joo, sulla on hyviä pointteja! Itselläkin muistissa kaikenmaailman lättäperse-jutut, ei ole reilua, että kukaan joutuu moisen arvostelun kohteeksi :/ Oli sitten lihava tai laiha, niin oma hyvinvointi on kuitenkin jokaisen omissa käsissä ja jokaisen pitäisi löytää se tietynlainen tasapaino, sekä sitä kautta myös tyytyväisyys omaan kroppaan! Kiva kun kommentoit 🙂

  2. Mulla ihan vastaava kokemus työpaikalta. Vaihdoin pukkarissa työvaatteita ja just kun olin alusvaatteisillani, työkaveri kulki ohi ja kiljahti vähän säälivään sävyyn kuinka olematon luikku olen… Joskus huomaan myös ihmisten puheessa kateutta, mutta silti se tuntuu kurjalta olla arvostelun kohteena.

    1. Huhhei! Ja joo, tuossa tilanteessa menee kyllä todella hämilleen! Varmasti osittain on kyse juurikin kateudesta, mutta on kurja ettei sitä asian toista puolta ymmärretä ja ajatellaan, että kaikki laihoihin kohdistuvat haukut voi ottaa kohteliaisuutena, vaikka ainakin itselläni nämä sanat ovat ehdottomasti jääneet kummittelemaan mieleen 🙁

  3. Tiedän mistä puhut! Mäkin jouduin aikoinaan teini-iässä ja nuoruudessa paljon kuulemaan just tuollaisia kommentteja. Epäiltiin anoreksiaa ja kiinnitettiin huomiota syömisiin sun muuta, vaikka mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia syömishäiriöitä. Meidän äiti on aina ollut tosi hoikka ja niin me kaikki sisaruksetkin. Tosin nyt tässä kolmekymppisenä huomaa sen, miten painoa kertyy helpommin, jos syö mitä sattuu eikä liiku. Eli enää nykyään näissä muodoissa en kuule kauhistelua mun painosta, että kai mä oon sitten saavuttanut jonkun normaalirajan jo ajat sitten 😀 En edes tiedä mitä nykyään painan, koska en oo käynyt vaa’alla syyskuun 2015 jälkeen. Ja sekin on ihan tietoinen valinta 😀 Vaaka meni rikki, enkä koskaan ostanut uutta. Ihan hyvin on mennyt ilmankin 😉

    Sä oot kyllä niin ihanan siro, että hyvällä tavalla kadehdin sun siroutta! 🙂 Mulla on 174cm pituisena aina niin jättiläinen olo, varsinkin lyhyempien ja hoikkien rinnalla 😀 Tästähän oon sulle avautunutkin, haha 😀

    1. Kuulostaa ikävältä! On tosi ahdistavaa joutua syömishäiriöepäilyn kohteeksi ja joutua todistelemaan sitä vastaan :/ Olen huomannut myös ihan saman, että nykyään kyllä joutuu katsomaan huomattavasti tarkemmin ruokavaliotaan, koska aineenvaihdunta on selkeästi lähivuosina hidastunut. Kiva kun herättelit myös tuota pituus-ajatusta, luonnollisesti tosiaan pitkät saattavat kohdata samanlaisia ajatuksia pituuden suhteen kuin lyhyet. En ole koskaan tosin ajatellut, että olisit millään tapaa jättiläinen, pituus tuo omasta mielestäni aina tietynlaista karsimaa ja näyttävyyttä 🙂 Kiva kun kommentoit Mia!

  4. Kuulostaa tutulta, eikä asiaa tietenkään edes vaivauduta ilmaisemaan kohteliaasti. Olen myös melko hoikka ruumiinrakenteeltani, eikä paljon liikkuvana paljon tartu ”pehmikettä”. Asiaa hankaloittaa syömishäiriötaustani, mikä iski ilmeisesti pysyvän leiman. Sen seurauksena kroppani koko on jatkuvassa syynäyksessä. Vaikka koen sh:n olevan täysin taaksejäänyttä elämää, pienetkin heilahdukset painossa/kropan koossa nostattavat epäilyt. Näin ei tietenkään saisi missään nimessä sanoa, mutta ihan meidän kaikkien hoikkien ja ”hyi kun sä olet laiha!” -ihmisten puolesta pohdin, että mahtaakohan osaan tilanteista liittyä ripaus kateutta tai katkeruutta..

    1. Niinpä!!! MIkä siinä onkin, että on jotenkin ok latoa oikeasti törkeitä kommentteja laihuudesta ja se on muka täysin ok? Ja toki, voi olla että kyseessä on välillä kateus. Mutta jos laihat eivät osaa asettua lihavien asemaan sen suhteen, miltä arvostelu ja haukkuminen tuntuu, niin menee homma myös toisinpäin. Harvemmin lihavakaan varmasti ajattelee, että myös se laiha tai pienikokoinen voi kokea aivan samoja ajatuksia ja usein vielä suoremmin ilmaistuna :/

  5. Muiden painoon puuttuminen ei saisi olla sallittua, mutta valitettavasti se on. Ihmiset eivät ymmärrä loukkaavansa muiden tunteita haukkumalla lihavaksi/laihaksi tai muutenkaan ulkonäköä.
    Olen joskus loukkaantunut tädilleni, jonka mielestä olin ”liian laiha”. Painoin tuolloin siis tasan 60 kg, joka on ihan normaali paino 161-senttiselle. Tänään kuulin terveystarkastuksessa toisen ääripään: en saa lihoa, koska BMI:ni oli tasan 25, joka on siis yläraja normaalille painolle!
    Lihavuus voi toki johtua elintavoista, mutta siihen voi olla myös muita syitä; esim. jotkin lääkkeet ja sairaudet lihottavat.

    1. Joo näinpä! Mielestäni tämä ei katso painoa tai muotoa. Ja toki lihavuus voi johtua monesta asiasta, mutta sama homma myös laihuuden suhteen 🙂

  6. Tää kirjoitus on osaltaan samaa liibalaabaa, kuin nyt on nähty. Kyse ei ole siitä mitä saa tai ei saa sanoa. Miksi ketään pitäisi arvostella?

    Bopossa, josta oletan tämänkin kirjoituksen lähteneen on kyse rasismin poistamisesta lihavuutta vastaan. Yksikään hoikka ihminen ei kärsi rasismista ja tässä on se vissi ero siihen harmittaako jonkun toisen sanomiset. Bopossa ei ole kyse siis mielensä pahoittamisesta siitä mitä toiset sanoo/arvostelee, vaan ylipainoiset oikeasti kärsivät siitä miten heitä kohdellaan ulkomuotonsa perusteella. Sinäkin Iines voit jatkaa tästä aiheesta, tai siitä kuinka joku haukkuu sitä tai tätä osaa sinussa. Se ei kuitenkaan edistä tai tee yhtään mitään bopon hyväksi.

    1. Ei tietysti pitäisi kenenkään joutua arvostelun kohteeksi, ei laihan kun ei myöskään lihavan 🙂 Silti näistä kummankaan arvostelun ei pitäisi olla ”enemmän ok”. Olen itse ollut haukkumisen kohteena niin painoni, pituuteni ja itseasiassa myös kansalaisuuteni perusteella, joten koen tietäväni kuitenkin jotain siitä mitä rasismi on ja miltä se tuntuu (ihan vielä pienestä lapsesta, valitettavasti). Ja olen siinä ihan samaa mieltä, että body positive on todella hyvää edistystä mitä tulee yhteiskunnan asettamiin ulkonäköpaineisiin, mutta toki tässä postauksessa avasin niitä kokemuksia, joita vastaani on tullut. En ole ylipainoinen, joten en tietysti osaa aiheesta kertoa siltä kantilta, mutta toisaalta sitten taas sieltä toisesta ääripäästä. Kiitos kommentistasi ja mielestäni on hyvä asia, että asia puhuttaa!

      1. Olen Liinan kanssa täysin samoilla linjoilla. Kenenkään ulkomuotoa ei tietenkään saa haukkua tai arvostella. Nyky-yhteiskunnassa laihuudesta on kuitenkin merkittävää etua naisille useilla elämän osa-alueilla. Hoikat ihmiset etenevät urallaan ja saavat parempaa palkkaa verrattuna ylipainoisiin ihmisiin. Kun tutkimuksessa pyydetään kuvailemaan menestyvää ihmistä, on kyseinen ihminen lähes aina hoikka tai normaalipainoinen. Suurin osa mediakuvastosta pitää sisällään hoikkien naisten kuvia ja laihuus on yleisesti kulttuurissamme yhdistetty kauneuteen. Laihuus naisella tuo mieleen positiivisia mielleyhtymiä ja kulttuurimme yleinen viesti on se, että laihuus on asia, jota jokaisen naisen tulisi tavoitella.

        Liinan kuvailema rasismi lihavia kohtaan on todellinen ja arkipäiväinen asia, joka huonontaa monien ylipainoisten ihmisten elämänlaatua merkittävästi. Lihava ihminen kokee syrjintää ulkomuodostaan niin työelämässä, vapaa-ajalla kuin terveydenhuollossa. Mainitsemasi tilanteet, joissa painoasi on kommentoitu ikävään sävyyn ovat varmasti olleet ankeita ja loukkaavia. On kuitenkin naiivia ja itsekeskeistä verrata niitä lihavien ihmisten kokemaan rakenteelliseen syrjintään.

        1. Hei ja kiva kun otit kantaa! Tottakai ymmärrän tuon laajemman aspektin esimerkiksi lihavien työnhakuun liittyen. Postaukseni tarkoitus ei suoranaisesti ollutkaan ottaa kantaa ilmiöön tai käsitellä tätä yhteiskunnallisella tasolla, vaan kertoa oma näkökulmani siitä, että myös hoikat saattavat kokea syrjintää, vaikka asiaa ei usein nosteta yhtä paljoa esille ja heidän mollaaminen on ikäänkuin ”hyväksyttyä”. Eihän se tietysti tee lihavien haukkumisesta yhtään sen vähemmän tärkeää, mutta pointtini oli lähinnä, ettei kenenkään (kuten myöskään hoikkien / lyhyiden) kokemaa huonommuuden tunnetta tulisi pitää vähemmän tärkeänä.

          Itse olen valitettavasti kokenut paljon ilkeilyitä ja halveksuntaa eniten juuri minua huomattavasti isommilta henkilöiltä. En siis tietysti yleistä, mutta sekin tuntuu hieman ristiriitaiselta, että vähemmistö, jota ei saisi arvostella, kokevat monesti kuitenkin oikeudekseen arvostella muita, mihin en kuitenkaan itse sortuisi vasten kenenkään kasvoja. Mutta toki, mielipiteitä on monia ja tietysti tämä omakohtainen kokemukseni ”laihojen leiristä” tietysti vaikuttaa siihen millä kannalla olen tästä kokonaisuutena ja sama viesti tulee ilmi muilta samasta leiristä kommentoineilta. Mukavaa viikkoa ja toivottavasti tämä selvensi näkökulmaani! 🙂

          1. Hei Iines ja kiitos vastauksestasi! Ikävää että olet saanut osaksesi paljon ilkeilyä muilta ihmisiltä. Mielenkiintoinen huomio myös, että kritiikin antajat olivat monesti sinua isokokoisempia. Huonoa käytöstä kyllä kaikin puolin heiltä. Minua alkoi mietityttää, olisiko tässä mahdollisesti kyse jonkinlaisesta turhautumien purkamisesta sinuun? Jokaisella ilmiöllä on kuitenkin vastailmiö ja kun lihavat ihmiset kokevat joka puolelta kritiikkiä ulkomuodostaan, niin ehkä siinä helposti katkeroituu. En pidä mahdottomana, että tätä turhautumista purettaisiin sitten alitajuntaisesti sellaiseen henkilöön, joka edustaakin niitä kauneusihanteita.

            Toivottavasti tulevaisuudessa päästäisiin lähemmäs sellaista yhteiskuntaa, jossa kauneusihanteet eivät olisi niin tiukasti rajatut. Uskon että tämä lopulta vähentäisi myös hoikkien ihmisten kokemaa nälvintää.

  7. Ihan kuin olisi lukenut itseni kirjoittamaa tekstiä! Olen myös siro, lyhyt (158cm) ja siihen päälle näytän vielä ikäistäni nuoremmalta. Tuntuu, että työelämässä joutuu jatkuvasti todistelemaan, että olisi edes jotenkin uskottava.

    Tuntuu jotenkin hassulta, että pienikokoisuudesta on ihan ok huomautella negatiiviseen sävyyn. Itselle ei tulisi mieleenkään huomautella kenenkään vartalon muodosta tai koosta mitään. Muistan erään kerran kun työkaveri totesi tuulisena päivänä, että mun pitää varoa ulkona, ettei tuuli vie mennessään kun oon tällainen kukkakeppi. 😀 Olen ihan normaalipainonen ja omasta mielestäni en ole yhtään liian laiha tai liian iso. Nykyään annan negatiivisten kommenttien (onneksi niitä tulee nykyään harvemmin) mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joku tuolla kommentoikin, että ehkä negatiivisten kommenttien takana on kateus.

    1. Voin ehdottomasti samaistua tuohon työelämän todisteluun! Varsinkin vanhemman kansan kanssa asioidessa joutuu tekemään paljon töitä, ettei tulisi tytötellyksi kokonsa vuoksi. Ja sama homma, kommentit menevät nykyään toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta nuorempana sitä kyllä jäi enemmän miettimään muiden sanomisia.. kiva kun kommentoit ja jaoit kokemuksesi! 🙂

  8. Hyvä kirjoitus.
    Muistan yläasteella kun valitin ystävälleni laihuudestani (olin se 170cm pitkä pulkannaru lättäpepulla ja lautatisseillä ja sain siitä kommenttia jatkuvasti pojilta), hyvä ystäväni piti kunnon saarnan siitä ’kuinka mä kehtaan valittaa laihuudestani kun toisilla, ylipainoisilla on paljon suurempi ongelma’ . Itseasiassa minua haukuttiin enemmän kuin sitä reilusti ylipainoista koulukaveria. Miten noloa oli liikkatunnilla pukuhuoneessa kun olin ainoa joka ei tarvinnut rintsikoita (vaikka nyt, varsinkin näillä helteillä olisi ihana juoksennella ilman liivejä :D). Minulla ei ollut syömishäiriötä, söin valtavia spagettijauhelihamössöannoksia päivittäin, sitäkin ystäväni kauhistelivat että kuinka voin syödä niin paljon. Entäs jos mä olisin mennyt kauhistelemaan sen ylipainoisen lautasannosta?
    Nykyisin olen se laiha läski, eli edelleen hoikka enkä painoindeksin mukaan grammaakaan ylipainoinen, mutta kyllä minulla on ’reppumaha’ ja käsivarsissa lepattavat bingosiivet (vai miksi niitä Suomessa kutsutaan?) koska en ole pitänyt itseäni kunnossa. Vieläkin saan kuulla kunniani jos mainitsen jotain epätäydellisyyttäni ääneen, koska muilla on paljon isompia ongelmia, ja valittamalla pikkurepustani tuomitsen kaikki ylipainoiset rumiksi. Reilusti lihonnut ystäväni saa valittaa motivaation puutteestaan tai väsymyksestään, mutta kun auttavasti mainitsen siitä miten ruokavaliomuutos voisi lisätä energiaa liikkumaan, olen paha ja arvosteleva ihminen. En koskaan arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella ja minulle on muiden ihmisten lihavuus tai laihuus se ja sama, mutta mielestäni mulla on oikeus arvostella itseäni vaikka olenkin pääasiallisesti bopo. Ja ystävänä koen että on mun velvollisuus sanoa totuus ystävälle, jos ei itse sitä näe ja siitä on terveydellistä haittaa asianosaiselle (mm.aikaisemmat veritulpat). Minusta se on tosi ystävyyttä.
    Olen itse psoriaatikko ja myymälässä töissä. Kyynärpäissäni ja säärissäni on psoriläiskät joita olen peitellyt yli 15 vuotta. Viime vuonna päätin että peittely saa riittää ainakin kesällä ja ostin viimein lyhythihaisia toppeja ja jopa shortsit (tosin töissä peitän sääret itseni, en muiden takia). Palveltuani tällä viikolla aikuisen reilusti ylipainoisen äiti-tytär-kaksikon, alkoivat he pois kävellessään minun kuulteni keskustelemaan keskenään siitä miten minä en saisi julkisella paikalla kulkea kyynärpäät paljaana kun ne ovat niin kamalat. En sanonut kaksikolle mitään mutta täytyy myöntää että fb:ssa (omalla sivullani) kyselin raivoissani, pitäisikö tässä kulkea burkha päällä. Mikä polemiikki olisi tullut jos he olisivat olleet se myyjä ja olisin poislähtiessä sanonut samaan tyyliin jotain heidän ylipainosta. Toisaalta näin samalla sen positiivisen puolen burkhassa. Kun kaikki ovat samannäköisiä, kaapuihin verhottuja, kaikki viat ja virheet peitettynä, onko heidän keskuudessaan sitten kaikki vähän niinkuin samalla viivalla? Kun ei voi verrata omia vikoja toisten vikoihin? eikä pääse arvostelemaan toisten makkaroita tai kylkiluita? En aio burkhaan verhoutua edelleenkään, päinvastoin, vielä uhmakkaammin kävelen pää pystyssä vikoineni päivineni.

    1. Minun mielestä on todella epäreilua, että laihojen kohtaamaan kritiikkiin suhtaudutaan todella väheksyvään sävyyn! Ja lähestulkoon aina kaikki nämä väheksyjät ovat juuri niitä, joilla ei tosiaan ole itsellään kokemusta siitä, millaista on esimerkiksi olla juuri pieni tai lyhyt (joka lisäksi on ominaisuus johon et itse voi millään tapaa vaikuttaa). Ja joo, en toki itsekään voi tietää miltä tuntuu olla todella ylipainoinen, mutta toisaalta en myöskään ikinä arvostelisi heitä päin näköä tai väheksyisi heidän tuntemuksiaan. Itseäni myös rassaa juuri tuo asenne, että pyritään todistelemaan kuinka jollakulla on enemmän vaikeaa, eikä osata ehkä ajatella, ettei kaikilla muillakaan aina ole helppoa. Ja tosiaan, usein valittajina ovat heitä, jotka ovat tyytymättömiä omaan tilanteeseensa ja jotka eivät ehkä näe, että asenne- tai elämäntapamuutokset voisivat olla se avain parempaan oloon ja elämään 🙂 Ja aivan pöyristyin tuosta kokemastasi kommentoinnista työpaikallasi, ihan kamalaa!! Kenenkään ei pitäisi joutua moisen arvostelun kohteeksi :/

  9. Mulle ei oikein auennut miten olit tullut siihen johtopaatokseen, etta yleisesti ottaen laihuuden arvostelu nahdaan positiivisemmassa valossa kuin lihavien arvostelu? Koska tyokaverisi sanoi pahasti?

    Oli ihan kiva nahda vahan kannanottoa, mutta ehka vedit vahan mutkia suoriksi?

    Oman kokemukseni pohjalta (tyon puolesta; tyon ulkopuolella) tietyntyyppiset ihmiset arvostelevat kaikenlaisia ihmisia, jotka eivat heidan muottiinsa sovi: lihavia, laihoja, ulkomaalaisia, lyhyita, pitkia, hentoja, rotevia, ohut hiuksisia… Tyoni puolesta voin myos sanoa, etta monet lihavat kokevat etta heidan painonsa kommentointi on jollain tavalla hyvaksyttavaa muiden mielesta (esim. ”Et sina enempaa pullaa tarvitse”, ”Oletko ajatellut laihduttaa? Entas terveys?”). Ja nama kommentit usein verhotaan naihin huoliin toisten terveydesta.

    Itse olen normaalipainoinen, mutta varsinkin nuorempana kuulin paljon kommentteja rintojeni koosta seka miehilta etta naisilta, nykyisin pituuteni on monelle kommentin aihe (”Oho, en ikina huomannut etta olet oikeasti noin lyhyt?”, ”Naytat ihan lapselta kun jalat ei ylla maahan tuolilla istuessa” yms. yms.). En ole huomannut, etta yleisesti ottaen ihmisille on ok arvostella toisia, mutta kaikki eivat valttamatta heita kommenttia takaisin kommentoijalle (esim. vaikka juuri tyokaverille, joka sanoa paukauttaa jotain taysin sopimatonta). Ehka siita syntyy mielikuva, etta kommentointi on hyvaksyttavaa.

  10. ” kun taas lihavuudesta keskustelua pidetään vihapuheena”

    Päinvastoin. Hyvin usein törmää siihen että lihavista puhutaan todella epäasiallisesti ja se naamioidaan ”asialliseksi” keskusteluksi ja siksi että ollaan ”huolissaan”. Oon kuullut ennenkin tuon aivan saman uhriutumisen ja aina jää kiinnostamaan, että luuletko sinäkin nyt tosissasi että lihavista ei puhuta missään ikävästi ja jos joku tuota vihapuhetta harrastaa niin siinä on heti joku puolustamassa? 😀 Ikävä rikkoa kupla mutta asia ei siis tosiaan ole näin. Lihavat saa niin paljon paskaa niskaa, että JUURI SIKSI yritetään edelleen muistuttaa että hei voisko lihaviakin kohdalla ihan kuten muita ihmisiä? Lihavia edelleen mm. syrjitään työhaastatteluissa. Miksi ei voi vaan ottaa puheeksi että on ikävää kun moititaan laihaksi ilman että pitää vähätellä muiden saamaa kohtelua?

    1. Hei Nanna, sehän nyt on selvää, että on tiedossa missä myllytyksessä lihavat ovat. Mutta edelleen, kuten tuossa aiemmassa kommentissani Aliisaselle mainitsinkin, ei postaukseni pointti ollut ylinpäänsä asettaa ketään paremmuusjärjestykseen vaan PÄINVASTOIN. Kuten tekstissäkin mainitsin, en itse sortuisi toisten ihmisten arvosteluun heidän ulkoisten piirteidensä vuoksi, enkä toivo, että kukaan muukaan tähän sortuisi, olipa kommentoitava ihminen sitten lihava tai laiha. Koska en itse oikein osaa asettua myöskään ylipainoisen asemaan, käsittelin tätä omasta näkökulmastani, eli millaista kritiikkiä olen itse todennut oman kokoni vuoksi ja vielä ihan päin näköä. Jos minulle sanotaan halveksivaan sävyyn, että hyi kamala minkä näköinen olet, olisi tilanne varmasti hieman eri jos sanoisin pyöreämmälle henkilölle, että ”hyi kun olet lihava”. Mutta hoikille kun tuntuu olevan OK sanoa mitä tahansa, joka taas lihavalle kommentoituna olisi vähintään kunnianloukkaus.

      Asian ytimenä nyt ehkä kiteytettynä enemmän semmoinen ”kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan”. Tietysti ymmärrän, että aiheesta voi olla montaa mieltä, mutta en nyt oikein ymmärrä miten voisin selkeämmin tuoda oman pointtini esiin. Mukava kuitenkin kun otit kantaa keskusteluun 🙂

  11. Moikka! Todella ajatuksia herättävä teksti; kuten kommenttikentän keskustelusta voi havaita. Tekstissäsi on tosi hyviä pointteja ja samoja ajatuksia, mitä itsekin jaan. Mielestäni body positive -ilmiö on aivan ihastuttava – tai ainakin aluksi olin tätä mieltä vahvasti. Vaikka useissa body positiveen viittavissa ajatuksissa ei mitään vikaa olekaan, herättävät nämä jutut ajatuksissani välillä hieman kaksipiippuisia fiiliksiä. Toisinaan tuntuu hassulta, että usein haluamme eroon ulkonäkökeskeisistä ajatusmalleista, mutta silti body positive -ilmiön myötä kehomme ovat jatkuvasti esillä ja puheenaiheena. Toki ymmärrän, ettei muutosta tapahdu yhteiskunnassamme ja ihanteissamme tyhjästä, mutta tästä huolimatta jotkin piirteet tässä mainitsemassani ilmiössä hämmentävät minua. Itse olen esimerkiksi tyyppinä varsin hiljainen sen suhteen, mitä kerron ajatuksistani omaa olennettani ja kroppaani kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mulla olisi jollakin tapaa paha olla tai olisin omasta ulkonäöstäni epävarma. Jos totta puhutaan, pidän itsestäni juuri tällaisena kuin olen, enkä muuttaisi itsessäni yhtäkään piirrettä. Ehkä tämän jatkuvan ”itsensä hyväksymis-hypen” myötä ajaudun kuitenkin ajattelemaan, että pitäisikö tässä nyt kuitenkin jollain tapaa ”ylistää” itseään, kun kaikki muutkin niin tekevät? Olenko jollain tapaa väärä, kun en kerro siitä, että rakastan itseäni juuri tällaisena?

    Tällä hetkellä yhteiskunnassamme vallitsevat tietyt kauneusihanteet, niin hyvässä kuin pahassa. Usein mietin sitäkin, miksi näihin kauneusstandardeihin sopivan pitäisi jollakin tapaa hävetä itseään tai pyytää anteeksi olemassaoloaan? Mietteeni kärjistettynä: Miksi sellaisen ihmisen, joka nykypäivän mittapuun mukaan on luokiteltavissa hyvännäköiseksi/kauniiksi/komeaksi, pitäisi jollakin tapaa vaieta olostaan ja elostaan?

    Huh, apua mikä ajatusripuli. Lähtökohtaisesti haluaisin kaikkien tuntevan olonsa onnelliseksi ja itseensä tyytyväiseksi, mutta pakko oli päästä jakamaan nämä muutamat pienet ajatukset aiheen tiimoilta. Anyway, mahti kirjoitus Iines!

    1. Mukava kuulla ajatuksiasi aiheeseen liittyen! 🙂 Olen ihan samaa mieltä, jokaisen pitäisi saada olla ylpeä kehostaan, olit sitten minkä kokoinen tai muotoinen! Ulkonäköasioista tehdään kyllä nykyään ihan kamala haloo 😀 Mukavaa kesäviikkoa!

  12. Toisen koon/ulkonäön arvostelu – koski se sitten lihavuutta, laihuutta , mitä ikinä – on ihan supertörkeetä. Silkkaa ilkeyttä. En usko että KUKAAN, joka laukoo ”hyi kun oot laiha”/”hittoku toi on lihonu”-kommentteja jollekin/jostakin, sanoo sitä siksi että on aidosti esim huolissaan. Laihalle vaan tuntuu olevan just hyväksytympää sanoa se päin naamaa, lihavasta puhutaan selän takana. Kumpikin huono juttu.

    Oon kokenu itse molemmat puolet. Oon 162cm pitkä ja painoin aikoinaan 104kg. Aikamoisen ryöpytyksen kohteena olin (selän takana). Mutta mitäs sitten kun pudotin 40kg painostani pois. Sit se vasta alkoikin! ”Huolestuneet” lauko päivittäin päin naamaa näitä kommenttejaan: ”hui kamala ku oot laihtunu” ”hyi älä laihduta enää” ”sä oot iha riutunu” jne jne jne.

    Täytyy vaan välillä ihmetellä ihmisiä ja sitä, miten tota pokkaa riittää!

    1. Joo todellakin! Mäkin olen kuullut nimenomaan eniten niitä ”huolestuneita” kommentteja juuri silloin kun olen ollut laihimmillani (ihan siis terveellisen ruokavalion ja liikuntaintoilun johdosta), eli eivät ne lihavat todellakaan ole ainoita jotka näitä saavat, eli oikeasti täysin sama asia 🙂 Kiva Mona kun jaoit ajatuksesi ja kokemuksesi!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.