Näitä ette ehkä vielä tienneet minusta X 8

Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavissa merkeissä! Tällä viikolla olen jotenkin pää pyörällä maanantain suhteen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tänään halusin pitkästä aikaa tehdä ”faktapostausta” ja listailla asioita, joita ette ehkä vielä tienneet minusta. Pitkään minua seuranneille voivat ainakin osa olla jo tuttuja juttuja, mutta toivottavasti joitain uusiakin asioita. Näitä on nimittäin yllättävän vaikeaa keksiä! Nyt siis 8 random-asiaa, joita ette ehkä vielä tienneet minusta..

Katson kelloa lähestulkoon jokaikinen päivä klo 14.20. Olen joskus kirjoittanutkin tästä kellonajasta, joka on seurannut minua siitä saakka kun olin raskaana. Välillä 14.20 tulee vastaan aivan yllättävissäkin tilanteissa, mutta harvemmassa ovat ne päivät, jolloin en katsoisi kelloa juuri tismalleen silloin. (Ja kyllä, olen muutamaan otteeseen myös lotonnut näillä luvuilla :D) Ja kyllä, tiedän toki, että 14.20 mahtuu jokaiseen päivään, mutta tilanteita, jolloin en ole esimerkiksi pariin tuntiin vilkaissut puhelinta ja katsoessani kelloa 14.20, on ollut tässä vuosien varrella melkoisesti. Ja ettei homma menisi aivan hulluksi, liittyy näihin lukuihin myös muutamia muita juttuja. Kuten 14+20=34, joka on myös poikamme syntymäpäivän yhteenlaskettu summa. Ja kyllä, olen miettinyt näitä numeroita tässä vuosien aikana melkoisesti, haha. Ystäväni on jopa tehnyt analyysiä näistä luvuista aikanaan, koska en itse uskaltanut numeroita tutkia.

Olen juuri se super-utelias tyyppi, joka kaivaa popparikulhon esille kun jotain jännää tapahtuu. Ihan kamala sanoa tämä ääneen! 😀 Rakastan myös seurata kiinnostavia nettikeskusteluita eri aiheista, ikinä en tosin ole varmaaan yhteenkään koskaan kommentoinut mitään. En vain jaksaisi nähdä sitä vaivaa, saati sitten alkaa väittelemään kenenkään kanssa, mutta keskusteluiden seuraaminen on kyllä jännää. Rakastan uppoutua perinpohjin jonkin mielenkiintoisen aiheen spekulaatioon ja puimiseen.

Tommia ärsyttää tapani selittää asiat aina pitkän kaavan mukaan. Jos kerron jonkun jutun tai tarinan, kerron sen aina todella perusteellisesti. Koen tärkeänä sen, että pohjustan kaikki mahdolliset taustat, käyn asian läpi kaikilta kulmilta ja sitten puin itse tapausta. Vissiin pitäisi joskus osata kiteyttää asiat yhteen lauseeseen 😀 Olen todennut, että en senkään vuoksi viitsi kovin usein höpötellä IG Storiesiin, koska innostuessani saatan saada aikaan jonkun 20 videopätkää jostain ihan randomjutusta, eikä kukaan jaksa katsoa niitä loppuun.

Viikonloppuna suoristin hiukseni kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan lähes kolmeen vuoteen. Ja joskus muinoin suoristin hiukseni melkeinpä päivittäin! Huomaan, että olen nykyään todella laiska ulkonäköseikkojen suhteen ja semmoinen yltiömäinen laittautuminen tuntuu todella turhamaiselta ja jopa ahdistavalta. Toki nyt itsekin pidän niistä päivistä kun olen pukeutunut johonkin kivaan asuun, josta itse pidän hurjasti, mutta näin tuhanteen kertaan: Kaikkein mieluiten pukeutuisin jokaikinen päivä niihin flipflopeihin, bikineihin ja johonkin huolettomaan huitulamekkoon, hameisiin tai shortseihin – ilman meikkiä. (Tai edes flipflopeihin, niiden kanssa farkut ja collaripaitakin menettelisi!) Viime talven reissussa oli niin huoletonta pukeutumisen ja laittautumisen suhteen! Koko 2,5kk matkalla meikkasin (vähän) varmaan viidesti, mutten silti oikeastaan kertaakaan kriiseillyt ulkonäön kanssa kertaakaan. Meikittömyys on ihanaa! Tänä vuonna olen katsonut läpi joitain vanhoja kuvia parin vuoden takaa ja ihmetellyt, että miksi hemmetissä sorruin hetkellisesti ripsenpidennyksiin silloin yhdessä vaiheessa pari vuotta takaperin?! Kyse nyt oli vain muutamasta kerrasta, mutta näin jälkeenpäin täytyy sanoa, etteivät ne sopineet minulle kertakaikkiaan yhtään. Never again!

En tykkää ollenkaan syödä haarukalla ja veitsellä. Täytyy myöntää että monessa sosiaalisessa tilanteessa syön haarukalla ja veitsellä ainoastaan siksi, että se usein tuntuu muita ajatellen fiksulta. Oikeasti haluaisin vain mättää ruokaa oikealla kädellä pelkkää haarukkaa käyttäen. Pöytäetiketit eivät siis ole omalla kohdallani mikään arjen korkein prioriteetti. Olin sitten sivistymätön tai en, on maailmassa minun mielestäni tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kuin se, syökö joku aterimilla oikeaoppisesti vai ei.

Rakastan erilaisia dokumentteja yli kaiken. Avaruuteen, luontoon, talouteen ja ihmiskauppaan liittyvät ovat ihan ykkösiä, mutta loppupeleissä katson dokumentteja todella laidasta laitaan. Harvemmin edes yksinäni katson mitään konkreettista sarjaa (okei, paitsi keväällä X-Filesia), vaan ennemmin uppoudun dokkareihin. Joskus yläasteella katsoin aina 45 minuuttia-ohjelmaa, koska tutkiva journalismi on ihan ykkönen. Nykyään melkeinpä vakkareita vastaavanlaisista ovat MOT ja Ulkolinja. Prisma Studiota katsoin vielä joskus muutama vuosi sitten, mutta nyt en ole sitä katsonut aikoihin (tuleekohan se edes vielä?). Yle Areena on ihan dokumenttifanien aarreaitta, sieltä löytyy nimittäin katsottavaa aina! Ainiin ja Avara Luonto on meidän perheen vakkari jokainen lauantai-ilta, kuulunut perinteekseni ihan lapsesta asti. Yhdessä tosin sitten katsommekin enemmän myös sarjoja, nyt viimeisimpänä Downshiftaajia.

En ole kai koskaan virallisesti reissannut yksin. Jostain syystä soolomatkailu ei ole kiinnostanut, mutta viime aikoina olen havahtunut pohtimaan, että voisiko se tehdä minulle hyvää? Olen toki lentänyt monesti yksin, mutta oikeastaan yhden ainoan kerran olen viettänyt viikon yksinäni Havaijilla kun matkaseurani estyi ja tuli vasta viikon myöhemmin. Olihan se kieltämättä outoa, mutta ihan kivaa! Sain tehokkaasti kierrettyä paikkoja, kävin tarpomassa Diamond Headissa, snorklaamassa (ja ottamassa matkaselfieitä) Hanauma Bayssä ja mitäköhän vielä. Ensimmäisenä yönä Waikikilla oli joku drive by shooting ja heräsin aamuyöllä laukauksiin. Se kyllä vähän jänskäsi. Nyt kun mietin, oli tuo yksin vietetty lomaviikko ihan jees! Mitä nyt välillä kaipasi juttuseuraa ja sitä, että olisi voinut jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Itselleni on nimittäin todella tärkeää se, että on mahdollisuus jakaa niitä matkakokemuksia toisen kanssa.

Koin elämäni pienemmässä kaupungissa huolettomammaksi. Tämän olen itseasiassa oivaltanut vasta tänä vuonna mietittyäni taaksepäin vuosiani Jyväskylässä. Hurjaa, että muutostani Helsinkiin on jo yli 8 vuotta! Välillä todella kaipaan niitä huolettomia 10minuutin työmatkoja pyörällä, tietynlaista kiireettömyyttä ja sitä, että keskustan läpi kävellessään törmäsi lähes aina tuttuihin 😀 Se oli jotenkin kivaa! Ja paikkoihin tuli helpommin lähdettyä, koska niin moni asia ei vaatinut autoa tai puolen tunnin reissaamista julkisilla. Nykyään tunnen oloni todella ahdistuneeksi siitä, jos joudun esimerkiksi viikonloppuna lähtemään toiselle puolelle kaupunkia kahdella tai jopa kolmella eri kulkupelillä. En tiedä miksi tämä rassaa, ehkä vain olen sisimmissäni tottunut siihen, kuinka ihanaa oli kyetä liikkua kävellen oikeastaan kaikkialle.

 

Tuliko joku kohdista teille uutena vai tiesittekö jo kaikki nämä minusta? 🙂

 

 

11 vastausta artikkeliin “Näitä ette ehkä vielä tienneet minusta X 8”

  1. Viimeinen kuullostaa niin tutulta! Tuo liikkuminen pk- seudulla rassaa aina kun siellä käy, todella hankala arvioida miten pitkään menee, kun autollakaan ei pääse perille yhtä nopeasti kuin täällä Itä- Suomessa. Muutenkin aikaa menee hukkaan, kun kuljet monella eri välineellä ja tosi lyhyisiin matkoihin saa varata aikaa tuplasti tai triplasti verrattuna siihen mitä täällä menisi. :O Muutaman näistä muista kohdista tiesinkin jo ennakkoon. 🙂

    1. Joo niinpä :/ Toki täällä on hyvät julkiset, mutta itseäni harmittaa juuri se, ettei kaikkialle kävellä. Tai siis voi, jos on koko päivä aikaa 😀

  2. Ymmärrän täysin tuon kaipuun pois Helsingistä. Itsekin asuin siellä 6 vuotta ja nyt asunut 2 vuotta muualla, paljon pienemmällä paikkakunnalla. Enkä enää voisi ajatella asuvani pk-seudulla. Itsekin koen, että elämä vain on helpompaa täällä uudessa paikassa. Se on myös rytmiltään rauhallisempaa ja luonto on paljon lähempänä. Olen varmaan vähän normaalia herkempi ainakin siinä suhteessa, että myös laitapuolen kulkijoiden näkeminen säännöllisesti pk-seudulla alkoi ahdistaa mua (en halua sulkea silmiäni muiden pahoinvoinnilta, mutta en myöskään halua ahdistua asiasta päivittäin). Kannustan seuraamaan sydäntä! ❤️

    1. Hei olet niin oikeassa!!! Tajusin juuri, että itseäni ahdistaa suuresti juuri tuo laitapuolen kulkijoiden näkeminen 🙁 Alan aina murehtia ja pohtia heidän kohtaloaan, nyt vasta hoksasin, että juuri se ottaa kyllä välillä koville. Ja ihania ajatuksia sinulla, ehkä mekin vielä joskus muutetaan pienemmälle paikkakunnalle <3 Ihanaa viikkoa 🙂

  3. Siis joo, pidempi kesä Suomessa olisi ihana, jotta vois kulkea kesätamineissa ja juurikin niissä flipflopeissa. Tosin kaipaan lämmintä kesää, en Suomen kylmää kesää. 😄 Kun asuin Italiassa, oli ihanaa että talvi oli niin lyhyt ja kevät ja kesä tuli nopeasti. Sitä kaipaan eniten. Ja vuosi vuodelta tää pimeys ja kylmyys ahdistaa enemmän ja enemmän. Voi kun pystyisi viettämään edes pari kk etelässä talvikautena.

  4. Viimeinen kohta on varmaan osittain tott, mutta toisaalta riippuu paljon myös siitä, missä siellä pienemmässä kaupungissa asuu. Asun itse keskisuuressa kaupungissa, mutta muutin juuri noin 5km päähän keskustasta. Nyt tuntuu todella hankalalta lähteä minnekään, kun julkinen liikenne on paljon pk-seutua huonompi, autolla en haluaisi kaikkia matkoja kulkea (eikä minulla ole aina autoa käytettävissä), parkkipaikan etsimisestä puhumattakaan ja pyöräilykelitkin alkavat jo olla mennyttä. Aikaisemmin, kun asuin noin 15min kävelymatkan päässä keskustasta, oli minne tahansa lähteminen paljon helpompaa, vaikka toisaalta, harvoin haluankaan mennä kaupungille enää vain hengailemaan. Helsingissä taas 5km päässä keskustasta pääsisi hyvin helposti kulkemaan julkisilla, vaikka sitten joutuisikin kulkupeliä vaihtamaan, kun täällä bussit eivät välttämättä kulje enää tietyn kellonajan jälkeen ja päivälläkin niitä menee vain kerran tunnissa.

    1. Ihan totta kyllä ja hyvä pointti! Jotenkin nuorempana oli niin tottunut paikasta toiseen kävelyyn, vaikka matkaa olisi ollut useampi kilometri. Olihan se tietty varsinkin talvella vähän haastavaa välillä 😀 Ja voisi olla PK-seudun julkisen liikenteen jälkeen hankala sopeutua. Mutta se on totta, että keskustan alueella tulee pienemmässä kaupungissa lähdettyä helpommin kaikkialle.

    2. Läpi vuoden voi pyöräillä kun on oikeanlainen pyörä, varusteet ja asenne 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.