Määritteleekö koulutustaso sen kuinka tärkeitä olemme?

Muutamia vuosia sitten pyörivät mielessäni mietteet siitä, että teinkö oikean valinnan koulutuksen suhteen. Vai olisiko pitänyt valita joku toinen? Nuoruudessa haaveilin monesta eri alasta, kielitieteistä, matkailualasta, media-alasta, kauppatieteistä ja viestinnästä. En varmasti ollut ainoa, jolle ”se oma juttu” oli hieman epäselvää ja opiskelujuttujen suhteen oli fokus ehkä siinä, mitä vanhemmat toivovat. Eli yliopistoon. Olen kuitenkin aina ollut ihminen, joka tekee oman mielensä mukaan ja vanhempien kauhuksi päädyinkin sitten mutkan kautta opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ensin restonomiksi, josta vuoden opiskeluiden päästä hain uudelleen ja pääsinkin 2009 opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun tradenomiksi. Valmistuin töiden vuoksi hieman venähtäneen opparin valmistuessa 2013.

Monet ajattelevat, että tradenomin tutkinto on tyhjänpäiväinen yleiskoulutus, josta ei valmistu mihinkään konkreettiseen, vaan enemmänkin siihen valmistuneiden tradenomien massaan. Olen itse eri mieltä. Oman kokemukseni mukaan koulutus antaa kattavat eväät monenlaiselle urapolulle, sekä mahdollisuuden valita opinnot, jotka tukevat omaa urasuunnitelmaa. Tiimityöskentely ja työharjoittelu ovat lisäksi asioita, jotka ovat hyvin tulevaa työelämää tukevia. Toisaalta, olen aina ollut kirjatyyppiä ja itsenäinen työskentely, sekä tentteihin pänttääminen ovat olleet ehkä mieluisampia tapoja oppia, siksi koen, että joltain osin yliopisto-opiskelu olisi ajoittain voinut olla mieleisempää omalle oppimistyypilleni. Toki, enhän ole päivääkään yliopistossa opiskellut, joten en tietysti voi mennä sanomaan 😀

Koen, että liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto on omalla kohdallani ollut erinomainen valinta. Työpaikoissani on arvostettu asennetta, persoona ja omaa intoa työhön, eikä niinkään papereita. Useammassa työpaikassani on ollut sekaisin tradenomeja ja KTM:iä samoissa tehtävissä, melkolailla samoin ylenemismahdollisuuksin. Toisaalta onkin paljon kiinni yrityksestä, itselläni on todella hyviä kokemuksia työnantajana esimerkiksi Nordeasta, jossa yksilölle ja persoonalle annetaan suuri rooli urapolulla, eikä niinkään koulutukselle. Paljon onkin ollut kiinni hakijasta itsestään, sekä asenteesta, vaikka moniin tehtäviin onkin minimivaatimuksena esimerkiksi alempi korkeakoulututkinto.

Työelämässä peräänkuulutetaan muutenkin nykyään enemmän asenteellisia valmiuksia ja motivaatiota, eikä niinkään sitä, oletko käynyt koulusi akateemisesti vai ei-akateemisesti ammattikorkeakoulussa. Toki, poikkeuksiakin löytyy ja on täysin luonnollista, että joihinkin tehtäviin toivotaan sitä spesifiä koulutustaustaa juuri tietystä alasta tai aineesta. Siinä tilanteessa missä olen nyt, koen että amk oli kohdallani hyvä valinta, enkä ole katunut amisopintoja. Toisaalta olen myös itse muuttunut, ennen arvostin enemmän ylempää korkeakoulua, mutta omalla kohdallani olen päässyt pitkälle tradenomina, enkä koe että nykyisten tulevaisuuden suunnitelmien suhteen olisi juurikaan väliä, onko ne maisterin paperit vai ei.

Myönnän itsekin joskus muinoin sortuneeni siihen, että tekee jonkinlaisia johtopäätöksiä ihmisestä koulutuksen perusteella. Nykyään tämä on yksi niistä asioista, joita en voi sietää. Miksi toisesta ihmisestä tekisi yhtään sen paremman se, että tämä on päntännyt kirjoja ja päässyt läpi tietyistä kursseista tietyin arvosanoin? Ikäänkuin se määrittelisi jotenkin arvosi ihmisenä. Eikö loppupeleissä pitäisi olla merkitystä sillä, että teet jotain missä olet hyvä ja josta nautit, eikä se että pyrit saamaan toisten silmissä statusarvoa koulutuksella, ammattinimikkeellä tai meriiteillä? En tietenkään tuomitse tain arvostele myöskään heitä, jotka tätä tavoittelevat. Olen itsekin ollut niissä tilanteissa, joissa olen ollut ainoa AMK:ilainen ja olo on tietynlailla ollut ”huonompi”. On ajatellut, että olenko minä nyt jollain tapaa tyhmempi tai yksinkertaisempi vain sen vuoksi, etten hakenut 10 vuotta sitten toiselle opintopolulle? Tässä(kin) maassa kuitenkin tarvitaan niitä kaikenlaisia osaajia ja tekijöitä. Mielestäni kaikkien tekemälle työlle ja koulutukselle pitäisi antaa arvoa, eikä arvostella opintotason perusteella, että oletko fiksu vai luuseri. Tietenkin monilla on kouluttautumisessa kyse oppimisen halusta, tiedonnälästä. Siinä missä joku toinen saa kiksejä ja sisältöä elämäänsä kehittymällä kuntosalitreenissä, saa joku toinen vastaavanlaista nautintoa siitä, että opiskelee tiettyä alaa perinpohjaisesti.

Tokihan itsellänikin on vielä mahdollisuus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, vaikka juuri nyt pienen lapsen äitinä en jaksaisi opintoihin keskittyä. Asia voi kuitenkin parin vuoden päästä olla täysin eri. Oppimisen ja kouluttautumisen into ei nimittäin ole kadonnut minnekään, vaikka onkin tässä perhearjen kiireissä vajonnut tällä erää tärkeysjärjestyksessä alemmas. Toistaiseksi. En kuitenkaan tiedä, olisiko koulutuksella tai tutkintopapereilla näin vuosia valmistumisen jälkeen sen suurempaa merkitystä, mikäli tutkintonimike olisi toinen, esimerkiksi KTM. En ehkä tässä tilanteessa usko.

Näppituntumalla voisin kuitenkin ehkä uskaltaa sanoa, että tradenomina voi joutua itse tekemään enemmän asioiden eteen. Hankkimaan niitä suhteita työelämässä, miettimään omaa juttuaan, erottautua persoonallaan juuri niistä kaikista muista tradenomeista, joista aina tykätään jauhaa. Oma-alotteisuutta siis tarvitaan. Loppupeleissä melkolailla kaikessa tässä elämässä ovat asiat kiinni sinusta itsestään, vaikka toki on aloja, joilla työllistyminen valmistautumisen korvilla tai heti sen jälkeen onkin yleisempää. Myös urakehitys on tietysti aina henkilön itsensä käsissä, eikä hyviin palkkoihin useimmissa tilanteissa pääse heti käsiksi, vaan juuri sen oman näytön, kokemuksen ja asenteen avulla. Enkä tarkoita, että kaikki välttämättä edes haluaisivat tätä. Jollekulle voi olla mieleinen tilanne se, että saat mieluisan paikan, jossa haluat pysyä ilman haaveita suuremmasta vastuusta tai sen myötä palkkapussista. Näitä tyyppejä varmasti löytyy kaikista koulukunnista.

Jos nyt pitäisi päättää uudestaan mitä menisin opiskelemaan, voisi olla että valitsisin kaupallisen alan sijaan esimerkiksi yliopiston viestinnän opinnot. Toisaalta, elämässä on turha haikailla menneeseen. Kaikki kokemukset, menneet valinnat ja työpaikat kuitenkin ovat muovanneet sen, mitä olet nyt. Mistä sen tietää jos omakin urapolkuni vielä joskus kokee täyskäännöksen ja kiinnostun jostain aivan uudesta jutusta? Koskaan ei nimittäin ole liian myöhäistä itsensä kehittämiselle 🙂

Tuo musta pipo on muuten tuoreimpia tekeleitä ja kyseistä mallia olen tekemässä myös muutamia teille myyntiin!! Asiasta enemmän elokuun puolella! 🙂

Shortsit / H&M (ostettu vuosia sitten)

Toppi/mekko / Afends

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Balenciaga

Pipo / itse tehty

Sitten loppukevennyksenä. Jos saisin valita ihan minkä tahansa koulutuksen tai ammatin unohtaen koulumenestyksen, pääsykokeet ja kaiken muun paitsi oman kiinnostuksen, mikä olisin? Haluaisin olla esimerkiksi psykiatri, FBI-tutkija / profiloija tai sitten sosiologi, joka tutkisi esimerkiksi naisten asemaa ja naisiin kohdistuvia rikosilmiöitä maailmalla, tai sitten nuorten syrjäytymistä.

Minkä ammatin tai koulutusalan valitsisitte, jos saisi valkata ihan minkä tahansa?

 

Kuvat Jutta.

11 Replies to “Määritteleekö koulutustaso sen kuinka tärkeitä olemme?”

  1. Mun mielestä oli ihana opiskella sun kanssa ❤️. Ja oon samaa mieltä, että AMK opinnot avaa tosi paljon ovia. Toki se on susta itsestä kiinni, että miten haluat ne ovet käyttää. AMKssa on mun mielestä vielä se hyvä puoli, että siellä on pakollisena harjoitteli yrityksessä sekä yrityksien kanssa tehdään paljon yhteistyötä erilaisten projektien avulla. Sen jos osaa käyttää hyvin, niin ovet avautuu todella moneen paikkaan ja sieltä voi vielä löytyä se työpaikka valmistumisen jälkeen 🙂

    1. Hei kiitos samoin Anni <3 Ja niinpä, tosin ehkä tilanne on nykyään näin useiden muidenkin koulutusten kanssa, eli harvassa ovat nykyään ne ammatit, jotka suoraan takaavat työn. Toki vanhat perinteiset lääkäri, lentäjä yms.. Paljon on siis kiinni itsestään 🙂

  2. Tradenomin tutkintoa parjataan ihan turhaan, se on hyvä yleistutkinto ja monilla muilla asioilla voi sitten näyttää erikoistumisensa. Uskon että työelämä ja tulevaisuus menee siihen suuntaan että ihmisillä on erilaisia taustoja ns.samassa ammatissa sekä monilla on useampia tutkintoja oli ne amiksesta,amk:sta tai yliopistosta.

    1. Joo niinpä! Toki tradenomeja valmistuu paljon, mutta koulutus kuitenkin antaa eväät kovin monenlaisille urapoluille. Paljon on tosiaan kuitenkin myös itsestään kiinni. Ja olen ihan samaa mieltä kanssasi, uskon todella myös tähän, että erilaisia taustoja arvostetaan. Antaahan se työssäkin huomattavasti kattavampaa näkemystä kun on erilaisia näkökantoja, eikä vain sitä yhden koulutuksen näkökulmaa 🙂

  3. Täälläkin on tradenomi! Vaikka suuntauduin viestintään, olen aina työskennellyt taloushallinnon parissa; tälläkin hetkellä olen toimistosihteerinä työssä, jossa pelataan numeroiden kanssa enemmän tai vähemmän.

    Minua on jo pitkään kiehtonut sosionomin opinnot; ehkä vielä jossain vaiheessa palaan koulun penkille.

  4. Itse olen sosionomi, mutta vaihdoin alaa digitaaliseen markkinointiin ja toimittajan työhön. Oma-aloitteisuudella ja kokemusta keräämällä päässyt tähän. Tekemällä oppii. 🙂

    Onneksi pelkkä koulutus ei määritä urapolkua ja omalla tekemisellä voi vaikuttaa paljonkin. 🙂

    1. Joo ehdottomasti! Se on kyllä huippua, ettei koulutus enää ole ainoa tie menestykseen, vaan juuri asenteelle ja aloitekyvylle annetaan paljon tilaa 🙂 Kiva kun kommentoit Taru!

  5. Olen itse amk-insinööri, enkä ole koskaan sitä hävennyt. Tosin saattaa liittyä sekä sukurasitteisiin ja alaan. Omassa suvussa valtaosa ”paremmin opiskelleista” on käynyt joko opiston tai amkin. Ennen amk:ta insinöörit ja sairaanhoitajat valmistuivat opistoista. Omassa päässäni termi amis tarkoittaa ammattikoulua ei amk:ta. Omalla alallani on ollut aina sekaisin DI:t, opisto/amk insinöörit sekä vieläkin (yleensä vähän vanhempaa väkeä nykyään) teknikot ja kaikki tekevät enemmän tai vähemmän päällekkäin samoja hommia, riippuen henkilöstä, ja hänestä mitä haluaa tehdä. Jokaisella on omat vahvuutensa taustasta johtuen ja sehän on vain hyvä. Kun kukaan ei ole kaikessa täydellinen, mutta jokaisella on omat vahvuutensa ja siksi erilaiset koulutustaustatkin ovat hyvä juttu, niin kokonaisuudesta tulee paras. Jokainenhan töissä kuitenkin tekee oman osuutensa kokonaisuutta varten eikä itseään…

    1. Niinpä, juuri näin! Onneksi suunta onkin menossa enemmän siihen, että arvostetaan erilaisia taustoja, koulutuksia ja kokonaisuuksia, eikä sitä että kaikilla on tismalleen sama koulutustausta ja usein myös samanlaiset näkemykset asioista 🙂

  6. Ei sovi unohtaa että opiskelu aikuisena on mieletön vaihtoehto! Työnohessa avoimessa yliopistossa juurikin itseä kiinnostavia kursseja. Tavoitteena tutkinto tai harrastuksena. Vaikka etänä. Mahdollisuuksia on!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *