Henkinen väkivalta ihmissuhteessa – Kyllä, been there

Täytyy paljastaa, että olen aikanaan ollut itse todella manipulatiivisessa ystävyyssuhteessa ja vielä pitkään. Olen vuosia miettinyt kirjoittavani kokemuksistani, mutten ole vain jotenkin osannut. Tai uskaltanut. Vaikka edelleen mietin menneitä tapahtumia lähes päivittäin. Kokemukset ja ihmissuhteet muokkaavat ihmistä, luovat sinusta juuri sen, kuka olet tänään. Omalta osaltani koen, että kokemukset ovat vahvistaneet ja saaneet itsevarmemmaksi, vaikka kyky käsitellä ikäviä tai traumaattisiakin kokemuksia riippuu paljon omasta luonteesta. Halusin kuitenkin tänään kertoa omia kokemuksiani siitä, kuinka henkistä väkivaltaa voi kokea – myös ystävyyssuhteessa.

Ystävyyssuhde kesti useamman vuoden ja vaikka tästä on aikaa jo lähes parikymmentä vuotta, muistan edelleen monet tapahtumat, kuin eilisen. Toki niitä hyviä hetkiä oli paljon, mutta sitten taas myös mustasukkaisuutta, henkistä ja kyllä, jopa fyysistä väkivaltaa. Kerran tämä ystäväni suuttui jostain aivan suunnattomasti, tarrasi kiinni ranteistani kynsillään, jonka jälkeen toiseen ranteeseeni jäi arpi pitkäksi aikaa. Toisen kerran läimäistiin pulpettia täysillä käsieni päälle ja sitten hetken päästä oltiinkin taas parasta ystävää. Kiellettiin pitämästä yhteyttä muihin ystäviin, heidät haukuttiin lyttyyn (koskaan edes näkemättä), jopa painostettiin katkaisemaan välit tekstiviestein (tottakai ystäväni valvovan silmän alla) tai sitten tuli valheita, joiden mukaan oli soitettu meille kotiin ja kuultu, että olin ystäväni X luona. Tästä sitten syyllistettiin itkun kera, että kuinka voin tehdä hänelle näin. Tottakai paniikissa myönsin kamalan synnin toisen kaverin näkemisestä, mutta kysyessäni kotona kuulin, ettei kukaan ollut soittanut minulle. Tietenkään.

Vaatteitani haukuttiin, kasvonpiirteitäni haukuttiin, pisamiani haukuttiin, hiillostettiin ovelasti kertomaan syvimmät salaisuudet (joita sitten voisi myöhemmin käyttää hyväksi tai kiristyskeinona), kerrottiin minun olevan liian luihu, jotta kukaan poika koskaan voisi pitää minusta ja kyllä, pakotettiin jopa aivan sairaalloiselle herkkukuurille, tavoitteena tietysti saada minut lihoamaan.  Lyhyydestäni jaksettiin naljailla loputtomasti. Yritettiin siis kaikilla mahdollisilla tavoilla saada minut tuntemaan itseni huonoksi ja nujerrettua henkisesti.

Valheita tuli jatkuvalla syötöllä. Milloin oltiin muuttamassa ulkomaille ja käyty siellä tai täällä, kaikkia en läheskään edes enää muista. Kerran soitin ystäväni kotiin tämän ollessa muualla ja kysyin muuttohuhuista, koska tiesin homman olevan ihan höpötystä. No, eihän niissä ollut tietenkään mitään perää. Ja tämä kaikki henkilön toimesta, joka oli vuosia paras ystäväni. Olimme luokkamme suosituimpia, mutta riitojen aikoihin jäin yksin toisen osapuolen kääntäessä kaikki minua vastaan. Noina hetkinä ajattelin lähinnä, että fuck it, eiköhän tämä tästä, taas kerran. Silti välillä itketti kotona kun kerroin, että nyt on taas riitaa jostain aivan turhanpäiväisestä asiasta ja joskus saatoin esittää kipeää, ettei tarvitsisi lähteä kouluun. Hakkasin huoneessani päätä seinään, koska ahdisti niin paljon, enkä oikeasti tiennyt mitä tehdä. Pahinta ehkä oli, ettei kukaan tuntunut uskovan, jos yritin kertoa. Noina vuosina oli pelastukseni juurikin laaja kaveripiiri, joiden seurassa ei tarvinnut pelätä tulevansa haukutuksi tai lytätyksi. (Jännä sattuma, että tämä tyyppi yritti itse kaveerata juuri näille haukkumilleen kavereilleni sen jälkeen kun oli painostanut minua katkaisemaan välit.)

Nyt jälkeenpäin sitä ehkä miettii, että miksi tuon kaiken hyväksyi? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Yleensä tämänkaltaisiin ihmissuhteisiin jämähtäminen pohjautuukin juuri siihen symbioottiseen suhteeseen ja helposti punnitaan vain ne toisen hyvät puolet. Ne kun jollain kummalla tavalla muistaa myös silloin kun ollaan siellä pohjamudissa. Tai sitten toisaalta pelätään seurauksia, joita välirikosta voi seurata. Saatoin jossain vaiheessa jopa ajatella, että tuo kaikki on omaa syytäni tai täysin normaalia. Ja hei, olin ala-asteella. Nykyään voin helposti kuvitella edes jollain tasolla, millaista on olla manipulatiivisessa parisuhteessa. Varmasti yhtä helvettiä. Nyt aikuisena on helppo todeta, etten enää ikinä sietäisi moista, mutta toki, tilanne voi olla hyvin eri silloin kun itse on siinä. Helppohan se on sanoa.

Oma oloni helpotti vasta kun päätin katkaista välit lopullisesti tilanteen mentyä entistäkin huonompaan suuntaan, eikä tämäkään ollut kieltämättä helppoa. Tämä tapahtui erään kesäloman alussa siirtyessä uudelle luokalle, joka tuntui sopivalta ajankohdalta aloittaa tavallaan alusta ja jättää vanha taakseen. Puheluita tuli, ensin itkuisia, syyllistäviä ja sitten vihaisia. Yläasteen aloittaminen oli ihan kamalaa. Ilmeisesti pettymyksestä seuraavaa mustamaalaamista ja selän takana valheiden kertomista jatkui pitkään, mutta se oli oikeastaan varsin pientä noihin muihin asioihin verrattuna, enkä edes jaksa miettiä mitä kaikkea minusta on sepitetty. Ja kylläpä helpotti. Koko episodin myötä löysin nimittäin yhden parhaimmista ystävistä, joiden kanssa olen pitänyt yhtä oikeastaan tuosta lähtien.

Kaikki tuo ja vuosien epävakaa ystävyys opetti paljon. Toisaalta vahvisti itseäni, sekä opetti lukemaan ihmisiä ja tunnistamaan niitä hälyttäviä ihmistyyppejä tai piirteitä, joiden kanssa en mielellään tahdo olla missään tekemisissä. Tämän vuoksi olen ehkä tietyllä tapaa tuntosarvet koholla uusia ihmisiä tavatessani, enkä luota ihmisiin kovin helposti. Koska olen luonteeltani melko avoin, saatan höpötellä niitä näitä ja tietyistä asioistani ihan puolitutuillekin, mutta oikeasti lähelle päästän uuden ihmisen vasta sitten, kun luottamus on täysin saavutettu. Aistin heti, jos uudessa ihmisessä on jotain hämärää ja huomaan myös valehtelun. Itselleni on epärehellisyys punainen vaate ja ehdoton este luottamukselle.

Mikä sitten saa ihmisen kohtelemaan toista huonosti? Oma paha olo tai sairaalloinen kateus on taustalla varmasti se suurin syy ja läheisin ihminen helpoin kohde purkaa sitä. Ihmistyyppi, joka pyrkii keinolla millä hyvänsä tuhoamaan toisen psyykkeen oman pahan olonsa tähden, on jotain niin sairasta, etten yksinkertaisesti voi käsittää. Varsinkin silloin kun se toinen osapuoli on se kiltti tyyppi, joka ei ehkä alkuun yksinkertaisesti pistä hanttiin tai uskalla mainita asiasta muille. Ja niin, täytyy sanoa, että näitä tapahtumia miettii edelleen usein. Jopa viikottain. Monesti minulla on jopa ikävä tätä vanhaa ystävää, koska loppupeleissä oli meillä paljon hyviäkin hetkiä. Silti olen miettinyt, että haluaisin jonkinlaisen selityksen tälle kaikelle. Ehkä anteeksipyynnön. Miksi tämä kaikki tapahtui? Auttaisiko, jos juttelisimme asiat halki ja kuulisin hänen kantansa asiaan?

Ja niin, saatatte muistaa vuosien takaisen ”blogistalkkerin”, jonka kommenttien vuoksi jouduin tekemään rikosilmoituksen? En tainnut koskaan raportoida siitä, kuinka kommentit loppuivat. Juuri viime viikonloppuna kerroin tästä koko hommasta eräälle kaverilleni ja totesin, etten juurikaan edes muista kommenttien sisältöä. Kunnes nyt aamulla kävin lukemassa ne uudelleen ja menin aivan totaalisesti pois tolaltani. Ja niin, pari vuotta taaksepäin tein rikosilmoituksen ohessa pientä tutkimusta ja lopulta kävi ilmi, että sama tyyppihän se ilmiselvästi on kommenttien takana, eli tämä vanha ystäväni. Yhtäkkiä oli koko homma aivan selkeä. Blokkasin henkilön sometilit (emme seuranneet toisiamme) ja kommentit loppuivat kuin seinään. Sattumaako? Tuskin. Nyt kun luen kommentteja läpi, en voi ymmärtää miksen hoksannut sitä aiemmin? Kun mietin noita nuorena kokemiani kommentteja ja tapahtumia, huomaan selvän yhteyden kommentteihin ja siihen, mitä niillä yritetään saavuttaa. Tosin potenssiin kymmenen. Toisinsanoen saada itsenikin uskomaan niiden sisältöön.

Tässä muutamia kommentteja vuosilta 2016-2017:

 

”Onkohan tuo teijän lisääntyminen nytte ihan loppuun saakka suunniteltua? Tunnut olevan nelikymppiseksi muijaksi kuitenki vielä ihan hukassa elämäsi kanssa. Siihen sit vielä lapsi päälle… Käy sääliks sitä lasta, kun eihän se ole vanhempiaan voinut valita. Kai senki täytyy sit olla mahollisimman ruskee ja laittaa tököttei ripsiinsä, että sopii sinun profiiliin. Muistele vain omaa lapsuutas, niin tiiät kyl miltä lapsestas tulee tuntuun. Isäsi tunneilla oli kuitenkin ihan kivaa, X ”.

”Voi lapsiraukka millaiseen perheeseen joutuu syntymään! Toivottavasti te älyytte, ettei lapsi ole mikään leikkikalu.”

”Voi raukkaa. Käynnistys on ihan hirveetä ja kauhee synnytys edessä. Tsemii babylle.” (Tämän sain synnytyksen käynnistyksen aamuna)

”Onpa ruma lapsi. Toivottavasti ei joudu kauheesti siitä kärsimään.”

”Ei voi olla totta! Sulla on yksi lapsi ja olet jo niin avuton, että joudut kauppakassipalvelua käyttään. Uusavuttomuuden huippu, ei voi muuta sanoo. Kas kun et laita miestäs vielä käymään kaupassa ja siivoomaan, että jää itsellesi aikaa istua koneen ääressä tai meikata/ laittaa hiuksia sekä poseerata kameralle. Niin, onhan ne tietysti pikkulapsen äidille TODELLA tärkeitä toimintoja. Olet uskomattoman laiska ja saamaton ihminen! Häpeisit edes.” (Kun testasin tilata ruokaostoksia Citymarketin kauppakassi-palvelulla ja totesin sen talvipakkasilla käteväksi sen sijaan, että rahjasin ruokaostoksia vaunuilla :D)

”Onpa järkevä asunto pikkulapsen kanssa asuville. NOT!
Mutta ethän sie ole ennenkään lapsesi parasta edes yrittänyt ajatella. Kaikille ei vain pitäis lapsia suoda. 🙁(Kun esittelin nykyistä asuntoamme)

”Ruma kersa! Kertakaikkisen RUMA. Jos lapsi edes voi olla ruma, niin toi oli sitä. YÖK.”

”Siun lapsella on mitä ilmeisemmin joku kehitysvamma. Onko hän Down vai mikä?”

”Kui sää voit jo vuoden jälkeen ja vain yhden lapsen kotiäitinä olla väsynyt? :-O Äitisi varmasti osaisi antaa neuvoja jaksamiseen.”

”Onpas N: lla keltainen iho. Toivottavasti ette oo syöttäneet sille maksaa tuhoovii särkylääkkeit.”

”Muahahahahahahahhahaaaaaa!!!!!!!!!! Tää oli niin hyvin arvattavissa. Pää ei kestänyt mennä takas töihin. Sanoiko mieli, että ei pikku- Iines enää pärjääkään töissä. Tuliko rimakauhu, ettei pikku- Iines enää osaakaan hoitaa duunejaan. Ollaan päätoimisii bloggareita ja mädännytään kotona ihteensä kuvaillen ja meikkaillen. Noloo, noloo, noloo, noloo. ”(Kun irtisanouduin viiden vuoden työsuhteestani pankissa. Juttuhan oli se, että homma oli niin yksitoikkoista, ettei pää tosiaankaan olisi sitä kestänyt, kai kommentoija siis oli oikeassa)

”Opettele ees valehteleen kunnolla. X (=isä) häpeis kun taas nää juttus kuulis. Kunnon tytärtä aina yritti sinusta kasvattaa. Luojan kiitos X on fiksu.”

”Onhan se rankkaa vetää roolia yllä, oli sitten työelämässä tahi vapaalla (netissä). Toivottavasti ymmärrätte opettaa N:lle hieman fiksummat mallit. N:stä näkee jo ulospäin, ettei hän ole ihan terve lapsi. Miksi häpeette sitä? Ymmärrättekö, että opetatte tämän pienen jälkeläisenne häpeemään itseään? Aiotko sinä, Iines, antaa omat psyykkiset ongelmasi kaiken muun perimän lisäksi perintönä pojallesi? Se on rankka kohtalo, kuten tiedät. X:llä on asiat paremmin, kun on ymmärtänyt pysyä poissa ”palstoilta” ja olemaan huuhailematta kaiken skeidan perään. X (=äitini) on ollut aina oikeessa, mitä sinuun tulee. Ensin en sitä uskonut, mutta blogejasi seuraamalla valitettavasti kaikki on näyttäytynyt todeksi. Kotiin hautautumalla et niitä pelkojasi selätä. Sieltä on joskus lähdettävä takaisin työelämään. Suosittelen terapiaa jo tässä vaiheessa. Olisi ehkä jo aika oppia tuntemaan se ihminen, joka todella olet.” (Kotiin hautautumalla = Olin hoitovapaalla 5kk)

”heh, miksi meidän pikku Iines häpee nykyistä työpaikkaansa, eikä uskalla paljastaa markkinnoinnin lisäksi enempää? Ei sen nyt niin kauheen noloo ole tehä blogimarkkinnoinnin työtä. Paitsi kun se pikku Iines niin halusi päästä tekeen uraa. Aika noloohan toi on joutuu vaikenemaan omasta työpaikastaan. Yleensä uudesta työstä ollaan ylpeitä ja kerrotaan, mutta pikku Iines joutuu salaileen.” (Ehkä koska mielestäni työpaikka ei aina ehkä kuulu blogiin, kuten esimerkiksi monta muuta yksityisyyteeni liittyvää asiaa :D)

”Voi, voi, kun pikku- Iinestä nyt itketti kun ei saanut hyvää kassia. Etkö ole mitettinyt, miksi näin kävi? Blogistasi välittyy pinnallisuutesi. Jos yrität kirjoittaa jostain syvemmistä aiheista, ne vaikuttavat ihan hirveen teennäisiltä. Peiliin katsoo hän. Ai niin, mutta pikku- Iines ei yletä peiliin.”

”Upeeta, että olet vihdoinkin ymmärtänyt olevasi sairas. Mielisairautesi on näkynyt ja kuulunut jo pitkään. Tomppaa ollaan jo pitkään säälitty, miten hän jaksaa??? Käsittämätöntä silti, että yhden lapsen KOTIÄITI uupuu. 😀
Mistä vetoo, X ei ikinä olisi samassa pisteessä.” (Kun kirjoitin kesällä 2016 vauvavuoden aikana syntyneestä uupumuksestani)

Ja niin. En voi oikeasti ymmärtää. Ette tiedä kuinka monta kertaa pyörittelin aikanaan noita kommentteja päässäni ja yritin saada selityksen. Miettiä, että olenko muka oikeasti huono äiti, sairas, laiska ja epäonnistunut. Koska juuri sitä nämä tyypit haluavat sinun uskovan. Lopulta koin parhaimmaksi lopettaa lukemisen alkuunsa kun huomasin uuden kommentin tulleen. Haluaisin kuitenkin myös herättää tämän henkilön miettimään tekojaan ja sitä, että miksi joku toimii näin? Saako muiden satuttaminen oikeasti aikaan mielihyvää?  Nyt lukiessani läpi kommentit (jotka siis rikkovat mennen tullen kunnianloukkauksen ja viestintärauhan määritteet), tunnen oloni niin surulliseksi ja tyhjäksi. Kaikesta tästä huolimatta en nimittäin ole koskaan toivonut tälle ihmiselle mitään pahaan – ennemmin päinvastoin.

 

Tietyllä tapaa tuntuu helpottavalta kirjoittaa tämä kaikki puhtaaksi, koska edelleenkin, vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää, ei se vain ole mahdollista. Miksi joku tekee näin? Onko teillä vastaavia kokemuksia ihmissuhteissa?

 

 

51 Replies to “Henkinen väkivalta ihmissuhteessa – Kyllä, been there”

  1. Aloin oikeasti voimaan pahoin noista stalkkerin kommentoijista joka nyt siis ymmärtääkseni on tää sun lapsuuden kaveri? Ihan sairasta toimintaa, huvittavaa että hän suosittelee sulle terapiaa, vaikka olisi itse selkeästi sen tarpeessa. Käsittämätöntä että tää tyyppi ei ole näköjään mennyt elämässä eteenpäin vaan jatkaa sun kiusaamista. En yhtään ihmettele että tästä on jäänyt sulle vuosiksi arvet ja ahdistukset 😩 todella toivon että tää asia lakkaa ahdistamasta sua ja ehkä tää teksti helpotti osaltaan ylitse pääsyssä.

    1. Niinpä, nuo kommentit ovat jotain niin järkyttävää. Kyllähän asia edelleen vaivaa, mutta ehkä tämmöinen käsittely hieman auttaa asiaa. Kiitos kommentistasi <3

  2. Siis hyi helvetti mulle tuli oikein fyysisesti paha olo kun luin noita 2016-2017 kommentteja.
    Aivan sairasta. Ei tota tosiaan vaan voi käsittää, että mikä täytyy ihmisellä olla vialla kun toiselle haluaa sanoa/tehdä noin.

    Oon itsekin kokenut henkistä väkivaltaa suhteessa (lähinnä alistamista, pakottamista jäämään kotiin, ”et oo koskaan tarpeeks hyvä” yms), mutta tää sun kokema on ihan next level.. Huhhuh.

    Muistat vaan että se vika on tossa ihmisessä, ei sussa ♥

  3. Harvemmin kommentoin blogi tekstejä mutta nyt oli pakko. Tuo on ihan kuvottavaa toimintaa kiusaajalta, hänen kommentit kertoo juurikin hänestä ihmisenä EI sinusta. Kiusaajan täytyy voida todella huonosti ja olla epävarma itsestään että pönkittää tuolla tavoin itsetuntoaan. Kaikista uskomatonta ja typerintä on lapsen ulkonäön arvostelu,olen katsonut aina postauksistasi ja instagrammista miten kaunis lapsi teillä on ja muutenkin mielenkiintoisia tekstejä mistä huokuu että olet lämmin ihminen ja hyvä äiti. Sanoisin että kyllä se karma kiusaajan kohtaa.

    1. Näinpä, juuri sitä en itsekään voi ymmärtää kuinka julma ihminen voi haukkua pientä lasta ja tuolloin vielä VAUVAA! Ja kiitos kauniista sanoistasi <3

  4. Siis mulle tuli oikeasti fyysisesti ihan paha ja oksettava olo kun luin noita kommentteja läpi. 🙁 Kommentoijalla on ihan helvetin huono olla itsensä kanssa ja purkaa omaa pahaa oloaan ja kateuttaan (!!!) sinuun.

    Tiedän että on varmasti vaikea olla ajattelematta tai pahoittamatta mieltään noista, mutta juuri se sinun mielen pahoittaminen on tuon kommentoijan pääpointti. 🙁 Eli kannattaa suosiolla vaan jättää omaan arvoonsa eikä tuhlata sekuntiakaan kommentoijan tai kommenttien ajatteluun. Olet niiden yläpuolella <3

    Voimaa ja iloa päivääsi !

  5. Hän on narsisti. Mitä luultavammin sinä Iines olet empaatikko (googleta ihmeessä, tosi tärkeetä tietää) ja empaatikot vetää narsisteja puoleensa kuin magneetti. Narsistit ovat syvästi lapsuudessa traumatisoineita henkilöitä ja tästä syystä kiusaavat muita, jopa fyysiseen väkivaltaan saakka. Empaatikot myöskin ’heijastavat’ ihmisille takaisin heidän omat negatiiviset, ns. ”shadow-puolet”. Tästä syystä moni kehittymätön/epätasapainoinen/narsistinen henkilö inhoaa empaatikkoja, usein ilman mitään ’loogista’ syytä.

    Suosittelen tätä Instagram-tiliä: http://www.instagram.com/psychic.medium.christina.eagle

    1. Heh, olen itseasiassa tutkinut aihetta paljon ja ”diagnosoinut” itsessäni juurikin empaatikon. Kirjoitinkin aiheesta talvella täällä:https://iinesaaltonen.fi/2019/02/28/oletko-sinakin-empaatikko/

      Tuo mainitsemasi käy ehdottomasti järkeen! Olen jotenkin todennut vetäväni puoleeni juuri kaikkea ihme porukkaa tai sitten vain johtuu siitä, että ne tietyt piirteet tulevat itselleni juuri ilmi 😀 Täytyy katsoa tuo IG-tili, kiitos hurjasti!! 🙂

  6. Apua, onpa ollut sairasta kommentointia! En ikinä pystyisi tuommosia ruokottomuuksia sanomaan taikka kirjoittamaan. Yhtään kenellekään! Ihan hirveitä, kyllä täytyy olla paha mieli itsellä että voi ees noin rumia juttuja keksiä.

    Minä olen lukenut blogiasi jostain Jyväskylän Glitter-ajoista lähtien ja olen aina pitänyt sinua positiivisena henkilönä. Lapsensaannin jälkeen tekemiäsi valintoja olen arvostanut, aina olet miettinyt lasta ja omaa jaksamista. En osaa sanoa miltä tuollainen kirjoittelu tuntuu, niin en voi sanoa että älä välitä, mutta toivottavasti saat pyyhittyä nuo rumuudet mielestäsi ja keskität energiat kaikkeen positiiviseen ja ihanaan 🙂 Sinulla on kiva & kaunis blogi ja (positiivisesti) kateellisena luen kirjoituksia ihanista reissuista jne. Kaikkea aurinkoista elämääsi!

    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi <3 Ehdottomasti täytyy keskittyä positiivisiin juttuihin. En kyllä silti voi ymmärtää miten joku kykenee suoltamaan tuommoisia sanoja, vaikka kuinka yrittäisin 🙁 Ihanaa viikkoa ja kiitos kun kommentoit!

  7. Iines… Aivan kamalaa luettavaa noi kommentit 🙁 ihan kamalia… Ja tota sun tekstiä kun luki, mieleen tuli yksi henkilö juuri ala-asteen luokaltamme. En tietenkään tiedä on sama mitä ajattelen mutta et ole ainut kenelle hän sepitti omiaan ja oli niin hyvää kaveria, mutta selän takana muuta. Taitaa kyseinen ihminen joka noita kommentteja heittää olla kateellinen.. Kaikki kenellä on lapsi tietää kuinka toinen äiti ihminen ei voisi koskaan kommentoida noin ja mm. Synnytyksen jälkeinen uupumus, on totta ja tärkeä aihe puhua, oli lapsia sitten yksi tai kymmenen. Uskon että olet kokemuksistasi vahvistunut, vaikka tosi pahalta tuntui lukea ajatuksia/kokemuksia ala-asteelta, vielä kun itse oli samall luokalla eikä tiennyt tuosta ulkoapäin mitään:( nyt aloin kelaamaan, että olisinko voinut omalta osalta jotain silloin tehdä… Olet hieno ihminen ja hyvä äiti 🙂

  8. Voimaa, iloa ja kaikkea hyvää sulle ja perheellesi! Kuvottavia, inhottavia kommentteja ja nimenomaan henkisen väkivallan tunnuspiirteet täyttävää sontaa olet joutunut kokemaan. Tarve kohdella toista ihmistä noin kertonee nimenomaan kyseisen kiusaajan omasta epävarmuudesta, itseinhosta ja pahasta olosta – ei missään nimessä sinusta.

    1. Niinpä! Täytyy kyllä sanoa, ettei kenenkään (aikuinen, saati LAPSI) pitäisi joutua moisen kohteeksi! HUhheijaa! Kiitos ihanasta kommentistasi ja kannustavista sanoista <3 Ihanaa viikkoa!

  9. Aivan järkyttäviä kommentteja! Kommentoija on selkeästi mieleltään sairas. Olet, Iines, todella ihana ihminen tän blogin peruustella. Jätä omaan arvoonsa tommoset ilkeydet.

    1. Kun luin tekstiä niin alussa tuli mieleen, että onkohan sillä kiusaajalla huonot olot kotona tms kun purkaa muihin pahaa oloa, mutta sitten leuka loksahti auki kun luin pidemmälle ja tajusin että sama homma jatkuu näköjään aikuisiällä! Taitaa jonkin sortin hullu siis olla. Toivottavasti saat ajatukset irti tosta, jotta voit keskittyy positiivisemmin asioihin 🙂

      1. Niin, en oikein tiedä :/ Jokuhan siinä on takana, että kokee tarpeelliseksi purkaa muihin ja vielä tuolla tavalla. Kiitos ja ihanaa viikonloppua <3

  10. Siis niin järkyttäviä kommentteja!!
    Luojan kiitos pääsit hänestä eroon.
    Tuollainen ihminen tarvitsisi kipeästi terapiaa.Tuskin hän on vain ilkeä.Vaikuttaa siltä että kyseessä on joku mielenterveysongelma ja tuon sortin ongelmia on vaikeaa(=mahdotonta) kitkeä pois aikuisesta ihmisestä.

    Itselläni on kokemusta juurikin tuon tyyppisestä ihmisestä.Koko lapsuuteni jouduin kuuntelemaan ilkeilyä,haukkumista ja nöyryytystä.Henkisen väkivallan lisäksi tilanteet menivät usein myös fyysiseksi.
    Se oli järkyttävää väkivaltaa jonka tarkoituksena oli nujertaa minut täysin.
    Saamasi kommentit kuullostavat ihan samalta.

    Syy miksi läheiseni käyttäytyi tuolla tavalla oli hänen oma järkyttävä lapsuutensa.Hänet kasvatti narsistiäiti ja siitä syystä hänellä ”flippasi”.Jostain syystä hän rupesi itse käyttäytymään samalla tavalla.Tarpeeksi kun traumatisoituu niin alkaa matkia kiusaajan käytöstä.

    Minun tapauksessani ainoa mahdollisuus oli katkaista välit täysin.Hän ei nähnyt käytöksessään mitään väärää,eikä koskaan pyytänyt anteeksi.
    Aina vika oli kaikissa muissa.
    En usko että hän hyötyisi terapiasta joten välit on katkaistu lopullisesti.
    Nyt 15 vuotta ilman äitiä.Vaikeaa on ollut mutta terapia on auttanut paljon.
    Nyt se lapsuuden viha ja pelko on muuttunut jo suruksi.Surettaa että narsismi pilasi pienen lapsen joka traumassaan pilasi omankin elämänsä.

    1. Tämä on kertakaikkisen surullinen juttu, kaikki mitä oot saanut kokea vanhan ”ystäväsi” toimesta. To-del-la kuvottavaa.

      Tämä sai mut miettimään yhtä omaa kaverisuhdetta. Se on ollut mulle aina todella kuluttava suhde, missä minua on yritetty painaa alaspäin. Edelleen mietin sitä lähes päivittäin, vaikka kouluajoista on yli kymmenen vuotta aikaa. Hullua! Kiusanteko on jatkunut sen jälkeen, vaikka onneksi ei nähdä säännöllisesti.

      Kokemuksesi sai mut tutkimaan tätä syvemmin. Ehkä olen empaatikko myös, aika avartavaa. Kaikki tuntuis käyvän paremmin järkeen. Nyt vaan yritetään löytää ne keinot nousta tällaisen yläpuolelle, vaikka sinun historiasi tässä onkin rankempi. Se vaatii tahdonvoimaa, mutta me ansaitaan parempaa! Iloa sun päivääsi, teet hyvää työtä!

      1. Niinpä :/ Kyllä nuo jutut muistaa harmillisen pitkään, ellei ikuisesti. Ikävä kuulla, että olet myös joutunut tämmöisen kohteeksi 🙁 Ja tuossa empaatikko-seikassa oli tosiaankin paljon järkeä! Allekirjoitan kyllä itsekin, että tietyt luonnetyypit vetävät puoleensa tietynlaisia ihmisiä.. Olen muuten kirjoittanut empaatikko-aiheesta erillisen postauksen jos kiinnostaa, löytyy täältä: https://iinesaaltonen.fi/2019/02/28/oletko-sinakin-empaatikko/

        Aurinkoista viikkoa! 🙂

    2. Kamalaa kuulla, että olet kokenut samanlaista kohtelua :(( Mikään ei kyllä oikeuta moiseen käytökseen! Apua, oliko kyseessä siis äitisi? Olen todella pahoillani! Harmillista, että usein juuri välien katkaisu on ainoa keino epävakaassa suhteessa 🙁 Ihanaa viikkoa ja kiitos kun kommentoit <3

    3. Jostain syystä katosi aikaisempi vastaukseni jonnekin, mutta vastaan nyt uudelleen. Aivan kamalaa kuulla, mitä olet joutunut kokemaan. Käsitinkö siis oikein, että kyseessä oli äitisi? 🙁 Ja juuri tuo on niin harmillista, että pahimmassa tapauksessa voi kiusattu alkaa tavallaan itse toteuttamaan käytöstä, jonka uhriksi on joutunut. Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi <3 Ihanaa viikkoa!! 🙂

  11. Hyi helvetti. Sua henkilökohtaisesti tuntematta sanon että noi viestit on jäätävää paskan jauhantaa eikä millään tasolla totta. Kyllä sitten ihminen voi olla sairas, kuka oikeasti käyttäytyy noin? Moukkamaista ja ala-arvoista. Kyllä herää monta kysymystä ja raivoa tämmösestä. Älä ikinä edes vahingossakaan ajaudu ajattelemaan itsestäsi mitään tuommoista mitä näissä kiusaajan kommenteissa mainittiin. Pää pystyyn ja elämässä eteenpäin 🙂

    1. En tosiaan itsekään voi ymmärtää, miten joku edes kykenee keksimään noin ilkeää sanottavaa 🙁 Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikkoa <3

  12. Tuli ihan fyysisesti paha olo noita kommentteja lukiessa, uskomatonta että joku ilmeisesti 3-kymppinen aikuinen voi suoltaa tuollaista tekstiä toiselle ihmiselle.. huh! Itsellä vähän samantyyppisiä kokemuksia lapsuudesta, ei ihan noin radikaaleja kuitenkaan mutta kuitenkin siinä määrin että huomaan yhä edelleen kiusaamisen jättämät jäljet joissain tilanteissa. Uskon että tällaiset mieleltään sairaat kiusaajat ottavat uhrikseen juuri itsenikin kaltaisia herkkiä empaatikkoja. Sitä saa siis ihan syystäkin olla välillä varuillaan! Toivottavasti asiasta kirjoittaminen auttaa käsittelemään tätä vaikeaa asiaa💕

    1. Niinpä. En kyllä voi ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisin :/ Kyllähän nuo jutut muistaa pitkään, varmaan ikuisesti. Ja tuo käy järkeen, että empaatikot juuri vetävät puoleensa. Kiitos kun kommentoit! 🙂

  13. Ihana kun rohkaistuit kirjottaan vaikeasta asiasta. Ihan järkyttävää shaibaa voi jotkut ihmiset tuottaa. Mulle on lapsena opetettu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa. Rakentava kritiikki on asia erikseen. Nuo kommentit on ihan sairaita. Kaikkea hyvää sulle ja perheelles! Ja sun poika on ihan ylisöpö!

    1. No älä! Ja en muutenkaan voi ymmärtää miten kukaan edes voi keksiä noin sairaita asioita! 🙁 Kiitos hurjasti kommentistasi ja ihanaa viikkoa <3

  14. Voi ei, miten tuollaisia ihmisiä voikin olla olemassa. 🙁 Ei pysty käsittämään miten joku ihminen voi olla noin sairas. Miten joku voi kirjoittaa tuollaisia asioita toiselle ihmiselle. Tuntuu pahalta sun puolesta että oot joutunut kestämään tuollaista. Toivottavasti tämä ihminen saisi ammattiapua ja elämänsä kuntoon. En kyllä tosin tiedä voiko tuollaiset ihmiset muuttua ikinä, se vasta surullista onkin.

  15. Huhhuh mitä oot saanut kestää 😩

    Kuten moni jo kommentoikin, noita anonyymeja kommentteja lukiessa tulee ihan huono olo. Kuin voi olla noin mieleltään sairas.

    Ihan kamala että oot joutunut kohteeksi. Ja vielä tommoista kaikkea sun vanhempiin ja lapseen liittyvää. Yök yök.

    Ps. Teidän lapsi on perkeleen söpö, mut sen sä varmasti jo tiesitkin 🤩

  16. Ei ole kyllä kaikki kotona tolla sun ex-kaverillasi. Miten hän voi elää noin menneessä, ettei oo mitään omaa elämää vieläkään, vaan edelleen ainoo sisältö elämässä on sun blogin kommentointi… kertoo kyllä kaiken tarvittavan 😀 Uskomattoman tyhmää myös häneltä paljastaa kommenteissaan olevansa joku sut tunteva (kun selkeesti viittaa sun lapsuuteen ja muihin juttuihin).

    1. Niinpä, samaa ihmettelin, koska noiden yksityiskohtien myötä ei voi kyllä kovin moneen henkilöön kohdistaa epäilyjä.. Ihan karseaa kyllä!! 🙁

  17. Hui kamala mitä tekstiä 😱 Miten joku voi käyttäytyä toista kohtaan noin, vain sairaat ihmiset. Järkytyn kyllä aina välillä, että millaisia hulluja keskuudessamme oikeasti liikkuu..

    Olet todella valovoimainen ihminen ja täydellinen äiti lapsellesi ❤️ Jaksamista, uskon, että asia ei ole helposti unohdettavissa ja vaatii varmasti käsittelyä. Ihanaa kesää 🌸

  18. Hyi. Siis hyi. Niinkuin muutkin ovat kommentoineet, että tuli ihan fyysisestikkin paha olo kun nuita luki.. ja kuinka alas täytyy ihmisen vajota, että pientä lasta vielä haukkuu. Aivan kamalaa! Tuntuu, etten löydä edes sanoja tähän.. lyhyesti, voin samaistua tuohon kouluaikoina kokemaasi, se aika oli itselleni kuin maanpäällinen helvetti. Olen oikeasti, ja aidosti, pahoillani siitä mitä olet vielä myöhemminkin joutunut kokemaan! Kuinka ihmiset voikin olla kauheita.. koskaan ennen en ole blogiasi lukenut, tähän kirjoitukseen ja instatiliisi törmäsin miltein kuin vahingossa, mutta tuli vain vahva tunne, että nyt on kommentoitava jotain. Pidä lippu korkealla ja häntä pystyssä! 🙂 p.s. kaunis instatili!

    1. Niinpä! Eniten kyllä ihmetyttää tuo lapsen haukkuminen, nuo itseen kohdistuvat nyt vielä menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :/ Tosi ikävä kuulla, että sinulla on samanlaisia kokemuksia!! Kiva kun eksyit blogiin ja kommentoimaan asti. Ihanaa viikkoa <3

  19. Apua, ensin luin tätä ja mietin että mitähän sille lapselle on lapsuudessa tapahtunut, kun on ollut noin paha olla silloin että on noin käyttäytynyt, ja järkytyin täysin kun tajusin että edelleen hänellä on noin paha olla ja tuntee noin syvää katkeruutta että vuosikymmenten jälkeen edelleen jatkaa!! Aivan järkyttävää, siis kertakaikkiaan.

    Itse erosin viime syksynä, ja oon saanut samanlaista kohtelua kyllä exältä, lasteni isältä. Hän on yrittänyt mut kaikin mahdollisin tavoin nujertaa, ja on ollut viikonloppuja jolloin olen saanut häneltä kymmenittäin kännissä kirjoitettuja viestejä joissa huoritellaan ja toivotaan että mut hakataan kuoliaaksi. Jotenkin voimaton tuon kaiken edessä. Toivoisi vaan että se toinen pääsisi omasta pahasta olostaan irti..

    Ihan järkyttävää kyllä mitä olet joutunut kokemaan!😭❤️

  20. Niin :/ Toivottavasti tilanne kuitenkin tässä parissa vuodessa noiden kommenttien jälkeen kohentunut!! Ja aivan järkyttävää kuulla mitä olet joutunut kuulemaan, AIVAN KAMALAA!! Olen todella pahoillani 🙁 Hurjasti tsemppiä ja aurinkoista kesää Tiia <3

  21. Tää on ehkä järkyttävintä tekstiä mitä oon ikinä lukenu. Siis toi ihminen on todella huonossa kunnossa ja tarvis ehdottomasti apua. Oot tosi rohkea ja upea kun kirjotit tästä. Kiitos siitä. Kenenkään ei kuuluis kokee mtn tommosta. Mä en edes löydä sanoja mitä voisin sulle sanoa. Oot upea, aito, ja sulla on aivan valloittavan ihana lapsi. Iso lämmin halaus sulle sinne. Toivon todella että hän jättää sut rauhaan ja saa apua itselleen🙏

  22. Tosi kurjaa ja asiatonta! Ikävä että oot joutunut kokemaan tollasta. Mäkin aikanaan luin jonkun sun vähän henk.kohtaisemman kirjoituksen minkä sit poistit nopeesti, mut ei todella tulis mieleen levitellä sen sisältöä. Koska siis: miksi ihmeessä niin tekisin..

    Vaikkei se nyt mitään tietysti oikeutakaan, tolla stalkkerilla on varmasti isoja ongelmia itsensä kanssa. Toivottavasti hän joskus saa/hakee apua niihin. Ja toivottavasti sä pääset pikkuhiljaa hivuttamaan nuo kurjat kommentit taka-alalle – ihan höpöhöpöjuttuja!

    Tsemppiä ja valoa! 🙂

  23. Aivan järkyttävää luettavaa noi saamasi kommentit 🙁 Tuli todella pahamieli sun puolesta… Onneksi kuitenkin kuulostaa siltä, että olet päässyt näiden yläpuolelle ja osaat jättää ne omaan arvoonsa.
    En varmaan ole aikaisemmin kommentoinut blogiisi mitään, mutta nyt oli pakko tulla kertomaan kuinka pahamieli tuli siitä mitä oot joutunut kestämään! Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää! <3

  24. Päädyin sattumalta lukemaan tämän jutun ja järkytyin. Tällä tyypillä on selvästi jotain todella pahoja henkisiä ongelmia. Ei missään määrin normaalia käytöstä tai puhetta. Olen pahoillani, että olet joutunut edes lukemaan tuollaisia sairaita kommentteja! Älä usko niitä, ne kertovat enemmän tästä kirjoittajasta itsestään, vaikka hän mitä sanoisi. Itsellä ei ole noin sairaista kaverisuhteista kokemusta, mutta edellinen poikaystäväni puhui minulle tismalleen samaan tyyliin. Ihmettelen, mikä tekee ihmisestä tuollaisen. Ja miten tämänkaltaiset tyypit ovat toisess hetkessä päivänpaisteita :/

    1. Voiei, ihan kamalaa kuulla 🙁 Mutta olet täysin oikeassa! Kertoo enemmänkin juuri kirjoittajasta itsestään. Todella inhottava kuulla, että olet joutunut kokemaan vastaavaa. Kiitos kommentistasi <3

Vastaa käyttäjälle H Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *