Tavallisen arjen elementtejä ja unelmieni aamuja

Kivaa keskiviikkoa! Halusin tänään kirjoitella kuulumisia, itse nimittäin koen sen jollain tapaa huomattavasti terapeuttisempana kuin johonkin tiettyyn aiheeseen keskittymisen. Tästä tulikin mieleen, että täytyy joku päivä kaivella esiin vanhoja päiväkirjojani ja katsoa, jos niistä saisi jotain kiinnostavia otteita tänne blogiin menneiltä vuosilta. Heh, päiväkirjathan olivat ”blogini” aikana ennen blogia. Nykyään hädin tuskin saan kirjoitettua kokonaista sivua käsin ainakaan niin, että tekstistä saisi kovin hyvin selvää, mikä on tietysti suuri harmi. Olisi ihana idea kokeilla jossain vaiheessa taas päiväkirjan kirjoittamista, vaikka onhan tämä kuulumisten raapustaminen tännekin yhtä mukavaa. Viime ja toissa vuonna kannoin mukanani aina pientä ”inspiraatio-muistikirjaa”, johon kirjasin aina ylös ideoita, luonnostelin maailmanympärysmatkan unelmareittejä ja pidin myös mukana meditoidessa, jolloin sai helposti kirjattua ylös mieleen tulevia ideoita tai ajatuksia. Pitäisikin kaivaa inspisvihko taas esiin! Toimii ehdottomasti hyvin haaveilun tukena ja konkretisoimaan tavoitteita, sivuille kirjattuihin juttuihin kun on helppo aina palata ja samalla palauttaa ne mieleen.

En ole vielä ehtinyt / muistanut toteuttaa sitä toivomaanne työpäiväni-postausta, mutta yritän saada sen tehtyä tässä syksyn aikana! Tällä hetkellä minulla on töissä kaksi asiakkuutta, joita hallinnoin vaikuttajamarkkinoinnin suhteen, sekä näiden lisäksi yksi erillinen ja hieman erilainen projekti, jossa olen mukana. Erilaisten juttujen ja projektien parissa työskentely on ehdottomasti työn rikkaus. Pidemmän päälle turhaudun itse työssä, joka pysyy samana päivästä toiseen, ilman että voisit itse juurikaan vaikuttaa sen sisältöön.

Monen muun asian suhteen olenkin sitten varsin rutinoitunut. Teen aamuisin ja iltaisin monet asiat aina täysin tismalleen samalla tavalla. Nousen ylös, puen, laitan veden kiehumaan kahvia varten (olen jo illalla annostellut kahvin valmiiksi pressopannuun), käyn veden kiehuessa pesemässä kasvot, kaadan kahvin, avaan läppärin ja istun alas juomaan kahvia. Tämmöinen on aamuni aina. Enkä kyllä suoraan sanoen näe tietyissä rutiineissa mitään pahaa, jollain tapaa ne tuovat myös semmoista turvaa ja pysyvyyttä arkeen, mutta ehkä juuri sen tasapainoksi pyrinkin työssä siihen luovempaan ja projektinomaiseen työhön, joka muuttuu kokoajan, eivätkä päivät ole koskaan täysin samanlaisia.

Aamuista täytyy mainita, että itselleni ne ovat juuri sitä omaa aikaa, jolloin rauhoitun ja valmistaudun tulevaan päivään. Ahdistun kiireisistä aamuista, enkä totisesti suoriutuisi siitä, että pitäisi herätä klo 7 ja olla jo 7.30 ulkona kotiovesta. Tarvitsen jo pelkästään tunnin siihen, että istun rauhassa kahvia juoden, kirjoittaen ja ihan vain ihmetellen. Ja olen tehnyt tätä samaa oikeastaan jo yli kymmenen vuotta 😀 Itselleni aamun tunnit klo 6-8 välillä ovat niitä, jolloin parhaiten saan uusia ideoita ja siksi panostan eniten blogiinkin juuri näinä vuorokauden tunteina. Ah, jos nyt haetaan täydellisyyttä, niin sitä olisivat ympäri vuoden omalla terassilla (ja niin, merinäköala, kiitos) vietetyt aamun tunnit auringonnousua ihaillen! Vielä toistaiseksi ei näissä olosuhteissa aivan sinne saakka päästä, vaikka kotiaamut noin muuten ovatkin jo nyt todella ihania. Täytyy vielä yllättyneenä todeta, että vaikka olenkin potenut pientä kriisiä näistä harmaista syyspäivistä ja sairastanut sitkeää räkätautia, niin mistään syysväsymyksestä en ole ainakaan vielä toistaiseksi kärsinyt (koputan puuta). Olen viime viikkoina ollut jopa ennätyksellisen pirteä, ehkäpä juuri siksi, että olen urheillut paljon ja nukkunut pitkiä yöunia.

Mitä tulee niihin aikaisemmin mainitsemiini matkasuunnitelmiin alkuvuodelle, olemme edelleen aivan pulassa, koska emme osaa päättää! Kalifornia ja Havaiji, vai Uusi-Seelanti? Lennot Uuteen-Seelantiin ovat huomattavasti kalliimmat (ja pidemmät), joka toki pienen lapsen kanssa reissatessa on tärkeä huomio. Mutta sitten taas kaipaisimme juurikin rauhalliselle matkalle luonnon helmaan ja pieniin kyliin, vaikka tietyllä tavalla pidän myös Los Angelesin kuhinasta ja Cali on aina varma kohde. Ja sitten taas, jos lähdemme sitten jossain vaiheessa sinne saarihyppelylle ja Uuteen-Seelantiin, olisiko nyt kiva käydä välissä jossain muualla? Hmm. Onpas taas vaikeita päätöksiä 😀 Raportoin täällä heti kun saadaan jotain tolkkua reissusuunnitelmiin!

 

Tämä postaus taisi olla hyvä esimerkki aamun ”haahuiluhetkestä”. Lähdin herättyäni kirjoittelemaan kuulumisia, mutta yhtäkkiä olenkin analysoimassa arjen pikkujuttuja ja haaveilemassa unelmieni aamuhetkistä 🙂

 

Kuvat Jutta

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.