Ajatuksiani vastuullisesta muodista, onko sitä?

Tänään ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella ajatuksiani pukeutumisesta, oman tyylin löytymisestä ja siinä ohessa sivuta aihetta myös vastuullisuuden näkökulmasta. Kesän tultua olen taas päässyt aivan omaan elementtiini pukeutumisen suhteen. Voisiko vain aina olla hamekeli ja valita jalkaan ne flipflopit (tai edes tennarit)? Olen aina haaveillut asuvani jossain, missä voisi säiden puolesta käyttää välillä farkkuja, ehkä jopa nahkatakkia, mutta silti laittaa jalkaan ne fliparit, ainakin useimpina päivinä. Hameet, mekot ja topit ovat ehdottomasti oma juttuni pukeutumisessa. Rakastan pukeutumisessa rentoutta. Simppeleitä ja mukavia vaatteita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä.

Varmasti olen aikaisemminkin maininnut siitä, kuinka pukeutuminen on minulle tärkeä itseilmaisun keino. Pukeudun itseäni varten ja kun olen oman tyylini mukaisissa vaatteissa, tunnen olevani ”omassa elementissäni”. Tyylejä on monia, pukeutujasta riippuen, mutta monesti pukeutuminen ja oman tyylin noudattaminen mielletään pinnalliseksi. Tämän suhteen en itse ole aivan samaa mieltä. Näen hyvän tyylin tietynlaisena taiteen lajina, kykynä osata yhdistää eri vaatekappaleita juuri sen oman tyylin mukaisesti ja tuoda sitä kautta esille omaa persoonallisuuttaan. Itselleni on nimittäin tärkeää, että ainakin suurimmalla osalla vaatteitani on jokin tarina tai, että niihin liittyy jokin muisto. Oikeastaan muistan jokaisen vaatteeni kohdalla ostotilanteen ja sen, miksi päädyin ostamaan kyseisen kappaleen. Mutta onko muoti ja pukeutuminen koskaan vastuullista? Oma ajatukseni on, että kyllä. Se voi olla ainakin vastuullisempaa, jos vain näkee vaivaa vastuullisen vaatekaapin rakentamiseen ja ajattelee uusia hankintoja tietyistä näkökulmista.

Eri asia on tietenkin ajatella, että more is more ja hankkia uusia vaatteita vain sen ostamisen vuoksi, pahimmassa tapauksessa ajattelematta sitä yhtä käyttökertaa pidemmälle. Itse olen todennut tyylini kehittyneen omasta mielestäni paremmaksi sen jälkeen, kun juurikin vähensin uuden ostamista, keskityin yhdistelemään vanhoja vaatekappaleita ja pyrin ostamaan vain niitä juttuja, joita näen käyttäväni todella pitkään. Ostaminen, tavaraan kyllästyminen ja sen hylkääminen eivät tosiaankaan ole minun juttuni. Vuoden aikana olen myynyt pariin otteeseen vanhoja vaatteitani kirppareilla ja pääasiassa juurikin niitä vanhoja, jotka ovat lojuneet varaston uumenissa jopa vuosia. Huhheijaa, olen kyllä ollut aikanaan pahimman luokan shoppailija! Huonolaatuista tekokuituvaatetta vuosien takaa löytyi myyntiin nimittäin lähes kymmenen Ikea-kassillisen verran. Kylläpä pisti mietityttämään, vaikka jo tuossa vaiheessa olinkin jo vuosia kuluttanut hyvin eri tavalla.

Jokainen toki kuluttaa tyylillään, mutta nykyään en näkisi itseäni ollenkaan tyyppinä, joka lähtee vartavasten ”shoppailemaan jotain” silkan ajanvietteen vuoksi. Ajatus jotenkin ahdistaa, sekä samalla huolestuttaa myös ajatus siitä lyhytaikaisesta onnen tunteesta, jonka uusi tavara tuo tullessaan, mutta vain lyhyeksi hetkeksi. Erityisen ongelmalliseksi olen kokenut omallakin kohdallani huonolaatuiset trikoo- ja viskoosivaatteet, joita ei saa kaupaksi edes pilkkahintaan kirpparilla. Ja pääasiassa juuri nämä tuotteet ovat juuri sitä vaateteollisuuden ”ongelmajätettä”, josta on liikatarjontaa jopa kehitysmaissa, johon sitä kuskataan hyväntekeväisyytenä, loppupeleissä ikävin seurauksin, koska tämän vuoksi on paikallisten toimijoiden harjoittama vaateteollisuus joutunut kehitysmaissa ahdinkoon ja pahentanut kehittyvien maiden taloustilannetta entisestään. Ajatus hyvä, mutta lopputulos ei niinkään. Oli niin tai näin, ei tilanne ole hyvä kenellekään. Ja silti pikamuotiteollisuus porskuttaa kuin viimeistä päivää.

Kuvien collegepaita on äitini vanha 80-luvulta. Silkkinen hame on taas IRO:n, jonka löysin viime kesänä Köpiksestä eräästä second hand-liikkeestä ja on siitä asti ollut ehkä eniten käyttämäni hame! COS:in vaalean t-paidan taas ostin taannoin kaverini IG-kirppikseltä 🙂 Kyllä, käytettynä voi löytää aivan mielettömiä lempparivaatteita! Nämä kaikki vaatteet näen kappaleina, joita käytän heittämällä vielä 10 vuoden päästä. Juuri tämmöisiin elementteihin panostan. En halua ostaa mitään, jonka näen myyväni tai siirtäväni syrjään muutaman viikon tai kuukauden jälkeen.

Olen todennut, että monesti ei ehkäpä juuri ajatella sitä ostotilannetta pidemmälle. Tarvitsenko tätä ihan oikeasti? Kuinka kauan käytän tätä? Millä keinolla hankkiudun vaatteesta eroon? Onko tämä jotain, josta pääsen kyllästyessäni helposti eroon esimerkiksi kirpparilla ja josta on minun jälkeeni pitkään iloa, sekä käyttöikää jollekulle toiselle? Tässäkin asiassa on materiaaleilla suuri merkitys. Tekokuituisten vaatteiden käyttöikä on usein varsin lyhyt, jälleenmyyntiarvo todella huono ja kierrätys hankalaa. Ja hei, vaatteen roskiin heittäminen ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Se mikä tässä paljolti mättää, onkin se kuinka monet unohtavat ajatella omaa nenäänsä pidemmälle. Pois silmistä – pois mielestä. Harva meistä haluaa pilata päiväänsä miettimällä niitä Afrikan maiden tai Haitin tekstiilijätteiden ongelmavuoria.

En ole itsekään mikään täydellinen kuluttaja, eikä tämän suhteen odoteta mitään kaikki tai ei mitään- mentaliteettia, koska pienilläkin jutuilla on merkitystä. Koen itse tärkeäksi jo sen, että tilanteen tiedostaa ja pyrkii omassa elämässään edes pieniin muutoksiin. Omalla kohdallani tarkoittaa tämä sitä, että kun ”tarvitsen” jotain uutta, pyrin joko hankkimaan sen käytettynä, kierrätettynä tai valmistamaan itse laadukkaista materiaaleista. Ja oikeastaan olen onnistunut tässä todella hyvin. Täytyy sanoa, että tässä ohessa olen myös  saanut rakennettua omaa vaatekaappiani juuri kestävään suuntaan, jossa ei yksinkertaisesti ole tarvetta joka kauden vaihtuvuuteen, vaan vaatekappaleet pysyvät kaapissani vuosi toisensa jälkeen. Ostan uusia vaatteita todella harvoin, sanoisinko ostavani täysin uutena vaatteita ehkä muutaman vuodessa, esimerkiksi vastikään ostin uudet treenitrikoot, koska niitä tarvitsin oikeasti ja on tiettyjä juttuja, joita en ainakaan toistaiseksi hanki käytettynä. Kierrätettynä taas saatan ostaa maksimissaan vaatteen-pari kuukaudessa. Useimmiten en yhtään. Ja voisin todeta, että melkeinpä kaikki 2nd hand-löytöni ovat niitä, jotka saa helposti myytyä eteenpäin. Useimmiten tulee uutta ostettua esimerkiksi kotiin. Kodintekstiilejä ja satunnaisia sisustusjuttuja, mutta noin ensisijaisesti pyrin etsimään myös niitä käytettynä ja selailen jatkuvasti Toria, jos tarvitsen kotiin esimerkiksi jonkin uuden kalusteen.

Bloggaajakollega Irene muuten haastatteli minua joku aika takaperin Iltalehden Ilonaan käsityöharrastukseni osalta ja siinä ohessa sivusin vähän myös kuluttamista, sekä pienyrittäjyyden suosimista. Juttu tuli eilen ulos ja löytyy täältä jos kiinnostaa 🙂

 

Mitä te tuumaatte aiheesta? 

 

Energistä uutta viikkoa! <3′

 

Kuvat Jutta

 

 

2 Replies to “Ajatuksiani vastuullisesta muodista, onko sitä?”

  1. Valtavan hyvä teksti Iines ja niin tärkeästä aiheesta! Olen samaa asiaa pyöritellyt useamminkin blogissa – ja onko bloggaajan edes mahdollista olla vastuullinen, kun mahdollisesti inspiroi muiden ostokäytöstä? Kiitos paljon tästä, toivottavasti keskustelu aiheen tiimoilta jatkuu pitkään <3

    1. Kiva jos tykkäsit! Ja ihan totta, kyllähän tämä aihe mietityttää. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että kuitenkin nostaa esille myös niitä vastuullisempia seikkoja ja yrittää toimia inspaajana myös sen tiimoilta. Ihanaa viikkoa <3 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *