Stressi vs tulotaso: Näin itse tienaan yrittäjänä

Raha-aiheet ovat pyörineet aktiivisesti blogeissa viime viikkoina. Olen läpi vuosien kirjoittanut ja kertonut melko avoimesti raha-asioista, sekä säästämisestä. Alkuun ajattelin, että en lähtisi mukaan tähän raha-haasteeseen, mutta se saikin ajatukseni lähinnä aiheeseen tämän ansioseikan ympärillä ja siihen, millaiseen tulotasoon itse pyrin juuri tällä hetkellä.

Irtisanouduin loppuvuodesta päivätyöstäni ja samalla sanoin heipat myös säännölliselle kuukausipalkalle. Täydet viikottaiset työtunnit, perhe-elämä ja samalla toinen lähes täysipäiväinen työ blogin parissa ovat pitkässä juoksussa aivan mahdoton yhtälö. Reilun vuoden jälkeen tätä rumbaa ja lähes kellon ympäri vierähtäneitä työpäiviä paloin kertakaikkisen loppuun. Enää ei vain jaksanut. Oikeastaan mitään. Ja siinä samassa oivalsi, ettei se oikeasti ole kaiken sen arvoista. Raha siis.

Tottakai haluan itsekin pitkässä juoksussa vaurastua. Säästän ja sijoitan säännöllisesti, meillä on kiinni rahaa omassa omistusasunnossa ja haaveenani on jossain vaiheessa ostaa sijoitusasunto, joka turvaisi joskus esimerkiksi toimeentulon eläkkeellä. Olen aikaisemmin kertonutkin, että käsite ”eläkesäästäminen” ahdistaa jo ajatuksenakin. Siksi olenkin säästänyt ihan muuten vain, lähinnä kuitenkin tähtäimenä pitkä aikaväli. Silti raha ei ole minulle kaikki kaikessa. Joskus nuorempana ehkä ajattelin tulotason jollain tavalla määrittelevän sen, kuinka menestynyt olet. Menestynyt missä? Ihmisenä? Omassa elämässäsi? Äitinä? Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Totuus on kuitenkin se, ettei todellista onnea ja elintasoa mitata rahassa.

Olen maininnut, että yrittäjäksi ryhtyessäni on myös tulotaso kokenut melkoisen kolauksen. Tienaan tällä hetkellä noin kolmanneksen siitä, mitä tehdessäni ohessa kokopäivätöitä, mutta tiedättekö: Olen tyytyväisempi kuin ikinä ennen. Tuoreena yrittäjänä hain ja sain starttirahaa, jota saan käteen noin 500€ kuussa. Tämä on pohjalla tietynlaisena turvana, vaikka toki starttirahakin jossain vaiheessa toki loppuu. Tämän lisäksi saan yritykseni kautta blogituloja hieman kuukaudesta vaihdellen noin 1000-2000€/kk ja pienehköjä summia tilaustyönä tekemistäni käsitöistä. Eli loppupeleissä melko pienillä tuloilla mennään tällä hetkellä, mutta rehellisyyden nimissä se ei edes tunnu siltä. Vaikkakin tulot vaihtelevat kuukaudesta toiseen todella paljon ja viime viikkoina on kieltämättä reissun vuoksi tehnyt tiukkaa ja on jo tehnyt mieli kajota rahastosäästöihin. Teen töitä aikalailla sen verran kun koen mielekkääksi, vaikkakin nuo tulevat käsityöprojektit ovat kotiinpaluun jälkeen työllistäneet melkolailla, mutta kivalla tavalla. (Ja ei, tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään tulotasoa tai sitä, että parin tonnin palkka olisi millään muotoa ”huono”, mutta ymmärrätte varmasti, että jos on vuosia ollut suuremmalla palkalla, tuntuu tonnien pudotus toki huomattavalta).

Kiinteitä menoja on tällä hetkellä melko vähän. Lainanlyhennys (noin 1000€, jonka maksamme puoliksi), vastike (90€), sähkö (100€), YEL, puhelin (20€), netti (30€), ruoka ja päivähoitomaksu, joista toki suurimman osan maksamme puolison kanssa puoliksi. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseen, jossa voin elää elämää, jossa on varaa maksaa kaikki pakollinen, muttei silti joutua kituuttelemaan. Sanotaanko, että muutama vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että kirjoitan julkisesti tuloistani. Minua jopa nolotti asiantuntijatason palkkani pankissa, joka oli bruttona vähän reilut 2800€ joskus vuosia taaksepäin. Tiedättekö, vaikka tällä hetkellä tienaan yrittäjänä useimmiten jopa paljon vähemmän, ei kyllä nolota ollenkaan. Miksi pitäisi? Rahani riittävät kaikkeen siihen, mihin haluan ja tämä on juuri oma valintani.

Voi olla, että aloitan jossain vaiheessa ohessa osa-aikatyöt yritykseni lukuun, mutta juuri tällä hetkellä en halua ryhtyä hakemaan aktiivisesti kokopäivätöitä, koska en yksinkertaisesti näe siihen syytä. Ellei nyt tule mitään maailmanluokan jymyä vastaan. Haluan olla vähemmän stressaantunut ja tilanteessa, jossa minulla on aikaa, sekä psyykkisiä ja fyysisiä resursseja niihin asioihin, joita rakastan ja haluan tehdä. Tilanteessa, jossa työllistän itse itseni ja teen hommia sen verran kun mitä itse haluan. Asia, jota kuitenkin kaipaan melko yksinäisen yrittäjyyden ohella on se tietty yhteisöllisyys, jonka vuoksi työpaikkaa vähän ikävöi. Että olet osana tiettyä organisaatiota. Tämän vuoksi pidän ovet avoinna osa-aikatyölle, jota voisin tehdä osan viikosta.

Muistatte ehkä, että luovuin viiden vuoden suunnitelmista (jotka olivat ennen jopa pakkomielle) jo ajat sitten ja tiedättekö? On ihanaa olla näin, tehdä asioita juuri tässä ja nyt, miettiä tulevaa kuukausien, ei vuosien päähän, koska tulevaa ei valitettavasti voi ennustaa. Siksi pitäisikin ottaa kaikki irti juuri tästä päivästä. Ja koska en jaksa miettiä sitä, mitä haluan tehdä vuosien päästä, en myöskään sulje vaihtoehtoja pois. Ehkä jatkan yrittäjänä ikuisesti, kehitän omia juttujani tai sitten koen ensi vuonna intoa palata palkansaajaksi kokopäivätöihin. You never know. Eikä sitä tarvitse edes stressata tässä hetkessä.

Haluan itse painottaa myös sitä, ettei uupuminen ole leikin asia ja sen ensimmäisiin merkkeihin tulisi osata reagoida ja herätä ajoissa. Uniongelmat, rauhattomuus ja vaikeus rentoutua. Itselläni olivat nämä ensimmäisiä merkkejä pikkuhiljaa pahenevasta työuupumuksesta jo kauan ennenkö tilanne äityi pahaksi. Valitettavasti on jaksamis-asia ollut muutenkin kovin pinnalla lähipiirissäni viimeaikoina. Itselleni on yhä vahvemmin konkretisoitunut se, ettei näillä asioilla ole syytä leikkiä. Aikainen reagointi on kaiken perusta silloin kun keho alkaa oireilla.

 

Kumman valitsette: Stressittömyyden vai rahan? 🧘‍♀️💰

Vai onko tämä kohdallanne edes valinta?

 

 

Kuvat Jutta

16 vastausta artikkeliin “Stressi vs tulotaso: Näin itse tienaan yrittäjänä”

  1. Minulla on ammattikorkeakoulututkinto, päivätyö sosiaalialalla, bruttopalkka 2400. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen.

    Työskentelin valmistumiseni jälkeen ”ylikoulutettuna” ohjaajan työssä. Työ oli osa-aikainen (30 h/vko) ja kk-palkka bruttona vajaa 1500. Kyseisessä työsuhteessa oma aika ja mukavat, joustavat työajat kompensoivat pientä palkkaa. Minun ei myöskään tarvinnut stressata kyseisessä työssä. Rahan riittämisestä kyllä stressasin! Nuorena ihmisenä koin tärkeänä saamani työkokemuksen ja tiedon siitä, että kyseinen tulotaso olisi vain väliaikainen.

    Olen miettinyt jatko-opintoja yliopistossa, valtiontieteiden maisteriksi. Olen kuitenkin punninnut bruttopalkan nousua vajaalla tonnilla(?) ja sosiaalityöntekijän vastuun tuomaa henkistä kuormitusta.

    Eli mieluummin kai sitten ottaisin stressittömyyden ja pienemmän palkan. Mielestäni on tärkeää, että pystyy rentoutumaan vapaa-ajalla, jotta elämässä on muutakin kuin työ! Joissain työpaikoissa vuorotyön tuomat lisät ovat merkittävä osa palkasta. Tästä huolimatta rakastan päivätyötä ja vapaita viikonloppuja, joten niistä en kovin helpolla olisi valmis luopumaan!

    Joka tapauksessa hyvä, että rahasta puhutaan!

    1. Ihanaa <3 Siis ihan ehdottomasti! Työstä palautuminen ja vapaa-ajalla kyky rentoutumiseen ovat kyllä aivan ehdottomia juttuja! Aiheesta pitäisi ehdottomasti puhua avoimemmin. Kiitos kun kommentoit 🙂

  2. Stressittömyys! Aina sitä selviää jollain elämässä, mutta menetettyä terveyttä ei takaisin saa. Nykyään huomaa monessa työpaikassa, miten luodaan kauheasti stressiä ja paineita välittämättä työhyvinvoinnista yhtään… kunhan koneisto pyörii niin ei sitä pyörittävillä ole väliä. Herättäisiinpä tähän pian! Kiitos avoimesta tekstistäsi :)!

    1. Noniinpä!! Tätä pitäisi kyllä enemmän painottaa! Nykyään jopa suututtaa kun luulee juttuja, ettei työpaikoilla kiinnitetä lainkaan huomiota työhyvinvointiin ja jaksamiseen, vaan päinvastoin lisätään paineita entisestään 🙁 Kiitos kun kommentoit <3

  3. Eli jos nyt tienaat kolmasosan 1000-2000 euroa sun entisestä palkasta, joka oli 2800 euroa, niin mun matikalla en tota saa mitenkään yhteen 🙄 Eli ton mukaan sulla olisi ollut pankissa 3000-6000 euroa palkka/kk. Ehkä mä en vaan ihan tajua, mutta pääasia että oot onnellisempi, vaikka tulot pienemmät 😍 Kaikkea hyvää

    1. Niin siis pankista irtisanouduin jo pari vuotta sitten ja tein sen jälkeen muita hommia markkinoinnin parissa, jossa oli sitten taas eri palkka 🙂 Ja toki en tuolloin pankin aikoina tehnyt blogia yhtä ammattimaisesti kuin mitä nyt. Kiitos 🙂

  4. Tienaan alle 3000/kk vaikka olen asiantuntija duunissa. Työtahti on kamala ja paineet valtavat, helpotusta ei näy. En todellakaan näe tätä terveyteni menettämisen arvoisena, mutta samalla olen unelmatyössäni ja koen vaihtoehtoni hyvin rajallisena. Vaikeita asioita ja vaikeita valintoja. Tällä hetkellä olen sitten vain yrittänyt opetella olemaan armollisempi itselleni ja vierittämään resurssipulavastuuta sinne minne se kuuluu eli pomoilleni. Tämäkään ei ole helppoa, sillä kannan vastuuta työstäni ja haluaisin suoriutua siitä mahdollisimman hyvin. :/

    1. Voiei, melko kinkkinen tilanne tosiaan :/ Voisiko yrityksen vaihtaminen samojen hommien tiimoilta olla ratkaisu? Tiedän kyllä tasan tarkkaan tuon vastuuntunnon kun haluaisi tehdä kaikkensa, mutta kuorma on liian suuri. Hurjasti tsemppiä! <3

  5. No nimenomaan näin että itseä pitää kuunnella oli se asia mikä hyvänsä! En ole koskaan nähnyt itseäni yrittäjänä eikä mitään hinkua ole sille tielle mutta vuosia kun on ollut erilaisissa määräaikaisissa tehtävissä ja näkee kun kokoajan on yt:t jossain niin tuntuu että miksi haluta jonnekin yritykseen ja tekisi mieli tehdä itse asiat paremmin ja perustaa yritys 😀 Eniten ehkä siinä yrittäjyydessä mietityttää tuo ei-yhteisöllisyys sillä tuntuu että kaipaan kuitenkin sitä työyhteisöä mutta ehkä siihenkin keksisi jonkin keinon, verkostoituminen tms tai tosiaan jokin osa-aikatyö rinnalle.

    1. Hassua sinänsä, etten itsekään olisi vielä muutama vuosi sitten voinut ikinä kuvitella itseäni yrittäjänä. Ihmeitä kuitenkin näköjään tapahtuu! Toki tässä on puolensa, kuten juuri tuo yhteisöllisyyden puute, mutta täytyy jollain tapaa yrittää kompensoida se, juuri verkostoitumalla tai tekemällä osa-aikatöitä yms 🙂

  6. Vaikka blogi on blogi, etkä varmasti haluakaan jakaa kaikkea tänne, niin jotenkin täältä kyllä huokuu se, että teit ihan oikean päätöksen kokeilla siipiä yrittäjänä! Täällä Suomessa on kyllä ihan karsea suorituskulttuuri – mikään ei riitä ja jos sitten lopulta uupuu, niin sitä sitten ääneen ihmetellään että eikö tuo nyt työntekoa kestä. Voi huoh.

    Mä mietin näitä asioita jatkuvasti. Oon hyväpalkkaisessa työssä, jossa mun ongelma on töiden vähyys (hävettää edes sanoa tuota ääneen kun kuuntelee muiden tarinoita työtaakoista!) ja siitä aiheutuva ahdistus ja stressi. Boreout on kyllä vähintään yhtä kamala kuin burnout :/ Haaveilen ulkomaille muuttamisesta, mutta tosiaan sinkkuihmisenä tulotason pudotus pelottaa. Vaikeita asioita – vaikka eivät silti tavallaan ole, kunhan vaan uskaltaa tehdä ratkaisevia liikkeitä 🙂 on kiva lukea sun ajatuksia näistä aiheista!

    1. Onpa kiva kuulla, että jollain tapaa välittyy myös ulospäin. Kyllä päätös on myös omasta mielestäni ollut juuri oikea! 🙂 Ja tiedän tasan tuon boredoutin, tylsistyminen yksitoikkoisessa tai ei-haastavassa työssä voi uuvuttaa ihan samalla tavalla kuin liiallisessa työssä, varsinkin jos on luonteeltaan semmoinen, että turhautuu jossei saa asioita aikaan 🙁 Ihanaa viikkoa ja tsemppiä <3

  7. Stressittömyys ehdottomasti! Edellinen työni oli kolmivuorotyötä hoitoalalla, ja olihan se palkka lisien kanssa ihan ok. Mutta ei sitä menoa jaksanut, joten irtisanoin itseni vakityöstä ja palasin edelliseen työhöni päiväkotiin. Ja voi kuinka rakastankaan tätä työtä! En ole vakkari, vaan teen eri pituisia sijaisuuksia, joten tulot ovat pienemmät kuin ennen, mutta fiilis huomattavasti parempi! Myös lähipiiri on sen huomannut, sillä he ovat kommentoineet minun vaikuttavan paljon onnellisemmalta nyt. Ja sitä olenkin ❤

    1. Ymmärrän täysin! Kaikessa on puolensa, mutta juuri työaikojen säännöllisyyden tai stressaavuuden suhteen ei pieni palkkaerokaan aina kompensoi. Mukava kuulla, että olet löytänyt mieleisen tilanteen ja olet onnellinen 🙂 Ihanaa kevättä ja kiitos kun kommentoit!

  8. Tärkeä aihe ja ihana kun avasit sun kokemusta ja jopa summia. Tää jotenki pisti ajattelemaan, kun mä oon vasta oman uran alkuvaiheilla ja kummasti sitä haaveilee 5k palkasta ja ties mistä. Mut ehkä tärkeintä on kuitenki ihan ok toimeentulo, ANTOISA työ ja myös vapaa-aikaa.

    1. Niinpä, antoisa työ ja myös sen, sekä vapaa-ajan suhde ovat tosi tärkeitä juttuja! Että työstä on helppo palautua, eikä sitä mieti ihan jatkuvasti 🙂 Itse valitsen juuri nyt tosiaan ok toimeentulon ja sen, että riittää voimavaroja tehdä kivoja juttuja ja olla hyvä äiti 🙂 Kiitos kun kommentoit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *