Kun kaikki menee pieleen

Eräs aihe on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon ajan, enkä alkuun edes ajatellut, että tästä olisi jutun juurta blogiin. Elämässä tapahtuu ajoittain hyviä juttuja, mutta mitäs sitten kun on meneillään jakso kun tuntuu ihan KAIKEN menevän pieleen? Pyrin keskittymään blogissani positiivisiin asioihin, mutta aina ei sitten taas jaksaisi, koska ei elämä ole aina täydellistä. Tai ainiin, eihän se kai koskaan ole.

Uskon itse siihen, että ikävien asioiden on tarkoituskin sattua samaan aikaan ja jollain tapaa vahvistaa. Olisihan sekin ikävää, että kurjia juttuja tapahtuisi elämässä ripotellen ja jatkuvasti. Eiväthän pienet arjen vastoinkäymiset edes tunnu missään silloin kun mukavampia asiota tapahtuu samaan aikaan enemmän ja tilanne saa tavallaan tasapainoa. Mutta sitten kun tuntuu, että kaikki uhkaa kaatua niskaan, eikä mikään oikein suju… Melko tuttu tunne juuri nyt!

Muutaman viikon ajan on elämässäni ollut juurikin tämmäinen jakso kun tuntuu, että aivan kaikki mihin lähden mukaan tai mitä yritän, epäonnistuu jollain tapaa. Ja tiedättekö kun olet siinä ”epätoivon hetkessä”, tulee vielä lisää loskaa niskaan ylimääräisten taloudellisten kulujen muodossa, joku tavarasi hajoaa, katoaa tai kohtaat muuten vain lisää pettymyksiä tai vastoinkäymisiä, niin tuumaa, että tämä tästä vielä tietysti puuttuikin ja voiko joku juttu vielä mennäkin pieleen?

Ihan miniluokan juttuina tähän kermana kakun päälle voin mainita eiliseltä esimerkiksi sen kun otin kuvia maailman kauneimmasta auringonlaskusta ja huomaat jälkeenpäin, että kamerasi oli aikaisemmin jäänyt päälle laukun pohjalla ja asetukset olivat muuttuneet niin, että kuvan resoluutio on laatua postimerkki. (Ja sama homma näiden tämän postauksen kuvien kanssa….) Tai kun neulot sukkaa uudella tyylillä ja koska hotellihuoneessa ei toimi netti, olet katsonut vahingossa ohjetta väärin ja koko homma menee mönkään. Jep. Juuri näitä juttuja vielä kaipasinkin. Vaikka kyse ei olekaan mistään kovin vakavista jutuista, pistävät ne pienetkin jutut lannistamaan silloin kun tuntuu, että kokoajan käy jotain. Oli sitten kyse planeettojen sijainneista tai huonojen sattumien summista, näitä jaksoja tulee vastaan aina silloin tällöin.


Sehän on selvää, ettei elämä voi aina olla ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Olen todennut, että ajoittain tulee vaikeita jaksoja, joiden sinnikkäästi uskon pyrkivän opettamaan meille nöyryyttä, palauttavat maan pinnalle ja tietysti myös vahvistavat. Kurjan jakson jälkeen tuntuvat pienetkin ilon aiheet aivan maailmanluokan voitoilta! Tietynlainen epävarmuus on se, mikä esimerkiksi hieman jännittää ja on minulle täysin uusi juttu. Päivitin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Linkedin-profiiliani (koska miksi ei?) ja sieltä inspiroituneena hain itseasiassa hetken mielijohteesta eräästä yrityksestä, joka on koko aikuisikäni ollut unelmatyöpaikkani, kahta eri paikkaa.

Toinen ei napannut edes haastatteluun asti ja toista (jota ehdottomasti näistä kahdesta eniten haluaisin!!!) tässä parhaillani jännitän, että kuuluuko paikasta. Olen päättänyt, että katselen avoimia osa- tai kokoaikaisia työpaikkoja ”sillä silmällä”, mutta haen vain ja ainoastaan, mikäli eteen tulee niitä todellisia timantteja. Vaikka toimeentulo yrittäjänä onkin turvattu seuraaville kuukausille, on tämä silti aina melko epävarmaa taloudellisesti ja esimerkiksi tämä tilanne on minulle, joka olen ollut viimeiset 10 vuotta vakituisissa työsuhteissa, todella uusi. En edelleenkään näe, että irtisanoutuminen millään tapaa kaduttaisi ja olen varma siitä, että päätös oli tuossa tilanteessa monestakin eri syystä täysin oikea. Uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus ja tottakai ideaalitilanne olisi se, ettei stressaisi turhaan, mutta.. Enpä osaa sanoa, miksi raportoin täällä työnhakujuttuja, mutta niin 😀 Tässä kolmen kuukauden aikana olen todennut, että tietynlainen yhteisöllisyys on se, mitä kaipaan. Työpaikka ja kuuluminen johonkin organisaatioon on aina ollut tärkeä osa elämääni ja ehkä siksi tuntuukin, että tietty osa puuttuu? Mutta jos annan työlle kaikkeni, on sen myös oltava täysin oikea paikka minulle.

Mitä sitten pitäisi tehdä silloin kun tuntuu, että maailma potkii päähän? Ainakin keskittyä niihin positiivisiin seikkoihin, jotka ovat elämässä hyvin. Hengitän syvään ja tuumaan, että eiköhän tämä tästä. Itselläni pikalääke pahaan mieleen on viettää aikaa pojan kanssa, iloita yhteisistä hetkistämme, neuloa ja jutella ystävien kanssa esimerkiksi Whatsapissa. Keskittyä täällä reissussa aurinkoisiin päiviin ja pyrkiä ottamaan jokaisesta reissupäivästä ilo irti, koska pian sitä taas köllötelläänkin Suomen pakkasissa. Hassua miten ihmismieli toimii. Hengaillaan täällä toisella puolella maailmaa ja silti kotiarjen murheet ulottuvat jollain tapaa tänne asti. Osaisipa aina kytkeä jostain on-off-napista turhat murheet ulkopuolelle!

 

Kertokaa, että kai teillä muillakin on näitä ”kaikki tuntuu menevän pieleen”-jaksoja??!!

 

Ps. Tilasin muuten pari viikkoa sitten uuden astrologisen tulkinnan ja kartoituksen tämän vuoden planetaarisista tapahtumista, en malta odottaa sen saapumista !!!

 

12 Replies to “Kun kaikki menee pieleen”

  1. Voi kyllä, täällä bingo! Puhuin pari viikkoa sitten poikaystävälleni, että mulla on juuri tällainen jakso menossa. Tiedostan sen johtuneen pitkälti työstressistä – voimavarat ja kapasiteetti oli ylitetty. Vihdoin kun nyt pääsin odotetulle ja pitkälle ulkomaanreissulle niin tuntui, että aikaero, helteet ja stressin laukeaminen muussasi loputkin aivosolut päästäni! 😀 Pikkukömmähdyksiä, unohduksia tuntui sattuvan koko ajan ja samalla päästin suustani kaikenlaisia tyhmiä möläytyksiä ja kysymyksiä ilman suodatinta (ja aina 5 sek päästä hävetti kun tajusin oman typeryyteni). Kuinka sattuikaan hyvään saumaan tämä postauksesi – lohduttavaa kuulla, että myös muilla on näitä kausia ja sattupa vielä samaan aikaan 😀 (vaikka järjellä ajateltuna, kyllä näitä kaikilla on varmasti jossain kohtaa elämää, eikä vain mulla vaikka siltä niin tuntuukin..) Täytyy vaan muistaa olla armollinen itselle (koittaa ottaa jopa huumorilla vaikka se tuntuukin siinä tilanteessa mahdottomalta :D) ja tiedostaa että se on ohimenevä vaihe. 🙂 Tsemppiä sinne!

    1. Huhhei! Ihan kamalaa kyllä, mutta tosiaan ”lohdullista” kuulla, että muillakin 😀 hurjasti tsemppiä sinne myös, kiva kun kommentoit!! 🙂

  2. Hei mua kiinnostaisi kuulla lisää tosta astrologisesta kartoituksesta, mistä tilasit jne. 🙂

  3. Osuipas sopivasti. Minulla kanssa menossa sellainen kausi, ettà on kovasti kuolemaa ja sairauksia ympàrillà, ei jaksaisi enàà nàità ikàvià uutisia.

  4. Moi Iines,

    Mä niin ymmärrän sua. Jäin itse työttömäksi pari viikkoa sitten ja kyllähän se yllätti. Vaikka en enää olisikaan halunnut jatkaa edellisessä työpaikassani, juurikin se yhteisöllisyyden puuttuminen oli yllätys. Nyt kun kirjoittelen blogia kotoa ja olen perustamassa omaa yritystä, on homma aika yksinäistä. Tai todella yksinäistä, jotten sanoisi. Päivät menevät to do -listaa tekiessä ja huomaan usein, että en ole tavannut ketään koko päivään. Tai puhunut puhelimessa yhtäkään puhelua ja sitten se kynnys olla sosiaalinen kasvaa kokoajan. Tuntuu, että sitä erkaantuu ja ettei omat jutut etene ollenkaan. Ulkopuolle tätä saattaa näyttäytä ihan eri tavoin.

    Joka tapauksessa toivotan sulle tsemppiä työnhakuun ja jaksamista arkeen!

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

    1. Höh, voi ei! Mutta olet ihan oikeassa, että juuri se sosiaalinen puoli, joka työn myötä lähtee pois, on yllättävän tärkeä! Olen itse huomannut saman, että sosiaalinen kynnys tosiaan kasvaa jos tekee monta päivää töitä vain omissa oloissaan. Siksi onkin todella tärkeää pitää sosiaalista elämää yllä muilla tavoin. Hurjasti tsemppiä Pinja!! <3 🙂

  5. Halusin vaan toivottaa tsemppiä! <3 Mitä sun oikomisprosessille muuten kuuluu? Sun hanmpaat on tosi kauniit, joten ainakin ulkoisesti kaikki vaikuttaa hyvältä. 🙂 Ootko kysynyt saisitko heiltä jotain alea lukijoille? 😀

    1. Kiitos hurjasti! Oikomishoitoa on jäljellä vielä pari kuukautta, mutta olen jo pitkään ollut todella tyytyväinen tulokseen ja homma on sujunut tosi kivasti. Menen hammaslääkäriin kun palaan täältä, voin ehdottomasti hoidon loppupuolella kysellä lukijoille jotain etua!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *