Island girl 4ever

Netti on taas tänään pistänyt hieman hanttiin, joka nyt ei edelleenkään täällä tropiikissa paljoa yllätä. Heräsin ennen muuta porukkaa keittämään kahvia, ihan vain istumaan, ihmettelemään ja katselemaan bungalowin ikkunasta merelle. Tiedättekö, vaikka kaikkien näiden Tahitille haikailemien vuosien ja varmaan tuhannen googlen kuvahaun jälkeen tottakai tiesin, että täällä on kaunista, mutta ihan totta, sen todellisen kauneuden tajuaa vasta konkreettisesti täällä. 

Voisin todeta, etten ole ikinä ollut missään niin maagisen kauniissa paikassa kun Moorea. Kuvitelkaa satu tai uni, jossa on palmuja, vehreitä metsiä, syöntikypsiä hedelmiä suoraan puusta, puoliautioita kauniita rantoja, kilpikonnia, delfiinejä, niin monia eri kukkalajeja, että niistä menee päivittäin aivan pyörälle päästään ja ah, ei saa unohtaa taianomaisia auringonlaskuja. Juuri semmoinen on Moorea, aivan oikeasti siis. Suoraan kuin jostain tarusta. Täällä tulee oikeasti semmoinen fiilis, että voisinko minäkin elää täällä näin? Kehittää jotain pientä bisnestä ja siinä ohella käydä keräilemässä päivän hedelmät (eilisen saalis oli muuten 3 avokadoa, papaijapuuhun en enää ylettänyt, argh) ja tiedättekö, go with the flow. Tommi ei ehkä olisi yhtä innoissaan siirtämässä meidän elämää tänne ja toki, onhan tämä vähän tämmöistä haaveilua taas kerran, mutta jos olisin yksin, pakkaisin tavarani ja muuttaisin ensin ainakin talveksi tänne, aivan varmasti. Melkein itken ilosta kun havahtuu siihen, että maailmasta löytyy edelleen tämmöisiä paratiisisaaria, jotka eivät ole täysin turmeltuja ja aivan täysin turistipaikkoja. Toki, onhan täälläkin paljon turismia, muttei kuitenkaan läheskään samalla mittakaavalla kuin monessa muussa paikassa, autenttisuus ja kaunis luonto ovat edelleen läsnä.

Poika on nauttinut täällä aivan hurjasti! Eilen oli sateisempi päivä, parasta ikinä oli leikkiä puolinakuna puun alla lätäkössä, tehdä sadetanssia ja välillä käydä tarkastamassa, että puutarhan lammikon kalat ovat vielä tallella. En ole nähnyt pientä näin innoissaan missään reissussa. Tropiikissa on muutenkin niin helppoa pienen lapsen kanssa kun ei tarvitse säätää juurikaan pukeutumisen kanssa uv-puvulla ja nakuna pötkii jo melko pitkälle, kunhan on on kunnon aurinkorasvakerros pinnassa.

Vaikka kotiinpaluuseen on vielä aikaa melkein 2kk, on välillä hiipinyt mieleen ajatus siitä, että ”mitäs sitten tapahtuu”? Vielä ei haluaisi tai varmasti edes kannattaisi murehtia kotiinpaluuta, mutta kyllähän ajatus siitä on pariin otteeseen illan hämärässä käynyt mielessä. Mistään koti-ikävästä ei vielä näin kolmen viikon jälkeen voi puhua. Monethan saattavat olla maailmanympärysmatkalla jopa vuoden, joten tämä meidän 3 kuukautta tuntuu varsin lyhyeltä siihen verrattuna. En edes osaisi kuvitella fiilistä kun reissua olisi vielä 11 kk edessä, hui!

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ajatuksiani siitä, että olen jollain asteella aina tuntenut itseni Suomessa juurettomaksi, kuin kuuluisin jonnekin muualle. Tottakai olen onnellinen ja tiedän olevani onnekas kun olen saanut syntyä Suomeen. Mutta silti. Ja sitten taas kun jokainen reissu ja matkakokemus tavallaan vain vahvistavat tunnetta siitä, että ehkä haluaisi ”jotain muuta”, kuin sitä iäni kuista kura/toppavaaterumbaa ja kaamosankeilua vuodesta toiseen. Ellei vielä lähitulevaisuudessa niin joskus. Toki olen jo tehnyt paljon töitä tämän unelman eteen ja tottakai koti on aina koti, mutta niin. Ehkä nämä seuraavat pari kuukautta selkeyttävät vähän omiakin ajatuksia tulevaisuuden suhteen. Olen aina tuntenut olevani todella yksin noiden ajatusten kanssa, enkä oikeastaan tunne ketään muuta, joka tuntisi kaukokaipuuta samalla tavalla. Siksi olinkin todella iloinen tästä (tosin jo melkoinen tovi sitten) postattuani kun huomasin, että teidän lukijoiden joukosta löytyi useita samalla tavalla ajattelevia 💕

Bongailin ties kuinka monena päivänä teiden varsilta seppeleitä, kunnes vihdoin vikana päivänä ennen auton palautusta spottasin tien vierestä pienen kojun, jossa paikalliset myivät näitä ”Tahiti crowneja” vaikka minkälaisista kukista. Iski ihan valinnanvaikeus. Hengailin muutaman illan tämä seppele päässä, olin nimittäin kuukausia odottanut tätä hurjaa juttua 😀

Vaihdamme huomenna majoitusta ystäviemme lähtiessä takaisin Suomeen ja vietämme vielä viikon Moorean eri kolkassa. Sen jälkeen siirrymme Tahitille ja matka jatkuu sieltä pois Ranskan Polynesiasta. Meinaa tulla itku jo pelkästä ajatuksesta. Pala sydäntäni jää ehdottomasti tänne. Edelleen elän siinä uskossa, että olen jossain kaukaisessa entisessä elämässäni ollut täältä kotoisin, haha.

Ainiin ja kuvien bikinit ovat ystäväni Asuyama-merkiltä (itse ostetut siis), alaosa on tämä On Cloud Nine Baby Pink Bottom ja yläosa On Cloud Nine Baby Pink Top. Minulla on molemmista koko S.

 

14 vastausta artikkeliin “Island girl 4ever”

  1. Okei, tämän postauksen inspiroimana päädyin googlettelemaan tota mestaa enemmän ja meni kyllä samantien omalle bucket listalle! 😀

    Ja hei näytät tosi freesiltä ja onnelliselta noissa seppelekuvissa!

  2. Pakko kommentoida tuohon kaukokaipuuseen. Koin itsekin jatkuvaa kaukokaipuuta ennen ensimmäistä pidempää ulkomaanreissuani. (tosin vain 1,5kk mittainen reissu kaukomaille) Tuon loman jälkeen kaukokaipuuni koki selvästi jonkinlaisen rauhoittumisen, enkä enää jatkuvasti selaile palmurantojen kuvia netistä, tai haaveile reissuista 🙂 Ehkä noista asioista tuli pitkän reissun myötä ”arkisempia”. Mielenkiinnolla tulen kuulemaan sinun ajatuksia siinä vaiheessa kun kotiinpaluu koittaa, tiedä vaikka vaikutus olisi samantyyppinen 🙂

    1. Hei mielenkiintoista! Saa tosiaan nähdä käykö noin myös omalla kohdalla. Voihan tosiaan olla, että se vaikuttaa asiaan kun tulee tavallaan arki vastaan myös reissussa 🙂

  3. Ötökkäkammoisena on pakko kysyä millaisia kamalia otuksia siellä on ja tuleeko niitä huoneistoon? 😀

  4. En kestä, miten ihanaa että ootte päässeet tuonne! Joka päivä käyn kurkkaa onko tullu uutta postausta JA mielenkiinnolla odotan seuraavaa kohdetta.. Koska siirrytte ja milloin paljastat mihin matkaatte?:) Australia? 😉
    Oot tosi inspiroiva ja edelleen sun blogi on ehdottomasti paras mitä netistä löytyy 🙂 On tosi hassua miten tuun iloiseksi jo pelkästään näistä postauksista missä vaikutat aidosti onnelliselta. Tai siis miten tarttuvaa toisen iloisuus voi olla 😀

    1. Kiitos ihanasta kommentista 🙂 <3 Mukava kuulla, että blogi inspiroi! Ollaan täällä vielä 1,5 viikkoa ja sitten Uuteen Seelantiin! 🙂

  5. Voi että, kuulostaa kyllä ihan paratiisilta. Mä kyllä tykkään talvesta mutta jos nämä talvet alkaa yhä enemmän muistuttaa syksyä (vesisateen osalta yms) niin haluaisin sitten olla talvet aina muualla 😀

  6. Sä näytät niin hyvältä ja onnelliselta näissä kuvissa! Mä en ihan samanlaisista paratiiseista haaveile, mutta ihana että sä olet tuollaisen unelman päässyt toteuttamaan 🙂

  7. Toi Moorea vaikuttaa kylllä niin unelma paikalta! Näitä postauksia ja sun ig storyja on kiva seurailla, onnellisuus välittyy niistä 🙂 Ite oon aina ajatellut että ois jossain kohtaa elämää kiva asua kyllä jossain vähän lämpimämmässä maassa. Inhoan myös talvea ja pimeää ja vuodenaikaa yli kaiken.. En oo ite käynyt koskaan missään noin eksoottisessa kohteessa, mut ehkä jonain päivänä! Mulla on kyllä myös jatkuva matkakuume, joka vaan pahenee joka reissun jälkeen. Tän lisäks mulla on ainainen kaipuu kesäiseen Italiaan, joka on mun ehdoton lempparimaa. 😀

    1. Tää on aivan paratiisi! <3 Ihana jos tykkäät seurailla niitä, vähänkö tuli hyvä mieli 🙂 En ihmettele ollenkaan kaipuuta Italiaan, onhan se kyllä ihana paikka!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *