Kolme vuotta perhepedissä ja taaperon unijuttuja

En ole aikoihin kirjoitellut taaperoaiheista ja lupasin jo viikkoja sitten, että voisin pitkästä aikaa kirjoitella siitä, miten meidän perheessä nukutaan. Tai oikeastaan miten meidän pienimmäinen nukkuu. Näin reilun kolmen vuoden jälkeen nukumme tosiaan edelleen perhepedissä, mitä en olisi kieltämättä uskonut esimerkiksi odotusaikana. Tuolloin oli monesta asiasta melko erilaiset käsitykset, kuten siitä, että kaikki vauvat syövät mielellään tuttia tai tuttipulloa, maistelevat ensimmäisiä kiinteitä ja soseita suorastaan mielellään, unohtamatta sitä, että omassa sängyssä tai huoneessa nukutaan viimeistään parivuotiaana. Täytyy myös mainita tähän monilta tuttavilta kuultu perinteinen myytti siitä, kuinka illat ovat vanhempien yhteistä aikaa. Heh, tämä ei ole toteutunut meillä ikinä, lukuunottamatta joitain pikkuvauva-aikojen satunnaisia illan tunteja.Olen kertonut, että olemme yhdessä perheenä melko tiiviisti. Myös iltaisin. Koska menen itse melko aikaisin nukkumaan, menemme usein pojan kanssa samoihin aikoihin petiin ja esimerkiksi viikonloppuisin heräämme yleensä yhdessä. Joskus harvoin saattaa jompikumpi meistä vanhemmista jäädä ylös köllöttelemään, mutta aamuherätykset menevät tietysti pojan ehdoilla, viikonloppuisin yleensä noin kahdeksan hujakoilla. Nykyään tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella niitä aikoja kun nukkui viikonloppuna jopa kymmeneen! Apua! En voisi kuvitellakaan, että saisin nukuttua nykyään niin myöhään, saati sitten puoleenpäivään. Vaikka nukkuisin yksin, olisin todennäköisesti ylhäällä jo kahdeksan pintaan, aivan viimeistään yhdeksältä. Arkisin noudatamme melko samanlaisia rytmejä, toki itse olen yleensä ylhäällä jo kuuden-seitsemän aikoihin ja poika herää usein kahdeksan maissa, nyt olen tosin mennyt aamuisin aikaisempaan, jolloin herätys on usein ollut puoli kahdeksan korvilla. Itselleni melko optimaalinen rytmi arkisin on nukahtaa viimeistään iltakymmeneltä ja nousta aamukuudelta, vaikkakin monesti mielelläni voisin kyllä nukkua seiskaankin, heh.

Olemme epävirallisesti jakaneet aamu- ja iltarutiinit niin, että minä hoidan pojan herätyksen ja aamutoimet, koska vien tämän aina hoitoon, mies taas useimmiten iltapalan, hampipesun ja yökkärin pukemisen, kunnes minä nappaan pojan kanssani yläkertaan unilelujen kanssa (=kuorma-auto ja kasa kirjoja :D), jossa rauhoitumme ja laulamme unilauluja. Menemme yleensä nukkumaan hieman vaihdellen iltayhdeksän (jossa tavoite) ja kymmenen välillä, josta eteenpäin pieni nukkuu sikeästi aamuun saakka. Poika lähtee useimmiten todella mielellään nukkumaan ja järjestelee jo unilelut, sekä kirjan valmiiksi kun alkaa olla aika lähteä unille 🙂

Tämän viimeisen vuoden aikana on kyllä todennut, että perhepeti alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen ahdas paikka nukkua, varsinkin kun poika on melko möyrivää ja liikkuvaa sorttia unissaan. Herään öisin useaan otteeseen siirtämään tätä milloin mistäkin, tyynyni takaa, jalkopäästä tai päältäni 😀 Silti en valita, koska mielestäni yhdessä nukkuminen on ihanaa ja jotenkin myös luonnollista. Uskon itse siihen, että se vahvistaa kiintymyssuhdetta ja lapsen luottamusta siihen, että vanhemmat ovat aina lähellä. Välillä toki mietin, että olisi jo aika siirtää pieni nukkumaan omaan sänkyyn, mutta rehellisyyden nimissä en ole tohtinut. Poika pitää perhepetiä yhtälailla omana sänkynään, joten ajatus toisen siirtämisestä omaan sänkyyn tuntuu kamalalta, vaikka asia toki jossain vaiheessa on väistämättä edessä.

Seuraava vuosi on luultavasti melko ”kriittinen” esimerkiksi päiväunien suhteen, koska voi olla, että poika milloin tahansa lopettaa päiväunien nukkumisen, mutta ainakin toistaiseksi olen todennut niiden olevan aivan välttämättömät. Lapsi on selvästi väsynyt puolenpäivän aikaan ja jos päikkärit silloin tällöin jäävät väliin (useimmiten siksi, että tämä ei yksinkertaisesti malta nukahtaa) menee ilta usein yliväsymyksen merkeissä, jolloin iltaunille nukahtaminen on huomattavasti normaalia hankalampaa. Yleensä poika nukkuu noin 2h päiväunet, monesti tosin nukkuisi jopa 3h. Koska tämä on melko touhukasta sorttia, olen päätellyt energiankulutuksen olevan sitä tasoa, että päiväunet ovat vielä tarpeen.

Ja tiedän, että unirytmit vaihtelevat valtavasti perheittäin. Joissain perheissä menevät lapset nukkumaan jo kahdeksalta ja toisaalta heräävät aikaisemmin. Toisaalta poikamme on jo vauva-ajoista saakka ollut melko myöhään nukkuva ja täytyy todeta, etten ole varmaan kertaakaan joutunut kokemaan niitä tilanteita kun poika olisi herännyt vaikka ennen kuutta pirteänä kukkumaan. Okei, paitsi ehkä jossain reissussa aikaeron vuoksi ja ehkä tasan yhden kerran kipeänä.

 

Kuinka pitkiä yöunia teidän taaperoikäiset nukkuvat?

 

Ja missä vaiheessa päiväunista on luovuttu?

 

 

14 vastausta artikkeliin “Kolme vuotta perhepedissä ja taaperon unijuttuja”

  1. 4vn sänky on 40cm päässä meistä 🙂 on pyritty siihen että nukkuisi jo omassaan (n vuoden päivät).
    Päiväunet nukkuu päikyssä aina, kotona ei välttämättä, riippuu miten raskas päivä on ollut

  2. Meillä nukkuu myös 3-vuotias vielä perhepedissä. Pari kertaa ollaan yritetty omaan sänkyyn, mutta selkeästi ei ole vielä valmis. Pikkuveli 1v on toista maata ja nukkuu onnellisena pinnasängyssä omassa huoneessa😅 lapsilla on niin erilaiset tarpeet joten nukkukoon vieressä missä tuntee olonsa turvalliseksi. 😊
    meidän 3v on myös todella vilkas ja päiväunet on todella tarpeelliset edelleen, muuten saattaa nukahtaa klo 17 ruokapöytään 🙄 nukkuu 1-2h päiväunet, ja yöllä 10-11h.

    1. Kiva kuulla, että muitakin löytyy! Mä olen yrittänyt totuttaa päiväunille omaan petiin (välillä onnistunut), mutta jotenkin se on ollut niin järjetön rumba ja nukahtaa helpommin perhepetiin. Pitäisi varmaan aloittaa päikkäritotutteluista 😀 Ja täällä sama, ilman päikkäreitä on jo 18 maissa aivan naatti ja kiukkuinen!

  3. Meillä nukuttiin päiväunet vielä joskus eskarissakin. Oli niin aktiivista päivät että unet oli ehdottomat.
    Jokainen tyylillään kunhan kaikki saa nukuttua. 🙂
    Eikä ne lapset ikuisuutta viereen tule, aika menee niin nopeasti.

  4. Meillä lapsi nukkuu vielä samassa huoneessa mutta omassa sängyssä. Ollaan mietitty että jos saisi lapsen sängyn siirrettyä omaan huoneeseen piakkoin mutta luulenpa että menee kun lapsi on yli 3v. Pitäisihän se ehkä kokeilla niin tietäisi että onko valmis. Meillä on ollut aina niin aamuvirkkulapsi että nyt kun päikkärit ovat jääneet pois niin herää 7-8 välillä ja se on niin luksusta jo kun aina ennen heräsi kuudelta tai 6-7 välillä. Tän takia oonkin ihan sinut että päikkärit jääneet pois koska muuten jos nukkuisi niin kävisi myöhemmin nukkumaan tai heräisi aikaisemmin; mulle sopii tää aamu 7-8 herätykset 😀

    1. Oho, kiva jos olette saaneet siirrettyjä päikkäreiden poistuttua aamurytmejä edes vähän! Olisin itse ihan pulassa rutinoituneiden aamujuttujeni kanssa jos meidän napero heräisi myös kuudelta ;D Ja munkin mielestä 7-8 on ehdottomasti passeli.

  5. Itse pitäisin vieressä, jos siltä tuntuu ja saa itse riittävästi unta. Meillä 3v on omassa sängyssä meidän huoneessa. Ollaan pariin otteeseen yritetty siirtää omaan huoneeseen kun niin muka ”pitäisi tehdä” mutta pah, silloin kukaan ei nukkunut kunnolla joten sänky tuli takaisin 🙂 Ehkä hän joskus itse sitten antaa merkin, kun on valmis siirtymään. Päikkärit nukkuu enää päiväkodissa, viikonloppuisin kotona ei. Hän nyt ei muutenkaan ole uneliasta sorttia, vaan tuikkaa hereille kuudelta, oli arki tai pyhä =D Ja sitten on kyllä kipeä, jos nukahtaa pystyyn jonnekin.

    1. Mekin ollaan monesti mietitty, että pitäisikö tuoda pienen oma sänky omaan makkariin, mutta jotenkin se on jäänyt. Mutta olet oikeassa, että eipä kai hätää tämän suhteen. Haha, mun aamurutiinit menisivät aivan uusiksi jos meidän poika heräisi myös kuudelta ;D

  6. Yhdeksän tunnin yöunet, ilman päivänokosia, kun lapsi täytti 3 vuotta.

    Samassa pedissä nukuttiin vielä lapsen ensimmäiset kouluvuodetkin. Ei vain tottumuksesta ja helppoudesta, vaan myös siitä ajatuksesta, että itsenäisyys/onnellisuus lähtee turvallisuuden tunteesta – ei hylkäämisestä. Luottamusta ei voi pakottaa. Se mikä tuntuu sydämessä oikealta, on yleensä myös järkevintä, trendeistä riippumatta.

    1. Juuri tuosta samasta syystä olemme myös tähän saakka ajatelleet perhepedin olevan hyvä ajatus, mutta tästäkin varmasti monia eri mielipiteitä. Mutta olet täysin oikeassa, että luultavasti hyvältä tuntuva järjestely on juuri se oikea <3 🙂

  7. Meillä lapset nukkuu omassa huoneessa, nukkuneet jo pitkään (2 vee alkaen) mutta jos herää niin sinne ne viheltää yöllä aina viereen eikä tosiaan laiteta sitten enää oman huoneeseen takaisin:) pitkään mietin että miten meidän tytöt 6 ja 3 on musta (ehkä vaan omasta mielestä:D) hyväkäytöksisiä ja tuntuu rauhallisilta ja tasapainoisilta tapauksilta vaikka musta kasvatetaan heitä ihan normaaliin tyyliin, eli rajat on mutta usein ei tarvi komentaa yms, mutta tulin siihen tulokseen että ehkä se on se et saavat tosi paljon ns fyysistä läheisyyttä eli meillä sen lapsen’tahtisen’ yhdessänukkumisen lisäksi halaillaan ja ollaan paljon lasten lähellä jotenkin luonnostaan nuohotaan toisissamme kiinni:D en tiiä voiko tää vaikuttaa mutta en oikeen muutakaan keksi asialle selitystä:D

    1. Hehe 🙂 Ja juuri tuohon fyysiseen läheisyyteen olen itsekin peilannut, ettei järjen mukaan voi olla ainakaan huonoksi. Kiitos kun kommentoit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.