Onko koskaan tarpeeksi hyvä?

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää  ja tuon rakkauden päivän kunniaksi halusin käsitellä aihetta jollain tapaa myös blogissa. Monesti ystävyys ja rakkaus liitetään vain suhteessa muihin ihmisiin, mutta eikö olisi tärkeää muistaa olla myös itsensä ystävä? En tänä vuonna tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta muutamia tavoitteita olen kuitenkin asettanut tälle vuodelle 2019. Yksi niistä onkin osoittaa enemmän rakkautta ja huolenpitoa itseäni kohtaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

Liikkua siinä määrin ja niitä lajeja, jotka tuntuvat sopivilta, syödä ravintoa, joka on hyväksi keholleni (ja mitä tekee mieli!) ja ennen yrittää olla vaatimatta itseltäni liikoja. Tulen varmasti aina olemaan tietyllä tavalla itsekriittinen. Suhtaudun esimerkiksi työhön aina tosissani, enkä voisi jatkossakaan ajatella koskaan olevani tyyppi, joka tekee asiat hutilloiden vain sen tähden, että pääsisi helpommalla. On kuitenkin loppupeleissä hyvin eri asia vaatia itseltään paljon, kuin vaatia itseltään liikaa. Ja tämä varmasti onkin monelle juuri se hämärä alue. Mikä on paljon, mikä taas liikaa?

 Juuri tämä on seikka, johon tänään havahduin ajatuksissani. Muistelin taaksepäin sitä, kuinka olen suhtautunut itseeni aikaisemmin. Ja arvatkaa mitä oivalsin? Mitä enemmän olen yrittänyt olla tyytyväinen itseeni, sitä vähemmän olen sitä kuitenkaan ollut. Se, että vaatii asioilta tai ihmisiltä liikoja, voi huomaamattaan johtaa siihen, ettei mikään enää riitä. Et ole koskaan omasta mielestäsi sopivan painoinen, tarpeeksi lihaksikas, riittävän ahkera tai syö niin terveellisesti kun ehkä voisi. Aina löytyy mukamas niitä seikkoja, joiden suhteen voi nostaa rimaa korkeammalle, eikä loppupeleissä koskaan ole tarpeeksi hyvä. Edes itselleen. Ja tähän rumbaan tuhlaa pahimmassa tapauksessa vuosia.

Sinänsä hassua, että mitä enemmän maailma on siirtynyt somekeskeiseksi ja siihen, että helposti vertailee itseään muihin, olen itse pyrkinyt ottamaan päinvastaisen asenteen. Nuorempana yritin ehkä todistella itselleni, että elämä on parempaa, kunhan ensin treenaa itsensä enemmän tikkiin, huoltaa kynnet kuosiin tai jopa ostaa itselleen tietynlaista hyväksyntää tavaran avulla. Tässä hetkessä huomaan kuitenkin, että elämä on niin paljon mielekkäämpää juuri silloin kun lopettaa itseltään vaatimisen. Ja hassua sinänsä, sen jälkeen kun olen ehkä osittain äitiyden myötä oppinut hyväksymään itseni juuri tämmöisenä, enkä jatkuvasti pyrkinyt saavuttamaan jotain ”parempaa minää”, olen ollut itseeni tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Mitä vähemmän olen stressannut esimerkiksi kehooni tai ulkonäkööni liittyen, sitä tyytyväisempi olen ollut itseeni. Joissain asioissa pieni hälläväliä-asenne kannattaa ehdottomasti. Aina ei todellakaan ole niin justiinsa.

Jos unohtaa rakastaa itseään, on todella vaikea tarjota parastaan myöskään muille ihmisille. Vähän sama homma kun lentokoneiden turvallisuusohjeissa neuvotaan laittamaan happinaamari ensin itselleen ja vasta sitten muille. Siitähän tässä onkin nimenomaan kyse. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Käsite ”itserakkaus” koetaan usein vain ja ainoastaan negatiivisena terminä, mikä on kurjaa, koska asian pitäisi sopivissa määrin olla kaikille päivänselvä juttu. Rakkaus muihin ihmisiin lähtee kuitenkin paljolti siitä, että on tasapainoinen ystävyyssuhde itseensä. Kuinka kykenisit huolehtimaan ja välittämään muista, josset ole ole ystävä itsesi kanssa?

Kuvien mukana palaamme hetkeksi Tahitin mustahiekkarannalle. Jopas tuli muuten ikävä takaisin! Asia, johon kiinnitin huomiota pitkälle matkalle pakatessa, oli mm. alusvaatteiden käytännöllisyys. Alusvaatteiden suhteen tärkein seikka minulle on mukavuus, laatu ja se, että tunnen itseni minuksi niissä. Reissussa onkin tullut panostettua juurikin käytännöllisiin ja ajattomiin alusvaatteisiin, jotka on hankittu Changelta ja katsottu juuri itselleni ja kokooni sopiviksi. Omat suosikkimallini löytyvät Changen Basic-mallistosta, josta lempparini ovat Lissi, sekä kuvien saumattomat Tactel- t-paitaliivit. Aivan paras asiakaspalvelu muuten löytyy Changen liikkeistä ja yksi asia, jossa ehdottomasti itse suosin kivijalkamyymälöitä on alusvaatteiden ostaminen. Kokohuteja on omalla kohdallanikin takana paljon ja sen jälkeen kun vaihdoin Changen liiveihin, en ole enää muita ostanutkaan. Istuvuus ja laatu ovat aivan omaa laatuaan.

 

Löytyykö samoja ajatuksia itsensä hyväksymisen suhteen? Onko muilla esimerkiksi äitiys opettanut armollisuutta itseään kohtaan? 🌸✨

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *