Tulot ja menot: Mikä on tavoitepalkkani?

Viime kuukausina olen pohtinut sitä mikä on tulotaso, johon tähtään tai mihin koen olevani tyytyväinen. Siitä huolimatta, että olen aikaisemmin painottanut paljon sitä, ettei ”rahalla ole loppupeleissä väliä” ja alkuvuoden olen yrittäjänä tullut toimeen huomattavasti pienemmällä tulotasoilla kuin aikaisemmin, sekä tietysti myös vähemmällä stressillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten pyrkisi tiettyyn tulotasoon ja tottakai hinnoittelen tekemäni työn osaamiseni perusteella ja somekanavissani yleisön koon lisäksi myös muiden asioiden, kuten asiantuntemuksen ja SEO-hyödyn pohjalta.

En suostu tekemään työtä liian halvalla ja nykyään kiinnitän yhä enemmän huomiota siihen millaista työtä teen. Sen on oltava mielekästä, inspiroivaa ja hyvä johtaminen on mielestäni hyvän työyhteisön perusjuttu. En sanoisi itseäni rahanahneeksi tai ihmiseksi, jolle merkitsee kaikessa vain raha. Se on ahdistavaa ja muutenkin, ahneus on asia, joka ei istu omiin arvoihini ollenkaan. On eri asia hinnoitella osaamisensa oikein, kuin ajatella työtä vain rahankiilto silmissä. Vaikka raha ei olekaan kaikki kaikessa, kyllähän se motivoi tekemisessä. Ajatus siitä, että vaikka arki joskus on haastavaa, saan tehdä vapaa-ajalla asioita, joista pidän ja työtä, jossa minua arvostetaan myös niin, että siitä maksetaan kohtuullinen summa. Raha on itselleni välineellinen mahdollistaja niille asioille, joita elämässäni tavoittelen. Ei niinkään se itseisarvo, johon pyrin. You know, ei se raha tuo onnea. Mutta toki tekee mahdolliseksi niitä upeita juttuja ja elämyksiä.

Avoimuus palkka-asioissa on mielestäni asia, josta edelleen pitäisi keskustella enemmän. Olen ollut turhauttavassa tilanteessa työpaikan ainoana naisena, joka toki tienasi myös tonnin vähemmän kuussa. Monesti tuntuu, että juuri naiset ovat niitä, jotka helposti tyytyvät tiettyyn palkkatasoon, kun taas miehet vaativat röyhkeämmin parempaa liksaa ja arvottelevat oman työ-pääomansa eri tavalla. Usein vedotaan siihen perinteiseen ”kokemukseen” tai ”vastuuseen”, vaikkei työtehtävissä nyt loppupeleissä ihan kamalasti olisikaan eroa. Nuorempana sinnittelin vuosia palkalla, johon en ollut laisinkaan tyytyväinen, saati sitten tuntunut edes kohtuulliselta tehtävään työhön nähden. Nyt mietinkin, että miksei palkkakeskustelu ollut tuolloin yhtä avointa? Sen jälkeen olen onneksi oivaltanut, että työ voi myös olla huomattavasti mielekkäämpää suuremmalla palkalla, kunhan vain tietää minne suuntaa ja uskaltaa esittää palkkatoiveen sille tasolle, johon olisi tyytyväinen. Osa suuristakaan yrityksistä ei esimerkiksi kilpaile lainkaan palkoilla (joka on mielestäni outoa, koska valtaosalle työntekijöistä palkka on suurin tai ainakin yksi merkittävimmistä motivaattoreista työssä)  ja itsellenikin tuli aikanaan melkoisena yllärinä, että saman alan palkat voivat samoissa tehtävissä vaihdella huomattavasti kilpailevien yritysten välillä.

Tällä hetkellä on tavoitetulotasoni (brutto) noin 5000€ /kk. Tämä on summa, johon parhaani mukaan pyrin silloin kun teen muutakin työtä kuin omia kanaviani, joka toki ajallisesti työllistää vähemmän. Ja noin yleisesti taso, jolle olen arvottanut oman tekemiseni ja osaamiseni hinnan. Viime vuonna pyrin tähän tulotasoon, mutta tilannetta toki vääristi silloin työhön käytetyt tunnit, joita kertyi usein jopa 60h viikkoon. Ja voin kertoa, ettei kenenkään, ikinä, koskaan tule lähteä moisiin tuntimääriin, aivan jo oman terveytensäkin kannalta. Työtuntien suhteen eivät ne perinteiset 38h viikossa aivan riitä, mutta pyrin ehdottomasti siihen, etten tee kovin paljoa yli 40-45 työtuntia viikossa. Jos taas miettii tulotasoa, jolla kyllä tulisin toimeen ja eläisin ihan perusarkea ilman suurta säästämistä tai törsäilyä, olisi se varmasti noin 2000€/kk. Alkuvuoden aikana oli tämä aikalailla se yleisin tulotasoni minulle aloittelevana yrittäjänä, vaikkakin melkoinen pudotus verrattuna siihen, mitä tienasin aikaisemmin täysiaikaisessa päivätyössä.

Monestihan sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan menot. Ja toki, usein kulut ehdottomasti myös kasvavat tulotason myötä, mutta olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt kiinnittämään asiaan huomiota. Omat kiinteät kuluni kuukaudessa ovat tällä hetkellä noin vajaat 1200€, sisältäen asunto- ja opintolainan lyhennyksen, vastikkeen, sekä muut kuukausittaiset kulut, kuten puhelin, sähkö, netti, blogin palvelinmaksu, YEL-vakuutus ja päivähoitomaksu. Itseasiassa yllätyin nyt itsekin tuosta summasta, koska olen aina pitänyt kulujani pieninä, sanoisinko alle tuhannen euron. Ruoasta emme ihan kamalasti pihistelle ja ketodietin myötä ovat ruokakulut myös jonkin verran kasvaneet, koska ostan nykyään useammin ruokaa, jota kokkaan vain itselleni. Sanoisinko, että ruokaan menee kuussa keskimäärin ehkä noin 500€ kuukaudessa.


Näin ollen ovat noin vajaan parin tonnin nettotulot siinä luokassa, että tulisin toimeen ja hyvällä lykyllä saisin vielä rahaa säästöönkin. (Toki täytyy huomioida, että YEL:in suuruus on suhteellisen suuri näissä kuluissa ja työntekijöistä poiketen maksu, jonka maksan itse. Ilman sitä laskisivat kulut toki jonkin verran). Mutta mikä eniten yllätti oli ajatus siitä, kuinka olin kuvitellut tulevani helposti toimeen reilulla tuhannella eurolla ”pahimmassa tapauksessa”, mutta eihän se tietysti näin ole. Vaikka kyllä sanonkin suoraan, että kesäkuussa kituuttelin juurikin reilun tonnin tuloilla. Jos vertaan tilannetta hoitovapaaseen, oli asuntolainanlyhennys tuolloin minimissään ja elin myös osittain säästöillä, jolloin hoitovapaalla sinnitteli helposti.

Semmoista tänään. Kiinnostaako palkkakeskustelu teitä? Ja hei! Oletteko te tyytyväisiä tulotasoonne?

 

Entä oletteko kokeneet eriarvoisuutta palkan suhteen?

 

Kuvat Jutta

 

6 Replies to “Tulot ja menot: Mikä on tavoitepalkkani?”

  1. Mun nettopalkka on tällä hetkellä 1750e/kk, joka riittää ihan hyvin kun ei ole lapsia. Lyhennän sillä asuntolainaa, opintolainaa ja autorahoituserää, maksan vakuutukset, laskut ja siirrän joka kuukausi 100e rahastoihin. Bensaan ja ruokaan jää 500e/kk ja ”ylimääräistä” budjetoimatonta rahaa jää joka kuukausi 75e. Hyvällä tsäkällä sen saa säästöön ja huonolla tsäkällä se menee johonkin yllättävään pakolliseen kuluun. Olen tähän tällä hetkellä varsin tyytyväinen kuitenkin 🙂 Vaikka tavoitteena on tulotason nousu sen myötä kun saan maisteritutkinnon kasaan.

    Sanoisin, että tämä on sellainen summa jolla elän ihan kohtuullisen mukavaa elämää. Minulla on oma asunto ja varaa pitää auto, joka on minun arkeni luksusta. Vapaus liikkua omien aikataulujen mukaan, ihanaa! Lisäksi minulla on koira, jonka kanssa voin harrastaa ja puuhailla.

    Tässä elämäntilanteessa olisin mielettömän tyytyväinen 2000e nettotuloihin. Jos saisin 250e/kk enemmän kuin nyt, säästäisin joka kuukausi 100e matkatilille ja loput rahat säästäisin jotta voisin tehdä velattoman kylppärirempan asuntooni jossain vaiheessa.

    Jos joskus saan lapsen tai lapsia, ihannetilanne olisi että nettotuloni olisivat 2500e. Voisin säästää niin itselle kuin lapselle, reissata ja asua isommassa talossa. Lapsi saisi harrastaa huolettomasti ja olisi esimerkiksi varaa palkata siivooja kotiin. Mutta tämä on tällaista fiilistelyä, ei minulla lapset jää hankkimatta vaikka tulotaso ei tuohon koskaan yltäisikään.

    1. Hei ja kiva kun kerroit omia ajatuksiasi aiheesta! Ja juu, tuo summa on myös itselläni suunnilleen juuri semmoinen, jolla tulee mukavasti toimeen ja saa hieman säästöönkin! 🙂

  2. Minua kiinnostaisi lukea esim. kuukauden rahapäiväkirja tai sellainen kirjoitus, jossa kaikki kuukauden kulut näkyy vaikka kategorioittain.
    Aika paljon blogeissa näkyy päiväkirjoja siitä, mitä on kulunut kauppaan tai muihin ostoksiin viikossa, mutta mitä kokonaisuudessaan menee vaikka laskuihin, asumiseen, ulkona syömiseen, ruokaan, matkoihin jne. ei oikein näy kenelläkään.

    1. Kiitos postausideasta, se olisikin mielenkiintoinen 🙂 Olen joskus blogin alkuaikoina tehnyt moisen ja kieltämättä kaikkien menojen kirjaaminen oli todella työläs homma ;D Mutta voin miettiä jos keksisin jonkun näppärän ratkaisun tähän!

  3. Kiitos postauksesta!:) Musta on piristävää ja rohkeaa, että uskallat kertoa myös siitä, miten korkealla sinun tulosi ja tavoitteesi ovat!
    Itse en päivätyössäni varhaiskasvatuksen opettajana ole tietysti koskaan edes puoleen tuosta 5000e päässyt tai ehkä pääsekään, vaikka työ onkin vaativaa myös motivoivaa. Tiedostin asian myös jo alan yliopisto-opintoihini hakiessa, ja olen aina tullut hyvin toimeen.
    Sen, että on innostunut omasta työstään ja haluaa tehdä sen hyvin, ei pitäisi kuitenkaan olla syy tyytyä alipalkkaan etenkään kun alallamme on työvoimapulaa. Avoin palkkakeskustelu tuo perspektiiviä ja myös meille kilteille naispalkkaisille aloille rohkeutta pitää oikeuksistamme huolta.
    Kiitos siis postauksesta ja kun pidät myös omalta osaltasi palkkakeskustelua yllä. Ihanaa loppuviikkoa sinulle inspiroiva nainen!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Kiitos itsellesi jos tykkäsit ja mukava kun kommentoit! Ja palkkakeskustelu ajaa ehdottomasti myös naisten etua! Oikeastaan kaikissa omissa työpaikoissani on miehillä ollut suurempi liksa, vaikkei tehtävät olisikaan kamalasti vaihdelleet, joka tietysti on hieman epäreilua. Ihanaa viikkoa <3 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *