Meillä oli miehen kanssa viime viikolla ”vaihtovapaat”. Ensin vietti mies pojan kahdenkeskistä laatuaikaa kotona alkuviikon minun ollessa Kööpenhaminassa ja minä taas olin loppuviikon, sekä viikonlopun pienen kanssa kaksin kotona kun mies lähti Kotkan meripäiville ja Hankoon surffaamaan. Poika oli loppuviikon kamalassa räkätaudissa ja viime päivät ovatkin menneet siitä toipuessa. Usein juuri miehet lähtevät ”poikien reissuille” mökille tai muuta, mutta tuntuu välillä, että se olisi meiltä äideiltä jotenkin kiellettyä. Ilman lasta siis. Me pyrimme siihen, että molemmat saavat tasapuolisesti myös omaa aikaa, sekä sitten myös kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Olihan kumpikin meistä vuorollaan myös hoitovapaalla (johon lämmöllä kannustan kaikkia miehiä!!) Vauvavuosi tottakai vierähti jo imetyksenkin vuoksi melkolailla minä ja vauva yhteen liimattuina, mutta noin muuten olemme pyrkineet siihen, että molemmat vanhemmat olisivat lapselle suurinpiirtein yhtälaisia kiintymyksen kohteita. Joissakin perheissä voi dynamiikka olla kovin eri ja isä esimerkiksi paljon poissa kotoa, jolloin on luonnollista, että äidistä muodostuu se ”ykkösturva”. Eikä tämäkään väärin, jokainen perhe tottakai tekee tavallaan.
Kuten monet ehkä tietävät, olemme perheen kesken yhdessä käytännössä aina (tietysti työpäiviä lukuunottamatta), eikä poika ole ollut vielä ainuttakaan yötä luotamme poissa tai itseasiassa edes nukkunut meistä erillään. Hoidossa tämä on ollut (päiväkodin lisäksi) reilun kahden vuoden aikana vain muutaman kerran, joista näistäkin kaksi oli muuttomme, sekä päiväkodin vanhempainilta. Se kolmas olikin sitten viime kesänä se yksi ja ainoa kerta kun olemme olleet illallisella ilman pienokaista, ihan vain pariskuntana 😀
Miksi vanhemmat eivät sitten saisi ottaa sitä omaa aikaa arjesta? Tuntuu, että vanhempi (tai siis useimmissa tapauksissa se äiti) leimataan huonoksi ja itsekkääksi, jos uskaltaa ottaa yhtään aikaa itselleen tai saati sitten sanoa sitä ääneen. Voin kertoa, että jokainen tarvitsee hetken aikaa välillä itselleen. Olit sitten äiti tai et. Kuinka kykenet olemaan hyvä ja jaksava vanhempi, jos omat voimavarasi ovat miinuksen puolella tai oma identiteettisi on hukassa sen vuoksi, ettet ehdi lainkaan toteuttaa itseäsi? Tottakai äitiys on ja pysyy, enkä tietenkään haluaisi olla ilman lastani. Siltikään äitiys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ainoastaan äiti, enkä siellä äitiyden maskin takana lainkaan enää se nainen, joka ennen äitiyttäni.
Mietin, että voisiko yksi syy äitien uupumukseen olla juurikin tietynlaisessa identiteettikriisissä. Siinä, että unohdetaan se kuka on sisimmissään ja keskitytään vain siihen äitiyteen? Kaikissa äitiyden kierteissä kun pitäisi kuitenkin muistaa myös se, kuka minä olen. Siis äitiyden lisäksi. Kun muistelen taaksepäin meidän (tottakai todella ihanaa) vauvavuottamme, totesin yksi rankimmista tuntemuksista olleen tunne siitä, että ainoa tehtäväni on olla kävelevä maitokone. Kyllä, sanoin sen ääneen. Ainakin omalla kohdallani se ”oma itseys” oli kovin hukassa tuon vuoden aikana. Eikä siinä, on luonnollista että vauvavuosi tietenkin menee kovin vauvapainotteisesti, eihän siinä mitään väärää ole. Muistan itsekin ne harvat kerrat kun oli suoranainen ihme kun lähti käymään nopsaa postissa yksin.
Toisaalta sitten vauvan tai 1-vuotiaan kanssa on kuitenkin niin erilaista kuin 2-3-vuotiaan kanssa, joka tarvitsee seuraa, aktiviteetteja ja toimintaa jokainen sekunti. En olisi esimerkiksi itse tohtinut laittaa alle vuoden ikäistä päiväkotiin (esimerkiksi senkään vuoksi, etten kokenut tätä vielä fyysisesti niin kehittyneeksi, esimerkiksi kävelyn osalta), mutta en toisaalta tuomitse toista äitiä, joka siihen päätökseen tulee. Uskon itse, että jokainen äiti on juuri se paras äiti omalle lapselleen, sekä tekee juuri ne päätökset, jotka ovat omalle perheelle parhaita. Voin myös rehellisesti todeta, että kesälomailu taaperon kanssa on kyllä ihan kokopäivätyötä. Monet kun usein ajattelevat, että lapsen kanssa kotona oleskelevat äidit pääsevät helpolla tai että kotiäitien elämä on ikuista lomailua. Omalla kohdallani voin todeta, että ehkä jopa töissä on pitkässä juoksussa helpompaa kuin kotimammailla. Jos siis sen ”rankkuuden” puitteissa asiaa mietitään. Olen myös kuullut ilmiöstä, jossa lapsettomat ajavat asiaa saadakseen samat perhevapaat kuin lapsellisilla. Jep. Perhevapaathan kun juuri ovatkin sitä ”lomaa”. Ja eihän siinä, voihan se joillekin ollakin ja kiva heille! Jokatapauksessa, poika palasi tänään takaisin hoitoon ja itse palaan myös ylihuomenna takaisin töihin. Nämä kaksi päivää ajattelin aivan röyhkeästi lomailla, eli toisinsanoa hommailla normaalisti näitä blogijuttuja (kuten aikalailla jokaikinen päivä vuodesta, haha).
Ja koska tilanteet eivät läheskään aina ole niin yksinkertaisia, tulee muistaa, että lapset, äidit, perheet ja tietysti myös tilanteet ovat erilaisia. Se ei kuitenkaan tee äidistä sen huonompaa, oikeuta ketään tuomitsemaan toisen äidin valintoja tai tapoja toimia. Kuinka moni lapsi viettää esimerkiksi kokonaisia viikonloppuja isovanhempien luona? Mitäs sitten kun näiden lasten vanhempi arvostelee toista äitiä siitä, että tämä jättää lapsensa pariksi yöksi toisen vanhemman, eli isän luokse lyhyen lomareissun ajaksi? Tai siitä, kun äiti viettää muutaman lomapäivän vieden lapsen tarhaan? Onko näillä tuomitsevilla tyypeillä oikeasti niin puhtaat jauhot pussissa, että he ovat oikeutettuja arvostelemaan muiden vanhempien valintoja tai kykyä oikeasti asettua heidän kenkiinsä ja tilanteisiinsa?
Ja loppuun on todettava: Voi hyvä luoja kun te keillä on paljon tukiverkostoa ja hoitointoiset isovanhemmat lähellä, olette todella onnekkaita! Meidän tukiverkostomme on aikalailla nollissa, joten aina hyvät hoitajatkaan eivät ole aivan itsestäänselvyys. Kiittäkää tukiverkostoanne <3
No, mitä mieltä olette? Saako äiti olla muutakin kuin äiti? Sallitaanko äideille lomailu?
Kuvat Jutta.
Hyvä postaus ja erittäin tärkeästä aiheesta! Tottakai äidit tarvitsevat omaa aikaa ja myös aikaa parisuhteelle. Tuossa kun mainitsit, ettet tietenkään haluaisi olla ilman lastasi niin kyllä ainakin itse voin sanoa, että välillä nimenomaan haluan olla! Tulisin muuten totaalisen hulluksi.
Isät saavat kyllä mennä ja tulla ja niin aina kehutaan, että voi kun isäkin osallistuu hoitoon..no hän on lapsen isä! Täysin yhdenvertainen kasvattaja ja hoitaja äidin rinnalla. Koskaan ei sanota, että voi kun äitikin hienosti osallistuu lapsensa hoitoon. En käsitä miten joku voi jaksaa niin ettei KOSKAAN saa omaa aikaa, miten vanhemmuus voi muuttaa ihmistä niin paljon että unohtaa ja laiminlyö täysin itsensä ja omat tarpeensa.. jokaisen äidin kannattaa astua pois vauvakuplasta ja lopettaa muiden valintojen arvostelu. Joka sekin useimmiten on oman egon pönkitystä. Kuuleeko koskaan isien pohtivan samoja asioita… niin miksiköhän ei. Äiti on toiselle äidille susi.
Mukava jos pidit postauksesta! Ja näinpä ehdottomasti, meillä tuo parisuhdeaika on erityisesti ollut todella vähissä, vaikka sen pitäisi ehdottomasti olla tärkeysjärjestyksessä huomattavasti ylempänä !! Ja olet niin oikeassa tuossa isä-asiassa 😀 Heillä on tosiaan oikeus tehdä mitä tahansa ja juuri nostetaan esille suurinakin saavutuksina niitä pieniä vaipanvaihtoja sun muita samalla kun äidit yleensä tekevät 99% hommista. Onneksi meillä isä kuitenkin osallistuu loistavasti hoitoon, josta saa olla kiitollinen <3 Ja tosiaan, en myöskään itse ymmärrä miten kukaan voi jaksaa lainkaan ilman omaa aikaa. Ehkä kaikki eivät sitten tarvitse sitä tai perheessä on rauhallinen lapsi, jonka kanssa onnistuu puuhailla samalla omiakin juttuja 🙂 Tosin, kaikilla ei tilanne ole todellakaan näin ;D
Jälleen kerran hyvä teksti! Täyttä asiaa. Olen parin viikon sisään lähdössä ekaa kertaa yksin reissuun (itse asiassa Köpikseen – kiitos vinkeistä, en malta oottaa! :)) ja poden jostain syystä huonoa omatuntoa, vaikka ei todella pitäisi. Olen ollut kohta 1,5v niin tiukasti lapsessa kiinni, etten enää -kuten sanoit- aina muista kuka olen tai olin ennen lasta. Tästä samasta syystä lapsi aloittaa osa-aikaisen päiväkodin, tuntuu että olisin muuten menettänyt viimeisetkin järjen rippeet kotona pyöriessäni. Tavoitteena siis työllistyä, mutta poden siitäkin huonoa omatuntoa, että vien lapsen hoitoon jo ennen työllistymistä. Tyhmää, tiedän… toisaalta odotan niin kovasti omaa aikaa, en ole todellakaan sitä osannut ottaa itselleni vaan kateellisena katsonut miehen menemisiä ja tuskastellut itsekseni. Kyllä äitiys on haastavaa ja niin ristiriitaisia tunteita täynnä, saati sitten siihen vielä ulkopuolelta tuleva paine ja arvostelu!
Ymmärrän täysin tilanteen! Ja ainakin omalla kohdallani työnhaku ja hakemuksiin keskittyminen olisi melko haastavaa ollessa lapsen kanssa kaksin kotona, onhan työhakukin itsessään melkoinen prosessi, johon täytyy panostaa, joten en itse näe millään tapaa syntinä laittaa lapsi hoitoon jo sen ajaksi. Ja tuo paine ja arvostelu on toinen seikka, usein sitä ajattelee liikaa sitä, mitä muut ajattelevat, vaikka itse tietäisikin, että tekee itse juuri sen mikä perheelle on parhaaksi. Ja hei, ihanan rentouttavaa Köpiksen reissua!! <3
Meillä tilanne on sellanen että mies menee, juhlii ja harrastaa ja oon 1vuotiaan kanssa aina kahdestaan (paitsi nyt, pikkukamu on mummolassa kun oon kipeenä). En pääse mihinkään ja oonkin vähän eristäytynyt kaikesta.Eristäytynyt ja väsynyt, kesällä ollaan vaa oltu kahestaan! Meillä mentiin kyllä päiväkotiin alle vuoden vanhana ja tyyppi selkeesti viihtyy vilinässä joten se oli helppo päätös.
Höh, voiei! Hurjasti tsemppiä <3 Toisaalta, onni kuitenkin että mummola on apuna pahimpien päivien varalle? Oletteko jutelleet miehen kanssa aiheesta? 🙂
No todellakin, mammat lomalle:) mä oon siis sellaista äiti tyyppiä et tarvin sitä omaa aikaa ja yksinoloa:) tai siis nautin siitä että voin lähteä vaikka ystävien kanssa kaupunkilomalle tai usein pyydän miestäni lähtemään lasten kans mummolaan yöksi jos tuntuu että tarvin vaikka yhden illan ja yön huokaisun. Juurikin niin että helposti alkaa pinna lyhenemään jos oon tosi väsynyt, ei mulla silloin ole kellekään mitään antaa:D
Meillä jaettiin Jo äitiysloma aikanaan miehen kanssa ja nauratti kyllä kun neuvolassa miehelle oli tarjottu kahvit ja keksit kun oli ollut niin ’mahtavaa että miehetkin osallistuu’:D ei mulle vaan kaffeja kaadettu siellä kertaakaan:P
Mä oon sillai vähän outo, että käytän sitä et herääkö mulle jostain toisen sanomisesta esim reaktio niin peilinä sen suhteen mitä mun alitajunta mellastaa. Sillai ’uteliaana’ tutkailla et miks mua oikeastaan kiinnostaa mitä kukaan on mun tekemisistä mieltä:) tosin paineet on ehkä isommat kun on bloggaaja ja tuhannet ihmiset arvostelee/arvioi tekemisiä koko ajan:)
Vaikka oon sitä mieltä että äiti ja isä on yhdenvertaiset kasvattajat ja kummallekin samalla tavalla pitää priorisoida sitä molempien jaksamista nii kyllä mun silti täytyy sanoa et aina kun nään jonkun iskän hellästi opastavan lastaan tai potkimassa palloa tms NI kyllä mun sydän siihen sulaa<3 en tiiä miksi mutta jotain ihanaa siinä on:D
No tää nyt oli taas tällaista hyppivää ja pomppiva kommentointia työpäivän päätteeksi:P
Mukava kun otit kantaa keskusteluun! Kuulun itsekin ehdottomasti niihin, jotka tarvitsevat välillä omaa aikaa ”latautua”. Ja on tosiaan mukava nähdä, että isät nykyään osallistuvat aiempaa enemmän lastenhoitoon, ehkä tähän yritetään kannustaa juuri noilla kahvitteluilla sun muilla, hehe ;D Kiva kun kommentoit, ihanaa viikkoa 🙂