Pitkästä aikaa kuulumisten aika! Sitä ennen haluaisin kuitenkin kiittää teitä kaikkia ihanasta palautteesta, kommenteista ja tsempistä pipomalliston suhteen! Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että vetäisin läpi tämmöisen oman pienen proggiksen. Ihan älytöntä, että koko 17 pipon erä myytiin loppuun yhden päivän aikana ja tällä hetkellä on jonotuslistakin melkoisen pitkä. Syksy menee siis varmasti paljolti neulomishommissa. Mutta eihän siinä, se on parasta ikinä, äänikirja pyörimään ja puikot heilumaan. Vaikka koko homma ulkopuolisen silmissä vaikuttaisi vähäpätöiseltä, on tämä ollut itselleni kuitenkin suuri juttu. Tiedättekö kun tekee jotain täysin itse alusta loppuun, eli tässä tapauksessa esimerkiksi neuloo parikymmentä pipoa ja välillä miettii, että mitenköhän koko hommalle edes käy? Mitä jos kukaan ei osta?
Ensinnäkin haluan herättää ajatusta käsitöiden kannattamisesta ja ennen kaikkea kotimaisen pienyrittäjyyden tukemisesta, vaikken nyt itse (vielä) virallisesti yrittäjä olekaan. Monelle tuntuu olevan automaatio ostaa ennemmin se 15 euron akryylipipo sen sijaan, että panostaisi huomattavasti kestävämpään, luonnonmateriaaleista tehtyyn tuotteeseen, joka on jonkun oikeasti käsillä tekemä. (Ja joka muuten myös oikeasti lämmittää pakkasilla ihan eri tavalla kuin keinokuitu<3!) Jotenkin koen muutenkin nykyään ihan sydämeni asiana sen, että kannustan ihmisiä neulomaan ja pois siitä ajatuksesta, että se olisi mummojen puuhaa 😀 Sen lisäksi, että neulominen on terapeuttista, on myös maailman siistein asia saada jotain valmiiksi omin käsin! Pitäisi varmaan kohta perustaa joku nuorten käsityöläisten järjestö, hehe. Toisekseen haluan edelleen myös kannustaa niiden omien unelmien tavoitteluun. Oikeasti, kaikki lähtee siitä pienestä ajatuksesta, testaamisesta ja mikäli et ikinä kokeile siipiäsi, kuinka voisit oppia lentämään?
Noilla hinnoilla ja käytetyillä neulomistunneilla ei kyllä mitään kovin kannattavaa bisnestä saada käyntiin näin yhden naisen resursseilla, mutta sitäkin kivempaa harrastusprojektia kuitenkin. Kuten jaksan aina jauhaa, opettavat kaikki kokemukset ja tekemiset jotain, kuten myös esimerkiksi tämmöinen pipoprojekti. Joku voisi kuvitella, että helppoa hommaa, siitä vaan neulomaan, mutta itse ainakin opin, että tähän liittyi niin paljon muutakin. Ensin mietit kokonaisuuden, joka olisi mahdollisimman monen mieleen. Tässä tapauksessa halusin rajata sävyt vain muutamaan ja tehdä Slim-pipoista enemmän unisex. Seuraavana teet testikappaleet, kokeilet mikä on sopiva koko, joka sopii useimpien päähän. Lasket materiaali-, pakkaus-, ja postikuluja, neulot, mietit itse pipojen promoamista, teetätät ”tuotekuvat”, tuumailet hintoja ja kokoat näistä kaikista palikoista kokonaisuuden. Huhhei, tästä lähtien osaan siis paljon uusia juttuja! Ja mitä tulee kyselyihin uuden erän suhteen, on semmoinen nyt mietinnässä. Yritän ensin suoriutua tuon jonotuslistan purkamisesta, mutta sen jälkeen fokus uusiin juttuihin!! Mielessä pyörii nimittäin jo niin monta uutta pipoa, joten olen jo täysin yli noista aiemmista 😀
Miten onkaan, että viime aikoina on sairasteltu oikein olan takaa. Jo kuukauden sisällä nimittäin toinen viikonloppu oli tämä edellinen kun kökötettiin pojan kanssa viikonloppu räkätaudissa kotona. Ja miten onkaan niin, että juuri me ollaan aina sairaina ja mies säästyy näiltä kaikilta lastentaudeilta? Juuri kun maanantaina makailin lapsen kanssa kotona 38c kuumeessa, heräsin sitten tietysti tiistaina tuplat pahemmassa flunssassa. Huhheijaa. Onneksi poika on kuitenkin jo parempi, että on voinut itse keskittyä vähän enemmän parantumiseen. Sairasteluiden lisäksi ovat nämä muutama edellinen viikko olleet suoraan sanoen jotenkin aivan hanurista. Ja jep, olen ehkä saattanut myös hieman seurailla horoskooppiani ja laittanut kaikki mahdolliset vastoinkäymiset Merkuriuksen perääntymisen piikkiin, jonka vuoksi uusia projektejakin suositeltiin aloitettavaksi vasta 20.8 alkaen, jolloin laitoin pipohommat tulille. HAHA! Ja kumma kyllä, heti kun tuo vastoinkäymisten Merkurius väistyi, on onni kääntynyt taas päälaelleen. Olen joko todella herkkä planeettojen energioille, tai sitten vain tosi helposti horoskooppien vietävissä. Eihän siinä..
Nuo Acnen Peg-farkut ostin muuten Köpiksen reissulta ja ovat niin mukavat jalassa!! Todella joustavaa materiaalia ja juuri semmoiset, jotka laittaisi mielellään jalkaan vaikka viikon jokaisena päivänä. Edelleen harmi, etten onnistunut löytämään näitä sopivassa koossa käytettynä, mutta olen heinäkuusta saakka kyllä haaveillut melkein päivittäin uudesta farkkujen metsästys-reissusta niihin Köpiksen 2nd hand-liikkeisiin. Tästä eteenpäin kun vielä tietää, minne jatkossa suunnata 🙂
Nyt kuitenkin hoidan pari työjuttua, jatkan parantelua ja pakkailen illalla pipot kohti uusia koteja. JÄNNITTÄÄ!!
Palataan <3
Kuvat Jutta
Nuorten käsityöläisten järjestö kuulostaa just hyvältä! 😀 Itsekin olen erityisesti viime aikoina innostunut käsitöistä ja juurikin käsillä tekeminen on itsessään hyvin terapeuttista ja on ihana fiilis, kun saa jonkun työn valmiiksi ja se pääsee vielä käyttöön. Sun pipoprojekti oli tosiaan ihan mahtava, niin hienoa nähdä että käsityötä arvostetaan kyllä ja onnistuit toteuttamaan projektin todella hyvin!
Haha, eikö! Ihanaa kun sinäkin olet innostunut käsitöistä 🙂 Ja suuret kiitokset!!
Kai ilmoitat pipoista saadut tuotot myös verottajalle. 😉
No tottakai, kuten kaikki muutkin tulot! Olisi aika tyhmää bisnestä tehdä jotain näin näkyvästi ja olla ilmoittamatta verottajalle? 😀 Näistä tehdään tosin ilmoitus vasta ensi kevään veroilmoitukseen.