Kaikki on pilalla?

Päivän postaus tuli tänään hieman normaalia myöhemmin, koska tänään on ollut kiireitä, enkä saanut heti aamusta postausta viimeisteltyä aamukooman keskellä. Olen nyt parina päivänä ollut aamuisin jotenkin ihan yliväsynyt ja täysin jumissa. Lisäksi on kunnon PMS-angstit päällä, haha. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Koomista sinänsä, että idea tähän postaukseen syntyi alkusyksystä Tommin soittaessa minulle puolivitsillä Dj Ibusalin ”Pilalla”-biisin, jota ensimmäisen minuutin kuuntelin lähinnä huvittuneena. Kunnes tajusin kuinka oikeassa nuo osittain varmasti juuri läpällä heitetyt sanat ovatkaan ja tulin todella surulliseksi. Kaikki on pilalla. Siltähän nykymaailma juuri tuntuu, onko kaikki toivo paremman tulevaisuuden suhteen oikeasti jo menetetty? Aihe ja tämä postausluonnos palasivat taas mieleeni bongattuani IG:n feedistä postauksen siitä, kuinka jotkut asiat olivat ennen paremmin. Kuten esimerkiksi sunnuntait. Eihän pyhäpäiviä voi enää pyhiksi kutsua, kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, ihmisen on oltava kaikkien älylaitteiden tavoitettavissa 24/7 ja samalla menetetään monilla aloilla nekin pienet ilot lakisääteisistä vapaapäivistä.

Mitä tulee tähän nykypäivän hektiseen maailmaan ja tavoitettavuuteen, siihen että kaikki on saatava NYT HETI, oli sitten sunnuntai tai keskiyö. Juttelimme joku viikko takaperin blogikollegan Elisan kanssa IG:ssä unettomuudesta. Vitsi kuinka yleistä sekin on nykyään! Mutta kuitenkin niin epänormaalia. Ei ihmisen kuuluisi kärsiä unettomuudesta, ainakaan säännöllisesti. Itse laitan tämän täysin nykypäivän piikkiin. Kaikkialta tulee jatkuvasti virikkeitä, pläräillään älylaitteita tunteja päivässä, jos joskus muinoin sait ehkä yhden kirjeen viikossa postitse, pamahtaa sinulle nykyään eri kanavien kautta jopa kymmeniä – tai satoja eri ilmoituksia ja viestejä eri sovelluksista. Aamusta iltaan. Päivittäin. Eipä ihme, että monella on varmasti keho melko ylivirittyneessä tilassa ja kärsitään univaikeuksista. Unohtamatta tätä nykypäivän työelämän tehostamismeininkiä, todella epäsäännöllisiä työaikoja ja sitä, että on joka hetki pakko olla läsnä jossain. Itsekin olen aina aamusta alkaen pää pyörällä kaikkien puhelimen viestien ja ilmoitusten kanssa, jotka eivät edes mahdu näytölle. Siinäpä sitten mietit unisena, että jääköhän nyt jotain tärkeää huomaamatta?

Sitten taas ne ikävät jutut. Herkistyn itse todella helposti kaikesta kurjuudesta ja negatiivisista asioista. Tiedättekö ne surulliset eläinvideot Facebookissa, ikävät uutiset iltapäivälehtien sivuilla ja lista vaan jatkuu. Joku aika sitten aloin hysteerisesti itkeä kun katsoimme Avaraa luontoa, jossa puhvelin poikanen joutui virran viemäksi ja eksyi emostaan. (Joka tosin sitten loppupeleissä sitten onneksi pelastui, kaikkien vuodatettujen kyyneleiden jälkeen). Joku voisi käsittää välinpitämättömyydeksi, mutta myönnän että välillä haluan blokata ikävät asiat ja maailman pahuuden mielestäni. Ihan itsekkäästi itsenikin vuoksi ja sen tähden kuinka tiedän meneväni pois tolaltani ja murehtivani turhaan asioita, joille ei välttämättä voi mitään.

Asia, joka itseäni ahdistaa aivan valtavasti on se, että joka puolella keskitytään vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. Ja siis no, pilalla. Muistatteko milloin olisitte lukeneet uutisista jotain oikeasti positiivisia ja hyviä uutisia? Minä en. Kuinka erilainen maailma olisi, jos keskityttäisiin enemmän korostamaan niitä hyviä asioita sen sijaan, että angstailisimme niiden negatiivisten asioiden parissa. Ja tottakai, on aivan valtavan tärkeää tuoda julki ilmastonmuutosta, herättää ihmisiä omien toimintatapojensa suhteen, mutta siinä samassa pitäisi kuitenkin yrittää iloita myös niistä positiivisista asioista kaiken vuosia kestäneen sotehässäkän ja ankeiden talousuutisten ohella. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen ajauduin miettimään, että jos tuhat asiaa ovat jo pilalla, mitkä sitten ovat hyvin? Ihmiset ovat alkaneet tiedostamaan enemmän ympäristöseikkoja, pyrkivät vastuullisempaan elämään ja auttamaan enemmän toisiaan. Naisten ja vähemmistöjen asema on parantunut aivan hurjasti jo ihan lähivuosina. Noin muutamana esimerkkinä.

Oletteko muuten kuulleet Vesimiehen ajasta, johon monet astrologit uskovat meidän pian siirtyvän (tai joidenkin mukaan jo siirtyneen)? Astrologian mukaan siirrymme reilun 2000 vuoden välein eri merkin kaudelle, joista edellinen (ja monien laskelmien mukaan vielä nykyinen) on ollut Kalojen kausi, joka edustaa kollektiivisuutta ja painottaa mm. kristinuskoa. Vesimiehen kausi taas edustaa yksilöllisyyttä ja sitä, että fyysisyys ja henkisyys hiljalleen sulautuvat yhteen ihmisten havahtuessa korkeampaan tietoisuuteen. Monet uskovat, että viimeaikojen radikaali maailmanmeno olisi merkki siitä, että siirtyminen uudelle ajanjaksolle on lähestymässä, tavallaan uuden kauden ”synnytystuskia” ennen uuden alkua. Ihmisten tietoisuuden kasvaminen esimerkiksi hyvinvointiin, ekologisiin seikkoihin ja vaihtoehtoisiin uskomuksiin ovat astrologien mukaan merkkejä Vesimiehen kauden lähestymisestä.

Tiedän, että kuulostaa hieman hullulta, enkä itse nyt en osaa tähän ottaa sen enempää kantaa, mutta voihan hommassa olla jotain perääkin? Ainakin ennemmin haluaisin uskoa siihen, että kaikkien näiden ”synnytyskipujen”, viime vuosina tapahtuneiden hirmutekojen, terrori-iskujen, sotien ja muiden seikkojen jälkeen, jotka ovat saaneet ajattelemaan ”ettei maailmalla ole enää toivoakaan”, seuraisi jotain oikeasti hyvää. No, se jää nähtäväksi.

Kuvien kalenteri on muuten Nunucon uusi vuoden 2019 Planner. Minulla on nyt itseasiassa jo kolmannen (vai jopa neljännen?) vuoden putkeen käytössä Nunucon kalenteri, eikä tästä kyllä enää hevillä luovu 🙂 Aina mukana laukussa! Laitan muuten IG:n puolelle vielä myöhemmin käyntiin arvonnan, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa tuo ensi vuoden kalenteri! Löydätte minut IG:stä nimimerkillä @iines

 

Miten te suhtaudutte maailman menoon? Uskotteko siihen, että parempaa on luvassa? ????

 

Kalenteri saatu.