Tarot-taikoja ja urapohdintoja

Olen viime viikkoina harjoitellut tarot-korttien kanssa. Tehnyt pienimuotoisia tulkintoja, erilaisia spreadeja, kysynyt kysymyksiä, poiminut päivän kortteja ja muuta tuommoista pientä, joilla saa helposti tuntumaa kortteihin ja niiden symboliikkaan.

Mikä taroteissa on oikeasti tosi jännä, on se kuinka ne merkitykselliset kortit ja symbolit tulevat aina jotain kautta luoksesi. Tiedättekö, pudotat esimerkiksi pakasta yhden ainoan kortin, joka on juuri samainen, jota olet aikasemmin samana päivänä ihmetellyt. Tai sitten poimit moneen kertaan sekoitetusta pakasta kaksi kertaa peräkkäin tismalleen saman kortin samantyylisen kysymyksen yhteydessä. Omalla kohdallani nousevat tietyt kortit aina välillä esille ja nyt itseasiassa kävi mystinen sattuma juuri tämän kolikoiden kaksi-kortin kanssa, jonka poimin viikon sisällä kahtena eri päivänä kysyessäni lähestulkoon samaa työelämään liittyvää kysymystä. Mikä minusta tulee ”isona”? Palkkatyö vai oma yritys? No, kortin vastaus on selkeä. Toisaalta pallottelua kahden asian (eli juuri tämän kysymyksen äärellä) ja sitten kuitenkin  viesti mennä fiiliksen mukaan, go with the flow ja pitää kivaa.

En ole koskaan ikinä aikaisemmin ollut se tyyppi, joka menee työhön liittyen fiiliksen mukaan. Siksi nämä tulevat kuukaudet kieltämättä hieman jännittävätkin, mutta toisaalta, jos uskaltaa heittäytyä, ottaa riskejä ja katsoa uusien mahdollisuuksien taakse, voi saavuttaa niin paljon enemmän kuin toimimalla pelkästään rationaalisuuden johdattamana. Ehkä joskus on hyvä pysähtyä hetkeen ja katsoa mitä elämä tuo eteen?

Olen ehkä tullut siihen lopputulokseen, että en välttämättä tule ikinä löytämään työn ja uran suhteen ratkaisua, joka olisi itselleni lopullinen. Siis lopullinen siltä kantilta, että se olisi koko loppuelämän juttu. Toisaalta sitten, miksi edes pitäisi? Ei minusta ole tekemään samaa asiaa hautaan asti. Miksi ei siis voisi tehdä eri asioita? Eri urajaksoja, jolloin keskityt erilaisiin projekteihin, eri aihekokonaisuuksiin, ilman että se olisi välttämättä lopullista. Olla yrittäjä, mutta tehdä joskus myös toisen nimiin töitä. Eihän mikään tässä maailmassa ole ennakkoon määriteltyä, vaan maailma ympärilläkin muuttuu jatkuvasti. Mikseivät myös työelämä ja ura siinä sivussa?

Olen itse tehnyt työurani aikana juttuja laidasta laitaan. Silti sitä usein ajatellaan, että kaikki muu on turhaa, paitsi ”sen oikean” työn tai alan löytäminen. Kuin kaikki vanha ja koettu pitäisi unohtaa ja keskittyä siihen, mikä on nyt. Mutta työminähän kehittyy jatkuvasti ja on ihan loputon prosessi, mikäli vain annat itsellesi luvan oppia ja kehittyä. Kaikki mitä olet tehnyt, oppinut, oivaltanut ja minkä eteen olet ehkä raatanutkin, ovat muovanneet sinusta sen, joka olet tänä päivänä. Ilman niitä virhevalintoja tai hyppyjä tuntemattomaan, et olisi sama tyyppi kuin tänä päivänä. Jonkun toisen korvaan voisi tämmöinen itse toteuttamani ”perustanpa yrityksen, otan loparit ja lähden maailmanympärysmatkalle”-kortti kuulostaa jopa sopimattomalta työuraa ajatellen. Mutta mitäs sitten jossei koskaan kokeile?

Tietysti toimeentulo mietityttää aina, eikä aina ole yksinkertaisesti rahan puolestakaan mahdollisuutta vain haahuilla, tehdä ainoastaan kivoja juttuja ja sitä, mihin on fiilistä. Mutta silloin kun se mahdollisuus on edes tilapäisesti, pitäisi se ehdottomasti käyttää. Tottakai ovat yrittäjyys ja päivätyön lopettaminen tuoneet myös omalla kohdallani tietynlaista epävarmuutta toimeentulon suhteen, sekä muutenkin omasta valinnastani laskenut ansiotasoa. Sinänsä hassua, että juuri tällä hetkellä tuntuu niin paljon paremmalta olla juuri näin, vaikka tienaisikin vähemmän rahaa. Mitä väliä palkan suuruudella loppupeleissä on? Pääasiahan on kuitenkin se, että on tyytyväinen ja onnellinen. Sekä se, että on varaa ja mahdollisuus tehdä niitä asioita, jotka itse kokee mielekkäiksi. Vaikka nytkään ei tekemistä ja hommaa puutu, arvostan juuri tällä hetkellä paljon esimerkiksi tietynlaista joustavuutta. Että voin suunnitella työt ja jutut perheen mukaan, sekä toimia missä ja milloin haluan.

No, loppupeleissä oli tuon kortin symboliikka melko samaa tämän tekstin kanssa. Palloilua, eri vaihtoehtojen puntarointia, tasapainottelua eri asioiden kanssa, priotisointia, sekä ehkä myös kiertokulkua uuden ja vanhan välillä. Sanoinhan, nämä osuvat aina kohdilleen!

 

Näettekö te työuran erilaisina kehittävinä jaksoina vai yhtenä kokonaisuutena? 

 

 

9 Replies to “Tarot-taikoja ja urapohdintoja”

  1. Hyviä pohdintoja, samaa mieltä kanssasi! Työelämä ei ole enään niin mustavalkoista kuin se joskus on ollut, vaan muuttuu muun maailman mukana.

  2. Palkan suuruudella on väliä, jos on erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Yksin asuva helsinkiläinen ei voi kuin haaveilla siitä, että heittäytyy fiiliksen mukaan ja elää joskus pienemmällä palkalla tai jopa palkatta. Siksi on kiva lueskella millaisia pohdintoja käyt omalla kohdallasi 🙂 Ja aina toki se omakin tilanne voi muuttua, vaikken sitä kovin todennäköisenä pidäkään.

    1. Joo niinpä! En olisi vielä vuosia sitten itse voinut kuvitellakaan, että ajattelisin samalla tavalla kuin nyt. Toki tilanne on omallakin kohdallani varmasti tilapäinen, mutta yritän ottaa kaiken irti siitä nyt 🙂

  3. Ei olisi voinut parempaan saumaan tulla tämä postaus kun itsellä on ollut nyt yhä enenevissä määrin päässä työ ja siihen liittyvät jutut. Hassua että aloitin vuosi sitten mielenkiintoisessa yrityksessä ja voisi sanoa ehkä unelmayrityksessä mutta nyt olen alkanut miettiä toisin; onko tämä sitä jota haluan tehdä. En tiedä onko tämä vain sitä että tavoittelee aina sitä mitä ei saa 😀 Pitäisi jatkaa varmaan samalla ajattelutyylillä että go with the flow kuten ennenkin mutta ärsyttää vaan määräaikaisuudet yms.

  4. Musta on tosi hienoa, että uskalsit päästää irti päivätyöstä ja lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä! Mä tein saman päätöksen aikoinaan ja vaikka tulotaso roimasti tippuikin, enää en vaan näe itseäni sellaissa nopeatempoisessa ”nine to five” työssä. Onhan tämä mun yrittäjyyskin kuuden vuoden aikana elänyt ja muuttanut suuntaa, mutta päätoimisena bloggaajana olo on kuitenkin tuntunut hyvältä. Paljonhan tässä saa edelleen töitä tehdä, että saa leivän pöytään, mutta en siltikään kadu ratkaisuani. Voin paljon paremmin nyt, kun esim. vielä pari vuotta sitten, kun ajelin viikossa parhaimmillaan 2000km ympäriämpäri tekemässä konsulenttipäiviä ja kauneusesittelyitä. Edelleen tykkään keikkatyöstä silloin tällöin, mutta tällainen ”luomistyö” on enemmän siltikin mun juttu. Rakastan kirjoittaa ja kuvata, työstää omia juttuja. Ja se, että tänä päivänä koen eläväni itselle enemmän kuin koskaan aiemmin, se tuntuu hyvältä.

    Ihanaa reissun jatkoa teille sinne! <3 Kyllä se elämä näyttää minnepäin kulkea ja minne suuntaan milloinkin lähteä. Luota siihen!

    1. Kiitos hurjasti <3 Onhan se tosiaan erilaista olla omillaan, kuin siinä 9-5-rumbassa. Yrittäjyys kyllä vaatii ehdottomasti tietynlaista sisua ja sitä, että on valmis tekemään enemmän hommia rahan ja yleisesti asioiden eteen 🙂 Ja sama homma, koen ehdottomasti myös, että luova homma on juuri minua varten. Mukavaa viikkoa 🙂

  5. Heippa Iines! Tämä ei varsinaisesti liity postaukseen ja on toki henkilökohtainen kysymys, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miten olet kokenut ”entisen” elämän ja lapsiarjen yhdistämisen. Olen seurannut sinua jo monia vuosia ja mielenkiinnolla aina lukenut reissujuttujasi, työasioita yms. Lapsen saamisen jälkeen olen ymmärtänyt, että välillä arki on tuntunut sinusta aika rankaltakin. Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa, että lapsen hankinta tuntuisi ajankohtaiselta, mutta samalla esimerkiksi ajatus vapaan matkustamisen muuttumisesta mietityttää. Olisi siis mielenkiintoista tietää, miten ajattelet asiasta tällä hetkellä. Koetko, että lapsen saaminen on antanut niin paljon, että se korvaa arjen muuttumisen?

    1. Moikka ja kiitos kommentistasi! No, onhan perhe-elämä tosiaan ajoittain melko rankkaa. Silti olen itse kokenut, että lapsi on avartanut maailmaa ja kasvattanut henkisesti tavalla, joka ei ehkä olisi muutoin ollut mahdollista. Lapsen kanssa ei tavallaan enää juurikaan ajattele ”mennyttä maailmaa”, vaan sopeutuu siihen nykyhetkeen. Mutta mitä tulee esimerkiksi matkusteluun, en koe juurikaan, että lapsi olisi muuttanut reissaamista. Toki teemme puolison kanssa välillä vuorotellen lyhyempiä omia reissuja, jolloin toinen saa aina myös hengähtää ja omaa aikaa. Mutta sanoisinko, että perhearjessa joutuu organisoimaan ja miettimään monet asiat aivan uudelleen, järjestämään itselleen sitä omaa aikaa ja näin edespäin. Nyt ainakin koen, että arkeni on jollain tapaa jopa merkityksellisempää. Mutta hankala aihe ja tosiaan vaikea näin äitinä toki sanoa. Muistan miettineeni samoja juttuja itse aikoinaan, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi sen arvoista ja olisin ylinpäänsä valmis 🙂 Ihanaa viikkoa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *