Kun alkaa tulla mitta täyteen..

Olenkin maininnut täällä syyskriiseilystäni, jonka myötä olen viimeaikoina ollut hieman alla päin ja mielessä on pyörinyt kaikenlaista enemmän tai vähemmän negatiivista. Nyt kun tuo vuosituhannen flunssa on vihdoin väistynyt, ovat energiatasotkin lähteneet nousuun ja toivon, etten enää ikinä, never ever sairasta vastaavanlaista kuukauden flunssaa! Myös poika on ollut tässä kuukauden päivät enemmän tai vähemmän nuhainen ja räkäinen. Lähiviikkoina on muutenkin ollut useampi homma meneillään ja jotenkin semmoinenkin pidemmän päälle aiheuttaa stressiä kun ei saa asioita päätökseen. Aloitin itseasiassa viime viikolla kukkaistippojen käytön, eli kukkaterapian. Voin kertoa, että on melkoisen erikoista settiä, mutta ehdottomasti juttu jota haluan kokeilla ihan jo testimielessä ja kyhäilen johonkin väliin postausta.

Ehdin jo tovin haaveilla meille talveksi maailmanympärysmatkaa, mutta puoliso ei ole ollut yhtä innoissaan tästä ideastani. Toki, paljon järjesteltäväähän tuossa olisi, mutta nimenomaan juuri asioita, jotka on järjesteltävissä. Unelmani olisi tosiaan jonnekin koko kammottavan talven ajaksi. Jo pidempään on ollut semmoinen tunne, että tuommoinen matka ja irtiotto on asia, jota yksinkertaisesti kaipaisin. Tiedättekö kun joku vaisto sanoo, että on aika jollekin. Tehdä jotain siitä perusarjesta poikkeavaa, radikaalia ja nimenomaan jotain, joka voi parhaimmassa tapauksessa avata silmiä tulevaisuuden suhteen, muuttaa sen suuntaa. Viettää aikaa meidän pienen perheen kesken.

Olen nimittäin tänä vuonna alkanut pahasti kapinoida arjen rutiineja vastaan. Semmoista paikallaan junnaavaa turhauttavaa arkea, joka etenee kuin ala-asteen lukujärjestys. Tottakai on itsestään kiinni miten elämänsä järjestää ja pienlapsiarki on usein juuri rutiinien täyteistä, mutta eihän se tarkoita, että sen olisi aina pakko olla? Asia, jota yksinkertaisesti kaipaisin, olisi viettää talvi juurikin perheen kesken ilman niitä arjen pakottavia rutiineja, hytistä bussipysäkillä toppatakki päällä, herätä kuukausitolkulla pimeisiin kylmiin aamuihin ja vetää päälle päivästä toiseen ne samat toppavarusteet. En oikein itsekään tiedä, mistä tämmöinen vahva reaktio on noussut pintaan. Tiedättekö, semmoinen NYT RIITTI helvetti soikoon!

Sinänsä hassua, että juttelin juuri eilen äitini kanssa, joka kertoi, että haluaa juuri nyt ennemmin tehdä hyväpalkkaista pätkätyötä aina välillä jakson putkeen ja sen jälkeen pitää pidempiä vapaita tehden asioita, joista nauttii. Reissata ja sen semmoista. Ehkä vain olen semmoisesta haahuilijaperheestä, jolla on kova intohimo tehdä töitä, mutta osittain kuitenkin niillä omilla ehdoilla ja etusijalla intohimo toteuttaa itseään ja asioita, joita rakastaa. En voisi kuvitella elämää ilman työtä. Teinhän hoitovapaallakin blogia lähes päivittäin, koska en osaisi yksinkertaisesti olla toimeettomana, vailla mitään ammatillista tehtävää tai suuntaa. En voi tietenkään sanoa, koska en ole kokeillut, mutta voihan olla että rakastuisin täysin huolettomaan elämään? Arkeen paratiisisaarella, jossa haahuilisi menemään pari kuukautta? Veikkaan kyllä, että voisin kyllästyä siihen melko nopeasti, vaikka ajatuksena tietysti kuulostaakin aivan unelmalta.

Elämän pitäisi kuitenkin viime kädessä olla juuri sitä elämistä ja siihen suuntaan ollaan viime vuosina menty kovaa vauhtia. Ihmiset tekevät etätöitä, monet tehtävät mahdollistavat työn tekemisen vaikka toiselta puolelta maapalloa, eikä enää olla niin sidottu siihen tiettyyn fyysiseen paikkaan tai parhaimmassa tapauksessa edes aikaan. Monet työt ovat nykyään niitä, joita voi tehdä mistä vain ja milloin vain. (Alkoi soida päässä Shakiran Whenever, wherever, oli pakko laittaa soimaan, haha!) Sekin on nerokasta taktiikkaa työnantajalta antaa työntekijälle näitä vapauksia. Tuottavuus ja työn tulos voivat nimittäin olla huomattavasti parempia kuin tilanteessa, jossa henkilö pakotetaan tekemään työtä tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan.

Itse ainakin tekisin työni puolet hitaammin, jos joutuisin työskentelemään ilta-aikaan sen sijaan, että aloittaisin hommien tekemisen aamulla klo 7, jolloin olen kaikkein virkein ja tuottavin. Tällöin hoitaa helposti kahdessa tunnissa ne työt, joihin menisi iltapäivällä väsyneempänä jopa tuplasti enemmän aikaa. Työnantajat, miettikää jatkossa näitä pointteja, pliiis! Sen sijaan, että junnaisitte siinä vanhanaikaisessa ”työt tehdään motoroidun työpöydän ääressä yhdeksästä viiteen ja pidetään kahvipalavereja vain itse palaveroinnin ilosta”. Hei, se on niin mennyttä maailmaa! Niin monella työpaikalla saataisiin huomattavasti enemmän aikaan kun a) keskityttäisiin siihen itse tekemiseen turhanpäiväisen piipertämisen ja suunnittelun sijaan b) siirryttäisiin omaehtoiseen työskelytapaan. Piste.

Valitettava tosiasia on, ettei tämä tule koskaan pätemään kaikkiin töihin ja ammatteihin. Mutta samalla kun manuaalityötä automatisoidaan ja yksinkertaisia tehtäviä ulkoistetaan halvemman työvoiman maihin (josta saisi aiheena ihan oman postauksensa…), tarkoittaa se sitä, että juuri sitä ”missä vain, milloin vain” tehtävää asiantuntijatason työtä jää enemmän tehtäväksi. Tehtäviä, joita ei voida delegoida koneille tai vieraskielisille.

idkuvanosto

Ainiin ja hei, ajattelin laittaa Canada Goose Trillium-parkani myyntiin! Jos tätä kautta joku ilmoittautuu kiinnostuneeksi, saa laittaa mailia. Väri on musta, koko xxs ja kunto hyvä. Muutoin laitan varmaan Zadaan kautta myyntiin. Takki ostettu Stockmannilta 2012 ja kuvia löytyy ikivanhasta postauksesta esim täältä. Voisin itseasiassa samalla listailla Zadaa-appsiin muutakin myytävää, ilmoittelen ainakin Instassa sitten kun olen lisäillyt tavaraa. Voipi tosin mennä Losin reissun yli 🙂

Kerroinhan muuten jo aikaisemmin, että tuosta vihreästä collarista tulee niin uusi lempparipaita! Paita on tosiaan ystävämme Asuyama-vaatemerkin mallistosta tämä Into You Cropped Sweatshirt 100% puuvillaa (saatu).

Mielipiteitä? Jos saisit tehdä työsi missä vain ja milloin vain, suostuisitko? Vai koetko tehokkaammaksi keinoksi kiinteät työajat ja fyysisen toimiston?

 

Ps. Onko siellä ruudun toisella ketään graafista suunnittelijaa, joka haluaisi suunnitella minulle uuden bannerin? Maksan siis luonnollisesti palkkion 🙂 Jos kiinnostaa, niin laita mailia!

 

Pps. Okei, ton Shakiran jälkeen alkoi kunnon yläastebiisien popitusvimma..

 

Kuvat Jutta

6 Replies to “Kun alkaa tulla mitta täyteen..”

  1. Olen myös miettinyt ajatusta että työtä voisi tehdä milloin ja missä vaan. Ajatus sinänsä hyvä ja tykkään ja haluaisinkin tehdä niin, mutta mennäänkö siinä sitten siihen että oletetaan että ollaan tavoitettavissa koko ajan? Tavallaan tykkään että on säännöllinen työaika ja sen ajan jälkeen ei mietitä työjuttuja. Mutta tavallaan kun välillä on hiljaista töissäkin, niin tuntuu niin turhalta vaan pyöritellä peukaloita sen ajan ja ennemminhän sitä olisi muualla. Vaikeita asioita joihin ei nyt varmaan ihan heti ole suoraa vastausta. Kaikki nämä Sipilän hallituksen kikyjutut saa näkemään kyllä punaista yms.
    Etätyöt on kyllä niin pop ja itsekin nautin siitä että saan tehdä töitä vaikka kotiasussa tukka sekaisin ja se hiljaisuus mitä etäpäivinä on kotona 😀

    1. Jep, se onkin sitten se kääntöpuoli, jonka itsekin olen huomannut, että täytyy oppia eri tavalla vetämään linja työn ja vapaa-ajan välillä. Se ainakin minulla helposti hämärtyy silloin kun tekee töitä kotoa 🙂 Mutta onhan siinä ihanaa juuri se, että saa tosiaan möllöttää vaikka tukka takussa pyjama päällä ;D

  2. Mulla ois niin unelmana tehdä työtä, jota vois tehdä missä vaan ja milloin vaan. Mut sitten taas olen ammatiltani sairaanhoitaja – ei ihan sovi tähän yhtälöön. 🙁 Hienoa toki se, että tällä alalla löytää kyllä helposti ulkomailta myös töitä, jos lupa-asiat on kunnossa, ja plussana palkka ja arvostus myös usein ihan toista luokkaa, kuin Suomessa. Mutta se ois sit taas ihan oma prosessinsa, joka ei esim maailmaympärimatkaan oikein istu, pidempään oleskeluun ulkomailla kyllä. Tein esim opparinkin suurimmaksi osin pyjamassa kotisohvalla, kun muut ähersi arkena jossain kirjastossa.

    1. Niinpä, harmi ettei tulla koskaan olemaan tilanteessa, jossa tämä pätisi kaikkiin.. Ja olen kuullut samaa, monethan lähtevät sairaanhoitajiksi Arabimaihin tai ihan Norjaankin, kuulemma palkat ja edut verotuksen suhteen (ainakin siis Saudeissa) ovat ihan älyttömiä 🙂 Mutta joo, melkoinen prosessi kyllä roudata koko elämänsä täysin uuteen maahan!

  3. Voi hitsi, toivottavasti pääset toteuttamaan tuon unelmasi! Mäkin olisin mielelläni talven ankeimmat kuukaudet jossakin aurinkoisemmassa paikassa.

    Todellakin tekisin työni mielelläni etänä, mutta toistaiseksi se ei tule kuuloonkaan. Nykyinen työnantaja on juurikin vanhan kunnon ysistä viiteen toimistolla-työtaval kannattaja, vaikka toki osa meistä toki myös matkustaa jonkin verran. Olisin sata kertaa pirteämpi ja varmasti myös tuottavampi, jos saisin tehdä hommia muualla ja omaan tahtiini. Tietty vapaus työajassa, tyylillä ”nämä jutut pitää saada tehdyksi ajan x kuluessa, vaikka sitten öisin” motivoisi huomattavasti enemmän kuin kellokortin leimaus aamuin illoin.

    1. Niinpä! Olisi kyllä niin ihanaa 🙂 Ja niinpä, monilla menee ihan hurjasti aikaa aamuisin jo kotona valmistautumiseen ja työmatkoihin, itse ainakin säästän etäpäivinä jo näissä jutuissa pari tuntia. Tuonkin ajan voisi helposti käyttää hyödyksi esimerkiksi liikuntaan, joka taas pitkässä juoksussa edistää terveyttä ja jaksamista myös työssä. Toivottavasti sinun työpaikallasi herättäisiin tähän jossain vaiheessa!!:) Kiva kun otit kantaa keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *