Kirjoittelinkin viime viikolla pienestä reissuväsymyksestä, joka on pikkuhiljaa alkanut iskemään päälle. Siirtyminen paikasta toiseen, jatkuvasti muuttuvat rutiinit ja ympäristö ovat pidemmän päälle rasittavia. Vaikka reissaaminen onkin antoisaa, enkä vielä reilun kuukauden reissun jälkeen haikaillut kotiin lainkaan, alkaa kieltämättä nyt pian kahden kuukauden reissailun jälkeen hiipiä esiin pieni koti-ikävä. Jos minulta kysyisi, saisi siellä missä asun olla aina semmoiset kelit kun tarkenee kivasti farkuissa ja flipflopeissa. Tai kun voisi käyttää hameita talvisinkin ilman sukkiksia ja illalla tarkenisi ulkona hupparissa tai nahkatakissa. Suomen pakkasia ei ole siis ikävä, mutta myönnän, että kotia kyllä.
Mitä kaipaan kotona? Ystäviä, pyykkikonetta, neulomista, simppeleitä kotiruokia ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Löhötä viikonloppuna perheen kesken sohvalla ja syödä herkkuja. Tai muita ihan niitä arjen perusjuttuja, jotka kotona ehkä välillä tuntuvat jopa tylsiltä. Ei kuukaudesta toiseen jaksa olla aivan jatkuvasti tekemässä jotain ja näkemässä uutta. Reissaaminen alkaa helposti tuntua suorittamiselta jos asettaa liikaa tavoitteita sille, mitä haluaa kohteissa tehdä. Varsinkin uusissa paikoissa reissatessa on aina pieni paine siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, ettei jälkeenpäin tule harmiteltua, että miksei käynyt siellä ja täällä. Kun on poissa useamman kuukauden, on tuota nähtävyyksien ja uusien paikkojen katsastamista niin paljon, että siitä voi tulla jopa stressaavaa kun jokaisessa kohteessa haluaisi nähdä vähintään ne parhaat palat. Varsinkin täällä Uudessa-Seelannissa on todenteolla iskenyt tietynlainen reissuangsti kun paikkoja, joissa haluaisi käydä on sata, mutta aika sitten taas rajallista.
Ehkä siitä syystä onkin huojentavaa viettää loppureissu Ausseissa yhdessä paikassa ja samassa majoituksessa, josta voi sitten reissata haluaminaan päivinä minne tahtoo. Pääasia, että on jossain ”tukikohta”, eikä tarvitse olla muutamaan viikkoon juurikaan pakkailemassa matkalaukkuja. Byron Baystä otetaan luultavammin joku muutaman päivän majoitus, mutta noin muuten tulee varmasti liikuttua pääasiassa lyhyempiä matkoja ”tukikohdan lähettyvillä” 😀
Ja huh, voitte kuvitella, että Uuden-Seelannin jälkeen tietynlaista pysyvyyttä kaipaakin. Olemme käyneet täällä neljässä eri kaupungissa tai kylässä ja yöpyneet viidessä eri majoituksessa 2,5 viikon sisään. Tämän jälkeen jo kaipaakin sitä, että olisi edes pari viikkoa yhteen menoon yhdessä paikassa. Itseasiassa koko reissussa on pisin aikamme yhdessä majoituksessa tainnut olla 6 tai 7 yötä, eli kertoo varmasti jotain siitä, että maailmanympärysmatka on totisesti melkoista paikasta toiseen siirtymistä. Ehkä ymmärrätte, miksi pikkuhiljaa alkaa totisesti ikävöimään pysyvyyttä ja arvostamaan eri tavalla sitä kun tavarat ovat kotona omilla paikoillaan. Voisin helpostikin viettää joskus tulevaisuudessa esimerkiksi talven ulkomailla, mutta mielellään pidempiä aikoja yhdessä ja samassa paikassa.
Sosiaalinen aspekti on myös eräs seikka, joka on aiheuttanut koti-ikävää. Vaikka perheen kesken onkin ihanaa viettää aikaa, kaipaa ystävyyssuhteita ja ihan tavallisia löpinöitä kavereiden kanssa ihmeen paljon. Nykypäivänä on onneksi helppo kommunikoida netin välityksellä, vaikka fyysinen välimatka olisikin pitkä, mutta toki suuri aikaero tuo tietynlaisia haasteita. Nyt kun olen yrittäjänä, jännittää tietyllä tavalla toki sekin, ettei ole samalla tavalla työyhteisöä, johon palata. Itselleni työpaikka ja työyhteisö on ollut aina tärkeä osa elämää, erityisesti sitä sosiaalista ja vaikka työskentelenkin välillä muiden etätöitä tekevien ystävien kanssa, on bloggaajan tai yleisesti yrittäjänä toimiminen usein melko itsenäistä, ellei joskus jopa yksinäistä. Siksi täytyykin yrittää keksiä kevääksi jotain projekteja ja harrastuksia tasapainoksi. Olen ainakin päättänyt, että menen keväällä keramiikkakurssille 😀 Niin pitkään olen sitä tuumaillut, että täytyy viimeinkin toteuttaa haave! Tein nuorempana kuviskoulussa paljon savitöitä ja on jo vuosia ollut kamalat himot (siihenkin), haha.
Johan tuli löpinät!
Yritän tällä viikolla saada Tahitin matkapostauksen vihdoinkin tänne blogiin 🙂
Tulin tänne saamaan vähän vertaistukea pieneen reissuväsymykseen, ja olipa hauska huomata että sinäkin olet tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa. 😀 Itse olen ollut täällä nyt 3,5 kuukautta (ja vielä kolme jäljellä) , tosin vain Uudessa-Seelannissa ja suurimman osan ajasta samassa paikassa töissä. Odotan kuitenkin vähän ristiriitaisin tuntein viiden viikon reppureissua, kun suunnitelmana on vierailla 15 kaupungissa tai kylässä. 😀 Tavallaan kuitenkaan Suomi ei vielä houkuta yhtään, mutta niitä rutiineja ja tuttua kieltä kyllä vähän kaipaa.
Hei olipa hauska sattuma. Missä suunnalla olet täällä? 😀 Täytyy mennä kurkkaamaan blogistasi! Ihanaa kun olet saanut viettää täällä noin kauan, mutta voin ehdottomasti samaistua noihin tiettyihin juttuihin, joita kotona kaipaa 🙂 Huh, tsemppiä reppureissulle!
Voisin kyllä kuvitella että jatkuva sellainen majoituksen vaihto tms myös uuvuttaa. Unelma oliskin olla tammi-huhtikuu aina jossain samassa paikkaa 😀 vaikka tykkään kyllä talvesta mutta kieltämättä siihen tykkäämiseen on tullut laskusuhdanne kun elää taaperon kanssa 😀 mutta täytyy muistaa että tämäkin on vaan vaihe sillä lapset on pieniä aina vaan sen hetken verran (vaikka se hetki voi sinänsä tuntua pitkältä 😀 )
No jep, se toppavaaterumba kyllä on melkoista, mutta pitäisi muistaa, että pian lapsukainen jo pukee itse 🙂 Tuo olisi kyllä huippuidea olla aina tammi-huhtikuu evakossa!
Mitä sun koirille tapahtunut? Ennen reissuakaan ei pihausta edes niistä aikoihin, luulin että nyt edes tälläisessä ikäväpostauksessa mainittaisiin edes, eikä ikävä pyykkikonetta kohtaan.? 😀 Blogin alkuaikoina bixu oli paljon esillä mutta nyt ei mitään.
Eihän niille ole mitään tapahtunut? Postailenhan useinkin hauvoistamme esimerkiksi IG-Storiesiin. Tottakai meillä on hauvoja kova ikävä ja saadaan päivittäin hauvavideoita tänne. Kaikessa tohinassa unohtuivat tämän postauksen listauksesta, mutta eihän se tarkoita, ettei koiria olisi ikävä? Ja tosiaan, blogin sisältö on melko pieni osa arkeani, ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä sen perusteella, ettei jotain mainita täällä.
Okei! Ihmettelin vain kun ei ole sattunut silmään enää mitään koirista pitkiin aikoihin 🙂 Nyt vain luulin että tälläisessä postauksessa olisi jotain ollut. En tehnytkään johtopäätöksiä, siksi kysyin 😀
Heh, joo en itsekään ymmärrä miten en sitten tullut maininneeksi hauvoja 🙂