Santorinin auringonlaskuja ja ajatuksia Oiasta

Jätimme eilen taaksemme Oian ja saavuimme tänne Kamariin, jossa yövymme loppuajan reissusta. Neljän Oiassa vietetyn päivän jälkeen oli toisaalta kiva saada vaihtelua ja toisaalta myös päästä karkuun turistimassoja, jotka alkoivat kieltämättä jo ahdistaa. En muista milloin olisin ollut matkakohteessa, jossa olisi ollut yhtä vilkkaasti tunkeilevia turisteja kuin Oiassa – en varmaan koskaan 😀 Tai paikassa, jossa jokaikinen kadun kulma täyttyy parhaiden kuvauspaikkojen valtaajista jo tunteja ennen auringonlaskua. Oia oli todella kaunis, mutta tietyllä tapaa oli tuo ryysis ja täydellisten auringonlasku-spottien metsästäminen jo vähän liikaa meidän makuumme.

Yövyimme tosiaan eräässä ”cave housessa”, joita erityisesti Oiassa vuokrataan paljon. Ilmeisesti majoituksessa oli hometta, koska heräsin noina jokaisena kolmena yönä järkyttävään allergiseen reaktioon ja syyhyäviin silmiin. Ensimmäisen yön jälkeen otin varulta allergiatabletit jo valmiiksi yöpöydälle ja jouduin jokaisena yönä ottamaan allergialääkkeen. No, kerta se ensimmäinen kun tulee tämmöistä vastaan reissuissa. Luultavasti melko yleinen ilmiö noissa luolakämpissä. Loppupeleissä on reissuilla tullut todella vähän mitään sen kummempia pettymyksiä majoitusten suhteen, mutta täytyy myöntää tuon Oian majoituksen olleen pienoinen pettymys. Ottaen huomioon, että maksoimme kolmen yön majoituksesta yli 1000€, jolla jo luulisi saavansa vastinetta rahoilleen. Jos siis yöpyy Oiassa, maksaa todennäköisesti majoituksissa pääasiassa siitä sijainnista, eikä niinkään fasiliteeteista.

Näiden ensimmäisten päivien aikana on päässyt kunnolla lomamoodiin, olen myös tietoisesti jättänyt blogin täällä hieman vähemmälle ja pyrkinyt keskittymään ihan vain chillailuun. Kotona tekee työjuttuja helposti viikon jokaisena päivänä, mutta uudessa ympäristössä on osannut ottaa rennommin. Olemme pyrkineet siihen, ettemme aikatauluta lomaamme, vaan menemme fiiliksen mukaan ilman kiirettä ja painetta siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja suorittaa. Päivät ovat pyörineet lähinnä rentoilun ja ruokailun ympärillä. Vielä toistaiseksi ei ole tullut fiilistä, että Santorinille olisi ehdottomasti pakko päästä joskus uudelleen, vaikka onkin ollut lomakohteena kiva. Toisaalta täytyy joskus tehdä uusi Kreikan visiitti perheen kanssa jo ihan pelkästään kreikkalaisen ruoan tähden!!! Ruoat ovat nimittäin olleet täällä aivan mielettömän hyviä. En muista milloin olisin viimeksi fiilistellyt reissussa ruokia yhtä paljon kuin täällä.

Santorinin (tai tarkemmin sanottuna juurikin Oian) auringonlaskua kutsutaan maailman kauneimmaksi ja toki tämä väittämä kiinnosti meitäkin. Onko Santorinin auringonlasku oikeasti se maailman kaunein..? Majoituksessamme oli käytössämme sunset terrace, joka kuului yksinomaan meille ja viereisen luolahuoneen asukkaille, joita ei tosin kertaakaan terassilla näkynyt ja saimme hengailla siellä kaksin auringonlaskua odottelemassa. Olimme ajatelleet, että saisimme katsella merelle laskevaa aurinkoa rauhassa edes omalta terdeltämme, mutta ei. Varmaan sadan turistin lössi nimittäin valtasi terassimme edustan jo hyvissä ajoin ja ympärillä pörräsi droneja tuon tuosta. Ajatus rauhallisesta ja hiljaisuuden keskellä seuratusta auringonlaskusta oli todellisuudessa enemmänkin sitä, että yritti itse saada kaiken metelin keskellä kuvan, jossa ei olisi näkynyt kymmenen turistin päätä 😀

Minä ja muutama muu..

Meidän tekemämme analyysin tulos: Auringonlasku oli kyllä kaunis, mutten menisi kutsumaan sitä kauniimmaksi, kuin mitä monissa muissakaan paikoissa. Kauniita auringonlaskuja näkee niin Suomessa, Kaliforniassa, kuin Portugalissakin, enkä itse kutsuisi näistä yhtäkään toistaan kauniimmaksi. Toisin sanoen, Santorinin auringonlasku ei ollut mielestäni sen kauniimpi kuin vaikkapa viime syksynä Pyhätunturilla näkemäni, vaikkakin ymmärrän kyllä viehätyksen Oian idyllisen kylän taakse laskevasta auringosta. Mutta! Nouseva kuu oli täällä aivan mieletön! Perjantaina istuimme ennen puolta yötä erään ravintolan terassilla syömässä jälkkäriä ja höpöttelemässä bongattuamme hitaasti vuorten takaa nousevan punertavan kuun, joka oli kyllä ehdottomasti hienoimpia näkemiäni juttuja! Harmi, etten saanut kuusta oikein kuvaa muuta kuin IG Storiesiin.

 

Loppureissun aikana olisi tarkoitus koluta Kamaria ja luultavasti piipahtaa myös pääkaupungissa Firassa ✨

 

 

 

6 Replies to “Santorinin auringonlaskuja ja ajatuksia Oiasta”

  1. Tää oli hyvä, tosi hyvä;maksoimme kolmen yön majoituksesta yli 1000€ hmmm, aivan , tyhmä ei o se joka pyytää, vaan se joka maksaa,reissussakin!
    -reissuhymy-

    1. Jos majoitusten keskihinta alueella on about 500-1000€/ yö, valittu majoitus on saanut erityisen hyvät arvostelut ja maksu noin yleisesti hoidetaan useimmiten varauksen yhteydessä, niin mistä sitä voisi etukäteen tietää mistä maksaa? 😀

  2. Kreikka on mun mielestä aivan loistava maa juurikin sellaiseen suoritusvapaaseen löhöily- ja hengailulomaan! Oon myös kurkkinut saarten joogaretriittiapajia… Ja se ruoka – ihan parasta. Voin vaan kuvitella tuon ryysiksen siellä, huh. Oot ihan oikeassa siinä, että upeita auringonlaskuja näkee ihan missä vaan. Ihanaa loppulomaa!

  3. Ihana hame siulla tässä postauksessa, kesäinen ja kepeä! ^^ 🙂 Pitkästä aikaa ehdin lukemaan blogeja tarkemmin, pitää käydä muutkin siun uudet postaukset lukemassa tässä samalla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *