Ärsyttävät olettamukset bloggaamisesta x 4

Kivaa alkavaa viikonloppua Gold Coastilta! Kirjoitan viikonloppuna tarkemmin ajatuksiani lähenevästä kotiinpaluusta, mutta tänään listasin muutaman enemmän tai vähemmän ärsyttävän yleisen olettamuksen bloggaajista tai bloggaamisesta, jotka ovat tulleet vastaan myös itselläni tämän kymmenvuotisen bloggaamisen varrella. Olen kirjoittanut useita postauksia työstä somen parissa, ilmiöstä yleisesti ja valitettavasti myös siitä, millaisia olettamuksia monella edelleen tänä päivänä on tästä hommasta.

Oletus, että bloggaaja suostuu sovittuun yhteistyöhön tuotepalkkiolla, tai jopa sillä verukkeella, että voisi itse ostaa tuotteet alennuskoodia vastaan. Huoh. Blaah. Argh! Kyllä, joillain yrityksillä on edelleen pokkaa ehdottaa näitä tämmöisiä, eikä tunnuta aina oikein ymmärrettävän, ettei niillä shampoopurkeilla nyt ihan oikeasti makseta asuntolainan lyhennystä tai ruokaostoksia kaupassa.  Eri asia, että tästä tekemästään työstä pitäisi vielä itse maksaa! Vaihtotalous oli ja meni tuhansia vuosia sitten, tiedoksi vaan. Tottakai on eri juttu suositella omasta vapaasta tahdosta loistaviksi koettuja tuotteita ja sitä tekee mielellään, oli tuote sitten saatu tai omilla rahoilla ostettu. Tehdystä työstä, jolle asetetaan vaatimukset ja tavoitteet, tulee kuitenkin aina maksaa palkkio. Tuskinpa moni muukaan suostuisi tekemään töitä ilmaiseksi, miksi bloggaajien sitten pitäisi?

Tästäpä pääsemme seuraavaan kohtaan, eli olettamukseen siitä, että bloggaaja mainostaa kyllä ihan mitä tahansa, kunhan palkkion määrästä sovitaan. Jokainen edes vähän omaa mainettaan, brändiään ja yleisesti bloggaajauransa jatkoa ajatteleva osaa kyllä puntaroida yhteistyökumppanit sen mukaan, sopivatko ne blogin imagoon, vai eivät. Mitäs jos minä alkaisin postailla yhteistöitä pikavippifirmojen ja nettikasinoiden kanssa? Tai tahojen, joita vastaan olen aikaisemmin ollut jyrkästi? Entäpä jos vegaanibloggaaja postaisi eines-nugeteista vain sen tähden, että saa siitä rahaa? Olisivatko mielipiteet minkään suhteen enää sen jälkeen uskottavia? Ei, itse en myisi omaa uskottavuuttani ja kasvojani mistään hinnasta. Tai no ”mistään hinnasta”, jos joku olisi valmis maksamaan parisataatuhatta ja voisin sen turvin kaivautua maan alle häpeämään ja kadota kuin sumuun, olen valmis harkitsemaan 😀 Mutta noin pointtina, kuka tätä edes osittain työkseen tekevä olisi valmis omilla kasvoillaan riskeeraamaan tulevan kertaluontoisen helpon rahan toivossa? Tämä on kuitenkin yksi olettamuksista, jotka ärsyttävät kaikkein eniten. Että vaikuttajat ja bloggaajat olisivat rahanahneita ja lahjottavissa olevia mainoskanavia, jotka esittelevät mitä tahansa, jopa ilmaiseksi. Juuri tuossa olettamuksessa unohdetaan koko vaikuttajamarkkinoinnin ydin: Tuotteen ja vaikuttajan yhteensopivuus niin brändin, kuin arvojenkin suhteen.

Some on helppoa hommaa. Tätä sivusinkin jo aikaisemmin ”Bloggaajan työpäivä”-postauksessa. Bloggaajan työ on todella kokonaisvaltaista ja 95% ajasta teet juttuja, joista ei makseta sinulle mitään. Kuten ymmärrätte, täytyy tähän juttuun olla oikeasti tietynlainen intohimo ja rakastaa sitä mitä tekee. Kaikessa työssä on puolensa, kun tein töitä rahoitusalan asiantuntijana, istuin toimistolla 8h ja kun lähdin töistä kotiin, en miettinyt työjuttuja ennen seuraavaa työpäivää. Eipä joutunut koskaan stressaamaan työjutuista työajan ulkopuolella. Tässä hommassa onkin vähän eri, koska ”työ” seuraa sinua käytännössä kaikkialle, ainakin ajatuksen tasolla. Mutta sitten taas tuo tietynlaisia vapauksia, kuten mahdollisuuden organisoida hommat oman mielen mukaan tai työskennellä juuri silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Välillä tuntuu, että kaikki, mikä ei liity ihmishenkien pelastamiseen tai rankkaan fyysiseen tekemiseen, ei ole lainkaan rinnastettavissa työhön. Automekaanikko joutuu käyttämään lihastyötä, mutta harvemmin työ on varmasti henkisesti todella kuormittavaa. Juristi joutuu käyttämään ratkaisu- ja päättelykykyään, mutta harvemmin on työ fyysisesti vaativaa. Onko näistä jompi kumpi vähemmän arvokasta työtä? Miksi siis bloggaajan tai yleisesti markkinointiviestintää tekevän työ olisi yhtään sen vähemmän tärkeää tai saati sitten ei ”oikeaa työtä”? Kuten olen jossain postauksessa aiemmin maininnutkin, löytyy jokaisessa työssä hyvät ja huonot puolensa, toisen työn vähättely kertoo kuitenkin ennen kaikkea vain henkilön omasta tietämättömyydestä asiaan. Kuka tahansa esimerkiksi bloggaajan työtä parjaava tai vähättelevä voi ryhtyä samaan ja näyttää sen, kuinka helppoa homma on. Tähänpä kun ei nimittäin edes koulutusta vaadita 🙂

Bloggaajat ovat pinnallisia. Toki monet bloggaajat pyrkivät (varsinkin nykyään) pitämään selvän pesäeron blogin ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Itse kirjoitan melko avoimesti ajatuksistani ja elämästäni, mutta totuus on kuitenkin se, että myös omalla kohdallani on blogiin näkyvä sisältö vain pintaraapaisu siitä oikeasta elämästä. Harvemmin ne perusarjessa tapahtuvat käänteet kuitenkaan päätyvät blogiin asti. Yksityisyys on kuitenkin henkilökohtaisin asia, joka yksilöllä on ja kukapa nyt haluaisi paljastaa julkisesti puolia itsestään ja seikkoja elämästään, jotka voitaisiin pahimmassa tapauksessa vetää arvostelun ja julkisen keskustelun kohteeksi? No tuskin kovin moni! Siksi pyrkii moni bloggaajakin pitämään tietynlaisen rajan ulospäin näkyvän ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Ehkä on kuitenkin aihepiiristä ja sisällön tyylistä riippuvaista kuinka ”pinnallinen” kuva ulospäin viestittyy. Jos tarkoituksena on tuottaa visuaalisesti kaunista sisältöä ja keskittyä tiettyihin aihepiireihin, voi tämä toki vaikuttaa pinnalliselta verrattuna bloggaajaan, joka keskittyy vähemmän visuaaliseen kuvasisältöön ja kirjoittaa esimerkiksi ajankohtaisista aiheista, koska ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa bloggata. Toinen valitsee olla enemmän ”inspiraatiokanava”, toinen taas ottaa kantaa puheenaiheisiin ja ilmiöihin. Kuten kaikissa ammateissa, toki myös bloggaajien joukosta löytyy ihmisiä laidasta laitaan ja tuntuu jotenkin mustavalkoiselta leimata henkilö pinnalliseksi vain pintapuolisen blogin perusteella. Vähän kun yleistäisi, että kaikki ammatin x edustajat ovat tosikkoja, nörttejä tai mitä ikinä.

Onko teillä ajatuksia aiheesta? 🦄

 

Ps. Kuvan toppeja on nyt tosiaan minulla työn alla pieni mallisto!!! 🙂 Tarkoitus olisi tehdä muutama eri malli, eka valmistui juuri pari päivää sitten! Jee, en malta odottaa 🙂

 

10 vastausta artikkeliin “Ärsyttävät olettamukset bloggaamisesta x 4”

  1. Olen täysin tämän postauksen kanssa samaa mieltä. Toki on eri asia, jos bloggaaja itse haluaa tuotteen ja tahtoo siitä postata, mutta bloggaajan työ on työtä josta pitää saada rahaa. Pitäisikin kokeilla, saisiko ruokakaupassa ruuat, jos annan muutaman shampoon vaihdossa tai saako laskut maksettua, jos yrityksille lähettää hammastahnoja ja huulipunia. 😀 No ei sentään.
    Tähän listaasi lisään vielä lukijat, jotka ajattelevat A) bloggaajan saavan ILMAISEKSI kaikkea ihanaa, B) bloggaaja jakaa näitä ilmaisia tuotteitaan kavereille ilmaiseksi kun vaan häneltä pyydetään/vaaditaan, C) postauksen teko on äkkiä kirjoitettu. Muutama sana vain ja kuva naps ja blogiin.

    1. Haha, joo pitäisi testata kaupassa ;D Sinulla olikin hyviä pointteja lisättäväksi! Olen noista ehdottomasti samaa mieltä!! Monet tosiaan ajattelevat, että se on räps vaan ja postaus ulos, vaikka todellisuudessa yhteen postaukseen voi mennä useita tunteja aikaa 🙂 Kiitos kommentistasi! ihanaa viikonloppua 🙂

  2. Kivat hiukset! Kuinka paljon sulla on määrällisesti pidennystä nyt seassa ja mikä pidennys sulla on nyt käytössä?

    1. Kiitos! Alkavat jo vähän repsottaa melkein 3kk huollosta 😀 Nyt on noin 2 pakettia sinettiä, BP Hairin Slavic-hiusta, josta olen tykännyt hurjasti! 🙂

  3. Ymmärrän hyvin tämän näkökulman kun kyseessä on nimen omaan ammattibloggaaja. Moni yrittäjä joka haluaa mainostaa tuotettaan, tekee pohdinnoissaan päätelmän että blogiyhteistyö voisi olla hyvä alusta tehdä markkinointia. Harvempi yrittäjä tänään vielä kuitenkaan ymmärtää että on ammattibloggaajia jotka haluavat saada työstään palkkaa, ja harrastebloggaajia jotka ovat vilpittömästi iloisia siitä että joku yritys tarjoaa tuotteitaan ilmaiseen kokeiluun mahdollista bloginäkuvyyttä vastaan.

    1. Joo ehdottomasti itsekin mielelläni testailen tuotteita ja annan niille mahdollisesti näkyvyyttä, mikäli niihin tykästyn. Tässä postauksessa tarkoitin lähinnä yhteistöitä, jotka ovat ns. ”sovittuja”, eli yritys tosiaan myös odottaa vastineeksi näkyvyyttä ja mahdollisesti siis jopa niin, että joutuisit itse ostamaan tuotteen, esimerkiksi -20% alennuksella. Se ei mielestäni ole ok, varsinkaan siis jos joku tekee tätä työkseen 🙂 kiitos kommentistasi!

  4. Päivän pakollinen lankakysymys; millaisia lankoja ausseissa ja uudessa-seelannissa oli/on?

    1. hehe! Pari hyvää lankaa löysin, mutta täällä on melko akryylipainotteisia!! Suomesta löytää paremmin kyllä 🙂 Harmittaa kun en päässyt Uudessa-Seelannissa lankakauppaan!

  5. Moi, olen itse hieman eri mieltä muutamasta kohdasta. Olet perustellut hyvin näkemyksesi ja uskon, että törmäät noihin olettamiin usein.

    Huomaan, että vertaat bloggaamista työhön. Itse olen yrittäjä ja silloin ”työ” on enemmänkin elämäntapa. Uskon näin olevan myös bloggaamisessa. Itse kirjoitan vain yritykseni blogia, en pidä hlökohtaista blogia.

    Toinen ajatukseni liittyy noihin yhteistyökuvioihin ja niiden huonoihin korvauksiin. Olen oppinut hyvän opin: Don’t work to earn, work to learn.

    Eli mitä suositummaksi tulee ja mitä enemmän arvoa pystyy tuomaan, niin sen parempia yhteistöitä voi saada. Nuo ehdotukset ovat täysin kahden osapuolen välisiä sopimuksia. Silloin kun molemmat uskovat hyötyvänsä, niin silloin yleensä tulee hyvä diili. Yritykset eivät ymmärrä arvoa, jonka pystyt heille tuomaan ja sen takia eivät tarjoa riittävän hyvää korvausta. Jos pystyt todistamaan tämän arvon, niin varmasti saat suurempia palkkioita. Provisiomalli on tässä loistava. Silloin korvauksen saa juuri oman ansion mukaan ja se voi olla tosi hyvä.

    Suosittelen myös ottamaan itse yhteyttä yrityksiin ja tarjota hyvää ja arvokasta ideaa heille ja laittaa sille oma hintalappu. Silloin ei tarvitse turhautua ala-arvoisiin ehdotuksiin. Itse kokeilin tät yhden harrasteblogin kanssa ja tein muutamalla puhelulla 3-4 yhteistyötä. Rahassa tämä tulee tarkoittamaan muutamaa sataa euroa joka kuukausi lisätuloja.

    Minun mielestä bloggaajan pitää pyrkiä myymään itsensä ja se tuotettu arvo yrityksille ja silloin ollaan menestyksen kynnyksellä.

    Tuli laitettua aika suoraan ajatuksia tähän, vaikka ne ovat eriäviä blogin kanssa. Arvostan paljon sinun näkemyksiäsi ja sinulla on varmasti paljon enemmän kokemusta näistä jutuista.

    1. Hyviä pointteja ja tiedät selvästi aiheesta! Toki tilanne on siinä kohdin eri, mikäli bloggaaja tekee tätä työkseen ja yleisön kattavuus on jopa yhtä laaja kuin pienemmän sanomalehden levikki, tällöin ei voi yritys odottaa saavansa mainostilaa ilmaiseksi vain sen tähden, että kyseessä on verraten ”uuden polven” markkinakanava 🙂 Provisiomallissakin on tiettyjä miinuksia, esimerkiksi brändinäkyvyydelle ei anneta arvoa, vaan palkkio maksetaan vain ja ainoastaan siitä myynnistä, jonka henkilö tekee suoraan blogista, eikä esimerkiksi kun nämä henkilöt bongaavat samana tuotteen viikonlopun ostosreissulla kaupasta 🙂 Ja olen itse tehnyt tätä kymmenen vuotta ja toki jo pitkään hinnoitellut työni kattavuuden mukaan, sekä hoitanut omaa myyntiäni yrityksille, mutta toki niitä ehdotuksia tulee aina myös meidän bloggaajien suuntaan 🙂 Kiva kun kirjoitit ajatuksiasi!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.