Epäsuositut mielipiteeni: Raha, bisnes ja some

Ah, perjantai! Viikonlopun kunniaksi ajattelin päästää hieman ”höyryjä ulos” ja kirjoitella pitkästä aikaa epäsuosittuja mielipiteitä aiheista, jotka ovat lähiviikkoina tai kuukausina pyörineet mielessä. Tänään on epäsuosittujen mielipiteiden aiheina raha, bisnes ja some.. Ja sitten niihin mielipiteisiin!

Rahapelikoneet pitäisi mielestäni kieltää lailla. Okei, kuten myös nettikasinot, sekä kulutusluotot ja pikavipit, joiden kokonaisvuosikorko ylittää tietyn prosentuaalisen määrän. (Jee, tämä itseasiassa juuri toteutuikin!!) Oikeasti, en näe pelikoneissa yhtä ainutta hyvää puolta, (vaikkakin tuottoja tietysti käytetään hyvään tarkoitukseen, kyseenalaisempaa on enemmänkin se, kenen kukkarosta) päinvastoin olen jotenkin aina ihmetellyt sitä, että kuka pelikoneita yleisesti edes pelaa? Olen itse pelannut pelikoneilla (joskus lapsena) ehkä yhteensä alle viisi kertaa elämäni aikana, enkä voisi kuuna päivänä nähdä itseäni laittamassa niihin rahaa. Pelikoneet eivät ole myöskään koskaan kuuluneet perheeni arkeen, joten en ole onneksi saanut niihin sen kummempaa tuntumaa.

Sitä en yksinkertaisesti ymmärrä, että täällä ”kaikki kielletään-Suomessa” on ok sijoittaa pelikoneita sinne sun tänne, lasten ja nuorten nähtäville värikkäiden kuvien ja animaatioiden kera, jotka nimenomaan houkuttelevat lapsia tai nuoria? Ja sitten vouhkotaan moneen muuhun, huomattavasti harmittomampaan asiaan liittyen ja, että kyllä tämän olutbrändin karhu nyt lietsoo tässä terassin aurinkovarjossa kamalaan kaljanhimoon. Pankissa työskennelleenä oli arkipäivää käydä läpi ihmisten tilitapahtumia ja kyllä, tuntuu aivan kamalalta todeta, että pelaaminen on oikeasti aivan todellinen ongelma monelle suomalaiselle aivan kaikissa ikäluokissa. Satunnainen lottoaminen tai arpojen ostaminen nyt vielä menettelee, mutta siinä se ymmärryksen raja omalla kohdallani meneekin. Nämä pelikoneet nyt ovat vielä pientä nettikasinoihin nähden, mutta niistä en edes nyt aloita 😀

Ah, pikavipeistä ja muista epämääräisistä kulutusluotoista voisin tehdä ihan oman postauksensa, koska en ole oikeasti koskaan ymmärtänyt miten joku kykenee moraalisesti tekemään bisnestä sillä, että monessa tapauksessa jo valmiiksi ylivelkaantuneet tai kyseenalaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ottavat laittoman korkeita luottoja? Meneekö raha oikeasti inhimillisyyden edelle? Hävetkää, ihan tosi! Ihan suoraan sanottuna voin pahoin ajatuksesta, kuinka paljon löytyy ihmisiä, joille merkitsee vain raha ja se, että tienaa itse, menetelmistä viis. Katsoin kesällä Ylen MOT-jakson aiheesta ja ahdistuin jo pelkästään siitä, millaisia hämybisneksiä näiden luotonantajien takaa löytyy. Vaikka kulutusluottoja tarjoavien ”rahoitusyhtiöiden” joukosta varmasti löytyy myös niitä vähemmän epäilyttäviä toimijoita, voin kertoa että jotain epäilyttävää on jo siinä, että henkilö ylinpäänsä päätyy ottaman lainan 500% korolla, eikä omasta pankistaan.

Lainan myöntämisessä on aina tietynlaiset standardit ja vaatimukset takaisinmaksun suhteen. Jos oma pankki ei myönnä lainaa esimerkiksi maksuhäiriöön, tulotasoon tai kokonaistilanteeseen vedoten, niin onko tämmöiselle henkilölle ylinpäänsä kaikkien jo maalaisjärjelläkin vallitsevien normien puitteissa ok myöntää lainaa? Öö, ei? Kunniallisetkin pankit tekevät rahaa kulutusluotoilla, joten siihen, ettei lainaa myönnetä on aina jokin syy, jolla turvataan sekä luotonantajan, että luotonsaajan asemaa. Tottakai aina löytyy poikkeustapauksia, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Muutenkin ahdistaa asenne siitä, että lainan ottamisen pitäisi olla normi. Haloo, mitä tapahtui pitkäjänteiselle säästämiselle? Miksi nykyään pätee olettamus siitä, että on ok ja normaalia kattaa tai mahdollistaa kaikki lainalla? Älkää pliis rahoittako tätä alaa omalta osaltanne! Toivon, että lainsäädäntö ottaa tämän asian yhä paremmin huomioon lähivuosina. Lainamarkkinoinnista täytyy sanoa vielä se, että on aivan älytöntä kuinka nykyään joka tuutista tuputetaan sitä, kuinka koko elämä unelmista lähtien pitäisi rahoittaa korkeakorkoisilla lainoilla. Jos alkoholin mainontaa säädellään, miksei kulutusluottojen?

Liian siloteltu ja oikeastaan todellisuudesta erillään oleva some on alkanut yhä enemmän ahdistaa. Kirjoitinkin tästä ensimmäisen kerran talvena ja sen jälkeen useaankin otteeseen. Tiedättekö, että tehdään asioita ja käydään paikoissa, vain niiden kuvien takia. Aivan kuin tietynlainen asioiden ja tilanteiden lavastaminen olisi normaalia tai coolia, koska ei, se ei ole. Tai tämä on tietysti vain oma mielipiteeni. Olen viime kuukausina perehtynyt todella paljon tähän aiheeseen eri kirjallisuuden muodoissa, se mikä sosiaalisessa mediassa mättää ja on ”sairasta”, on se kuinka irrallaan se on todellisesta elämästä. Kaikki näyttää ulospäin täydelliseltä, joka luo paineita olla tietynlainen tai tehdä asioita tietyllä tavalla. Eikö se tavallinen elämä enää riitä? Ihan tavanomaiset kuvat, joissa istun ilman meikkiä jossain tilanteessa, joka tuntui kuvaamisen arvoiselta? Tottakai itsekin välillä saatan tähän sortua ja on selvää, että esimerkikiksi kuvissa on esteettisyys usein ”se juttu” (varsinkin jos joku asiakas maksaa niistä huolella otetuista kuvista), mutta noin yleisesti en tahdo olla tässä ilmiössä mukana, koska elämäni ei ole täydellista. Elän aivan tavallista elämää, joten miksi minun tulisi feikata tai luoda illuusio jostain muusta?

 Asia, joka on myös alkanut ahdistaa, on omien kuvien lisääminen someen. Koen itseäni esittävien kuvien lisäämisen jotenkin todella kiusallisena nykyään, vaikka ironista kyllä, tämänkin postauksen kuvat esittävät juurikin minua itseäni. Syy tähän: Esimerkiksi asukuvat ovat todella helppoa sisältöä blogiin, koska järkkäriä tulee harvemmin kannettua mukana niissä arjen päivittäisissä normitilanteissa ja 3 vuotta vanhan puhelimeni kamera on jo todella huono. Rakastan reissuissa sitä, että saan esimerkiksi luontopainotteista kuvasisältöä. Ahdistun, jos huomaan IG-feedini sisältäneen viimeisten 9 kuvan aikana pääasiassa omia kuviani. Silloin on pakko kaivaa esiin jotain muuta. Mielestäni on yksinkertaisesti outoa jos IG-tilillä on kuvia vain ja ainoastaan henkilöstä itsestään, mutta tämä nyt ehkä on vain oma mielipiteeni ja paljon kiinni myös siitä, mikä sisältö itseä kiinnostaa. Pyrin itse siihen, että enintään joka kolmas kuva esittää minua ja loput maisemia, yksityiskohtia, kotia tai muita juttuja.

Verkostomarkkinointi ottaa päähän, edelleen ja tästä kirjoitinkin viime talvena edellisessä suorat mielipiteet-postauksessa. Menin nimittäin talvella Moorean saari-tylsyyksissäni todella syvälle tähän nimeltämainitsemattoman lisäravinne-firman tapaukseen ja tutkin juttua monta päivää aivan perinpohjin. Veera Bianca itseasiassa käsitteli tätä jälleen hyvin ajankohtaiseksi noussutta asiaa viime viikolla storiesissa hyvien pointtien kera ja myös HS julkaisi artikkelin aiheesta. Edelleen tahdon sanoa, että jokaisella on vapaus valita millä tavalla harjoittaa ammattiaan tai mihin rahojaan käyttää, enkä halua osoittaa tätä henkilökohtaisesti ketään verkostomarkkinointia työkseen harjoittavaa kohtaan, mutta siinä vaiheessa kun harjoitettu liiketoiminta perustuu virheelliseen tietoon, täysin vailla tutkimuspohjaa oleviin väitteisiin ja suoraan sanottuna tietämättömien ihmisten höynäyttämiseen, sekä heidän kautta taloudellisesti hyötyäkseen, mennään jo kaikkien eettisten ja moraalisten sääntöjen yli.

Kerroinkin tuossa tammikuun postauksessa ohimennen siitä, kuinka äitini hurahti joskus 90-luvun lopulla Herbalifeen ja vaikka olin tuolloin ala/yläasteikäinen, oli ihan selvää, että homma on täyttä huijausta. Toiminta keskittyi enimmäkseen juurikin siihen, kuinka elämäsi muuttuu näitä käyttämällä ja pyramiditaso-hypeen. Vaikka ihminen laihtuisi makeutusaineilla pumpattuja proteiinijauheita syömällä, ei ihminen voi pysyä kauaa terveenä moisella ruokavaliolla. Ja ps. ne Herbalife-pirtelöt oli aivan kamalia! Ja kyllä, olen joskus myös katsonut Netflixin dokkarin ”Tapaus Herbalife”, suosittelen! 😀

Olen itsekin tehnyt esimerkiksi blogini kautta yhteistyötä lisäravinnevalmisteiden suhteen, kokenut avun B-vitamiinilisästä syysväsymykseen, C-vitamiinista vastustuskykyyn ja vireyteen, sekä hiusvitamiinien vaikutuksen hiusten ja kynsien hyvinvointiin, mutta sen sijaan väitteiden esittäminen esimerkiksi siitä, että vitamiinivalmiste lupaa parantaa yhden jos toisenkin sairauden, vaivan, parisuhteen ja saada elämän tuntumaan päivästä toiseen pumpulin ja sateenkaarten ympärillä tanssimiselta, niin ollaan suoraan sanoen jo melko syvällä paskapuheessa. Jotkut lisäravinteet voivat olla hyvä lisä terveellisen, aktiivisen elämän ja monipuolisen ruokavalion tueksi, mutta eivät koskaan näiden korvike. Jos nyt otetaan mukaan keskustelu ruokavalion merkityksestä, täytyy todeta, että omalla kohdallani on sopivan ruokavalion löytäminen kesän aikana ehdottomasti edesauttanut jaksamista todella kokonaisvaltaisesti.

 

Kiitos ja anteeksi!

Mielipiteitä puolesta tai vastaan? 😀

 

Kuvat Jutta