Somen pinnallisuus ahdistaa

Pohdiskelin aikaisemmin tänään hetken mielijohteesta IG Storiesissa erästä aihetta, joka on aiheuttanut enemmän tai vähemmän pientä ahdistusta viime aikoina. Olen pariin otteeseen harkinnut täällä reissussa parin päivän sometaukoa, ihan vain päästäkseni hetkeksi huilimaan koko hommasta. Enkä edes tiedä, mistä tämmöinen someahdistus on hiipinyt esiin juuri nyt? Mutta kyllä, jotenkin se on lähiaikoina ahdistanut. Ja olen kuitenkin pyörittänyt eri somekanavia yli 10 vuotta, päivittäin. Se, kuinka koko homma tuntuu nykyään pyörivän vain ja ainoastaan suosion saavuttamisen, sekä lukujen ympärillä.

Mitataan sitä ja tätä, oikeastaan se mitä Instagram ja somettaminen joskus oli, on jäänyt nykyään aivan jonnekin taka-alalle. Ainoa asia, jolla tuntuu olevan merkitystä on tykkäysten, seuraajien ja sitoutumisten määrä. Ja tottakai, onhan tämä ilmiselvää ilmiön ympärillä, joka työllistää jatkuvasti yhä enemmän ihmisiä, mutta onko muulla enää väliä, kuin numeroilla? Olen yrittänyt suhtautua tähän asenteella, että keskityn omiin hommiini, viis välitän mitä muut tekevät ja käytän energiani oman toiminnan ideoimiseen ja kehittämiseen. Mutta sitten havahdut siihen, että jonkun toisen tykkäämiset tai seuraajamäärät kasvavat kovaa vauhtia kuin itestään. Mietit, että okei, teenkö itse kenties yhtäkkiä jotain väärin?

Olette saattaneet kuulla esimerkiksi IG:n algoritmeistä, matemaattisista prosesseista, joita hyödynnetään nykyään monilla interaktiivisilla alustoilla. Suositellaan relevanttia tai suosittua sisältöä, suurta joukkoa kiinnostava sisältö saa enemmän näkyvyyttä kohdeyleisölle, kuin vähemmän suosittu. Ja enemmän kiinnostava sisältö tarkoittaa paljon tykättyä ja kommentoitua sisältöä. Nykyään esimerkiksi Instagram suosii myös luonnollisten henkilöiden tuottavaa sisältöä, jonka olen itsekin huomannut käytännössä. Oma profiilini on jo pitkään ollut (itseasiassa juuri statistiikka-syistä) yritystili ja kappas, olenpa tämän vuoksi huomannut suuren laskun myös omissa tykkäysmäärissäni, koska algoritmi ei enää suosi yritystilejä. Esimerkkinä käsityötilini @iinesdiy, jonka julkaisut saattavat kerätä saman verran tykkäyksiä kuin päätilini, vaikka seuraajia on kymmenesosa. Olen itseasiassa joskus jopa harkinnut tilin vaihtamista takaisin ”normaaliksi”, good old times, kunnes algoritmeja muutetaan taas. Haha. Kirjoitin aikaisemmin syksyllä postauksen seuraajien ostoilmiöstä (postaus täällä) ja sivusin tuossa samaisessa postauksessa myös sitä, ettei nykypäivänä oikeasti ole kovin helppoa kasvattaa seuraajamääriään somessa – ainakaan rehellisin keinoin.

Erilaiset kommentointiringit ovat parin vuoden aikana yleistyneet ja toisaalta kyllä ymmärrän tämän, koska kyllähän algoritmi-viidakko ärsyttää pidemmän päälle, varsinkin jos teet hommaa jollain tapaa työksesi. En silti ole itse lähtenyt kommentointihommaan mukaan. Tykkäilyt ja kommentoinnit tehostavat julkaisusi suosiota, joka johtaa siihen, että sisältöäsi suositellaan suuremmalle joukolle. You know, ”saattaisit pitää tästä sisällöstä”. Siksi kommentoivat monet systemaattisesti toistensa kuvia vastavuoroisesti, autetaan kaveria hädässä tavallaan ja autetaan kuvia nousemaan enemmän näkyville. Kun saat enemmän näkyvyyttä toistavasti, löytävät ihmiset myös helpommin profiiliisi ja -tadaa, seuraajamäärät kasvavat kivaa tahtia. Näin se vain toimii. Eri juttu oli viisi vuotta takaperin kun seuraajamäärien kasvattaminen oli aivan eri hommaa, nyt se on yhtälöitä vastaan taistelua ja no, karua bisnestä. Jos haluat näkyvyyttä, täytyy ostaa mainostilaa alustoilta. Eihän sitä nyt ilmaiseksi haluta antaa.

No, pointti ei ollut jupista siitä, etteivät seuraajamäärät tai tykkäykset kasva. Lähinnä ahdistuksesta siihen, että kasvaaksesi  ja ollaksesi ”somen silmissä” jotain, pitäisi pelata häikäilemättömillä säännöillä, olla feikki ja taistella algoritmeja vastaan. Häh! Minne katosi se, että oltiin vain oma itsensä, eikä yritetty liikaa? Ettei arvoa ja statustasi arvioitu IG-seuraajien perusteella? (Ja arghh, kuinka monesti muuten olen kuullut lauseen ”Eihän se ole kun ihan pieni bloggaaja” silloin kuin IG:n seuraajamäärät ovat vain muutamissa tuhansissa. Monet luulevat niiden korreloivan esimerkiksi blogin lukijamääriä, jotka voivat olla aivan päinvastaisia. Käyttäjällä voi olla IG:ssä 20K seuraajaa ja blogissa vain muutama tuhat yksittäistä lukijaa kuukaudessa ja sitten päinvastoin. Näistä ei tosiaan voi tehdä johtopäätöksiä!)

Miksi pitäisi olla jotain, mitä ei ole? Somessa voit nimittäin olla ihan mitä tahansa. Ja se vähän pelottaakin. Pientä vastapainoa on ollut havaittavissa palaavan ilmiön suhteen kun monet ovat palanneet arkisempaan ja ei-niin-harkittuun sisältöön. Semmoiseen, johon voi jollain tapaa samaistua. Mutta itse ainakin niin kovasti toivon, että palattaisiin edes jossain määrin takaisin siihen, kun some ei ollut kilpailu, eivätkä numerot määritelleet ”arvoasi”. Ja tottakai, bisnestähän tämä on. Jokaisen yrityksen ja yritystoimintaa harjoittavan on menestyäkseen oltava perillä avainluvuista, sitoutumisesta ja siitä, mikä kuluttajia kiinnostaa. Mutta homma menee jotenkin karuksi siinä vaiheessa, kun näitä samoja lukuja rinnastetaan oikeisiin ihmisiin ja instafeimiksi pyritään millä hinnalla hyvänsä. Eniten kuitenkin harmittaa se, että ne, jotka toimivat rehdisti, ovat niitä jotka joutuvat muiden jalkoihin.

 

Mitäs te tuumaatte ilmiöstä tai aiheesta yleisesti?

Ahdistaako feikkiys ja liika yrittäminen?

 

 

4 Replies to “Somen pinnallisuus ahdistaa”

  1. Mielenkiintoinen aihe ja itseäni lähinnä naurattaa, koska sen feikkiyden ja liian yrittämisen ”haistaa” läpi. Mutta eipä se itseäni hirveästi ahdista, en seuraa semmoisia 🙂 enkä jaksa seurata mitään ”1000 tykkääjää niin arvon krääsää” -tilejä. Seuraan oikeastaan aika vähän mitä instassa tapahtuu, ei vaan jaksa kiinnostaa tuntemattomien ihmisten tekemiset, eikä oikein tuttujenkaan tekemiset 😀 Tekee oikeasti aivoille todella hyvää ”jäädä kaiken ulkopuolelle”, en voi käsittää esim.fomo ilmiötä, luulin sitä vitsiksi ensin. Enkä ole mikään erakko-luonne, en vain tykkää kuormittaa itseäni jonninjoutavilla. Koen instan kuvatykityksen kuormittavaksi, välillä on kiva kurkata mitä tapahtuu mutta helposti tulee ”liikaa” fiilis. Liikaa naamoja, liikaa kuvia, liikaa mainostusta jne.

    Mutta blogistasi tykkään ja instassa seuraan! Tunnut olevan aito, oma itsesi ja uskallat ihmetellä rehellisesti eri ilmiöitä. Tykkään lukea pohdintojasi, samaistun monella tavalla. Harmi, jos koet ettet saa tarpeeksi tunnustusta työstäsi. Tai että jäät jalkoihin. Ehkä pieni sometauko voisi tehdä hyvää, saisit vähän etäisyyttä tähän niin varmasti huomaat, että ei tämä nyt niin vakavaa ole 🙂

    Ps. En ikinä kommentoi mihinkään ja harvoin tykkään kuvista instassa, joten pointsit sinulle, että sait minut kommentoimaan 😀

    1. Olet täysin oikeassa, sen kyllä todellakin haistaa läpi. En itsekään tykkää seurata tilejä, joiden ainoa funktio on seuraajamäärien kasvattaminen. Vissiin olen ihan pihalla, en ole nimittäin kuullut vielä fomo:sta, täytyy heti googlettaa 😀 Voin kuitenkin ehdottomasti samaistua tuohon ähkyyn siitä, että somessa altistus ihan kokoajan kaikelle, äh. Mutta kiitos hurjasti kommentistasi ja olipas kunnia, että päädyit kommentoimaan <3 Ihanaa viikonloppua 🙂

  2. Kyllä samoja ajatuksia.. muutamana päivänä käynyt mielessä poistaa koko IG puhelimelta. Pitäis laittaa monta blogia yms tiliä pois seurannasta, mitkä vain ärsyttää.. ymmärrän, että blogin eteen ja tätä tuotava esiin instassa, mutta huh.. ihan muutama ”tosi aidoksi” kehuttua bloggaajan sisältö IG:ssä vain ärsyttää. Tuntuu siltä, että kaikkeen lähdetään mukaan ja montaa juttua mainostetaan hetki ja sitten se unohdetaan, kuin vanha lelu. Puhutaan paljon kestävästä kehityksestä, mutta tuo mainosrumba on kaikkien tuotteiden ja asioiden kanssa aivan ultimaattista. Ymmärrän, että tämä on työtä monelle, mutta jotenkin on käynyt ärsyttämään tavallaan kestämättömyys asioissa ja jonkinlainen piiri-pieni pyörii asetelma blogimaailmassa, mitä vain seuraan lukijana. Sekavia mietteitä perjantai iltaan🙈

    1. Niin, todella hyviä pointteja sinulla! Ja olet täysin oikeassa, että ärsyttävät tilit pitäisi karsia pois, somen tarkoitus kun loppupeleissä on juuri saada hyvää mieltä 🙂 Ja tosiaan, myös yhteistöiden suhteen pitäisi ehdottomasti miettiä enemmän asioiden kestävyyttä! Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikkoa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *