Kulutushysteriaa ja kasvihuoneilmiötä

Voin todeta, etten kymmenen vuotta taaksepäin juurikaan ajatellut ilmaston lämpenemistä. Mitä nyt siis tulee omiin arkisiin valintoihin. Enkä usko olevani ainoa, asia ei yksinkertaisesti ollut vielä niin tapetilla. Päinvastoin, vuoden 2008 talousnotkahduksen jälkeen asia, josta uutisissa jaksettiin jauhaa loputtomiin, oli talouskasvu ja se, kuinka ihmiset on saatava kuluttamaan rahaa. Itsekin elin vuosia jossain ihme talouskuplassa, että hei, tämähän on vain hyvä, teen tavallaan hyvää Suomelle shoppailemalla. Ehh…

Sen jälkeen kun vaihdoin alaa, en ole ihan kamalasti syventynyt talousnäkymiin. Siis tottakai luen uutisia ja haluan olla perusjutuista selvillä, mutta jostain syystä semmoinen jatkuva ankeilu talouden suhteen lannistaa. Tulee huonoja uutisia, sitten taas vähän parempia ja sama homma pyörii yhä uudelleen. En vain jaksa kuunnella sitä samaa vanhaa vuodesta toiseen, enkä nyt tällä tarkoita, etten olisi kiinnostunut taloudestamme, mutta silti. Jatkuva negatiivisuus ärsyttää, kaikessa. Siksi tuntuu välillä jopa helpommalta vaihtoehto elää omassa kuplassa, tietämättä talouden uusimmista näkymistä, millaiseen pieneen nousuun tai laskuun on menty BKT:n osalta.

Hassua kuinka juuri reissussa havahduin itse siihen, kuinka vähän todella shoppailen nykyään. Edes reissussa! Yleensä olen matkoilla shoppaillut edes vähän ja nytkin tein listan siitä, mitä tarpeellista pitäisi hankkia. Loppupeleissä en kuitenkaan ostanut juuri mitään. Tai no, kiviä, aromaattisia öljyjä, kirjan, Moon Juicen dusteja ja muutaman käsityönä tehdyn korun. Ja pojalle Patagonian untsikan. Siinäpä oikeastaan ostokseni. Nykyään ahdistaa vaaterekit täynnä retkuja ja ajatus siitä, että ostaisin jotain turhaa. Nytkin olisin tarvinnut uudet juoksulenkkarit, jotka olen usein uusinut noin 3-5v välein, mutta en sitten jotenkin raaskinut ostaa niitäkään ja päätin, että mennään sitten vanhoilla. Sama homma tennareiden kanssa.

Sitten tuleekin se ristiriita. Kulutuksen vähentäminen ja vihreät valinnat ovat olleet kuuma puheenaihe jo pitkään. Kun vielä hetki sitten haluttiin, että me kuluttaisimme sen minkä ehdimme, nyt sitten taas, että emme. Mikä sitten on oikea vaihtoehto? Auttaa talouskasvua vai maapalloa? Karu totuushan on kuitenkin, että ilman maapalloa ei talouskasvua tai ylinpäänsä mitään muutakaan. Miten se silti on edelleen jotenkin niin vaikea asia joillekin ymmärtää?

Kulutuksensa pohtiminen ei kuitenkaan tarkoita, ettet saisi kuluttaa tai ostaa mitään. Jokainen meistä voi tehdä hyviä tekoja jo pienillä arkisilla valinnoilla. Suosia eettisiä ja ekologisia brändejä, miettiä kahdesti ennen sen polyesterivaatteen ostamista, valita ajoittain esimerkiksi käytettyjä tavaroita tai 2nd handiä ja vaihtaa kosmetiikka luonnolliseen. Se, että ajattelee pidemmälle, ei tarvitse tarkoittaa asioista luopumista. Päinvastoin, koen itse saaneeni omilla paremmilla valinnoillani hyvän mielen lisäksi myös huomattavasti parempia tuotteita. Bye bye kertakäyttövaateteollisuus ja semmoinen ostaminen vain ostamisen ilosta.

Kirjoitin tovi taaksepäin ajatuksistani luopua punaisesta lihasta. Myönnän, että pääasiassa juuri ympäristösyistä. Koska kuitenkin vielä matkustan, haluan kompensoida sitä jollain tavalla ja onhan lihateollisuus kuitenkin yksi suurimmista kuormittajista. Jos joku toinen välttää lihaa eläinten vuoksi, on oma syyni maapallon tulevaisuus. Kyllä, koska jälleen, ilman maapalloa ei myöskään ole eläimiä tai meitä ihmisiäkään, joten vaikka eläinrakas olenkin, pyrin ajattelemaan tätä suuremmassa kuvassa. Mitä sitten tulee matkailuun ja lentämiseen, koen tekeväni muilla arjen osa-alueilla tietoisia valintoja kompensoidakseni lentopäästöjä ja olen päättänyt jatkossa maksaa myös vapaaehtoisia päästömaksuja.

Se, että muita syyllistetään, ei auta mikään. Asiasta keskustelu, hyvä esimerkki ja se, että tekee jotain, ovat juuri niitä avainjuttuja. Luulen, että yksi syy sille, miksi jotkut eivät ole ”lämmenneet” ekologisemmalle arjelle, on juuri mielikuva siitä, että jos siihen lähtee mukaan, täytyy vetää homma ”kaikki tai ei mitään”-meiningillä ja heittäytyä kertaheitolla täydelliseksi ituhipiksi. Juttu kun nimenomaan onkin se, että jos jokainen tekee edes yhden pienen muutoksen, oli se sitten sähkösopimuksen vaihtaminen vihreämpään tai lihankulutuksen vähentäminen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja pahimmillaan voi syyllistäminen ja parjaaminen johtaa ikävään vastareaktioon, jossa ekologisuus ja ympäristöasiat yhdistetään ärsyttävään pakkopullaan, jota ympäristömieliset ”tuputtavat”. Emmehän me tahdo tätä?

Enkä tarkoita, että tämä koskisi kaikkea tai kaikkia, mutta kärjistettynä: Myös ovesi takana käyvät erään uskonnon edustajat ajattelevat vain hyvää, mutta miksi se tuntuu ihmisistä ärsyttävältä? Koska joku toinen astuu epämukavuusalueellemme ja tulee tunne siitä, että meille sanellaan ehdot, kuinka elää. Eihän valinta tällöin lähde meistä itsestämme? Eikä siinä, että uskonnossa todellakaan olisi mitään väärää, ajavathan hekin asiaa paremman maailman puolesta, mutta myös uskon suhteen koen itse, että kyse on yksilön omasta valinnasta ja ajautumisesta itselleen sopivan uskon pariin. Ei siitä, että joku tulee ovesi taakse ja käskee, että tulee tehdä näin ja näin.

Ei vihreän elämäntavan pitäisi olla mikään kilpailu siitä, kuka elää parhaiten ja kuka matkustaa vähiten, vaan nimenomaan vastuullisempi elämäntapa, joka lähtee itsestään ja niistä omista valinnoista, jotka parhaiten istuvat omaan arkeen. Joten sen sijaan, että parjattaisiin muiden tekemisiä ja kritisoitaisiin heitä valinnoistaan, tarvitaan oman näkemykseni mukaan positiivisuutta ja kannustamista. Ilmapiiri, jossa sekin, että teet niitä aivan pieniä asioita, on vaikutusta suurempaan. Haukut ja sormella osoittaminen ei auta ketään. Mielestäni on ihanaa tehdä vihreitä valintoja ja elää paremmin, mutta juuri sillä lähtökohdalla, että se lähtee minusta itsestäni ja halustani tehdä muutoksia, eikä siitä, että joku toinen sanoo, että vain huono ihminen tekee sitä tai tätä. Mitä tulee tuleviin sukupolviin, tulee sopeutuminen olemaan huomattavasti helpompaa heille. Maailma muuttuu ja nykypäivän lapset eivät edes tiedä vanhasta, ekologinen elämäntapa on ainakin toivottavasti heille enemmän itsestäänselvyys kuin meille, jotka olemme eläneet läpi tämän muutoskauden. Tämäkin on kuitenkin meidän vastuullamme. Kuinka viemme hyvää ajattelutapaa eteenpäin hyvässä hengessä?

Kuka on mukana?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *