Mitä tyylini merkitsee minulle?

Olen pikkutytöstä asti rakastanut muotia. Pyytänyt äitiä pukemaan minut rimpsumekkoihin, asustanut Barbie-klaaniani, leikellyt muotilehdistä inspiskuvia ala-asteella ja piirtänyt jopa paperille oman muotimallistoni joskus, haha. (Pitää joskus etsiä ja kuvata se tänne blogiin!) Ensimmäisellä tai toisella luokalla eräs koulukaverini Tukholmassa kysyi, että miksi käytän koulussa joka päivä eri vaatteita ja pukeudun niin ”hienosti”? Poikia vartenko? Tuo kysymys sai minut nolostumaan, enkä oikein osannut itsekään vastata siihen. Tai no, miten sitä nyt selittäisi jollekulle ehkä tyylistä piittaamattomalle (ja olimmehan me vielä lapsia), että minä vain tykkään miettiä kivoja asukokonaisuuksia, pukeutua ja ilmaista itseäni tyylin avulla. Kyllä, ihan jo lapsesta lähtien, heh. Mutta mitä muoti merkitsee minulle? Onko itsensä ilmaiseminen tyylin ja pukeutumisen avulla sitten vain silkkaa pinnallisuutta?

Nykyään muoti monesti yhdistetään melko mustavalkoisesti siihen, että se on yhtä kuin kulutushysteria ja materialismi. Okei, materialismia se toki osittain onkin, mutta sen jälkeen kun vuosia sitten aloitin kestävämmän vaatekaapin rakentamisen, oivalsin erään asian: Ei muodin tarvitse olla jatkuvaa uuden ostamista, kertakäyttövaatteita ja fast fashioniä. Oman tyylin voi rakentaa myös kestävämmän pohjan päälle, ilman sitä brändikeskeisyyttä. Perustana siis kestävä tyyli, jossa oikeasti viihdyt ja olet ”oma itsesi” sen sijaan, että pitäisi jatkuvasti ostaa uutta ja olla mukana kaikissa muotivillityksissä. Ei minusta ainakaan ole siihen. Ja täytyy todeta, etteivät brändit enää juurikaan merkitse minulle mitään. Jos ennen tuumasin, että kaiken täytyy olla Acnea aina pipoista lähtien, ei tuommoisilla asioilla ole nykyään kyllä suoraan sanottuna mitään merkitystä, oikeastaan vain farkut ovat tässä poikkeus, niiden suhteen olen edelleen tarkka ja luotan enimmäkseen ennestään hyviksi todettuihin merkkeihin. Kiinnitän vaatteissa ja asusteissa pääasiassa huomiota materiaaliin ja istuvuuteen sen sijaan, että ajattelisin pelkän brändin tuovan jotain statusarvoa. Haluan, että jokainen omistamani vaatekappale on omalla tavallaan minulle tärkeä. Oli se sitten itse tekemäni tai kirppikseltä hyvällä tuurilla bongattu.

Minulle muoti on sitä, että tunnen itseni tyylissäni itsevarmaksi ja ”minuksi”, enkä yritä olla kukaan muu. Olin kerran eräissä kuvauksissa, joissa minulle valittiin asu, joka ei ollut lainkaan omaa tyyliäni. Kieltämättä se oli kauheaa! Vaikka tyyli tuskin olisi kenenkään muun silmään näyttänyt sen erikoisemmalta, tuntee eron heti kun pukee päällensä jotain, mikä ei ole ”minua”. Tyylini ei ole vuosien varrella kokenut mitään ihan kamalia muutoksia. En ole muuntautunut rokkarista hoppariksi ja siitä gootiksi, vaan ollut aikalailla aina tämmöinen samanlainen. Oma tyyli on kuitenkin viime vuosina ehkä hioutunut semmoiseen pysyvään uomaan, jossa olen pyrkinyt kestäviin elementteihin ja pois niistä yhden kauden villityksistä.

Ostan uusia vaatteita melko harvoin, sanoisinko muutamia kertoja vuodessa. Tällöin panostan erityisesti materiaaleihin, kestävyyteen ja siihen, että vaate kestää myös aikaa, mielellään vähintään 5-10 vuotta. Ja kyllä, se on yleisin kiertokulku omassa vaatekaapissani, mutta onpa vaaterekissäni myös vaatteita, jotka ovat olleet minulla reippaasti yli tuon 10 vuodenkin ajan. Myönnän, että ostan edelleen ajoittain joitain vaatekappaleita H&M:stä ja Gina Tricotista ihan rehellisesti siitä syystä, että joitain juttuja on hankala löytää muualta, saati sitten käytettynä. Esimerkiksi kashmirvillahousuja olen ostanut parit Hennesiltä, koska en vuosien etsinnän jälkeen onnistunut muualta löytämään. T-paidat ostan monesti Gina Tricotin Organic-mallistosta, koska en yksinkertaisesti raaski maksaa t-paidoista ihan kamalasti ja olen todennut, että nuo kestävät juuri sitä vuosien käyttöä. Minulle t-paidat ovat juuri niitä, joita käytän vaatekaapin peruselementtinä ja hankin semmoisia, jotka kestävät tyylinsäkin puolesta aikaa.

Tiettyjä juttuja kannattaa ehdottomasti käydä etsimässä kirppiksiltä, näitä ovat esimerkiksi nahka- ja mokkahameet, asusteet, erikoisemmat kankaiset printtihameet ja rennot neuletakit. Nämä kaikki vaatekaapin peruspilarit olen itse onnekkaana onnistunut löytämään käytettynä ja vieläpä kotimaista laatua. Esimerkiksi näiden kuvien nahkahameen olen ostanut kirppikseltä, samoin tuon sinisen villaneuletakin.

Toki, pipot, asusteet, neuleet ja villapaidat pyrin parhaani mukaan tekemään itse, mutta nyt olen pyrkinyt siihen, että aina kun tarvitsen jotain uutta, yritän joko valmistaa sen itse tai ostaa käytettynä. Aina tämä ei tietysti ole mahdollista, enkä nyt edes lähtisi ostamaan alusvaatteita käytettynä, myös farkut olen todennut omalla kohdallani hankala löytää 2nd handinä, mutta mahdollista ehdottomasti! Esim Köpiksessä oli varmaan jokaisessa 2nd hand-putiikissa vinot pinot Acnen ja muiden merkkien käytettyjä farkkuja. Farkuissa panostan erityisesti laadukkaisiin merkkeihin, jotka kestävät käytössä vuosia. Vanhimmat käytössä olevat farkkuni ovat vuonna 2007 ostamani Tiger of Swedenin farkut, jotka aikanaan päivitin nykypäivään leikkaamalla lahkeet nilkkamittaan. Olisi ihana päästä taas 2nd hand-shoppailureissulle Köpikseen <3 Helsingissä käyn lähes poikkeuksetta Fredan UFF:issa. (Ainiin, siellä oli juuri viime viikolla iso rekillinen kivoja nahkahameita!!!) Tällä viikolla eksyin sattumalta Roban Fidaan, josta löysin kivan farkkuhameen kesäksi, jonka ehdinkin jo vilauttaa IG Storiesissa (@iines) 🙂

Merkkilaukut ovat aina olleet minulle se heikkous, siinä missä toisen pahe saattaa olla kenkien hamstraus. Ostin ensimmäisen Louis Vuittonin laukun 14-vuotiaana vuonna 2001 todella pitkän haaveilun jälkeen, enkä silloin ajatellut sitä siltä kantilta, mitä muut ajattelisivat, päinvastoin. Arviolta 99,9% ikäisilläni nuorilla Jyväskylässä ei ollut mitään hajua mikä Louis Vuitton on ja sain kuulla monilta, kuinka ruma Monogram Pochetteni on. Noh, monen mielipide on varmasti muuttunut melkoisesti sen jälkeen kun LV:stä tuli hitti. Itselleni ei tämmöiset jutut kuitenkaan merkinneet edes tuolloin mitään, koska koen pukeutuvani itseäni varten. Ja sinänsä hassua, että tässä reilun vuoden aikana olen huomannut päässeeni eroon myös tästä jonkinlaisesta laukkufetissistäni! En edes muista milloin olisin viimeksi haaveillut jonkun merkkilaukun ostamisesta 😀 Nykyään pakkaan tavarat useammin kangaskassiin, kuin laukkuun lähtiessäni jonnekkin.

Mitä tyyli merkitsee teille? Toimiiko se itseilmaisun keinona? 🦄

Ja hei! Oletteko te jo panostaneet kestävään tyyliin ja vaatekokoelmaan? 💫

 

 

 

Kuvat Jutta