Iso palkka ja rahako on oikotie onneen?

Hyvä ystäväni Jutta kirjoitti jokunen aika takaperin todella hyvän blogipostauksen aiheesta ”Kuinka paljon palkkaa on tarpeeksi?”. Olen monesti itsekin kirjoittanut palkkaan liittyvistä aiheista ja ajattelin nyt itsekin pohtia samaista aihetta hieman eri näkökulmasta. Tuoko suurempi tilipussi oikeasti enemmän onnea, rauhaa ja mahdollisuuksia?

Itse olen vuoden sisällä elänyt suurinta tulotasoa elämässäni tähän saakka. Onhan tämä ollut todella huippua, ensinnäkin siksi, että olen saanut säästettyä enemmän, rahasta ei ole juurikaan tarvinnut stressata, eikä myöskään matkabudjeteista. Silti, en myöskään muista milloin olisin ollut yhtä stressaantunut kuin tämän vuoden aikana. Työt, blogi ja perhe-elämä. Onhan siinä melkoinen yhdistelmä yhtä jos toista. Jos miettii ”unelmatilipussin” summaa, on se itselläni ollut työelämään astumisen jälkeen ehkä noin 5000€ (brutto). Ja huh, kuinka suurelta tuo kuulosti silloin ja tottakai edelleen! Opiskeluaikoina kun haaveilin hädintuskin 2000€ bruttopalkasta noin edes aloituspalkkana. Itseasiassa joinain kuukausina yllän helpostikin lähelle tuota 5K summaa, mutta toki myös verottaja pitää huolen siitä, että mitä enemmän tienaa, sitä enemmän myös maksaa veroja. Eikä tämä tietysti mitään, olen ollut aina ahkera viilaamaan veroprosenttiani jopa yläkanttiin ja aina jos verotus ärsyttää, yritän miettiä mitä hyviä asioita noille rahoilla katetaan meidän suomalaisten turvaksi.

Olen aina ollut tietyllä tavalla bisnesorientoitunut sillä tavalla, että haluan tehdä rahaa. Oli se sitten työpaikalleni tai itselleni. En kuitenkaan siksi, että rikastuisin tai olisin ahne, vaan lähinnä siksi, että minulla olisi mahdollisuus tasapainona työlle toteuttaa niitä asioita henkilökohtaisen elämän saralla, joista haaveilen. Eli, noh.. Matkustaa. Ja lisäksi siihen, ettei ruokakaupassa tarvitse laskeskella ostoskorin summaa ja miettiä, että riittävätkö rahat. Sen olen kuitenkin huomannut, että siinä missä tulotaso nousee, nousee myös stressitaso. Ja tämähän on taas kaikilta osin huono juttu. Pidän ilman muuta työstäni, jossa on hurjasti hyviä puolia. Kuten edellisessä työaiheisessa postauksessani kirjoitin, löytyy kuitenkin jokaisessa työssä ne kolikon kääntöpuolet. Omassa työssäni koen stressaavaksi esimerkiksi sen, että valtaosa työstäni on semmoista, jota kollegani eivät ”osaa” tehdä. Tiedättekö kun pienessä organisaatiossa jokainen on tavallaan sen oman osa-alueensa asiantuntija. Kun ei ole tuuraajaa, odottavat ne hommat sinua loman tai sairasteluiden jälkeen. Tunne siitä, että olet tietyllä tavalla ”korvaamaton” on todella stressaavaa. Vähän sama kun yrittäjänä varmasti kokee. Tietysti tässä vaikuttaa luonnekin. Itseni kaltaiset perfektionistit ovat helposti stressaantuvia, varsinkin silloin kun asiat eivät mene juuri niin kun on ajatellut.

Usein sanotaan, että tulojen noustessa myös kulut nousevat. Olen jossain määrin tässä samaa mieltä ja sitten taas en. Onhan se totta, että korkeatuloinen ottaa useammin suuremman asuntolainan kuin pienituloinen, omistaa kalliimman auton ja myös ostaa hintavampia hyödykkeitä. Eli siinä suhteessa väittämä varmasti yleisimmin pitää paikkansa. Itse koen, että asumiskuluni ovat pysyneet aikalailla samoissa, samoin muut kulut, mutta suurentuneet kulut liittyvätkin sitten säästämiseen ja matkailuun. Kun tienaa enemmän, on myös varaa säästää enemmän ja käyttää enemmän rahaa harrastuksiin ja mieleisiin asioihin.

Jos mietin omaa kulutuskäyttäytymistäni esimerkiksi kymmenen vuotta taaksepäin, kulutin aivan huomattavasti enemmän rahaa esimerkiksi vaatteisiin ja kaikenlaiseen turhaan hömppään. Toki, silloin elinkin enemmän juuri ”kädestä suuhun” ja mietti, että mitäs ihmettä kun ei taaskaan jäänyt rahaa palkasta säästöön. Ostin paljon halpoja kertakäyttövaatteita, tein heräteostoksia ja muuta, joka pitkällä aikavälillä on silkkaa rahanhukkaa. Verrattuna tilanteeseen viimeisiltä vuosilta, joiden aikana olen päinvastoin keskittynyt tekemään kesäviä hankintoja. Kalliimpia kylläkin, mutta niitä, jotka kestävät käyttöä vuosikausia. Ja mihin tämä on johtanut? Ostan vaatteita tai ylinpäänsä mitään huomattavasti harvemmin! Pitkässä juoksussa tämä taas on juurikin pienentänyt niitä menoja. Kääntöpuoli taas on se, että pienituloiselle opiskelijalle voi olla hankalampi prosessi alkaa kerryttämään sitä kestävää vaatekaappia. Jos tarvitsee uuden neulepaidan, ei se parinsadan euron vaatekappale ehkä tule taloudellisesti kuuloonkaan, vaan parinkympin tekokuituversio on yleensä se, mille budjetti antaa periksi.

Asia, joka minussa kuitenkin eniten on muuttunut, on suhteeni materiaan. Toki olen edelleen se merkkilaukuista innostuva Iines, jonka silmät säihkyvät niinä harvoina kertoina kerran – pari vuodessa kun lähden jossain reissussa shoppailemaan. Se on kivaa, tottakai, mutta voisin helposti elää ilmankin uusia tavaroita. Oikeastaan nykyään jopa ahdistaa ajatus siitä, että ostaisi viikottain jotain turhaa tavaraa vain siksi, että saisi siitä sen hetken kestävän hyvän olon tunteen. Itselleni tavara ei enää tuo sitä samanlaista iloa kuin nuorena. Ennemmin iloitsen niistä aineettomista asioista tai jos mennään materiaan, niin esimerkiksi neulomastani villapaidasta, jonka saan valmiiksi viikkojen työn jälkeen.

Voisin helpostikin elää leppoisempaa elämää huomattavasti pienemmällä palkalla. Matkustellen, hengaillen, joogaten, lapsukaisen kanssa kanssa aikaa viettäen ja blogia kirjoitellen. Tällä hetkellä voin sanoa, että se olisi se suurin unelmani. Ja ei, raha ei tuo onnea. Mutta turvaa ja mielenrauhaa se tuo. Mutta sitten taas kun puntaroi vaativaa työtä, pitkiä päiviä ja työn tuomaa stressiä, onko tuo mielenrauha sen arvoista? Olen tottakai onnellinen säännöllisestä työstä, loistavasta työpaikasta, mutta moni usein ajattelee, että iso palkka on tietyllä tavalla tie onneen. Sehän siinä onkin, kun usein siinä kohdin luopuu jostain muusta asiasta, kuten esimerkiksi vapaa-ajastaan. Tällä hetkellä olenkin siinä pisteessä, että olen jo jonkin aikaa haaveillut tietynlaisesta irtiotosta. Stressittömästä elämästä. Vapaudesta. Siitä, että voisin tehdä töitäni esimerkiksi maapallon toiselta puolelta ja samalla viettää päivät rakkaimpieni kanssa. Ottaa hetki paussia arjen rutiineista, siitä samasta vanhasta, joka rullaa eteenpäin identtisenä päivästä toiseen. Edes hetkeksi. Onnea minulle taas tuo perhe, tietynlainen vapaus, itseni toteuttaminen ja se, etten ole kahlittuna yhdeksästä viiteen – oravanpyörään. Että voin tehdä työni vaikka pyjamassa jos on paska päivä tai viettää toimistopäivää ystäväni kanssa esimerkiksi kahvilassa, jos siltä tuntuu.

 

Mitä mieltä? Tuoko raha onnea vai enemmänkin mielenrauhaa?

 

Kuvat Jutta

8 Replies to “Iso palkka ja rahako on oikotie onneen?”

  1. Varmaan juurikin noin se on. Onni tulee myös muista asioista eikä pelkästään rahasta, mutta onhan se totta että rahalla saa turvaa ja tietyllä tapaa mielenrauhaa.

    1. Niinpä!! Sepä, tottakai rahalla voi ostaa kivoja juttuja, mutta loppupeleissä usein huomaa, ettei ne tavarat tuo onnea, vaan jossain kohdin jopa ahdistusta. Mutta, ihania reissuelämyksiä perheen kanssa saa kyllä rahalla ;D

  2. Mä olen sitä mieltä, että raha tuo turvaa, mielenrauhaa ja sillä voi ostaa asioita/elämyksiä, jotka tekevät onnelliseksi. Mutta raha ei tee onnelliseksi! Rahan puute sen sijaan saa ihmisen stressaamaan, voimaan pahoin ja jopa sairastamaan. Sen olen (valitettavasti) joutunut työssäni näkemään. On niin surullista nähdä ihmisiä, joilla menee kaikki voimavarat siihen, kun yritetään vaan selviytyä. Toki rahapula/köyhyys voi joskus olla myös itse aiheutettua, mutta surullista se silti on. Vaikea aihe tämä!

    Mä en tienaa mitenkään erityisen hyvin (keskiverrosti ehkä), mutta olen hyvä rahankäyttäjä, jonka vuoksi raha mahdollistaa sellaisia asioita, joihin kaikilla ei ole varaa. Voin matkustella sen enempiä miettimättä ja ostaa sellaista ruokaa, kun haluan. Eli ei siis suuret tulot, vaan pienet menot 😉

    1. Joo, se on ihan totta! Mutta sitten taas jos olet upporikas ilman ainuttakaan ystävää tai perhettä, eivät ne ostettavat elämyksetkään loputtomiin tuo onnea. Tämä on kyllä hankala aihe! 🙁 Ja ihan oikeassa olet, juurikin pienet menot, usein moni asia onkin kiinni priorisoinnista ja talouden suunnittelusta. Ymmärrän myös täysin tuon pointtisi, että köyhyys pahimmassa tapauksessa todellakin tekee onnettomaksi, kyyniseksi ja jopa vie terveyden. Voi kun olisikin olemassa järjestelmä, joka takaisi kaikille onnen :/ Mukava kun kommentoit, hyviä pointteja!

  3. Siis mistä tää ihana takki mikä sulla on päällä on hankittu<3?

    Ja jep, mä oon paniikissa aikanaan tahkonnut kahdet maisterin paperit ja oon nyt tilanteessa missä tienaan ihan mukavasti mutta ei ole kauheata ’vastuuta’ harteilla koko aikaa. Toivoisin tietysti että palkka nousisi vielä jokusen satasen sinne 5 tuhannen korville mutta samalla ymmärrän että se ei taida olla mahdollista ilman että lähden projektijohtajaksi yms, joudun ottamaan paljon vaativampia tehtäviä itselleni. Kun on kaksi pientä lasta niin jotenkin musta on ihana, ettei työpäivän jälkeen ole aivan kuollut vaan virtaa riittää vielä lasten kanssa oleiluun ja muuhun elämään. Tällä hetkellä teen 80 prossaa työajalla ja musta on ihanaa herätä joka aamu lasten kanssa rauhassa, syödä aamupala ja katsoa vähän aamulastiksia ja sitten vasta viedä tytöt päikkyyn:) tämä pudotta tulotasoa huomattavasti mutta tuntuu ettei näitä rentoja yhteisiä hetkiä korvaa mikään rahamäärä maailmassa<3 meillä karsitaan matkustamisesta luksuksella, eli reissaamme useamman kerran vuodessa mutta aina ns reppureissu meiningillä. Lisäksi ulkona syömisessä hiukan pihistellään.

    1. Moikka, ostin tuon takin Köpiksestä alesta! Merkki on Soniush ja nyt kun googlasin, niin löytyy ainakin Zalandolta (tosin ei tuota samaa sateenkaari-kuosia), tuo on ihan lempparitakkini! 🙂

      https://www.zalando.fi/soniush/

      Ja juuri tuosta samaisesta syystä olen varmasti itsekin alkanut enemmän tuumailla sitä työn rasittavuutta. Lapsettomana teki helposti kymmeniä ylityötuntia ja veti lonkalta jopa 12h työpäiviä toimistossa, mutta enää ei tulisi kuuloonkaan! Äitinä pitää ajatella ennen kaikkea omaa jaksamista, työ on perheen ohella todella toissijainen. En itse ainakaan halua lapseni muistelevan myöhemmin, kuinka äiti oli aina väsynyt ja äkäinen 🙁 Ja todella hyviä pointteja sulla! Ja toisaalta, jos punnitsee esimerkiksi sinun kohdalla tuota muutaman sadan palkkaeroa, onko se korotus sitten edes sen arvoista verraten nykytilanteeseen? 🙂 Kiva kun kommentoit!

  4. Mielestàni raha tuo mielenrauhaa ja turvallisuutta, vaan ei onnea.
    Itsellàni on tilanne se, ettà olen kuutena pàivànà viikossa tòissà, Etelà-Euroopassa kun asun, tulen kotiin kahdeksalta illalla, vain sunnuntai vapaata. Palkka on huono ja vastuu on suuri. Tyòni on erittàin stressaavaa ja huolet kulkeutuu kotiin ja valvottuihin òihin. Tyòtaakkaa ja tehtàvià vain lisàtààn, mutta palkka on aina sama. Ikà alkaa tulemaan vastaan (44) uusia mahdollisuuksia miettiessà. Olisi luksusta tulla kotiin vaikka viideltà joskus. Eli haluaisin lisàà vapaa-aikaa ja vàhemmàn stressià samalla palkalla 🙂

    1. Noniinpä, ihan totta! Tilanteesi kuulostaa kieltämättä melko kinkkiseltä :/ Huh, voiko siellä olla edes laillista tehdä aina kuuden päivän työviikkoa?? Ja siis huhhei, kyllä jokaisen kuuluisi saada nauttia vapaa-ajastaan, tuommoinen tilanne on varmasti pitkässä juoksussa todella kuluttava! Toivon, että joku ratkaisu tulisi vastaan <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *