Kuulumisia ja kuvia arjesta x 8

Tänään ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia, vaikka alunperin olinkin suunnitellut tälle päivälle aivan toista postausta. Kuvituksena muutamia sekalaisia kuvia arjen varrelta viime viikoilta ja puhelimeni kätköistä. Tiedättekö kun ihmisillä on ne omat parhaat kellonajat tehdä töitä ja olla tuottelias? Itse koen juuri aikaisin aamulla vahvaa flowta kirjoittamisen suhteen ja siksi pidänkin mielekkäänä herätä jo kuuden maissa, keittää kahvin ja istua läppärille naputtelemaan, mitä ikinä onkaan silloin mielen päällä. Joillekin on suorastaan kidutusta herätä aikaisin ja jos aamu-unisen tyypin pakottaisi heräämään kuudelta, olisi se varmasti silkkaa tuskaa. Itseäni ei taas haittaa lainkaan herätä aikaisin, päinvastoin. (Okei, jotkut neljän herätykset lentokentälle ovat jo itsellenikin hieman haastavia!) Silti on pakko myöntää, että olin eilen niin kertakaikkisen väsynyt herätyskellon soidessa, jösses! Ja sitten taas illalla niin väsynyt, että meinasin nuukahtaa jo ysiltä. Tänään taas heräsin jo ennen viittä kukkumaan sänkyyn. Että semmoista.

Eilinen päivä oli jotenkin henkisesti täysi katastrofi, enkä edes tiedä miksi. Aamusta asti koin jotenkin ihan kamalaa ahdistusta ja vaikea selittää, mutta fiilis oli jotenkin niin alakuloinen ja kaikki asiat tuntuivat vähintään maailmanlopulta. Joskus on niitä päiviä kun tuntuu, että koko maailma on sinua vastaan, vaikkei mikään sinänsä ole oikeasti huonosti. Ja sitten taas noina huonoina päivinä pitäisi muistaa ne elämän realiteetit, mitkä asiat ovat niitä oikeasti tärkeitä juttuja ja onko jollain pienellä murheella nyt oikeastaan edes mitään merkitystä suuremmassa skaalassa? Vaikka olen tietyllä tavalla kova ja vahva persoona, sisimmissäni olen kuitenkin melko herkkä ja hassu sanoa ääneen, mutta välillä tuntuu jopa siltä, että jotenkin vedään puoleeni koko maailman murheita ja pahaa oloa. Saatan helposti murehtia toisten ihmisten asioita ja menettää yöuneni niiden vuoksi, missä nyt ei taas ole järkeä. Tai siis tottakai on hyvä olla empaattinen ja tunteellinen, mutta sitten taas ei ehkä siinä määrin, että se vaikuttaa omaan elämään. Tämä onkin asia, josta olen jossain määrin yrittänyt opetella pois.

Näin tiistaina voisin myös mainita muutaman sanan viikonlopusta, joka meni varsin ”perinteisissä merkeissä”, kuten yleensä. Eli pienen kanssa puuhaillen, rentoutuen, lukien kirjoja, neuloen ja lenkkeillen. Ainiin ja tietysti herkutellen! Olen päässyt taas erinomaiseen rytmiin juoksulenkkien kanssa ja pyrkinyt käydä juoksemassa noin 5 kertaa viikossa aiemman 2-3 kerran sijaan. Jotenkin näistä kesäpäivistä haluaa ottaa kaiken irti vielä liikunnallisessakin merkityksessä, täytyypi tuumailla, että otanko pitkästä aikaa salijäsenyyden talveksi, hmm.. Joogata aion varmasti pitkin syksyä ja talvea, mutta sen noidannuolen jälkeen totesin, että pitäisi yrittää vahvistaa selän lihaksistoa enemmän. En ole käynyt kuntosalilla aktiivisesti yli vuoteen, jolloin jotenkin yksinkertaisesti vain kyllästyin siihen ja siirryin juoksun lisäksi joogaan. Sinänsä outoa, koska loppuraskautta lukuunottamatta kuului saliharjoittelu säännöllisesti arkeen vuosia. Pienen lapsen kanssa kun totisesti huomaa, että juuri alaselkä ja ryhti joutuvat koetukselle, eikä niitä lihaksia nyt ihan juoksemallakaan vahvisteta.

Kävin muuten eilen taas pitkästä aikaa kellumassa! Ihan paras juttu huonona päivänä. Sain aiheesta ennätyspaljon kyselyitä IG Storiesissa ja siksi ajattelin kertoa tästä lyhyesti taas täällä blogissakin. Float Kallio järjestää siis rentoutuskelluntaa, joka tapahtuu tuommoisessa tankkerissa, ilman mitään aistiärsykkeitä. Vesi on ruumiinlämpöistä, tila on äänieristetty, kellunta tapahtuu alasti ja vieläpä säkkipimeässä. Kellut siis kokonaisen tunnin tuolla tankissa ja voin kyllä ehdottomasti sanoa, että rentouttaa! (Ehkä muuten tämän vuoksi olin illalla niin väsynytkin :D). Tunne on vähän samanlainen kun leijailisi jossain avaruudessa, aivan ihana tunne! Ja tunti muuten menee yllättävän nopeasti. Kelluntaan ei tarvitse ottaa mukaan mitään, pyyhkeet, kosmetiikka sun muut löytyvät paikan päältä. Jos teillä on stressaantunut tai rentoutusta kaipaava puoliso, niin ostakaa lahjakortti kelluntaan!

Eräs asia tekee minut aina yhtä haikeaksi. Nimittäin kesän loppuminen. Aina elokuussa minut valtaa tietynlainen surumielisyys siitä, että se on taas ohi. Muistan ikuisesti erään kesäillan joskus yläastevuosinani kun istuin loppukesästä myöhään illalla ystäväni parvekkeella Jyväskylässä ja katselin jo pimentynyttä iltaa, sekä tähtitaivasta. Tajusin, että ensimmäiset merkit kesän päättymisestä ovat jo ilmassa. Viileämmät illat ja iltahämärä. Nykyään muistan tuon saman hetken jokaikinen kerta kun totean nuo ensimmäiset merkit ohi kiitäneestä kesästä. Juuri viimeksi lauantai-iltana. Seisoin terasillamme iltahämärässä ja katsoin taivasta. Asia, joka tuli heti mieleen oli tuo samainen hämärä kesäilta yli 15 vuoden takaa. Koska tuo haikea tunne on sama kuin silloinkin. Oma ”syksysuunnitelmani” on aina ollut keksiä kivaa puuhaa syksyn kuukausille. Viime syksyhän meni kylläkin melko tohinalla uuden työn parissa, mutta yleensä on ollut suunnitteilla reissua ja kaikenlaista tekemistä. Eiköhän ne syysillat vierähdä rattoisasti neulomishommissa, haha! Ohjeita varmasti siis tulossa syksyn mittaan reippaasti.

Ja hei, nyt kun kerta tuli puhetta syksystä, niin jaan tässä uudemman kerran ohjeen tuohon virkattuun torkkupeittoon. Itsehän tein tuon pojalle, mutta olen itse tykästynyt siihen niin paljon, että päätin tässä lähiviikkoina aloittaa torkkupeiton tekemisen myös itselleni! Tässäpä siis erinomaista puuhaa niihin tuleviin syysiltoihin (jotka huom huom eivät vielä ole lähimaillakaan!! ;)).

Pakko myös vinkata aivan parhaasta smoothie bowlista Green Hippo Cafessa Punavuoren torin laidalla. Otin itse tuon tyrnimarja-bowlin ja oli niiin hyvää!!

Mitä ajatuksia kesän päättyminen teissä herättää? Onko syksy haikeaa aikaa vai enemmänkin uusi tyhjä sivu ja uusi alku?

 

5 vastausta artikkeliin “Kuulumisia ja kuvia arjesta x 8”

  1. Vähän samoja fiiliksiä täällä. Helteet loppuivat nyt ainakin toistaiseksi, kun palasin töihin. Tavallaan harmittaa, tavallaan taas syksy on sellaista aikaa että juurikin haluaisi kehittää kaikkea uutta elämäänsä. Harmi, kun työelämässä ei ole enää samanlaista koulun alkamis-fiilistä, haha 😀 Varsinkin nuorempana syksy tarkoitti aina juurikin kouluunpaluuta. Siinä mielessä se tavallaan oli ”uusi alku”.

    Tuo torkkupeitto on ihana! Odotan innolla tulevia ohjeitasi 🙂

    1. Niin muuten olikin nuorena aina se kouluun palaaminen, uudet luokkakaverit ja kirjat, haha! Olin jo unohtanut ;D Mutta olet oikeassa, syksyksi täytyy kyllä keksiä uusia kivoja juttuja. Ja hei, helteet ovat tulossa back ;D

  2. Hei! Nopsa kommentointi tuohon noidannuoleen. Itselle iski se, kun 2. raskauden jälkeen SI-nivelet ja koko lanneranka olivat totaalisen jumissa. Suosittelen tsekkauttamaan nuo osteopaatilla tai kiropraktikolla, koska tuo vaiva ei häviä itsekseen harjoittelemalla eikä sitä saa oikein itse auki. Jos tuolla alueella on joku jumi, niin se heijastuu muualle selkään ja jostain selkä antaa periksi (eli siitä voi tulla esim. noidannuoli), kun tuo alue ei toimi. Helsingistä en valitettavasti osaa suositella ketään, mutta ehkä joku muu lukija osaa?

    Aurinkoa viikkoosi! 🙂

    1. Hei kiitos vinkistä! Kävin itseasiassa viime vuonna hyvällä kiropraktikolla täällä Helsingissä ja se onkin ollut suunnitelmissa tässä, olin jo unohtanut 🙂 Alaselkävaivat ovat kyllä inhottava vaiva !! Ihanaa päivää!

  3. Neulominen ja syksyhän kuuluvat yhteen 😀 Kesäkuumalla kun on pikkasen hikistä puuhaa tuo neulominen 😀 Mä miellän kyllä että elokuu on vielä kesäkuukausi. Ja monesti syyskuukin on vielä lämmin, ei nyt toki hellettä mutta sellaista +10, toivotaan ettei tule kovin paljon syyssateita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *