Muutama ajatus unelmaelämästä

Saavuimme eilen tänne Luostolle ja voi elämä kun täällä on ihanan rauhallista! Kaikki arjen stressi ja suorittamisen paine olivat tipotiessään heti kun pääsi tänne. Mikä siinä onkin, että luonnon helmassa ja hiljaisuudessa mieli lepää näin hyvin? Ah, alkoi jo harmittaa etten jo ajoissa varannut esimerkiksi kokonaista viikkoa tälle Lapin reissulle. Täällä on nimittäin aivan ihanaa!

Olemme ulkoilleet hurjasti ja eilen illalla lähdimme metsäpolulle bongailemaan auringonlaskua puiden lomasta. Minulle tuli jotenkin niin onnellinen fiilis metsän hiljaisuudessa haahuillessa, ilman kiirettä mihinkään, että meinasin alkaa itkemään, haha. Ja vaikka ulkoilen myös kotona ahkerasti luonnossa, on ilman puhtaus täällä aivan eri luokkaa ja sen kyllä huomaa selkeästi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt näköjään aivan putkeen ja tajusin unohtaneeni kameran johdon kotiin. Tottakai jotain unohtuu. Wi-Fi-toiminto jotenkin bugitti, eikä suostunut siirtämään kuvia koneelle, joten Lappi-kuvia siis luvassa myöhemmin.

Täällä hiljaisuuden keskellä on ollut ajankohtaista uhrata muutama hetki miettimään sitä, mihin olen matkalla. Ja siis henkisellä tiellä, en niinkään fyysisesti. Elämä on matka, jonka varrella tulee ylä- ja alamäkiä, opetuksia ja palkintojakin. Keskityn itse ennemmin miettimään tulevaa kuin vellomaan menneissä. Menneisyyttä et voi muuttaa, mutta sen sijaan tulevaan voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Ja niin, mitä sitten haluan tulevaisuudelta?

Ihmisenä stressaan ja ahdistun eniten asioista, joista en tiedä tarpeeksi tai mitä en osaa. Hyppy epämukavuusalueelle voi tietyissä asioissa tehdä hyvääkin, mutta myönnän silti usein tuntevani niitä ”tuleeko tästä mitään” tai ”tiedänkö ollenkaan mitä edes olen tekemässä?” ajatuksia, oli kyseessä sitten työ tai äitiys. Ja mitä tulee äitiyteen, olen sen suhteen oivaltanut erään asian: Mitä kauemmin olen ollut äiti, sitä enemmän myös rakastan juuri sitä. Äitinä olemista siis. Itselleni ensimmäiset viikot, kuukaudet tai jopa vuosi pienen vauvan äitinä oli juurikin noiden aikaisemmin mainitsemieni, välillä jopa pienen paniikin sekaisten ajatusten täyteisiä. Vaikka tietysti olen onnellinen jokaisesta päivästä äitinä, voisin itse ainakin todeta sen olevan nykyään vieläkin merkityksellisempää kun on kehittynyt jo tiiviimpi vuorovaikutussuhde omaan lapseensa. En tiedä onko äitiys koskaan helppoa, mutta oma mielipiteeni on, että ainakin se helpottuu ajan mittaan.

Ajatukseni ovat kieltämättä hieman ristiriitaiset sen suhteen, että haluanko vielä joskus lisää lapsia. Täytyy myöntää, että koen edelleen jonkin sortin traumoja sekä raskausajasta, että synnytyksestä ja jos täytyy sanoa aivan suoraan, en tiedä haluaisinko kokea samaa enää uudestaan. Pelko odotusajan tutkimuksista, virheasennosta ja synnytyksen pitkittymisestä on nimittäin edelleen vahvasti mielessä. Kieltämättä kuitenkin myönnän tuntevani jonkinlaista ”huonoutta” siitä, että olen mahdollisesti vain yhden lapsen äiti. Tiedättekö, koska yleensä odotetaan, että sen yhden seuraksi tulee ainakin yksi sisarus. Kaikki muu herättääkin yleensä vain kysymyksiä.

Kuuntelen juuri erästä työkaverini suosittelemaa kirjaa (kirjavinkkejä muuten tulossa blogiin tällä viikolla), jossa oli eräs harjoitus, joka jäi mieleeni. Kyseessä oli mielikuvaharjoitus, jonka aikana tuli kuvitella elämä, jollaista haluaisin elää. Mitä elementtejä siinä olisi? Mitkä arvot olisivat läsnä? Ei varmasti yllätä, että kuvittelin mielessäni kiireettömyyttä, stressittömyyttä, tietynlaista huolettomuutta ja jonkun lämpimän paikan. Parin viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että stressi on asia, joka syö tehokkaasti hyvinvointia ja loppupeleissä todella monet asiat aiheuttavat jollain tavalla stressiä, vaikkei näin äkkiseltään ehkä uskoisi. Vilkas kaupunkiympäristö, joka puolelta tulevat virikkeet, tarve olla jatkuvasti kehittämässä itseään, sekä kaikkea ympärillään, yhteiskunnan paine olla tietynlainen ja metatyö, joka tuntuu arjessa yhä vain teknologian myötä lisääntyvän. Kaikkein eniten haluaisin olla täysin stressitön. Mutta onko se nykymaailmassa edes mahdollista?

Tietynlainen vapaus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ovat myös arvoja, jotka koen elämässäni tärkeiksi. Äitinä haluan antaa lapselleni mahdollisimman paljon fyysistä kosketusta ja kertoa tälle aivan jokainen päivä, että rakastan häntä. (Äh, aloin itkemään kun kirjoitin tätä!) Mielestäni on tärkeää antaa lapselle malli siitä, ettei elämä ole vain pelkkää kiirettä, työntekoa ja stressaamista. Rehellisesti stressaan todella usein jo pelkästään siitä, mihin maailma on menossa. Tuntuu aivan kamalalta ajatella omaa lastaan tulevaisuuden mahdollisesti entistäkin suorituskeskeisempään ja kiireisempään maailmaan. Luovuin viisivuotissuunnitelmista jo pari vuotta takaperin, koska sehän tästä vielä puuttuukin, että kaiken muun lisäksi pitäisi vielä olla nykyhetken lisäksi perillä siitä, mitä tekee joka vuosi seuraavan viiden vuoden aikana. (Ja ah, suosittelen niiiiin viisivuotissuunnitelmien heivaamista! :D)

Vinkkasinkin teille lauantaina IG Storiesissa aivan ihanasta dokkarista, jonka katsoin YLE Areenasta. ”Syrjäisen saaren lumo” kertoo ranskalaisesta perheestä, joka lähtee surffaamaan pienelle syrjäiselle Fanningin saarelle Tyynellä Valtamerellä. Saarelle pääsee Kiribatilta ainoastaan pienellä purjevetoisella rahtiveneellä, jonka kautta saaren paikalliset asukkaat tilaavat muilta saarilta itselleen elintarvikkeita ja mitä ikinä. Parin tuhannen asukkaan saarella kaikki tuntevat toisensa, kylän lapset käyvät koulua yhdessä vanhempiensa kanssa ja kaikki ottavat rennosti ilman murheita maailman menosta. Liikutuin, ensinnäkin siksi, koska tiedätte aikaisemmat mesoamiseni siitä, että muuttaisin Moorealle kasvattamaan hedelmiä omavaraisena, mutta toisekseen myös siksi, että mielestäni jokaiselle kuuluisi elämä ilman yhteiskunnan tuomia paineita, joiden mukaan sinua monitoroidaan neuvolassa aina siitä lähtien kun olet lapsi. Josset kasva näin tai syö näin, olet muista poikkeava. Aikuisten taas tulee luoda uraa ja menestyä, koska muuten olet myös poikkeava. Mutta miksi massasta poikkeava olisi sen huonompi? Tottakai hyvinvointiyhteiskunnassa on lukuisia hyviä puolia, mutta niin. Asia silti mietityttää.

Ja niin. Edelleen haaveilen huolettomasta elämästä pienellä saarella hedelmiä ja simpukoita poimien, mutta samalla tiedostan, ettei se vain ole niin yksinkertaista. Toisaalta olen myös ehkä vähän hyvällä tavalla kateellinen näille kaikille Lapin pienissä kylissä asuville, joiden elämä luultavasti on moneen kaupunkilaiseen suorittajaan verrattuna varsin huoletonta. Haaveenani on edelleen siis kaikessa yksinkertaisuudessaan simppeli ja huoleton, yksinkertainen elämä. Syrjäisellä saarella tai jossain muualla 🙂

 

Millaista teidän unelmaelämänne olisi?

 

 

Kuvat Jutta

 

 

7 Replies to “Muutama ajatus unelmaelämästä”

  1. Unelmaelämä olisi varmaan just riippumaton aikatauluista,ainakin osittain. Ymmärrän täysin miksi moni naisista alkaa yrittäjäksi äitiyden jälkeen sillä mua ahdisti ja ahdistaa se että aamuisin pitää olla x paikassa tiettyyn kellonaikaan mennessä. Toki yrittäjälläkin on deadlineja mutta ei ainakaan pidä leimata itseä sisään aamulla 😀

    1. Joo niinpä! Ja mulla myös tuottaa arjessa ehkä eniten stressiä juuri tuo, että on pakko olla tiettyyn aikaan aamulla jossain. Koskaan kun ei voi tietää mitä draamaa aamulla on ja varsinkin tyyppinä, jolloin ei halua olla myöhässä ;D

  2. Mä oon nyt oikeen havahtunut tähän kiireeseen ja aikatauluihin..! Vuorotyö, pienet lapset joka toinen viikko ja heidän harrastukset lähes joka ilta ja omat opiskelut. Stressitekijöitä tulvii joka suunnasta vaikka miten yrität itsesi pelastaa niiltä.

    Ja vasta lähiaikoina olen tajunnut senkin, että olen aina tehnyt kaiken muiden mieliksi ja niin kuin muut haluavat, itseäni en ole miettinyt koskaan. Siksi varmaan kaikki hauska onkin mennyt ohi 😀 nyt viimein on tullut sellainen olo, ettei tarvitse todistella omaa oloaan ja eloaan jatkuvasti muille, ja jotenkin se epämukavuusalueelle astuminen on helpottunut. Toki on niitä huonompiakin päiviä, mutta yritän kehittyä tässä asiassa!

    Ja sun blogi on kyllä iso inspiraation lähde ja antaa paljon mietittävää 😍

    1. Joo ymmärrän! Voin vain kuvitella kuinka raskasta arki on vielä vuorotyön kanssa 🙁 Ja hei ihan huippua, että olet nyt alkanut panostaa myös siihen, että toteutat itsellesi tärkeitä juttuja <3 Mielestäni kaikkien pitäisi tehdä niin! Ja ihana kuulla, että blogi inspiroi <3 :')

  3. Olipa kiva kuulla samanlaisia ajatuksia, mitä itsellä on äitiyteen liittyen. Ensimmäinen lapsemme syntyi nyt heinäkuussa ja kuulostaa tutulta nuo paniikinomaiset ajatukset siitä, teenkö asiat nyt oikein vai onko kaikki menossa ihan päin honkia. Huomaan usein yhtäkkiä ahdistuksissani miettiväni esim., että onko vauva nyt viettänyt tarpeeksi aikaa vatsallaan ja onko hän saanut tarpeeksi vuorovaikutusta. Ja koko ajan läsnä on myös huoli, että mitä jos jossain 2-v. neuvolassa ilmeneekin, että ollaan unhodettu joku todella tärkeä kasvatuksellinen asia, jonka opettelu olisi pitänyt aloittaa jo puolivuotiaana 😀

    1. Ihanaa kuulla, että muita samalla tavalla ajattelevia löytyy <3 Ja joo, itse tuumailin juuri noita samoja asioita ja koin neuvolan osittain vielä lisäävän paineita ja tunnetta siitä, että pitää tehdä sitä ja tätä 😀 Ihanaa viikkoa!

  4. Ihanan raikas look tässä postauksessa ihan hiuksia ja meikkiä myöten, hyvältä näyttää! <3 Miun unelmaelämä olisi varmaan aika samaa kuin nyt, mutta olisin taloudellisesti riippumattomampi eli ei tarvitsisi stressata yrittäjänä ollessa vaihtelevista tuloista. Toisaalta myös haluaisin panostaa bloggaamiseen ja someen enemmän, eli siinä olisi mukavaa jos saisi enemmän tuloja sen kautta, niin voisi panostaakin siihen enemmän. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *