Kaamosmasennusta ilmassa

Taas takaisin kotona ja ette usko kun kerron, että meidän napero on sairaana, taas. Pieni oli nukkunut kuumeessa koko sunnuntain ja piristyi hieman illaksi tullessani kotiin, mutta illalla nousi taas uudelleen kuume. Eilen olin muutenkin vapaalla ja jäin hoitamaan pienokaista kotiin, joka tosin eilen illalla riehui jo siihen malliin, että alkaa (onneksi) olla jo huomattavasti parempi. Silti harmittaa, että koko syksy on ollut meidän perheessä enemmän tai vähemmän sairastelukierrettä. Mies jäikin tänään vielä pienen toipilaan kanssa kotiin.

Kieltämättä koin pienen shokin palatessani lumen keskeltä takaisin tänne harmauteen. Kuulin matkalla Kuusamosta erään miehen ja naisenkin puhuvan Helsingin harmaudesta, sekä siitä kuinka marraskuu Helsingissä on erityisen hankala pohjoisessa varttuneille ja asuville. Noh, eivät tosiaan ole ainoita. Nämä marraskuun harmaudesta valittamiseni alkavat pian olla aivan nextillä levelillä ja olen pahoillani jos joku teistä on jo kyllästynyt aiheeseen.  Viikonloppuna asiaa pohdittuani totesin, että kaamosmasennushan tässä taitaa olla takana. Olen nyt nimittäin ollut useamman viikon todella allapäin, mikään ei oikein innosta ja vaikka aamulla heräisi aikaisin ilman kelloa, on silti todella vaikea päästä ylös sängystä.

Samanlaisia tuntemuksia on ollut aiempinakin vuosina, mutta koen kaamoskriiseilyn vain pahentuneen tässä kolmenkympin hujakoilla. Se, että pojalla ja / tai itselläni pyörii jatkuvasti jotain ihme flunssa- tai kuumetauteja, ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi. Koko tämän kaamoskriiseilyn kourissa olen alkanut kyseenalaistaa ja analysoida about kaikkea maan ja taivaan välillä. Kysymyksiä tulevaisuudesta, blogiani ja noh, mitä kaikkea sitä nyt kriiseillessään ajautuukaan pohtimaan. Olen jo vuosia tiedostanut sen, kuinka valon määrä säätelee välillä todella radikaalistikin kehoni toimintaa ja mielialaa, tyyppinä olen varmasti siis erityisen herkkä juuri vuodenaikojen vaihtelulle erityisesti valon vähenemisen suhteen. Tästä samaisesta syystä olen jo aivan liian pitkään haaveillut viettäväni talvet auringossa, koska onhan se melko masentava ajatus joutua tuskailla ja olla jossain määrin alakuloinen noin kolmanneksen jokaisesta vuodesta.

Tutkiskelin viikonloppuna kirkasvalolamppuja netistä ja totesin, että semmoinen on käytävä ostamassa ja äkkiä. Jospa siitä saisi akuuttia apua tähän pimeyteen! Sain vihdoin eilen myös varattua ajan naistentautien erikoislääkärille näiden kuukautishäiriöideni vuoksi. Normaalisti en ikinä kirjoittaisi täällä kuukautisistani, mutta elättelen toivoa, että vertaistukea saattaisi löytyä, joten siksi olen nostanut esille näitä ihme hormonihäiriöitäni, jotka voivat olla osasyynä näihin ankeisiin viime viikkoihin. Minulla on nyt nimittäin (taas vaihteeksi) ollut menkat päällä kolme viikkoa, aikalailla siis siitä lähtien kun podin sitä katastrofi-viikkoa. Elättelen siis toivoa jostain pitkittyneestä menkka-angstista, vaikka toki haluan nyt varmuuden siitä, ettei taustalla ole mitään muuta, joka tämän aiheuttaa. Toki sekin on tässä painanut viime viikkoina ja kuukausina mieltä 🙁

Palatakseni Ruka-juttuihin en muistanutkaan mainita sitä kun heräsin varhain sunnuntai-aamuyöstä siihen kun ulkoa kuului jonkun matkan päästä ulvontaa! Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku on päästänyt ulos koiria, mutta toisaalta kuka päästäisi koiria ulos ulvomaan keskellä yötä ja (saa korjata jos olen väärässä), mutta kotikoirat harvemmin harrastavat ulvomista (paitsi Bixu joskus jos kuulee paloauton äänen, hahah :D). Mysteeriksi siis jäi, että ulvoiko ulkona metsän rajassa pieni susilauma. Kuinka jännää! Kävimme sunnuntaina ennen lähtöäni vielä reilun tunnin vaelluksella metsässä, harmittaa ettemme ehtineet pidemmälle vaellukselle, koska nähtävää kyllä riittäisi.

Reissun aikana kävimme kahdesti hiihtämässä iltahämärässä (niiin mielettömän siistiä!!) ja lauantaina varasin itselleni kahden tunnin opetuksen lumilaudalla. Ja kyllä, vaihdoin sittenkin suksi-tuumailut lautaan. Alkukommellusten ja pienten tuskailuiden jälkeen alkoi sujua jo huomattavasti paremmin, vaikka ehkä hieman nolottaakin, että todistin 2-vuotiaan laskevan laudalla paremmin kuin minä itse (ja todettuani, että olen ehkä Suomen viimeisin aikuinen, joka opettelee lumilautailua) 😀 Ottaen huomioon, että meinasin heittää hanskat tiskiin jo heti alkuunsa ollessani niin pihalla about kolmen tiskin kautta kierrettyäni, että mitä lippuja ja välineitä ylinpäänsä tarvitsen.

Vinkki Ruka-keskukselle: Selkeämpiä prosesseja ja neuvontaa niille, jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään. (Okei, voi myös olla, että olin itse poikkeustapaus, joka on näin hukassa.) Saatuani monot jalkaan meinasin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen ja ehdin jo manailla, että jos surffaaminen on mielestäni hankalaa, on tämä sama potenssiin tuhat. Okei, nyt jo vähän naurattaa koko homma. Ja täytyy myöntää, että lautailu oli kyllä tosi kivaa kun sitä alkoi hoksata! En malta odottaa, että ehkä jo ensi kerralla pääsee etenemään lasten mäestä pois ja ylinpäänsä laskettua edes yhden kerran alas kaatumatta kertaakaan. Nimim. Kivat mustelmat muistona kankussa.

 

Toivottavasti Helsinkiin sataisi lähiviikkoina lumi! Rukalla ei nimittäin lumen ansiosta ollut synkkyydestä tietoakaan ✨

 

Ja loppuun täytyy todeta, että Rukan maisemat olivat niin kauniita! En kestä <3

 

 

10 Replies to “Kaamosmasennusta ilmassa”

    1. Joo niinpä, voihan se olla 🙂 Muina päivinä / öinä ei kuitenkaan kuulunut mitään koirien ääniä ja yön pikkutunnit jäivät miettimään susia. Jää ilmeisesti mysteeriksi siis ;D

  1. Marraskuu on kyllä kuukausista pahin ja saa miettimään, että onko Suomi oikeesti tarkoitettu ihmisille asuttavaksi 😆
    Ei tää synkkyys ja harmaus voi tehdä kenelläkään hyvää. 🤔
    Kerro sit auttoiko kirkasvalolamppu jotain!
    Kurjaa noi menkkavaivat. Toivottavasti saat lääkärillä selvyyden. Kyllähän noi hormonihommat vaikuttaa ihan hirveesti mielialaan,että ehkä sitäkin kautta alkaa sit helpottamaan.
    Ja tietty joulu! Sen fiilistely saa hyvälle mielelle 😉
    Tsemppiä!

    1. NO AIVAN!! Osuit kyllä naulan kantaan! 😀 Ja yritän käydä viikonloppuna ostamassa kirkasvalolampun, raportoin sitten täällä 🙂 Täytyy aloittaa joulufiilistelyt tässä joulukuun lähestyessä. Kiva kun kommentoit ja tsemppiä sinne myös <3

  2. Täällä 40+ lukijasi ja voin sanoa, että kaamosoireilu (sekä menkkaoireilu) ovat vain pahentuneet sen myötä, kun ikää tulee lisää. Tuntuu, että voisin kaamosmasistella tätä Etelä-Suomen pimeyttä lokakuusta helmikuulle. Olen itse nyt muutamana vuonna käynyt edes viikon aurinkolomalla marraskuussa ja se ehkä vähän auttaa – joulu tulee nopeammin ja saa oikeasti pienen breikin pimeyteen. Kuinka kauniita Ruka-kuvia! Aiemmin Oulussa kunnon talvessa asuneena joskus mietin, että olisiko ollut sittenkin helpompi jäädä sinne ja kärsiä talvesta tämä pimeyden ja sateen sijaan. Kerrothan, auttaako kirkasvalolamppu! Olen miettinyt sellaisen ostamista vessaan aamuiseen kauneudenhoitohetkeen.

    1. Joo aivan! Ja talvi ei ole missään nimessä yhtä paha kuin tämä pimeys!! Raportoin heti kirkasvalolampusta kun saan sen hommattua, yritän käydä viikonloppuna ostamassa! 🙂 Kiitos kun kommentoit kokemuksiasi ja ihanaa viikkoa!

  3. Siis mulla on ihan sama! Kaamosmasennus pahenee vaan vuosi vuodelta (täytin tänä vuonna 30). Tämä Helsingin harmaus on kyllä ollut huipussaan viime viikot. Toissapäivänä oli aamulla töihin mennessä keskustassa niin paha sumu ettei paljoa eteensä nähnyt. 😀 Aurinkoa en ole oikeastaan nähnyt aikoihin… Kaikista kamalinta on se, että tähän pahimpaan aikaan sattui vielä ero pitkäaikaisesta avopuolisostani 🙁 Paskin marraskuu ikinä. 😀 No, jos positiivisia puolia haluaa hakea niin saan kohta opparin valmiiksi jota on väännetty puoli vuotta. 😀
    Mulla on kirkasvalolamppu, joku ihan Philipsin perusmalli, ei siis sellanen iso.. Auttaa aamulla jonkin verran heräämiseen kyllä. 🙂

    1. Voi ei, olen pahoillani!! Inhottavaa, että marraskuuhun on mahtunut myös muuta ikävää 🙁 Mutta mielenkiintoista kuulla, että kaamosmasennus pahentunut myös muilla iän myötä. Mitäköhän tähän keksisi lääkkeeksi 😀 Pitää kyllä käydä ostamassa se lamppu pian!

  4. Mulla on myös mielialan kannalta ollut tänä vuonna ihan extra-vaikea marraskuu. Hassua että kirjoitit aiheesta just nyt, kun itsekin googlailin että mitä tälle fiilikselle voi tehdä ja päädyin myös tutkailemaan kirkasvalolamppuja 😀 Nuo Ruka-kuvat saa kyllä haaveilemaan lumesta ja pienestä pakkasesta! Luin jostakin, että ihan tutkitustikin kaamosmasennus pahenee iän myötä. Pitää ihan oikeasti varmaan muuttaa jonnekin lämpöön, sillä jos tää tästä kolmevitosena kärsitty kaamosahdistus vielä pahenee niin ei ihan hirveesti naurata…

    1. Haha, jopas sattui! En siis ole ainoa ihan kaamosdepiksissä! Mä yritän käydä heti viikonloppuna ostamassa kirkasvalolampun. Ja oon tutkinut tuota samaa, että pahenee iän myötä, huhheijaa 😀 Pitää kyllä ehdottomasti pistää muuttoajatukset tulille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *