Cash rules everything around me…


Heh, ihan alkuun kymmenen pistettĂ€ sille, joka tunnisti biisin, josta otsikon teksti on 😀 Wu-tang!

Raha. Asia, joka jollain tasolla koskettaa meitÀ kaikkia. HyvÀssÀ tai pahassa. Aihe, joka puhuttaa, kiinnostaa, saa ihmiset vaikenemaan, mutta on silti jatkuvasti esillÀ. Yksi asia ei kuitenkaan muutu ja se on fakta, ettÀ harvemmin kukaan sanoo, ettÀ rahaa olisi liikaa. Tarpeeksi kyllÀkin. Varoitan jo ennakkoon, ettÀ postaus sisÀltÀÀ melko vahvoja mielipiteitÀni rahasta ja siihen liittyvistÀ ilmiöistÀ. Muistuttaisin kuitenkin, ettÀ kyseessÀ ovat vain omat mielipiteeni, aatteitÀ ja ajatuksia kun on aiheeseen liittyen laidasta laitaan. KÀyttötapoja rahalle löytyy varmasti yhtÀ paljon kun meitÀ ihmisiÀkin ja niin kauan kun yksilöllÀ on hallussaan omat rahansa, on tÀysin hÀnen pÀÀtettÀvissÀÀn kuinka rahansa kÀyttÀÀ. Myös suhtautumistapoja rahaan on erilaisia. Jollekulle raha voi olla vain pakollinen asia elÀÀ normaalia ja vaatimatonta elÀmÀÀ, toiselle taas vÀline vallankÀyttöön.

Valitettavaa on, ettÀ monet ajattelevat vain ja ainoastaan rahaa, ikÀÀnkuin koko maailma pyörisi sen ympÀrillÀ. Ja tottahan se valitettavasti onkin. Kuuluin itsekin ennen melko kapitalistisen ajattelumallin kannattajiin ja siihen, ettÀ jokaisella on kÀsissÀÀn avaimet omaan menestykseensÀ. Jossain mÀÀrin toki ajattelen nÀin edelleen ja varsinkin nÀin Suomen mittapuulla, kun edellytykset kouluttautua ja toteuttaa itseÀÀn löytyy, vaikkei olisikaan syntynyt kultalusikka suussa. Toki, tiettyjÀ sosiaalisia aspektejahan tÀhÀn liittyy, mutten tÀllÀ kertaa keskity postauksessa niihin. Viime vuosina ovat silmÀni kuitenkin avautuneet sille todellisuudelle ja nykymaailmalle, jossa tuntuu, ettei millÀÀn muulla ole vÀliÀ, paitsi rahalla. Asia, joka myös ahdistaa valtavasti on se, kuinka ihminen luokitellaan rahan perusteella. KöyhÀ on huonompi, jolle taas varakas ja menestyvÀ voi nyrpistÀÀ nenÀnsÀ. Ihan kuin ihmisarvo olisi laskettavissa hintalapun kera.

En kutsuisi itseÀni missÀÀn nimessÀ rahanahneeksi, mutta nuukaksi ja sÀÀsteliÀÀksi kyllÀkin. Olen tarkka mihin laitan rahani ja tavoitteellisuus motivoi hurjasti myös rahan suhteen. Jos tavoitteena ja palkintona ahertamisesta on joku kiva asia, ei kovasti puurtaminen tunnu niin puulta. Vaikka olinkin ennen huomattavasti huolettomampi rahankÀytön suhteen, ei olisi ikinÀ tullut kuuloonkaan jÀttÀÀ esimerkiksi laskuja maksamatta tai elÀÀ tÀysin yli varojeni. Olen monesti miettinyt, ettÀ mitÀ ihmisen pÀÀssÀ liikkuu, joka tuhlaa tilipÀivÀnÀ rahat ennenkö vuokra on maksettu? Ja sitten ihmetellÀÀnkin, ettÀ mitÀs nyt ja jotenkin oletetaan, ettÀ joku toinen hoitaa hommat tÀmÀn puolesta. Omasta mielestÀni pitÀisi jo peruskoulussa opettaa yksinkertaista taloudenhallintaa ja rahankÀyttöÀ, sekÀ kertoa sÀÀstÀmisestÀ. Toivon, ettÀ nÀin olisi vielÀ jonain pÀivÀnÀ ja itselleni on todella tÀrkeÀ asia opettaa omalle pojalleni vastuullista rahankÀyttöÀ ja sÀÀstÀmistÀ, sekÀ ennen kaikkea sitÀ tervettÀ suhdetta rahaan.

Toki fakta on, ettĂ€ usein huonoon taloudenhallintaan liittyy myös muita elĂ€mĂ€nhallinnan ongelmia, esimerkiksi pĂ€ihteiden, mielenterveyden tai pelaamisen kanssa, eikĂ€ rahanmenoa vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ kykene jĂ€rjellĂ€ hallitsemaan tai koko asiaa edes tiedosta – kunnes tili on typötyhjĂ€nĂ€ ja viimeiset lantit pelattu lĂ€hikaupan pelikoneeseen. Suhtaudun itse todella jyrkĂ€sti kaikkiin rahapeleihin. Veikkaus, RAY, enkĂ€ edes aloita niistĂ€ nettikasinoista tai muista uhkapeleistĂ€. Aivan kĂ€sittĂ€mĂ€tön asia on omasta mielestĂ€ni se, kuinka esimerkiksi Veikkaus saa monopolinsa nimissĂ€ mainostaa itseÀÀn ”hyvĂ€nĂ€ tyyppinĂ€” ja rahapelien radikaali massamainonta on tĂ€ysin ok, samalla kun moni muu, huomattavasti harmittomampi asia on kiellettyĂ€ tai laitonta. Mussutetaan vaikkapa jostain aurinkovarjoista, joissa on auringon haalistama panimon logo, hohhoijaa. Tottakai ymmĂ€rrĂ€n pointin sen suhteen, ettĂ€ Lotto on hauskaa ajanvietettĂ€ silloin tĂ€llöin ja ajatuspeli siitĂ€, mitĂ€ tekisi voiton osuessa omalle kohdalleen. Silti esimerkiksi nettikasinoiden ainoa tehtĂ€vĂ€ on saada pelaajat mitĂ€ suurimmalla todennĂ€köisyydellĂ€ pelaamaan enemmĂ€n ja lopulta menettĂ€mÀÀn kaikki rahat. MielestĂ€ni tĂ€mĂ€ on yksinkertaisesti sairasta.

Syy, miksi ehkĂ€ suhtaudun asiaan nĂ€in jyrkĂ€sti, on vanha työni, jossa nĂ€in ihmisten tilikĂ€yttĂ€ytymisen perusteella todella paljon mm. ongelmapelaamista. Pelataan kaikki rahat, nostetaan kaikki mahdolliset pikavipit tai vanhempien nuorelle sÀÀstĂ€mĂ€t asuntosÀÀstöt siinĂ€ toivossa, ettĂ€ ”kohta se iso voitto ihan varmasti tulee”, kunnes tili on taas tyhjĂ€. Todella surullista. Ja sitten miettii nĂ€itĂ€ ihmisiĂ€, jotka haluavat tehdĂ€ bisnestĂ€ esimerkiksi pyörittĂ€mĂ€llĂ€ nettikasinoa, tienaamalla heikompien ihmisten kurjuudella? Tai suuremmassa mittakaavassa semmoinen ”yksittĂ€isestĂ€ ihmisestĂ€ viis, kunhan teemme rahaa”-talous. TĂ€mĂ€ on asiaa, joka saa ainakin minut empaattisena ihmisenĂ€ yksinkertaisesti voimaan pahoin. VĂ€hĂ€n kuin laillista huumekauppaa. Seuraumuksista viis, kunhan omaan tilipussiin kilisee.

Pakko todeta, ettĂ€ olen myös itse oman kokemukseni myötĂ€ todennut, kuinka koukuttavaa nettipelaaminen on. Saatamme vĂ€lillĂ€ tehdĂ€ netissĂ€ pari riviĂ€ EuroJackpotia ja yhdessĂ€ vaiheessa pelasin silloin tĂ€llöin niitĂ€ Veikkauksen nettiarpoja kun lottorivien jĂ€lkeen jĂ€i hiluja. TiedĂ€ttekö kun sitĂ€ ajattelee, ettĂ€ euro sinne tĂ€nne, mitĂ€ vĂ€liĂ€. Varsinkin nykyÀÀn on raha ei useimmiten ole enÀÀ konkreettista ja fyysistĂ€ rahaa, vaan numeroita tilillĂ€, jolloin sen hupenemista on ehkĂ€ myös tietyllĂ€ tavalla hankalampi hahmoittaa. Kerran voitin 60€ nettiarvasta ja huhhei, kuinka tohkeissani olin! Pienetkin voitot suorastaan tekevĂ€t himon pelata ”vielĂ€ yhden”. YhteensĂ€ olen laittanut noihin arpoihin varmaan jotain muutaman kymmentĂ€ euroa tĂ€ssĂ€ parin vuoden aikana, mutta nyt ajatellen nolottaa kyllĂ€, ettĂ€ edes sen verran.

No postauksen pointtina ei pitĂ€nyt olla rahapelit, mutta ajatus ehkĂ€ hieman karkasi. Kaikesta tĂ€stĂ€ huolimatta on suhteeni rahaan muuttunut parin viime vuoden aikana hurjasti. En tiedĂ€ onko syynĂ€ se, ettĂ€ sÀÀstöjĂ€ alkaa olla kertynyt jo sen verran, ettĂ€ niillĂ€ toteuttaisi omia unelmiaan, pieni uupumus tĂ€stĂ€ jatkuvasta oravanpyörĂ€stĂ€ vai yksinkertaisesti niiden elĂ€mĂ€n tĂ€rkeimpien elementtien oivaltamisesta. Koska totuushan on se, ettei raha todellakaan tuo sitĂ€ onnea. Helpottaa kyllĂ€ elĂ€mÀÀ ja antaa oljenkorsia kivojen asioiden toteuttamiseen, mutta varmasti siihenkin kyllĂ€styy melko nopeasti. Muistan kun ylĂ€asteella pelasin ahkerasti SIMsiĂ€ ja löysin jostain netin uumenista huijauskoodin, jolla SIMien tileille sai tehtailtua rajattomasti rahaa. Olihan se alkuun jĂ€nnittĂ€vÀÀ ja koukuttavaa. Sai rakentaa hienoja taloja, ostaa niitĂ€ kalleimpia kalusteita, kunnes aika Ă€kkiĂ€ iski semmoinen ”No mitĂ€s nyt”-fiilis. Kun kaikki oli saatavilla helpolla, meni into koko peliin. Voisin kuvitella, ettĂ€ sama varmasti pĂ€tee myös todellisessa elĂ€mĂ€ssĂ€.

Silti, pyrin omallakin rahakÀyttÀytymisellÀ luomaan vastuulliset puitteet tulevaa ajatellen siltÀ kantilta, ettÀ myös poikamme oppisi suhtautumaan rahaan terveellÀ tavalla. Kun sÀÀstÀÀ, saa kivoja asioita ja niin edespÀin. Kirjoittelin pari vuotta sitten postauksen siitÀ, kuinka sÀÀstÀmme pojan lapsilisÀn tÀlle tulevaisuutta ajatellen. Puolet tilille, puolet sijoitustuotteeseen. Silloin muistan nousseen esille mielipiteen siitÀ, ettÀ pitÀisikö lapsilisÀ poistaa niiltÀ, jotka kykenevÀt laittamaan sen sÀÀstöön? Itse en valitettavasti nÀe tÀssÀ logiikkaa, koska miten lapsilisÀn sÀÀstÀminen korreloi tÀydellÀ varmuudella perheen varallisuutta?

UlospĂ€in varakas saattaa hassata lapsilisĂ€t omiin laskuihinsa ja suuriin menoihin, viis vĂ€littÀÀ lapsen tarpeista, kun taas pienituloiselle on omaakin etuaan tĂ€rkeĂ€mpi taata lapselle mukavat sÀÀstöt tulevaisuuteen. Tai, pienituloinen voi laittaa lapsen hankinnat vĂ€hemmĂ€lle, jotta saisi itse ”nauttia elĂ€mĂ€stĂ€”. Ei tĂ€mmöisiĂ€ asioita voi yksinkertaisesti olettaa tulojen perusteella. SehĂ€n siinĂ€ onkin kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Perheen tulotaso ei vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ kerro pĂ€tkÀÀkÀÀn siitĂ€, millĂ€ tasolla perheen sisĂ€inen talous on. Jos lapsilisĂ€ poistettaisiin niiltĂ€, joiden vuositulot nĂ€yttĂ€vĂ€t ylittĂ€vĂ€n tietyn euromÀÀrĂ€isen rajan, uskon ettĂ€ kĂ€rsimÀÀn joutuisivat ne lapset. SehĂ€n siinĂ€ onkin, ettĂ€ moni asia voi nĂ€yttÀÀ ulospĂ€in varsin erilaiselta. Itse en ikinĂ€ kĂ€ytĂ€ lapsilisÀÀ ostaessani pojalle vaatteita, tarvikkeita, matkakuluja maksaessa, vaan ne menevĂ€t aina minun omista rahoistani. Silloin sÀÀstĂ€n joistain omista menoistani. Joskus jos edessĂ€ on ollut suurempia hankintoja (esimerkiksi vaunut tai joku reissu) olemme laittaneet sen puitteissa pari lapsilisÀÀ sivuun kattamaan kuluja.

Palatakseni takaisin alkuperÀiseen aiheeseen, ahdistaa eniten kuitenkin se maailma, jossa millÀÀn muulla ei ole vÀliÀ kuin, ettÀ rikastut itse pirusti tÀssÀ ja nyt. Viis tulevasta tai siitÀ, millÀ hinnalla kaikki tapahtuu. En itse voi ymmÀrtÀÀ miten suuri osa ihmisistÀ tÀssÀ maailmassa edelleen elÀÀ ne laput silmillÀ tÀysin sokeana siitÀ, mitÀ ehkÀ voisi itse tehdÀ paremmin tai ajattelematta omien tekojen seurauksia pitkÀllÀ aikavÀlillÀ, kunhan itse kylvet rahassa. EsimerkkinÀ nyt vaikka jonkun geenimanipuloidun ruoan tuotanto Yhdysvalloissa, joka perustuu paljolti juuri kasvatettavien siementen monopoliin ja runsaaseen torjunta-aineiden kÀyttöön, joka pitkÀssÀ juoksussa tuhoaa maaperÀn. Se siitÀ kestÀvyydestÀ, kunhan rahaa tulee tilille tÀssÀ hetkessÀ. TÀmÀ nyt vain yhtenÀ esimerkkinÀ. Itse tulen niin surulliseksi kun ajattelen, kuinka raha tuntuu mÀÀrÀÀvÀn nykyÀÀn ihan kaiken. VÀlillÀ tuntuu siltÀ, ettÀ haluaisi vain ottaa ja lÀhteÀ, muuttaa jollekin pienelle saarelle ja kerÀtÀ simpukoita elannokseen, vailla huolta suuren maailman menosta. Mutta eihÀn se pakeneminenkaan tietysti ole mikÀÀn ratkaisu. Vai onko? Onneksi kaikilla on vapaus tehdÀ valinnat omalta osaltaan.

Loppuun voisin tiivistÀÀ sitÀ suhtautumistani rahaan nykyÀÀn: SitÀ tarvitaan jonkun verran, mutta raha ei saa mennÀ onnen edelle. Tasapaino ennemmin kuin ahneus.

Ajatuksia tai mielipiteitÀ puolesta tai vastaan?

 

Ja ettei olisi epĂ€selvÀÀ, niin kuvien puhelimen kuoret saatu 🙂

3 vastausta artikkeliin “Cash rules everything around me…”

  1. MÀ oon aina ihmetellyt ettÀ miten suurituloisten joukko on velkaneuvonnassa ja sitÀ en varmaan tule ymmÀrtÀmÀÀn koskaan. Kai se sitten on vaan niin ettÀ mitÀ suuremmat tulot, sitÀ suuremmat menot ja otetaan ihan jÀrkyttÀvÀn isoja lainoja vaikka sÀÀstÀmisellÀkin saataisiin hyviÀ tuloksia. Ja en edes aloita noista rahapeleistÀ; vÀlillÀ kyllÀ ÀrsyttÀÀ koko veikkauksen monopolikin kun niin paljon ihmisiÀ kÀrsii rahapeleistÀ ettÀ eikö veikkauksen mainonnallekin voitaisi tehdÀ jotain ja onko sen ihan pakko mainostaa niitÀ pelejÀ. KyllÀ varmaan ihmiset osaa pelata sitÀ eurojackpottiakin ilman ettÀ sitÀ pitÀÀ mainostaa.

    1. NiinpĂ€!! Aivan ehdottomasti nĂ€in! Ja tosiaan, niinhĂ€n se menee, ettĂ€ mitĂ€ suuremmat tulot, sitĂ€ suuremmat myös menot ja sitten jos tulotaso jostain syystĂ€ jĂ€rkkyy niin ollaankin aivan pulassa :/ Sitten rahapeleistĂ€: En tosiaankaan ymmĂ€rrĂ€ miten niiden mainostaminen eroaa esimerkiksi oluen mainostamisesta?? Miksi pelejĂ€ saa mainostaa telkkarissa, mutta alkoholijuomia ei? En siis tarkoita, ettĂ€ kummankaan pitĂ€isi olla sallittu, mutta saa kieltĂ€mĂ€ttĂ€ hieman miettimÀÀn, ettĂ€ mikĂ€ tĂ€ssĂ€ nyt mahtaa olla taustalla, jos kerta alkoholin suhteen ollaan niin tarkkoja, mutta nĂ€mĂ€ ovat sitten niin ok 😀

  2. Kiitos kiinnostavasta postauksesta; on lohdullista, ettĂ€ Suomesta löytyy kaltaisiasi ihmisiĂ€, jotka ovat alkaneet ajatella rahasta ja sen merkityksestĂ€ nykymaailmassa toisin. Olen pitkĂ€lti samaa mieltĂ€ kanssasi, myös tĂ€stĂ€ rahapelikuviosta ja esim. suhtautumisesta alkoholimainontaan tai juomalogojen nĂ€kymiseen. Mutta lapsilisistĂ€ olen vĂ€hĂ€n eri linjoilla, vaikka sinĂ€nsĂ€ on tietysti ok ajatella lapsen tulevaisuutta ja sÀÀstÀÀ – jos se on mahdollista – tĂ€lle pientĂ€ pesĂ€munaa. Lapsilisien maksaminen on kuitenkin alun perin aloitettu tasaamaan lapsiperheiden taloutta verrattuna lapsettomiin talouksiin eli nimenomaan tukemaan lapsista aiheutuvissa menoissa. Varmasti lapsilisiĂ€ kĂ€ytetÀÀn monin eri tavoin niin varakkaissa kuin vĂ€hemmĂ€n varakkaissa perheissĂ€, mutta ajattelen nyt lĂ€hinnĂ€ perheitĂ€, joissa ei ole mahdollista toimia niin kuin kirjoitit:
    ”Itse en ikinĂ€ kĂ€ytĂ€ lapsilisÀÀ ostaessani pojalle vaatteita, tarvikkeita, matkakuluja maksaessa, vaan ne menevĂ€t aina minun omista rahoistani. Silloin sÀÀstĂ€n joistain omista menoistani.”
    Jos omat rahat ovat niin vĂ€hissĂ€, ettĂ€ perheen perustarvikkeetkin (ruoka, vaatteet, hygienia jne.) maksetaan osin lapsilisien turvin, niin ei ole ”omia menoja”, joista sÀÀstÀÀ lapsen hyvĂ€ksi. Kysyit, miten lapsilisĂ€n sÀÀstĂ€minen korreloi tĂ€ydellĂ€ varmuudella perheen varallisuutta. Kuvaamasi esimerkit kieltĂ€mĂ€ttĂ€ toivat esille erilaisia lapsilisĂ€nkĂ€yttövariaatioita, mutta on melkoisen varmaa, ettĂ€ jos lapsilisĂ€n sÀÀstöön laittaminen edellyttÀÀ vaikkapa pelkĂ€n kaurapuuron syöttĂ€mistĂ€ lapselle/perheelle pĂ€ivĂ€lliseksi, lapsensa parasta ajatteleva vanhempi laittaa lapsilisĂ€n mieluummin perheensĂ€ ruokkimiseen kuin sijoitustuotteeseen. Sitten ovat vielĂ€ ne perheet, joissa kaurapuurokin pĂ€ivĂ€llispöydĂ€ssĂ€ voi eri syistĂ€ olla saavutus. NĂ€mĂ€ köyhimmĂ€t perheet siis puuttuivat skenaarioistasi. https://yle.fi/uutiset/3-10146679

Vastaa

SÀhköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentÀt on merkitty *