Hello! Tuntuu, että aivan viikon aikana on syksy alkanut oikein ryminällä. Puissa on ruska, edes pipo päässä ei hiosta samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten ja sääkin on epämääräisen syksyinen; välillä paistaa aurinko ja perään tulee joku outo tihkusadekuuro. Jotenkin tästä syksyisestä säästä inspiroituneena olen alkanut himoita uusia ulkoiluvaatteita, pakko varmaan tehdä lähiaikoina joku bongailukierros vakkarimestoille Partioaitta Outletiin! Jospa sateenkestävien ulkoiluvaatteiden kanssa jaksaisi rämpiä ahkerasti tuolla mutaisilla lenkkipoluilla, heh.
Syksyn tullen minulla iskee aina kamala kaukokaipuu, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Vaikka vuosi toisensa jälkeen yritänkin keksiä niitä positiivisia puolia syksystä, (koska noh, meillä Suomessa muuttuvat vuodenajat ovat aikalailla väistämätön fakta) menee syksy omalla kohdallani useimmiten töiden kimpussa pakertaessa ja lähinnä joulua odotellen. Siitä huolimatta, etten erityisesti edes pidä joulusta muuten kuin sillä, että saa viettää rauhallista aikaa perheen kanssa. En haluaisi olla syys-ankeuttaja, mutta fiilikseni ovat syksyisin aina todella ristiriitaiset, vaikkakin oikeasti haluaisin tykätä syksystä ja kaikesta siihen liittyvästä. Juoda kurkumalattea, aamukahvia kanelilla, kuunnella äänikirjoja, neuloa ja kehittää aivoilleni joku ”syystuoksu” diffuuserissa tupruteltavaksi. Nämä ovat pieniä asioita, joista yritän iloita syksyissä. Silti pimeys, jatkuvat flunssakierteet ja kylmät aamut aiheuttavat ihme aivolamaa.
Sotasuunnitelmani tälle syksylle on liikkua paljon, kehitellä teille kivoja käsityöohjeita (saa vinkata jos on toiveita!!) ja muuta mukavaa puuhaa. Haha, kuulostaa siltä kun varautuisin tyyliin johonkin maailmanloppuun. Mutta niin, itselleni on syksy usein myös sitä aikaa kun menen enemmän itseeni, pohdin tapahtuneita juttuja, itseäni, muita ja elämää yleisesti. Siitä huolimatta, että vuosi 2019 on tuonut mukanaan myös paljon hyviä asioita, tuntuu tämän kuitenkin olleen yksi rankimmista vuosista.
Sen jälkeen kun helmi-maaliskuun vaihteessa palasimme maailmanympärysmatkalta, oli pitkään kausi kun tuntui kaiken mahdollisen menevän pieleen. Ystäväni menehtyi äkillisesti, pojalla oli pitkä sairauskierre ja olin jotenkin yhtäkkiä aivan hukassa omien ajatusteni kanssa. Kaikki nämä asiat ovat ehkä jollain tapaa kulminoituneet tähän syksyyn, jolloin olen tietyllä tasolla palannut prosessoimaan vuoden aikana tapahtuneita juttuja. Noin yleisesti olen nyt about 15 vuotta putkeen tuumannut jokaikinen syksy, että seuraavan syksyn vietän lämpimässä, mutta täällä sitä ollaan edelleen, vaikkakin viime talvi tulikin pääasiassa vietettyä lämmössä. Ja hei, perinteisesti myös totean tämän saman asian täällä blogissa aivan jokaikinen syksy.
Ekaa kertaa vuosikausiin ei ole syksyksi tiedossa reissua aurinkoon, joka tuntuu todella oudolta. Meidän edellinen yhteinen lomakin on ollut perheenä viimeksi helmikuussa, niitä tavallisia kotona vietettyjä viikonloppuja lukuunottamatta. Vaikka maanantaina kirjoitinkin kotimaan matkailusta, ei siitä kaukokaipuusta olla vielä päästy mihinkään. Haluaisin ihan kamalasti lähteä jouluksi jonnekin lämpimään kun kerrankin ollaan yhdessä lomalla, mutta lentojen ja majoitusten hinnat hirvittää. Ei kamalasti kiinnostaisi maksaa matkasta tuplahintaa verraten kuukausi ennen tai jälkeen joulun.
Tällä viikolla on ollut totuttelua taas ”normaaliin arkeen” kahden yh-viikon jälkeen. Tommi oli reilun viikon Portugalissa surffaamassa ja palasi juuri kun lähdimme pojan kanssa Lappiin kaksin. Vietimme pienen kanssa siis pari viikkoa intensiivistä äiti-poika-laatuaikaa, joka oli ihan parasta. Vietin jopa yhtenä tai kahtena iltana rauhallista iltaa kotona pojan jo nukahdettua, ensimmäisiä kertoja ikinä! En ole vielä koskaan ollut kodissamme yötä yksin, enkä oikeastaan edes viettänyt iltoja yksinäni ennen tätä, usein kun menemme pienen kanssa yhdessä nukkumaan ja mies nyt harvemmin on kotoa öitä pois. Nyt tuntuu kuitenkin oudolta kun pystyy taas lähtemään iltapäivällä salille tai lenkille ilman, että olisi täysin yksin tarhan vienti- ja tuontiaikataulujen armoilla.
Ja hei tuo mekko on muuten yksi löytöni sieltä Tukholman Filippa K Second Hand-liikkeestä Södermalmilta, jonne on ehdottomasti päästävä takaisin seuraavalla Tukholman reissulla! Ja tuo neulemekko on ehdottomasti yksi syksyn lempparivaatteistani, ihanan simppeli arkeen ja helposti yhdisteltävissä about kaikkeen 🙂 Suosittelen Tukholman Second Hand-valikoimasta aivan ehdottomasti piipahtamaan tuolla Filippa K:lla, varsinkin jos melko minimalistinen tyyli kiinnostaa. Kattavammin kirjoittelin aiheesta kuukausi takaperin tässä postauksessa.
Herätessäni tänään oli fiilis, ettei oikein ole mitään sanottavaa, mutta näköjään jostain kumpusi näitä syysfiiliksiä poikkeuksellisen melankolisissa fiiliksissä 😀
Moni teistä on kertonut syksyn olevan lempi-vuodenaika, mutta löytyykö ketään muita syksy-ankeilijoita?
Kuvat Jutta
Lukeudun myös jossain määrin syksy ankeilijoihin. Tämä syksy on ollut erityisen hankala, koska viime syksy saatiin viettää lämpimässä, ja nyt tuntuu kuin oltaisiin menty takapakkia asian suhteen. Ja kuulostaa ehkä hullulta, mutta minua selkeästi ahdistaa tuleva Havaijin reissuun lähdön vuosipäivä 😀 Tämä on meidän perheelle myös ensimmäinen syksy viiteen vuoteen kun ei ole reissua etelään tulossa. Ei vaan lomapäivät riitä! Joulukuun alkuun saa muuten edullisia reissuja Malediiveille 😉 ellet välttämättä halua lähteä juuri aattoa lämpöön viettämään 🙂
Ymmärrän täysin! 😀 Ja tuon vuosipäivän myös, haha. Mielelläni lähtisin kyllä joulukuun alussakin, mutta meillä ei taida olla mahdollisuutta lähteä silloin yhdessä perhelomalle 🙁 Havaijista muuten olen tässä haaveillut jouluksi! <3
Ihana mekko! Ruska on kyllä kauneinta syksyssä, valitettavasti se ei kyllä kestä marraskuulle. Mäkin yritän iloita pienistä jutuista syksyllä, mutta mulle se marraskuu on pahin kuukausi mutta silloinhan saa jo laittaa kodin täyteen (joulu)valoja 😀 Täytyy yrittää sitä tänä vuonna!
Kiitti 🙂 Ja marraskuu on ehdottomasti myös oma inhokkini! Pitää ehkä myös testata tuota jouluvalo-juttua ;D