Ikimuistoinen syysreissu Lapissa

Palasimme eilen illalla kotiin aivan ihanalta Lapin reissultamme ja sain illalla vihdoinkin myös siirrettyä Lappi-kuvat kamerasta koneella. Ja blaah, aivan ensimmäisenä täytyy kyllä mainita, että jos jotkin lennot ovat ehkä vähiten lapsiystävällisiä, niin nämä kotimaan sisäiset. Eilen lentomme Rovaniemeltä oli myöhässä, poika alkoi olla jo väsynyt ja malttamaton. Kun borarding alkoi, ei pienten lasten kanssa matkustavia tietenkään kuulutettu tervetulleiksi boardaamaan ensin. Ei sillä, toki kotimaan lennot ovat lyhyitä ja borardingit hujauksessa ohi, mutta kuitenkin paljon matkustaneena kutsuvat yleensä useimmat lentoyhtiöt priority-ryhmien ohella myös pienet lapset ensin. Näillä kotimaan lennoilla ei kuitenkaan koskaan, kaikki muut priority-matkustajat kylläkin 😀

Pitkin hampain sitten päästiin ensimmäisten joukossa koneeseen kun menin erikseen kysymään, pojan ollessa jo niin levoton yli tunnin odotteluun. Noh, Suomessa ei aina todellakaan huomioida lapsia samaan tapaan kuin monessa muussa maailman kolkassa, joka on oikeasti harmi. Nyt itse lapsen kanssa kiinnittää näihin helpommin huomiota ja varsinkin siihen, kuinka eri tolalla lapsiin suhtautuminen on jo ihan Euroopankin sisällä. Jopa SAS muuten jakaa pienille lapsille usein pehmoleluja tai pieniä ylläreitä, Finnair ei ole tätä tehnyt tyyliin sen jälkeen kun olin itse lapsi 😀 Pienet jutut oikeasti vaikuttavat vahvasti siihen, millainen mielikuva matkasta tai yrityksestä ylinpäänsä jää.

Ei siitä sen enempää, reissumme oli nimittäin aivan ihana! Hurautimme eilen äitini asuntoauton kyydissä Luostolta vielä Pyhätunturille, jossa ehdin käydä ennen lentokentälle lähtöä 7km tunturilenkillä. Pidän Pyhästä ja Luostosta kummastakin aivan hurjasti. Päätin, että jatkossa haluan mennä Pyhälle tai Luostolle ainakin kerran vuodessa. Jo pieni Lappi-loma luonnossa ja raikkaassa ulkoilmassa nimittäin rentouttaa jo todella tehokkaasti. Eilen Pyhän metsissä lenkkeillessäni meinasin alkaa tihrustaa itkua siitä, kuinka kauniita maisemat olivat ja ehkä osittain myös siitä, että vaikka luonto aina onkin Suomessa suhteellisen lähellä, ei täällä kuitenkaan aivan hetkessä pääse noin koskemattoman luonnon äärelle kuin Lapissa. Rakastuin viime vuonna palavasti Luostoon ja Pyhään, tietyllä tavalla ehkä harmittaa, etten ole samalla tavalla innostunut Lappi-matkailusta jo vuosia sitten. Nuorempana olen toki käynyt muutaman kerran Sallassa, Rovaniemellä ja lapsena Saariselällä, mutta teiniangstin keskellä ei luonnonrauhalle ehkä osannut antaa samanlaista arvoa kuin nykyään. Te Lapissa ja luonnon keskellä asuvat, saatte olla niin valtavan onnekkaita! <3 Kunpa pääsisin Lappiin useammin!

Myös meidän naperosta kuoriutui kunnon metsäretkeilijä. Noiden neljän päivän aikana ulkoilimme päivittäin ainakin 3-4 kertaa. Kävimme metsäkävelyillä, retkellä pitkospuilla, ihmettelemässä kaikenlaisia luonnonjuttuja, auringonlaskuja, näimme poroja ja myös kolmena päivänä pulikoimassa Ametistikylpylässä, joka varmasti oli pojan loman kohokohta 😀  Ja heh, haaveilen jo toisesta matkasta tuonne talvella. En ole hiihtänyt kertaakaan ala-asteen jälkeen, mutta viime vuosina on iskenyt jostain kumman syystä aivan kamala himo päästä hiihtämään! Ja minä siis suorastaan ennen vihasin hiihtämistä (siis silloin ala-asteella, haha).

Hieman ehkä harmittaa, etten nähnyt revontulia, mutta auringonlaskut olivat kyllä sitäkin kauniimpia. Huhheijaa! Elättelen toivoa, että revontulien suhteen onnestaa sitten joulukuussa kun lähdemme Inariin lasi-igluun. Pidetään siis peukkuja! Olisi niiiiin siistiä.

Vaikka itse sanonkin, niin melko upeat maisemat, eikö?

 

Yritän tehdä vielä toisen Lappi-postauksen kuvien kera. Tässä kuitenkin hieman luontokuvia torstai-inspikseksi <3 Palataan!

 

 

 

 

9 Replies to “Ikimuistoinen syysreissu Lapissa”

  1. Mä mietin viimeksi jollakin muulla kuin Finnairilla matkustaessani ihan samaa, että miten tosiaan ne pienet asiat vaikuttavat matkustuskokemukseen. Miten sellainenkin pieni asia, kuten semi-kuiva lentokoneleipätarjoilu, voi piristää neljän tunnin lentomatkalla! Ja voisin kuvitella, että myös lapsille keksisi melko pienellä kustannuksella viihdykettä lennolle. Ei luulisi olevan paha laittaa vaikka kymppi lisää lentohintoihin, jos muuten eivät siihen taivu… ehkä älyttömin kokemus mulla oli, kun kerran pitkällä lennolla busineksen puolella mulle ei annettu lisää kuohuvaa, kun lentoemännän mukaan koneessa olevien pullojen piti riittää myös paluulennolle! WTF? 😀 😀

    1. Niin ja siis tuosta kuohuvasta lennolla – pyysin toista lasillista aterian jälkiruuaksi, eli en ollut siellä perisuomalaiseen tapaan vetämässä kännejä 😉

    2. Hahah! Mitä ihmettä 😀 Mua alkoi naurattaa ääneen ;D Mutta siis joo aivan totta! Ja siis Finskillä on kerran tai pari tehty lapselle täyteen puhalletusta kumihanskasta semmonen viihdyke ja kerran myös näin kun semmoinen tehtiin jonkun toisen lapselle. Tosiaan, pienellä kustannuksella ja mielikuvituksella, mutta enemmän tuo veti hiljaiseksi :*D

      1. Voi apua – kumihanska leluna 😀 😀 Siinä ollaan kyllä menty nimenomaan kustannustehokkuus edellä! Voi elämä…

  2. Lähdettiin tytön ekalle reissulle Lissaboniin tämän ollessa 3kk. Lentokentän jonossa edessämme ollut portugalilainen mies ihmetteli meille pariin otteeseen miksi ihmeessä jonotamme. Sanoi vielä, että Portugalissa pääsee sitten lapsen kanssa kaikkialle jonottamatta. Ja oikeassa oli, jopa ruokakaupassa ja bussipysäkillä paikalliset viittoilivat meitä tulemaan jonon ohi. Ja paras oli kun päästiin yhdessä turistipaikassa ohittamaan sellanen reilu 1,5h jono :D.
    Tyttö sai SAS:In lennolla pikkuruisen leijonan ja edelleen on tärkeä leikeissä.
    Ps. Ihania kuvia❤️ Itsellä asuu sukulaisia Inarissa ja toisinaan iskee Lapin kaipuu, kun ei ole viime vuosina tullut käytyä säännöllisesti.

    1. Hei aivan samaa olen huomannut itse esimerkiksi juuri Portugalissa ja Ranskassa! Tilanne on täysin eri kun meillä täällä Suomessa 😀 Ja SAS:illa kyllä ehdottomasti huomioidaan hyvin pienet, mekin saimme semmoisen sammakon viimeksi <3 Ja ehdottomasti lähdette piipahtamaan Inarissa!

  3. Ihanat maisemat!! 💖 Tuleeko tuosta piposta ja huivista ohje blogiin? Ne on niin suloiset 🙂 voi että miten noissa maisemissa rentoutuu! En oo nyt vuosiin käynyt pohjoisissa, mut lapsena tosi usein. Tänä vuonna kävin vuosien tauon jälkeen Kolilla ja voi taivas niitäkin maisemia! Suomen luonto on niin kaunis <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *