Henkisen muutoksen tuulia

Vaikka vuotta 2018 onkin vielä reippaasti jäljellä, on tämä vuosi ollut minulle monella tavoin merkityksellinen. Raskas, täynnä muutoksia ja oivalluksia, mutta ehkä eniten kuitenkin eniten henkistä kasvua, sekä tietyllä tavalla ”itsensä löytämistä”. Olen laittanut paljon asioita tärkeysjärjestykseen ja ymmärtänyt ne seikat, jotka oikeasti ovat omassa elämässäni tärkeitä ja joihin haluan panostaa. Perhe, terveys ja tietynlainen tasapaino. Sanoisinko, että ne vaikeat ja raskaat ajat todellakin kasvattavat, sekä samalla antavat asioille suuntaa. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja useimmiten juurikin siinä, että tapahtumat opettavat ja antavat perspektiiviä asioille. Meillä kaikilla kun välillä tapahtuu ”kulisseissa” vaikka mitä asioita, jotka harvemmin sosiaaliseen mediaan tai edes ulkopuolisille näy. Surut, murheet ja negatiiviset asiat ovat usein niitä, jotka jäävät sinne omaan mieleen. Joskus ymmärtää, että omat asiat ovat poikkeuksellisen hyvin ja oppii iloitsemaan niistä positiivisista asioista. Tai oppii virheistään tai vaikeista ajoista, sekä tietysti samalla myös itsestään. Mikä parasta, ehkä myös oivaltaa sen, mikä niiden koettelevien tapahtumien tarkoitus tai merkitys laajemmassa mittakaavassa on ollut.

Eniten olen nimittäin varmasti oppinut juuri itsestäni ja saavuttanut tietynlaisen tasapainon asioihin, joiden kanssa olin ikäänkuin ”hukassa”. Oivaltanut, että välillä on ok olla surullinen, kokea vastoinkäymisiä tai turhautumista. Voisin kuvailla asiaa niin, että koen tietyllä tapaa olevani jonkinlaisessa murroskohdassa, vanhan ja uuden välillä. Ainahan muutokset aiheuttavat kitkaa, tunteita laidasta laitaan ja sekalaisia ajatuksia. Hankala oikeastaan pukea tätä sen kummemmin sanoiksi. Mitä kuitenkin olen myös vahvasti oivaltanut, on itsensä toteuttamisen merkityksen. Sen, kuinka tärkeää on tehdä juuri niitä itselleen tärkeitä juttuja, oli se sitten pipomallisto tai unelmien lomamatka. Joskus sydän vain viestittää kun ”on aika”. Ihan älytöntä kuinka juuri eilisiltana mietin muutamaa vuotta taaksepäin, jolloin suurimmat unelmani olivat suunnilleen saada maisterin paperit ja työskennellä seuraavan 5 vuoden sisään esimerkiksi johtotehtävissä suuressa konsernissa. Mitä ihmettä, tällä hetkellä taas ehkä vähiten haluan näitä asioita. Joku koulutus ja työmeriitit tuntuvat jotenkin niin ei-relevanteilta seikoilta, vaikka ne vielä lyhyt aika sitten olivat melkeinpä kaikki kaikessa ja ajatteli aina vain ura, ura ja ura. Enkä väitä, että tämä ajattelutapa olisi väärin, se ei vaan enää ole minua. Hassua kuinka paljon ihminen voi muuttua ihan muutamassa vuodessa? Toki olen edelleen uraorientoutunut ja kunnianhimoinen, mutten kuitenkaan enää samalla tavalla.

Ja te siellä ruudun toisella puolellakaan ette varmasti ole voineet välttyä esimerkiksi kivi- ja meditaatiohöpötyksistäni. Siitä, kuinka esimerkiksi meditoiminen laajentaa tietoisuutta, tutkitusti jopa muuttaa aivotoimintaa, sitä, että voisiko astrologiassa olla jotain perää, unohtamatta tietysti niitä kiviä. Heh. Olenkin miettinyt, että voisiko näillä asioilla olla yhteys siihen, että olen tosiaan oppinut ajattelemaan asioita ja elämää ylinpäänsä kovin eri näkökulmista kuin ennen. Siis kirjaimellisesti kuin päässyt toiselle tietoisuuden tasolle. Asiat, joiden kanssa olen aikaisemmin tuskaillut tai ne, joihin en edes ole kiinnittänyt mitään huomiota, ovat nyt aivan kristallin kirkkaina ja aivan itsestään selvinä. Tätä on todella vaikeaa selittää ulkopuoliselle tai jossei ole vastaavaa kokenut. En nyt väittäisi, että kyse on mistään yliluonnollisista taioista, vaan enemmänkin varmasti ajatusmallien muuttumisesta, jonka myötä asioita tarkastelee eri vinkkelistä. Ja kyllä, säännöllinen meditoiminen ja itsetutkiskelu ihan oikeasti muuttaa ihmistä sisältä. Sanoisinko, että omalla kohdallani tämä muutos on tapahtunut voimakkaimmin tässä viimeisten parin kuukauden aikana.

Näen nyt monen asian merkityksen ja selityksen täysin selkeänä. Ja mitä siihen vaadittiin? Itsensä tutkiskelua ja toki sitä, että oikeasti kuuntelet, mitä sisimpäsi sanoo. Esimerkkinä ajatus siitä, että mitä haluan esimerkiksi omalta elämältäni? Haluanko tehdä mielekkäitä asioita, vai valittaa vuosi toisensa jälkeen kiireestä ja stressistä. Jokainen kuitenkin tekee kaiken suhteen omat valintansa. Itse en halua olla se joka, märehtii, haaveilee ja tyytyy, vaan se, joka oikeasti tekee jotain asioiden ja oman elämänsä eteen. No, eiköhän tämä riitä tästä aiheesta, ettei mene aivan hullutteluksi 🙂

Kerroinkin pari viikkoa sitten IG Storiesin puolella hieman oudon, hassun tai voisiko tätä melko ihanaksi sattumaksi kutsua? Sain teiltä hurjasti kommentteja juttuun liittyen ja kai se kertoi siitä, etten ehkä sittenkään ole aivan höperöitymässä! Ostin Köpiksestä pojalle tuliaiseksi tuon vihreän malakiitin, kävin läpi kivikaupan valikoimaa ja heti kun silmä osui juuri tuohon kiveen, tiesin sen olevan meidän pikkuisen oma kivi. Malakiittia on käytetty muinoin esimerkiksi kristallipallon tavoin ”näkemään tulevaa”. Kiven kuviot ovat jotenkin koukuttavia ja niitä on todella kiva tutkailla. Muutamana päivänä otinkin kiven mukaani meditoidessani ja sitten hoksasin asian, jota olin jo muutaman päivän alitajunnassani pähkäillyt. Nimittäin, että mitä ihmettä nuo kiven täplät niin vahvasti muistuttavat? Sitten sen hoksasin: Havaijin saaria!

Saarimuodostelma on nimittäin näiden about 6-7 Havaijin matkan (en enää edes muista montako reissua :D) jälkeen aika vahvassa muistissa. Sinänsä hassu sattuma, että pienokaisen ensimmäinen Havaijin matka oli vielä masussani, joskus rv 25 tietämillä, jolloin pienokainen sai siskoltani lempinimen ”Oahu boy”. Tämän vuoden alussa Oahu boy reissasi ekaa kertaa kunnolla Oahulle ja kyllä, tämä on ehdottomasti Oahu boyn oma kivi. Ehkäpä tästä kasvaa myös kova Havaiji-fani? 😀

 

Kaikella on tarkoituksensa, kuten nyt vaikka aivan sattumalta ostetulla malakiitilla <3

 

2 Replies to “Henkisen muutoksen tuulia”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *