Irtisanouduin päivätyöstäni

Eräs asia on tässä ehkä kuluvan vuoden tai parinkin aikana näkynyt vahvasti myös ulospäin. Se, kuinka suhtautumiseni moneen asiaan on muuttunut. Vieläpä melko jyrkästi. Joidenkin asioiden suhteen tuntuu, että olen täysin eri ihminen, kuin vielä pari vuotta sitten. Ja sitten taas en. Suhtautumiseni työntekoon, rahaan ja hyvinvointiin on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Perhe, minä itse ja meidän yhteinen hyvinvointimme ovat tärkeyslistan kärkisijoilla. Oma jaksaminen kun heijastuu sinuun myös vanhempana, parisuhteeseen ja oikeastaan ihan kaikkeen. En halua olla enää se Iines, joka vielä muutama vuosi sitten ylpeili ylityötuntien määrällä, eli suorituskeskeistä elämää ja ensimmäinen asia, joka tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä tuli suusta, oli ”Tehdä töitä, rahaa ja luoda uraa.” Nyt voinkin todeta: Not worth the effort. Ainakaan näin oman kokemukseni mukaan. Laatu ja mielekkyys ennen määrää. Olen viime viikkoina käynyt läpi melkoista tunnemyllerrystä. Ollut suurien juttujen ja päätösten äärellä, miettinyt mitä haluan elämältäni ja sitä rataa. Mikä on minulle parasta, mitä haluan ja voisinko itse muuttaa elämässäni jotain? Siitähän se kaikki lähtee, juuri siitä omasta pienestä ajatuksesta mahdollisesta muutoksesta, että pistää hommat alulleen.

Ja niin, uskokaa tai älkää: Irtisanouduin pari viikkoa takaperin päivätyöstäni. Kyllä vain. Eniten kauhuissaan tästä oli ensin puoliso, sitten äiti, joista jälkimmäinen suunnilleen pelkäsi, että joudun nyt tyystin hunningolle ja minusta tulee joku alkoholiongelmainen pitkäaikaistyötön (vaikken edes juo alkoholia). Kirjoitin lokakuussa postauksen kevään ja kesän aikana hiljalleen kehittyneestä työuupumuksestani (postaus täällä). Ja oikeasti, en ole ikinä kokenut samanlaisia tunteita tai oireita kun kesän ja syksyn aikana. Muistan vieläkin kun huhtikuussa lähdimme Jutan kanssa Malediiveille viikon lomalle kaikesta ja ensimmäisen päivän koin niin vahvoja levottomuuden ja ahdistuneisuuden tunteita, että en pystynyt kunnolla rentoutumaan. Kyllä, silloin matka Malediiveille (vieläpä ilman lasta, hyi minä) tuntui maailman parhaimmalta vaihtoehdolta. Silti vielä lähtöpäivänä kriiseilin työhommien kanssa ja soitin Tommille itkupuhelun, että nyt tulen oikeasti hulluksi, enkä tiedä mitä teen. Ja tuo oli vasta alkusoittoa. Keho kävi kertakaikkiaan ylikierroksilla ja pitkään.

Pari viikkoa sitten kirjoitin ruokapöydän äärellä itkien esimiehelleni pitkän kirjeen siitä, miksi olen tullut tähän tulokseen. Asia oli vaivannut minua pitkään, vaikkakin olen mielestäni toipunut uupumuksesta jo hyvää vauhtia. Olen oppinut olemaan stressaamatta niin paljoa, pyrkinyt pois perfektionismista ja suorittamisesta, se ja tasapainon löytäminen työn ja vapaa-ajan välille ovat olleet parhaimmat lääkkeet. Sekä tietysti se, että oikeasti kuuntelet itseäsi ja intuitiotasi siitä, mikä on sinulle parasta. Vaikka pidinkin työstäni hurjasti, rakastan sitäkin enemmän perhettäni, itseäni ja esimerkiksi blogiani. Pienen lapsen äitinä halusin laittaa stopin niille 60h viikkotyötunneille. Esimieheni kertoi, ettei ole kertaakaan nähnyt työelämässään yhtä tunnollista työntekijää kuin minä, joka oikeasti hoitaa hommat ja kehen voi luottaa. Saattaa kuulostaa itsekehulta, mutta tunnollisuus voi olla myös rasite ja johtaa siihen, että siitä työstä ja suorittamisesta tulee taakka. Vaikka olenkin viimeaikoina osannut ottaa töissä melko chillisti ja oppinut olla stressaamatta turhasta, tiedän työkuormani olleen aikaisemmin tänä vuonna aivan liian suuri. Jos kokee usein tekevänsä suunnilleen kahden henkilön hommat, miettii ja ideoi työjuttuja illat, yöt ja työmatkat, koska ei työpäivien aikana yksinkertaisesti ehdi, tulee sietokyky varmasti jossain vaiheessa vastaan. Varsinkin jos teet ohessa vielä toista työtä ja olet pienen lapsen äiti.

Ja arvatkaa! Muutama minuutti sen jälkeen kun olin saanut tuon tunnepitoisen irtisanomisilmoitukseni lähetettyä, alkoi kuulua keittiön ikkunalaudalta kamalaa räminää. Sitten orava kurkisti meille sisälle pikkuikkunasta, katsekontaktissa minuun istuessani metrin päässä ikkunasta. Otin puhelimen ja yritin saada oravasta videota, mutten ehtinyt. Meni minuutti, niin alkoi kuulua toistamiseen ihan kamalaa meteliä ja harakka räpiköi meidän terassin oven ulkopuolella ja yritti päästä meille sisään. WTF. Oikeasti, ei tämmöistä ole tapahtunut ikinä ennen. Kuulostaa nyt niin kaukaa haetulta, mutta olen jotenkin varma, että jotain helpottuneisuuden energioita vapautui kun sain kootut ajatukseni lähetettyä ja jotenkin eläimetkin aistivat sen. Tai sitten se oli yksinkertaisesti merkki siitä, että päätös oli oikea. Tai ihan silkkaa sattumaa, mutta väliäkö tuolla. Ei ollut tarkoitus (kaikella kunnuoituksella) kuulostaa miltään Raamatu tarinalta 😀

No, joku ehkä miettii mitä nyt sitten meinasin puuhailla? En voisi uskoa sanovani näin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en tiedä. Tai eipäs, tiedän kyllä. Panostan blogiini ainakin seuraavat kuukaudet, teen töitä oman yritykseni nimiin asiakkailleni, sisälläntuotantoa ja konsultaatiota, sekä ehkä jotain freelancer-hommia. Pääpointtini on kuitenkin, että saan seuraavat kuukaudet toimia omilla ehdoillani ja omasta tahdostani yrittäjänä. Vaikka tulot alkuun pienenevätkin, en oikeastaan edes jaksa stressata. Ihan totta, elämässä on niin paljon muutakin kuin raha. Tottakai sitä nyt täytyy olla sen verran, että saat maksettua laskut ja vatsan täyteen, mutta ymmärrätte varmasti pointin. Enpä olisi aikaisemmin uskonut, että luopuisin neljän tonnin kuukausipalkasta vapaaehtoisesti. Ihmeitä siis tapahtuu. Yrittäjäksi ryhtyminen on kuitenkin tähän saakka ehdottomasti ollut elämäni parhaimpia päätöksiä.

Voi olla, että alan tutkiskella palkkatöitä ensi vuoden alkupuolella, mutta nyt en vielä yksinkertaisesti jaksa. Seuraavat kuukaudet haluan keskittyä näihin omiin juttuihini, perheeseen ja omaan hyvinvointiin. Voihan olla, etten enää ikinä tai pitkiin aikoihin palaa palkkatöihin nyt kun hommat yrittäjänä ovat lähteneet rullaamaan. Ja hey, toki olen aina avoin työtarjouksille, mikäli jollakulla on jotain pientä tarjolla. Luotan kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät ja menevät aina parhain päin, kunhan itse uskot siihen. Itse näkisin tilanteen enemmän niin, että tämä on parhaimpia ikinä tekemiäni päätöksiä. Tiedän olevani alan asiantuntija siinä mitä teen, pätevä ja pirun ahkera, miksi siis stressaisin tulevasta tai mistään muustakaan työhön liittyvästä?

Näin oman kokemukseni kautta voisinkin todeta, että jos painiskelet samojen tuntemusten tai ajatusten kanssa: Tee asialle jotain! Kuuntele mitä sydän sanoo. Nämä ovat vaikeita asioita ja suuria päätöksiä, mutta usein omat vaistot ovat oikeassa. Ei kenenkään pitäisi joutua painimaan tyytymättömyyden, uupumuksen tai minkään muun seikan kanssa, johon voit jollain tapaa itse vaikuttaa.

Loistavaa tiistaita <3

 

Kuvat Jutta

22 vastausta artikkeliin “Irtisanouduin päivätyöstäni”

  1. Ei se raha tuo onnellisuutta, sen olen kyllä itsekin oppinut. Tää on kyllä klisee mutta äitiys vaan muuttaa meitä kaikkia jotenkin koska niin moni alkaa äitiyden myötä yrittäjäksi ja siinä on kyllä pointti. Saa itse päättää työajoista yms. Ja kieltämättä, olen kyllä itsekin vähän salaa unelmoinut sellaisesta sivutoimimonialayrittäjyydestä jossa voisin siis tehdä useampia eri alan tms hommia. Ja minähän siis vannoin vielä joskus ettei musta koskaan tule yrittäjää 😀

    1. Niinhän se menee, olisipa mielenkiintoista tietää missä tilanteessa olisi ilman lasta 😀 Hassua sinänsä kun on mennyt prioriteetit aivan uusiksi! Ps. Vannoin myös samaa vielä muutama vuosi takaperin, mutta siitä se lähtee, hehe.

  2. Onneksi olkoon! Kyllä olen ihmetellyt että miten jaksat, itellä on vain perus päivätyö joka vie vaihdellen 35-45h viikosta, ei lapsia ja silti väsyttää niin pirusti, vaikka en asu ees pimeässä Suomessa. 😀 (No, ferritiini on kyllä matala ja nousee tuskallisen hitaasti.)

    Toivottavasti pääset viettämään kaipaamaasi pidempää aikaa jossain lämpöisessä 🙂

    1. Kiitos! Joo ihan käsittämätöntä, mutta eihän sitä loputtomiin jaksakaan :/ Ja sitä toivon myös <3 Kiitos mukavasta kommentistasi ja ihanaa viikkoa! 🙂

  3. Aivan ihanat kuvat tässä postauksessa, tuo kokonaisuus on ihan kymppi. 🙂 ^^ Mutta piti tulla sanomaan, että miusta on ihana lukea näitä postauksia – vähän samankaltaisessa tilanteessa olin itsekin neljä vuotta sitten, kun siirryin yrittäjäksi samalle alalle kuin millä olin töissä aiemminkin. Päätös oli vaikea ja päätöksen tekemiseen meni pitkään, mutta sitten kun päätin irtisanoutua niin oli kuin kivi ois tippunu sydämeltä. Sitten jo nauratti, kun oli ehtinyt hetken makustella asiaa. Irtisanoutuminen oli yksi parhaimmista päätöksistäni, vaikka yrittäjänä kuukausitulot vaihtelee ja paljon pitää tehdä, että pärjää. Töihin on kuitenkin ihana mennä ja uusia haasteita tulee usein, niin ei pääse tylsistymäänkään! Tsemppiä siulle jatkoon, ota ihmeessä aikaa omille jutuille ja mietiskele mitäs sitten! 🙂

    1. No voi kiitos <3<3 Ja hienoa, että olet käynyt läpi saman jutun. Sehän yrittäjyydessä onkin parasta, että olet itse se, joka asettaa päämäärät ja vain taivas on rajana. Toki myös motivaatio on täysin eri kun teet hommia vain ja ainoastaan omaan pussiisi 🙂 Kiitos tsempeistä ja ihanaa talvea!

  4. Vau Iines! Ihailen sun rohkeuttasi ja uskon että teit ehdottomasti oikean päätöksen. Toivon sulle stressitöntä loppuvuotta <3 🙂

  5. Siis ei voi olla totta miten hyvään saumaan tämä teksti tuli! Irtisanoin itseni vakityöstä vastikään ja jo ensi viikolla olisi viimeinen työvuoro. Pitkään pohdin että voiko, tai oikeastaan saako, niin tehdä, koska minuun on iskostettu ajatus että vakityöstä pitää olla kiitollinen ja siitä ei lähdetä (en ole itse uskaltanut kertoa äidilleni tästä ?mies taas oli vain tyytyväinen koska kotona näkyi liiankin hyvin se että en viihtynyt nykyisessä työssä). Mutta tosiaan, miksi olla työssä joka ei ole itseään varten ja joka ottaa enemmän kuin antaa. Itselläni on suunnitelmissa ottaa loppuvuosi rennommin ja ensi vuonna aloittaa keikkatyöläisen elämä. Olen siis lähihoitaja ammatiltani, osaamista on niin lapsista kuin vanhuksistakin, joten töitä varmasti riittää. Mutta eniten odotan sitä että saan itse päättää töistäni, tehdä vaikka pitkän putken jos haluan ja olla enemmän vapaalla jos tarvetta on.

    Onnittelut siis sinullekin hyvästä päätöksestä! Mahtavaa loppuvuotta ja onnea uusiin seikkailuihin ❤

    1. Olipas hauska sattuma!! Ja ihan samoja viisauksia olen kuullut omalta äidiltäni. Vanhemmalle sukupuolelle on niin vieras käsite se, kuinka erilainen maailma on nykyään ja on niin paljon muitakin mahdollisuuksia kuin se perinteinen ysistä viiteen palkkatyö. Suunnitelmasi kuulostaa loistavalta, siitä se lähtee ja kaikki menee varmasti loistavasti. Hienoa, että uskalsit tehdä päätöksen! Kiva kun kommentoit ja ihanaa loppuvuotta sinulle myös 🙂 <3

  6. Rohkea päätös Iines! Voin täysin samaistua tuohon kun käy pitkään ylikierroksilla, eikä pysty rauhoittumaan kunnolla (edes etelän matkalla…) Koin nimittäin myös uupumuksen vajaa vuosi sitten ja uin aika syvissä vesissä. Olin jatkuvasti stressaantunut, ahdistunut ja keho reagois ties millä fyysisillä oireilla. Olen itsekin aina ollut todella tunnollinen ja herkkäkin ihminen. En ole täysipäiväsesti työelämässä, mutta AMK-opinnot ja osa-aikaiset työt siihen päälle ovat oleet ajoittain aika kuormittava yhdistelmä tunnolliselle suorittajalle. Satun olemaan vielä aikuisopiskelija, ja näin kolmekymppisenä ehkä ottaa opiskelun vähän liiankin tosissaan vrt. nuorempana ihan ekaa ammattia opiskellessa.. Olen hokenut itselleni, että pitää vaan osata yrittää ottaa rennommin. 😀 Mulla auttoi ajan kanssa myös töiden vähentäminen ja se, että laskin vaatimustasoa arvosanoissa. Myös mindfullnessiin tutustuminen on ollut ehdottomasti hyödyksi.

    Päätöksesi oli varmasti oikea, ja varmasti ajan mittaan selkiytyy mitä haluat tulevaisuudessa tehdä 🙂 Oon seurannut sun blogia hyvin pitkään, lähes alusta asti, ja täytyy sanoa, että tästä on vuosien mittaan tullut ihan lemppari blogeja, jatka samaan malliin! Sisältö on viime aikoina ollut mielenkiintoista superhyvää 🙂
    Mukavaa joulun odotusta!

    1. Joo, se on kyllä niin ahdistava tunne!! 🙁 Olet myös oikeassa, että opiskelu ja uuden tiedon omaksuminen on jo itsessään melko kuormittavaa. Varsinkin tunnolliselle luonteelle voi olla vaikeaa opetella ottamaan rennommin ja päästämään irti semmoisesta tietynlaisesta suorittamisesta. Ja hei aivan ihana kuulla, että olet pysynyt noinkin kauan blogini parissa <3<3 hurjasti tsemppiä syksyyn ja kiitos kun jaoit omia ajatuksiasi. Mukavaa viikkoa! 🙂

  7. Halusin vain tulla sanomaan, että nostan sulle hattua ja ihailen sinua ja rohkeuttasi!
    Mielestäni teit fiksun päätöksen itsesi ja perheesi kannalta. Lapsella on vain yksi lapsuus ?
    Elämä kantaa!
    Jään mielenkiinnolla odottamaan kun kirjoitat uudesta elämäntilanteesta.

    1. Voi kiitos <3 Ja niin kantaa, ehdottomasti 🙂 Tärkeää ajatella asioita juuri erityisesti lapsen ja perheen kannalta! Kiitos kun kommentoit ja ihanaa viikkoa!

  8. Hienoa, että uskalsit tehdä ison päätöksen ja laittaa sen vielä toteen. Itse en uskaltanut, joten kun sopimusta ei äitiyslomalla enää jatkettu, tehtiin päätös tavallaan puolestani. Myös ainakin kahden ihmisen edestä hommia neljä vuotta tehneenä tuntuu nyt helpottavalta katsoa touhua sivusta, eikä kateeksi käy. Tällä hetkellä vielä vauvan kanssa kotona, mutta rauhallisesti alan hakea uusia töitä keväällä. Opettajan työstä usein puhutaan, että pitkät lomat ja lyhyet työpäivät. Kyllä se ainakin minun kohdallani oli useimmiten 8-20 työtä ma-su, suunnittelut mukaan lukien. Eli sanoisin sinulle vaan, että sydän tietää sisimmissään mikä on oikein.

    Vähän aikaa sitten kirjoittelin postaukseen näin: ”Meillä kaikilla on vain yksi elämä, joka saattaa itse asiassa olla paljon lyhempi kuin olisimme ehkä edes osanneet kuvitella.
    Yhä enemmän tiedostan nykyisin sen, että jos mahdollista, elämää kannattaa elää niin kuin haluaa. Miksi kuluttaa päiviään esimerkiksi tehden töitä, joista ei nauti? Aina tietenkään kaikkea ei ole mahdollista saada, mutta ainakin itse pyrin jatkossa elämään siten, että yritän miettiä itselleni tärkeitä asioita ja tehdä niitä niin paljon kuin se on mahdollista.”

    https://www.enninkengissa.fi/2018/10/ajatuksia-ikaantymisesta.html

    Käy kurkkaamassa postaus, jos kiinnostaa. 🙂 Ja muista, että on vanhempi sukupolvi on syystäkin ihmeissään, kun meillä on rohkeutta toimia eri tavalla kuin elää koko elämä uraputkessa. Mitä meillä on menetettävää? Eläke? Pah, sitä päivää ei välttämättä koskaan tule. Yhteiskunta kai sen määrittää, että töissä pitää käydä ja että työ ei voi olla kivaa. Ei se silti tarkoita, että se olisi ainoa oikea absoluutinen totuus. 🙂

    1. Käyn ehdottomasti lukaisemassa postauksesi! Nuo ammatteihin liittyvät ennakkoluulot ovat monesti niin koomisia, itsekin opettaja-isän tyttärenä tiedän kuinka niitä kokeita on tehty ja tarkastettu yömyöhään asti, joten se niistä lyhyistä työpäivistä 🙂 Ja olet niin oikeassa, pitäisi keskittyä täysillä siihen nykyhetkeen, koska vain sillä on väliä. Ja kuten sanoit, on vanhemmalla sukupolvella niin erilainen käsitys työelämästä, joten heidän voi olla vaikea ymmärtää nykypäivän nuorten yrittäjyyttä tai freelancer-tyylistä työtä. Kiva Enni kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi, ihanaa viikkoa <3

  9. Hassua kun luin tän sun postauksen heti sen jälkeen kun eräs kollega kertoi irtisanoutuneensa ilman mitään suunnitelmaa tulevasta 🙂 Olin niin ilonen hänen puolestaan, miten rohkea päätös ja ihanaa kun siihen on mahdollisuus. Ihan yhtä hyvältä tuntuu myös sun puolesta ja vahvasti aistin että tää on sulle oikea päätös 🙂
    Itse olen vaihtamassa uuteen duuniin ja vaikka olo on itsellä hyvä, sitä himmentää työkavereiden kitkerät kommentit ja suhtautuminen mun lähtöön. Ei pitäis välittää mut kyllä se pahalta tuntuu.

    Ihanaa loppuvuotta, oot superrohkea <3

    1. Olipas hauska sattuma 🙂 Ja ehdottomasti on kaikella tarkoitus! Onpas kurja juttu, miksi työkaverit suhtautuvat paikan vaihtoon niheästi? Onnea kuitenkin uuteen työhön, ihanaa viikkoa <3 Ja kiitokset!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.