Miksi kaikki tuntuu pahemmalta öisin?

Tiedätte varsin hyvin sen millainen aamuvirkku olen. Rakastan aamuissa sitä rauhaa ja hiljaisuutta, varmaan vähän samalla tavalla kun joku toinen rakastaa yötä ja juuri sitä samaista pysähtyneisyyttä. Itseäni yöt taas jollain tapaa ahdistavat, enkä edes tiedä miksi? Itse kuulun niihin, jotka helposti murehtivat ja miettivät asioita öisin. Silloin, kun ne mielessä pyörivät asiat juuri pitäisi raivata pois. Sängyssä kun asioille ei useinkaan voi tehdä mitään. Mutta mikä siinä onkin, että kaikki murheet ja hoidettavat asiat tuntuvat juuri öisin moninkertaisilta? Ja tunne siitä, että olet jotenkin täysin yksin koko tässä maailmassa pyöriessäsi yksin hereillä sängyssäsi?

Juuri eräänä yönä heräsin ja havahduin stressaavani erästä tulevaa asiaa, jonka noin muuten koen varsin positiivisena haasteena. Yön pikkutunteina tuo asia paisui mielessäni maailmanluokan murheeksi, kunnes sitten jossain vaiheessa nukahdin. Aamulla herätessäni jouduin hetken miettimään, että mitä olinkaan murehtinyt yöllä, silloin kyseinen asia tuntui taas varsin arkipäiväiseltä. Vanha tuttu sanonta ”nuku asian yli” pätee ainakin omalla kohdallani. Unella ja asioiden käsittelyllä on ihmeen suuri voima saada tehtyä päätöksiä, sulatella asioita ja sopeutua muutoksiin. Usein kaikki on paremmin aamulla. Silti ne murheet kaivautuvat mielen sopukoista esiin juuri öisin, ehkä juuri siksi koenkin juuri yöt ahdistaviksi? En voisi kuvitellakaan esimerkiksi työskenteleväni öisin. Aamuisin taas jopa toivoisin, että aika pysähtyisi ja voisin pysyä juuri siinä hetkessä jopa tunteja. Tästä huolimatta olen viimeaikoina kokenut jollain tapaa ristiriitaisia tunteita myös aamuja kohtaan. Ehkä syy on hämärämmissä ja kylmemmissä aamuissa kun herääminen on normaalia vaikeampaa. Jopa minulle. Ehkäpä se johtuu tästä flunssasta, jonka myötä en ole jotenkin yhtään ollut oma itseni.

Päätin tosiaan viettää blogittoman viikonlopun ja mielestäni olin kyllä sen niiiin ansainnut. Viime viikko oli nimittäin jotenkin täysi katastrofi ja pinna on muutenkin ollut kireänä tässä flunssassa sinnitellessä. Kävin perjantaina lääkärissä ja labroissa, kun viime viikkoina on ollut kaikenlaista ihme oiretta ja sitten vielä tämä järkkysitkeä flunssa. Lievä poskiontelontulehdus, muttei kai onneksi mitään sen kummempaa. Ja sitten sain vielä perjantaina sen  uuden noidannuolen selkään, joka onneksi on jo parempi, mutta silti. Ihme epäonnea ollut nämä viimeiset viikot. Mikä siinä onkin, että monet kurjat jutut sattuvat juuri aina samoihin aikoihin? Tosin, olisihan elämä paljon kurjempaa jos ne vastoinkäymiset varjostaisivat ripotellen myös niitä hyviä kausia?

 Tuntuu, että joko tämä puolen vuoden jakso on ollut kohdallani jotain ihme kaoottisten asioiden sekamelskaa. Ja jottei homma nyt menisi täysin hihhulittomaksi, niin täytyy mainita, että se astrologinen katsaukseni lupasi niin tätä. Sen mukaa koko loppuvuosi tulee olemaan todella haasteellinen, mutta samalla myös opettavainen. Kuulemma paljon on kiinni siitä, miten itse toteuttaa asiat ja suhtautuu niihin. Jotenkin jopa pelottaa kuinka yksiin tuo tähtikartta on tähän mennessä mennyt. Olen itseasiassa harkinnut meneväni loppuvuodesta teetättämään uuden tähtikatsauksen tulevaan. Mietin jo, että etsisin ensi kuussa Loseissa käsiini jonkun hyvän astrologin, mutta sen viime kerran täysin naurettavan tarot-ennustuskerran jälkeen taidan ehkä mennä jollekin pätevälle tyypille täällä Suomessa 😀

Olisi kyllä tosi mielenkiintoista etsiä sieltä käsiin joku tyyppi, joka tekee semmoisia istuntoja edellisiin inkarnaatioihin. (Tehdäänköhän Suomessa jossain ”pastlife regressionia”?? Haluaisin niiiiiin paljon kokeilla, varsinkin sen jälkeen mitä astrologinen syntymäkartta kertoi entisistä elämistäni!!) Tommilla saattaisi mennä hermot lomalla kun joutuisi kokoajan olla kuskaamassa mua hihhulitohtoreiden tyköön, haha. Jos nämä hihhuleissönit kiinnostaa, niin uskon, että ensi kuun lomalta on luvassa niitä yllin kyllin!

Ja ps. Oikeasti, sanokaa mun sanoneen, että nämä kivijutut ovat niiiiiin viimeistään ensi vuoden hittijuttu myös Suomessa 😀 Jo nyt olen bongaillut kristallijuttuja varmaan parin kymmenen instasta ja tässä vuoden aikana ohjannut kivikauppaan varmaan sata ihmistä. Eli vissiin asia kiinnostaa!

Pps. Annoin tuon sinisten sävyisen fluoriittipointin Tommille, koska mun mielestä se muistutti niin selvästi merta ja surffiaaltoja <3

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *