Vuosien tuomaa varmuutta ja ajatuksiani naiseudesta

Kaupallinen yhteistyö: Vuokkoset

Täytin tällä viikolla 32 vuotta ja vaikka en enää vuosiin ole juhlinut syntymäpäiviäni mitenkään erityisemmin, havahdun kuitenkin vuosi toisensa jälkeen pohtimaan ikää ja asioita, jotka muuttuvat sitä myötä kun vuosia kertyy lisää. Kuulostaa oudolta todeta, etten oikeastaan pelkää ”vanhenemista”. Olen elänyt parhaimmat vuoteni juurikin viimeisten viiden vuoden sisällä ja tavallaan elämä on kohdallani tietyllä tavalla alkanut täydessä mittakaavassaan vasta kolmenkympin hujakoilla, samalla kun on tullut pohdittua elämän suuria kysymyksiä. Kuten sitä mitä elämältään haluaa ja ennen kaikkea koen, että viimeisten vuosien varrella on kehittynyt henkisellä tasolla.

Vuosi toisensa jälkeen huomaan myös kuinka suhtaudun itseeni, sekä omaan kehooni yhä hyväksyvämmin ja lempeämmin. Nykyään on entistä tärkeämpää pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea olla kiitollinen, esimerkiksi siitä, että on suhteellisen terve ja on saanut mahdollisuuden tulla äidiksi. Terveys ja vaikkapa hedelmällisyys olivat parikymppisenä asioita, joita ei juurikaan edes joutunut pohtimaan, koska nuorena niitä piti jokseenkin itsestäänselvinä seikkoina. Nuorempana sitä jollain kumman tavalla tunsi olevansa voittamaton, kuin olisi ollut jollain tapaa monen ikävän asian tavoittamattomissa.

Minulle naiseus merkitsee itsevarmuutta, oikeutta päättää omasta elämästään, vartalostaan, sekä vahvuutta. Seikkoja, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä läheskään kaikkialla maailmassa. Yhteiskunnassa, jossa naisten asema on merkittävästi noussut nykyiselleen vasta reilun sadan viime vuoden aikana. Tämä jos jokin tuntuu aivan pöyristyttävältä ajatukselta. Valitettavasti ei tilanne edelleenkään monessa kolkassa ole lähelläkään sama, kuin vaikkapa meillä Pohjoismaissa, asia jonka välillä tuppaa arjen tohinassa unohtamaan. Siksi on itsellenikin tärkeää pyrkiä kannustamaan muita naisia unelmiensa toteuttamiseen ja hyppyihin epämukavuusalueelle, koska kyllä, meistä on todellakin siihen.

Onko tyttönä ja naisena kasvaminen sitten helppoa, edes meillä Pohjoismaissa? Vaikka elämmekin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, koen silti itse, että tyttönä ja naisena kohtaat läpi elämän erilaisia odotuksia, joita yrität täyttää ja mielestäni tämä pätee jossain määrin edelleen. Odotetaan, että tytöt ovat kilttejä, hyviä koulussa ja myöhemmin täydellisiä äitejä, kuten kaikki muutkin. Poikiin kun taas pätee enemmänkin se perinteinen ”Pojat on poikia”-mentaliteetti.

Itse olen pienestä saakka tiennyt, ettei minusta ole sen perinteisen kotiäidin rooliin, joka sivuuttaa oman uransa kodin tähden. Vaikka olet äiti, olet kuitenkin ennen kaikkea yksilö, jolla on omat tarpeensa. Omalla kohdallani on ikä tuonut erityisesti varmuutta ja rohkeutta olla juuri semmoinen kuin olen. Aihe, jossa olen ehkä itse kokenut naisena haasteita, on juurikin liittynyt rooliini äitinä. Oletuksiin, että kun olet äiti, et saisi ehtiä tai jaksaa pitää huolta itsestäsi. Oma näkemykseni on, että oma kokonaisvaltainen hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää erityisesti silloin kun tehtäväsi on huolehtia myös muista. Äitiys ja itsestään huolehtiminen eivät todellakaan sulje toisiaan pois.

Aikalailla tasan vuosi sitten painiskelin pahan burnoutin kanssa, joka äityi lopulta siihen pisteeseen, että olin kuukauden kesälomalta palatessani jopa vielä enemmän poikki kuin ennen lomaani. Sain useita kommentteja liittyen siihen, että miksi vein lapsen reiluksi viikoksi hoitoon ollessani itse kotona. Tuossa hetkessä tuntui lähes välttämättömältä saada levättyä blogijuttujen ohella ja tuntuihan se pahalta saada syyllistäviä sanoja henkilöiltä, jotka eivät voineet tietää taustoja. Kenellä on loppupeleissä oikeus kritisoida valintoja, joita vaikkapa toinen äiti tekee?

Elämä ja asioiden taustat eivät loppupeleissä ole välttämättä niin mustavalkoisia, kuin miltä näyttävät. Toisaalta, aina löytyy ihmisiä, jotka ovat elämässä eri tilanteessa, toisenlaisista lähtökohdista tai muuten vain erilaisia. Viime vuoden tapahtumista oppineena päätin huolehtia myös omasta jaksamisestani enemmän, joka on meidän perheessämme tarkoittanut tukiverkon vähäisyyden vuoksi jaettua omaa aikaa myös vanhempien kesken. Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta jaksamisestaan, olit sitten äiti tai et. Pidän enemmänkin vastuuttomana sitä, ettei sitä tee. Toisten valintojen kunnioittaminen, sekä äitien ja naisten erilaisuuden huomioiminen ovat asioita, joille kaipaan itse vielä tietynlaista solidaarisuutta. Sitä, että rohkaistaan ja tuetaan toisiamme, olimmepa sitten samanlaisia tai erilaisia.

Mitä pidän itse todella positiivisena asiana, on avoin keskustelu, jota viime vuosina on käyty esimerkiksi kuukautisiin, hedelmällisyyteen ja erilaisiin hormonaalisiin häiriöihin liittyen. Aiheista keskustelu ei ole enää yhtä tabu, kuin vielä vaikkapa kymmenen vuotta takaperin, mikä on valtava edistysaskel. Näiden naiseutta ja äitiyttä pohtivien ajatusten lomassa halusin myös sivuta aihetta kotimaisuus, ekologisuus ja kuukautiset. Mitä tekemistä näillä on keskenään?

Vuokkosten valikoimaan on tämän vuoden aikana tullut toivottuja tuotteita, nimittäin täysin biohajoavia Bio 100% -kuukautissiteitä ja pikkuhousunsuojia, sekä Vuokkoset Organic-tamponit. Täysin biohajoavat Bio 100% -tuotteet on valmistettu luomupuuvillasta ja kloorittomasta selluloosasta. Organic-tamponit taas ovat luomupuuvillaa ja täysin kompostoitavissa. Tuotteet ovat joutsenmerkittyjä ja kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja astmaliiton kanssa. 

En itse vielä muutama vuosi takaperin edes ajatellut, että myös kuukautissiteiden suhteen voisi tehdä ekologisempia valintoja. Aivan huippua huomata, että myös näiden suhteen on menty ympäristöyställisempään suuntaan, kotimaisuutta unohtamatta. Tässä onkin eräs vinkki, kuinka tehdä pieni ympäristöteko joka kuukausi. Oletteko te jo bonganneet nämä kaupassa?

 

Mitä naiseus teille merkitsee? Oletteko kohdanneet odotuksia, äitiydessä tai naisena? 💕🦄

 

Ihanaa viikonloppua!

 

 

2 Replies to “Vuosien tuomaa varmuutta ja ajatuksiani naiseudesta”

  1. Äitiys, etenkin muiden äitien valinnat tuntuvat olevan ihmisille jotenkin todella vaikeita asioita pitää suunsa kiinni. Etenkin pienen lapsen kanssa, olet itsekäs jos menet töihin kun lapsi on vuoden ikäinen mutta samalla eväät lapselta mahdollisuuden sosiaalisiin suhteisiin. Ja tämä sama arvostelu jatkuu niin kauan kun olet äiti eli lopun ikääsi siitä, oli lapsi minkä ikäinen tahansa.

    Äitiys on yksi osa minua, iso osa, mutta ei ainut osa. Pidän tärkeänä myös työtäni ja mahdollisuutta harrastaa. Silti haluan olla lapsen kanssa täysipainoisesti kun sille on aika. Monen on tätä vaikea käsittää sitten kuitenkaan. Noh, ehkä joskus.

    1. Niinpä! Äitiydessä jos jossain on kyllä muilla sanansa sanottavanaan 🙂 Olen samaa mieltä, että äitinä tulee antaa arvoa myös niille omille asioilleen ja harrastuksilleen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *