Aamuvirkusta ilta-aktiiviksi

Kirjoittelen tätä postausta juuri Punavuoren Relovessa, johon tulin syömään lounasta, tekemään hommia ja istuskelemaan. Olin aamulla eräässä tapaamisessa ja loppupäivän ajattelin viettää keskustassa hengaillen, sekä asioita hoitaen. Tämä aamu oli jotenkin aivan katastrofi. Vaikka heräsin kuuden jälkeen kellonsoittoon, tuli silti niin kiire, että loppupeleissä juoksin aivan hiestä märkänä ehtiäkseni junaan. Koirat eivät suostuneet kunnolla ulos, koska satoi, poika taas taisteli pukemista ja hiusten harjausta vastaan (hänkään ei tykkää yhtään jos joutuu lähtemään kiireellä jonnekin). En löytänyt mistään puhtaita sukkia, vaikka luulin laittaneeni illalla kaikki valmiiksi, loppupeleissä revin kaapista lattialle about kaiken sukkalokeron sisällöstä ja mitäköhän vielä.

Ette ehkä ikinä usko kun kerron, että minusta on alkanut ehkä jossain määrin tulla iltaihminen! Saa nähdä onko kyseessä joku ohimenevä ”ilmiö” vai onko tämä tullut jäädäkseen. Olen nimittäin ollut aamuihminen niin kauan kuin muistan. Jo ala-asteella heräsin aamulla varhain ja olin joskus koululla jo melkein tuntia ennen tunnin alkamista ihmettelemässä. Vuosikausia olen herännyt ilman ongelmia viimeistään kuuden-seitsemän maissa, päivätöissä käydessäni saatoin nousta ylös jo viiden nurkilla. Ennen lasta noudatin parissakin eri työpaikassa liukuman puitteissa 7-15 työaikaa, joka toimi itselläni erinomaisesti.

Rakastin herätä ennen kukonlaulua, juoda kaikessa rauhassa latteöverit, kirjoitella blogiin, kulkea tyhjissä raitiovaunuissa ja mennä toimistolle ensimmäisten joukossa. Vielä viime vuonna heräsin useinkin viiden jälkeen, jolloin ehdin tehdä omia juttuja rauhassa ennen töihin lähtöä ja pojan viemistä tarhaan. Joskus olen jopa sanonut rakastavani aamuja niin, että toisinaan olen jopa odottanut pääseväni illalla aikaisin nukkumaan, jolloin seuraava aamu tulisi nopeammin. Heräsin oikeastaan aina ilman herätyskelloa täysin pirteänä, mutta nykyään taas herään yhä useammin vasta kellonsoittoon. Välillä saatan herätä edelleen todella väsyneenä katsomaan puhelimesta kelloa, mutta patistaa itseni hereille, vaikka vielä väsyttäisikin. Todella harvoin nukun arkena yli seitsemään, vaikka joskus satunnaisesti saatan sen kortin käyttää jos olen jostain syystä valvonut myöhempään tai nukkunut huonosti.

Oikeastaan kärsin nykyään usein aamuisin herättyäni kamalasta jumituksesta, mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Oikeasti, tämä on ihan uutta! Nyt ymmärrän täysin niitä tyyppejä, jotka ovat aamuisin lähes toimintakyvyttömiä. Uskon, että ihmisen biokemia tai hermoston toiminta voi helpostikin muuttua vuosien varrella ja ehkä minulle onkin tässä yrittäjäksi ryhdyttyäni jotenkin käynytkin niin, että sisäinen kello on asteittain siirtynyt ”eri aikaan”? Jos aamuni ovat nykyään niin paljon rauhallisempia, ovat aivoni ehkä alkaneet mukautua elämään, jossa ei tarvitse aamulla olla aivan niin skarppina ja vireystaso nousee vasta puolenpäivän jälkeen? Olen nimittäin lähiaikoina huomannut, että olen nykyään iltapäivisin aivan eri ihminen kuin aamuisin. Mitä ihmettä! Aikaisemmin koin tuottavuuteni olevan huipussaan aamun tunteina, kun taas mitä pidemmälle iltapäivään mentiin, sitä vähemmän jaksoin tehdä paljon keskittymistä ja ajattelua vaativia juttuja. Nykyään taas olen ehkä parhaimmassa työmoodissa juurikin 12-15 välillä. Aikaisin menen kuitenkin edelleen nukkumaan (yleensä noin klo 21-22 hujakoilla), jotta jaksaa herätä viemään poikaa hoitoon. Hassua, onko teille muille käynyt näin, että sisäinen kello tai ”optimaalisen toimintakyvyn ajankohta” muuttuvat esimerkiksi elämäntilanteen muutoksen, vaikkapa erilaisiin työaikoihin siirtymisen vuoksi?

Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että vaikka kotona on hurjan mukava tehdä töitä vaikkapa terassilla bikineissä, niin kärsii tuottavuus omalla kohdallani pitkässä juoksussa myös sillä, että möllötän kotona. Tempo on aivan erilainen kun lähtee muualle tekemään hommia, itse en juurikaan häiriinny pienestä hälystä ympärillä, nykyään enemmänkin kodin hiljaisuus on semmoinen jumittava tekijä, auttaa heti jos laittaa vaikkapa jotain musiikkia soimaan taustalle 🙂 Toisaalta, välillä jo pelkästään samat ympyrät ja yksinolo kotona tekevät huonoa luovuudelle. Välillä tekee ihan hyvää lähteä vaikkapa kaupungille haahuilemaan tai kahvilaan istumaan, ihan vaikka itsekseen. Uusia ideoita tai inspistä voi ilmaantua ihan itsestään.

Eilen kirjoittelin, että aion ensi viikon lomalla herätä aikaisin tekemään hommia, mutta ehkäpä teenkin aivan toisin ja nukumme pojan kanssa niin pitkään kun vain nukuttaa? 🙂 

 

Ps. Anteeksi Ellos-pommitus, mutta pakko mainita lisäedusta, jonka sain eilen sähköpostiin. Koodi 395725 antaa nimittäin 2.7 saakka -30% lisäalen jo alennetuista kesäalen tuotteista. Itse tilasin eilen nämä palmulakanat ja tämän puuvillamaton, jota olin aikaisemminkin tuumaillut yläkertaan. Molemmat olivat -50%, josta lähti vielä pois tuo -30% 🙂 Alevalikoima löytyy täältä!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Kuvat Jutta

 

 

2 Replies to “Aamuvirkusta ilta-aktiiviksi”

  1. Musta taas on alkanut tuntua, että oon hiljalleen muuttumassa iltaihmisestä aamuihmiseksi. Siis mikään pirteä peipponen en aamuisin ole, mutta muuten tykkään aamuista enemmän. Iltaisin oon nykyään niin puhki, ettei ajatus juokse enää ollenkaan. Työt ja kaikki luova ajattelu hoituu siis paremmin aamusta 😀

    1. Hehe, kuulostaa tutulta! Juuri siis tuommoinen olin ennen! Aamusta on kyllä ihanaa saada hommia tehtyä 🙂 Hassua, että voi kääntyä aivan päälaelleen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *