Matkakohteiden topit ja flopit

Minulta on postausta matkakohteiden suosikeistani ja itseasiassa viime viikolla sain postaustoiveen kohteista, jotka syystä tai toisesta eivät matkailumielessä minua kiinnosta. Päätin tehdä tämmöisen kombinaation, jossa listaan kohteita, jotka ovat top-listallani, paikkoja joihin en lähtisi uudelleen ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät ensisijaisesti nappaa.

Joskus vuosia ja vuosia sitten olen muistaakseni tehnyt tämmöisen matkakohteiden topit ja flopit-postauksen, mutta ajattelin nyt vähän räväyttää ja tehdä tämän uudelleen. Ehkä suurimmat matkapettymykseni löytyvät yli 10 vuoden takaa. Esimerkiksi Egyptin Luxor, jossa kävi inhottava kourimis-insidentti ja hotellin vanhempi miestarjoilija tuli ottamaan minua rinnoista kiinni aamupalalinjastossa ottaessani ruokaa ja virnuili vielä omahyväisesti kun hämmennyin täysin. Olin siis tuolloin 18v. Sen jälkeen en ole tosiaankaan edes harkinnut reissaavani Egyptiin.

Usein matkakokemuksiin vaikuttavat juurikin melko subjektiiviset seikat. Ja kyllä, esimerkiksi Egypti-casessa oli myös muita tekijöitä, joiden vuoksi en kohteesta oikein pitänyt, mutta pointtina lähinnä se, että toisen inhokkikohde voi olla toisen elämän ihanin paikka, joten näissäkin on kyse paljolti subjektiivisista kokemuksista. Koska nyt en jaksa listata tähän mitään aivan ikivanhoja kohteita, päätin ottaa mukaan vain paikkoja, joissa olen käynyt viimeisten viiden vuoden aikana, plus yhden ikivanhan vakkari-traumatisoijan 😀

Top-kohteet:

 

Euroopan kohteista on Biarritz ehkä aivan ykkössuosikkini! Ensi vuonna toivoisin, että pääsisimme Biarritziin perhelomalle taas yhdessä. (Tommi kuulemma harmistuisi jos lähtisin sinne ilman häntä, heh). Biarritzhan oli myös meidän naperon ensimmäinen ulkomaan kohde 3kk ikäisenä, jonne suuntasimme heti seuraavana kesänä uudestaan. Hyvää ruokaa, rento meininki, surffia ja ihania pieniä putiikkeja. Silloin muutama vuosi takaperinhän jopa harkitsimme Biarritziin muuttamista!

Uusi-Seelanti yllätti kyllä kaikin puolin positiivisesti ja tuntuu kauhealta sanoa sen olleen viime talven reissulla kohde, jota odotin ehkä vähiten. Syynä tosin ehkä osittain se, etten juurikaan tiennyt Uudesta-Seelannista mitään muuta kuin, että siellä on paljon lampaita, kauniita vuorimaisemia ja L.O.T.R-meininkiä. Ja todellisuudessa niiiin paljon muuta, ettei meidän kaksi ja puoli viikkoamme Pohjoissaarella riittäneet suunnilleen mihinkään. Äärimmäisen mukavia ihmisiä, kaikki yksinkertaisesti pelittää täydellisesti ja ah, ne maisemat. NZ on ihan paras!

Seychellit on yksi upeimmista rantakohteista, jossa olen ikinä käynyt. Vaikka mies alkuun epäilikin, oli myös tämä aivan myyty Seychelleille. Kohde oli meidän naperon ensimmäinen kaukomatka ja sinne(kin) olen haahuillut takaisin jo pari vuotta. Kohteena todella kallis (erityisesti majoitukset ja ruoka), mutta ehdottomasti upea kerran elämässä-kohde, jos arvostaa upeita rantoja. Itse jaksoin päivä toisensa jälkeen ihmetellä juurikin Seychellien kauneutta, joskus kiinnostaisi nähdä myös Praslinia ja La Digueta.

Okei.. Pääsisikö takaisin NYT?!?!

Viime vuoden kotimaan kohteesta on mieleeni jäänyt ehdottomasti Ivalo ja Inari, joihin rakastuin valtavasti. Okei, pari syyslomareissua Pyhälle ja Luostolle ovat ehdottomasti olleet syksyn kohokohtia, iski jo valinnan vaikeus tämän suhteen, mutta valitsen silti Ivalon / Inarin! Jostain syystä viehätti erämaameininki erityisen paljon, heh.

Kööpenhamina on lähikohteista ehdottomasti suurin yllättäjä lähivuosilta. Köpis oli ihana ja harmittelinkin, että matkasin sinne ensimmäistä kertaa vasta näin kolmekymppisenä. Esimerkiksi Tukholmaan verrattuna oli Kööpenhamina rennompi ja en edes tiedä mikä siinä niin kovin viehätti.

Haluaisin mainita tähän loppuun myös kaikkien aikojen lempparini Los Angelesin (rantakaupungit), Ranskan Polynesian ja Havaijin, mutta olen jauhanut niistä varmasti jo niin moneen otteeseen, että jätän suosiolla pois listauksesta 😀

Flopit:

 

Berliini. Olimme Seychelleille matkatessa yhden päivän Berliinissä, harmaana ja sateisena tammikuisena päivänä. Kiertelimme kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä, kävimme syömässä ja noin melko perusjuttuja. Olen melko varma, että kokemukseni olisi ollut varsin erilainen toisena vuodenaikana, mutta itselleni jäi siitä lähinnä tuon yhden päivän perusteella fiilis, että pois ja äkkiä. Holokausti-monumentti oli ahdistava, enkä saanut muistakaan nähtävyyksistä kamalasti irti. Mutta! Tuolla alempana kirjoittelenkin, että voisin ehdottomasti antaa Berliinille joskus uuden mahdollisuuden.

Gardajärvi. Jos voisi lyhyesti kuvata paikkaa: Järvi, jonka paljon toisiaan muistuttavat kylät ovat täynnä turisteja ja identtistä Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää. En muista olenko ikinä käynyt paikassa, josta en oikeasti löytänyt kertakaikkiaan mitäään mitä olisin edes harkinnut ostavani (okei, ei nyt sillä että olisi ollut pakko, mutta saan krääsäkaupoista noin yleisesti lievää allergiaa). Pahimmasta päästä ei tuo missään nimessä ollut ja järvi on aivan valtavan kaunis jos lähtee veneilemään, mutta järven rannikot ja niiden kylät eivät kyllä ole kovin erikoisia tai toisistaan erilaisia. En lähtisi uudestaan, vaikka Italia noin yleisesti paljon kiinnostaakin!

Egypti. Olen edelleen jotenkin niin traumatisoitunut vuoden 2006 Luxorin reissusta, etten enää sen jälkeen tule luultavasti koskaan menemään Egyptiin. Lähdimme äitini ja isäpuoleni kanssa jollain halvalle äkkilähdölle lukioni lukulomalla ja yövyimme ”Luxorin parhaassa hotellissa”. Koin oloni naisena niin esineellistetyksi ja oloni ahdistuneeksi, etten rehellisesti halua enää koskaan matkustaa mihinkään vastaavaan. Hotellin miestarjoilija (noin 60v) tuli eräänä aamuna aivan pokkanaan puristamaan minua takaapäin rinnoista lappaessani ruokaa lautaselle ja vielä virnuili perään ylimielisesti. Hotellin uima-altaalla ei saanut senkään vertaa rauhaa allaspoikien huutaessa ja vihellellessä valehtelematta aivan jatkuvasti. Ja tämä oli vain pelkästään hotellin alueella, jossa luulisi saavansa turistina olla edes jotenkuten rauhassa. Ja tosiaan, olin tällöin 18-vuotias 🙁 Egyptin kulttuuri, historia ja pyramidit kiinnostavat hurjasti, olen pienestä asti ollut niistä todella lumoutunut, mutta suoraan sanoen ei Egyptiin reissaaminen inspaa enää ollenkaan ja suorastaan kaikki kohteet, joissa naisten asema on huono, saavat nykyään ällörefleksin.

Jostain syystä ei matkustaminen näihin kohteisiin kiinnosta..

 

Etelä-Amerikka. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta Etelä-Amerikka ei jostain syystä ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Äitini yritti aikanaan pariinkin otteeseen innostaa minua lähtemään Brasiliaan, mutta jostain syystä en vain kokenut, että maa kiinnostaisi minua niin paljoa. Eniten ehkä ahdistaa rikollisuus, en välitä matkustaa kohteissa, joissa saa jatkuvasti olla varuillaan taskuvarkaiden suhteen tai kokee, ettei naisena uskalla iltaisin kävellä yksin kaduilla. Tämä on ehkä syy, miksi Etelä- ja Väliamerikan matkailu on omalta osaltani tähän asti ollut nollasaldolla. Voi olla, että tässä on osittain kyse myös tietynlaisesta stereotypiasta tietyn maanosan suhteen, enkä rehellisesti haluaisi sortua moiseen, mutta jostain syystä asia vain mietityttää.

Keski-Eurooppa. Saksa, Puola, Tsekki, Unkari.. Jostain syystä en ole kohteena lainkaan kiinnostunut Keski-Euroopan kaupunkikohteista. Itseasiassa ainoat, jotka minua kiinnostavat matkailumielessä, ovat Sveitsi, Pohjois-Italia, Puolan Auschwitz ja Itävaltojen Hallstatt. Ehkäpä juuri se ”kaupunkilomailu” on se, joka näissä tympii, koska olen todella valikoiva kaupunkimatkailija. Luulen, että voisin ehdottomasti pitää esimerkiksi Keski-Euroopan roadtripistä vuorilla ja pikkukylissä. Ala-asteella innostuin opiskelemaan koulussa ylimääräisenä kielenä Saksaa, mutta innostus loppui melko nopeasti kun kieltä ei oppinutkaan ihan hetkessä. Koko Saksa-innostus lopahti kai jotenkin siihen 😀 Mutta! Olen harkinnut, että antaisin joskus Berliinille uuden mahdollisuuden! Rakastuin kuitenkin Köpikseen ja uskon, että Berliini voisi olla juttuni, jos vain reissaisi sinne paremmalla ajalla ja toiseen vuodenaikaan.

Filippiinit. Itseasiassa tämä lukeutui vielä vuosia takaperin kohteisiin, joissa ehdottomasti haluaisin käydä, mutta parin vuoden aikana on mielipiteeni muuttunut mm. perehdyttyäni syvemmin maan hallintoon, huumesotaan ja nyt viimeisimpänä lasten asemaan. (Yle Areenasta löytyy muuten hyviä dokkareita aiheesta!) En halua tukea turismin kautta maata, joka pyrkii systemaattisesti kitkemään huumekauppaa teloittamalla useimmiten hyvin köyhiä pikkurikollisia, lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä unohtamatta 🙁

Lontoo. Ah, Lontoo oli ala-asteella unelmieni matkakohde, koska Spice Girls for life! Kuinka tohkeissani olinkaan joskus vuonna 96-97 kun pääsin Lontooseen ja ostin kaikilla rahoillani spaissarikamaa. Tuolta reissulta on jäänyt itseasiassa kivoina muistoina mieleen erityisesti British Museum ja Egypti-aiheiset jutut! Vanhassa valokuvakansiossani on jopa valokuvia, joita olen ottanut museon sarkofageista ja muista Egyptijutuista, haha. Silti, en ole tuon jälkeen kertaakaan kokenut kiinnostusta lähteä Lontooseen muuta kuin välilaskulla. En edes tiedä miksi kaupunki ei kiinnosta yksinkertaisesti ollenkaan. Suoraan sanoen en keksi ainuttakaan syytä, miksi varaisin matkan Lontooseen. Enkä tässäkään kohdassa väitä, että monen muun suosikkikohteessa olisi jotain vikaa, se ei vain henkilökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan. Naapurimaata Irlantia voisin kuitenkin ehdottomasti harkita!

New York oli pitkään omalla evvk-listallani, vaikka vuosia takaperin suorastaan rakastin Nykiä! En edes osaa perustella tähän muuta kun sen, että talvella viileät kohteet eivät juurikaan ole juttuni. Olen ollut New Yorkissa usein aina jonkun toisen kohteen yhteydessä, esimerkiksi Karibialle lentäessä. Nyt olen pitkästä aikaa alkanut jopa jossain määrin tuumailemaan, että haluaisin käydä Nykissä joskus kesällä!

Arabiemiraatit. Ei vaan nappaa! Dubaissa olin 2007, enkä ole tuon jälkeen rehellisesti kokenut minkään sortin kovaa kiinnostusta lähteä uudelleen. Muistaakseni harkitsin Dubaita vielä joskus noin viisi vuotta takaperin helppona aurinkokohteena, mutta sen jälkeen tuli joku no-no reaktio. Eniten pidän kohteista, joissa pääsen aitoon luontoon, luonnonrannoille ja toivon mukaan pakoon pilvenpiirtäjiä – nämä eivät juurikaan toteudu Dubaissa ja itseäni ahdisti siellä juuri se, että kaikkialle kuljetaan autolla. Rannoille, ostareille, nähtävyyksiin. Haluan itse ainakin kävellä ympäriinsä ja ihmetellä paikan meininkiä, eivätkä keinotekoiset rannat ole ykkösvalintani. Qataria tuumasin kohteena vielä pari vuotta takaperin, koska olen käynty siellä vain välilaskulla. Ensinnäkin siksi, että arabikulttuuri kiinnostaa oikeasti mm. ruoan puolesta (jos poliittinen tilanne olisi eri, haluaisin oikeasti käydä esimerkiksi Iranissa :D) ja koska en ole Qatarissa käynyt, en osaa sanoa juuta tai jaata siitä, että onko kohde samanlainen kuin Dubai?

Kiina. Jostain kumman syystä en koskaan ole kokenut kiinnostusta lähteä Kiinaan, enkä edes tiedä miksi? Ehkä mielessäni on stereotyyppinen kuva suurkaupungin ilmansaasteista, eläimien kurjista oloista ja juridisista seikoista, jotka eivät esimerkiksi työolojen suhteen aivan ole omien arvojeni mukaisia. Toki, voin olla väärässäkin! Kulttuurin puolesta ovat Kiina ja Venäjä listallani kohteita, joissa haluaisin mielenkiinnosta käydä, mutta sitten taas Kiinan suurkaupungeissa saasteet, puhtaan luonnon vähyys (tai se, ettei sitä käytännössä siis ole) kaupunkikeskittymien läheisyydessä ovat seikkoja, joiden vuoksi reissaaminen sinne ei juurikaan kiinnosta.

Intia. Oikeastaan en edes osaa perustella tätä, koska jollain tapaa Intia kiinnostaa ja sitten taas ei. Olen välillä ehkä jossain määrin mustavalkoinen matkailumieltymyksieni kanssa ja todennut, että jotkut kohteet eivät kiinnosta itseäni, enkä edes tiedä miksi. Sri Lanka sen sijaan on kiinnostanut jo kauan, mutta asiat, joka nykyään pienen lapsen kanssa reissatessa aina mietityttävät, ovat kohteiden hygieniataso ja turvallisuus (ja toki pahimmat malaria- ja dengue-alueet). Nämä ovat seikkoja, jotka lapsen saannin jälkeen ovat rajanneet pois monia kohteita, joissa ehkä muuten haluaisin reissata.

 

Onko teillä matkakohteiden top- ja flop-kohteita?

 

Löytyykö omista suosikeistani inhokkeja tai toisinpäin?

 

 

 

44 Replies to “Matkakohteiden topit ja flopit”

  1. Flop-kohteina tällä hetkellä aikalailla koko Eurooppa (vaikka toivon että Euroopan matkat kiehtoisivat, ja ei tarvitsisi aina lähteä niin kauas). Floppeihin lukeutuu minulla myös nuo Arabiemiraatit, sekä Kiina ja Japani. Kaikkinensa kaupunkilomat eivät kiehdo, osaltaan varmasti siksi ettei esim. shoppailu lukeudu lempiharrastuksiini 🙂

    Top -kohteina ehdottomasti Seychellien Praslin. Suunnittelin jo kolmatta reissuamme sinne maaliskuulle, mutta todennäköisesti päädytään johonkin aivan uuteen maahan. Top -kohteina myös oikeastaan kaikki Intian valtameren saaret (Malediivit, Mauritius…). Jostain syystä edes Havaiji ei kiehtonut niin paljon kuin nämä.

    Reissuun pitäisi lähteä maaliskuun alussa ja edes kohdetta ei olla vielä päätetty 😀 Näitä suuren suuria ongelmia 🙂

    1. Mä toivon samaa, mutta nyt olen ollut niin innoissani kun Euroopasta ja Lapista on löytynyt tosi kivoja paikkoja! <3 Seychellit oli kyllä niin upea juuri upeiden rantojen puolesta! Mua myös kiehtoo Intian Valtameri yleisesti ja esim Reunion! pitää tutkia joku päivä jotain Intian valtameren pikkusaaria 😀

  2. Olipa hauska lukea sun mietteitä! Oot ihan oikeassa – toisen inhokki on toisen paratiisi! Terkuin Lontoo forever 😀 Olin syksyllä yksin Riossa ja sen lähellä sijaitsevassa Arraial do Cabossa, ja tykkäsin tosi paljon! Molemmat yllättivät todella positiivisesti. Toki jätin pimeällä kävelyt väliin, ja ymmärrän täysin turvallisuusmietteesi. Samoin mietin vähän samaa kuin sä Filippiinien kohdalla, että on väärin rahoittaa sellaisen maan turismia, jossa esim. lapset kärsivät, luonto tuhoutuu ja rikkaat rikastuvat.

    Mun tarvii myöntää, että joulumatka Balille oli mulle pieni pettymys. En toki käynyt rauhallisemmassa pohjoisosissa, mutta sellaista wow-fiilistä ei tullut. Turismi on ehkä vähän ryöstäytynyt käsistä siellä. Ruuan ja edullisen asumisen takia voisin toki mielelläni mennä takaisin ja ehkä jopa asua muutaman kuukauden (esim. lokakuusta-tammikuuhun, haha!), mutten kokenut sitä kovin autenttisena paikkana.

    1. Joo niinpä! Mä uskon, että voisin tykätä esimerkiksi Brasiliasta jos vain siellä kävisin, mutta jotenkin vaan jännittää! Itsellänikin Balista vähän ristiriitaiset fiilikset. Viimeksi tosin tykkäsin hurjasti kun olin pitkään halunnut Ubudiin ja siellä koki enemmän semmoista perinteistä balilaista kulttuuria, vaikka toki turisteja olikin. Haluaisin kyllä käydä sielläkin jossain juuri pohjoisosissa pikkupaikoissa 🙂 Ja tuo on täysin totta, että turismi on siellä räjähtänyt käsiin, itse huomasin jo parissa vuodessa selkeän eron esim. Gilisaarilla :/

  3. Olipa kiva postaus! Rakastan Lontoota koska oon asunut siellä niin voi olla että oon vähän tunnepitoinen sen suhteen. Mutta voisin samaistua kyllä Egyptiin ja muihin arabikohteisiin… en ole käynyt mutta töiden puolesta tiedän Egyptiä ja jotenkin se meno siellä ahdistaa ja sama Dubaissa ja nimenomaan Dubain osalta se ettei mahdollisesti pääsis kävelemään minnekkään.

    Dubaille voisin ehkä antaa mahdollisuuden mutta Egyptille en. 😀

    1. Kiva jos tykkäsit! Toki vanha kotikaupunki varmasti lukeutuu aina suosikkeihin <3 Ja sama! Ennemmin ehkä itsekin Dubaihin kuin Egyotiin ja harmittaa, koska Egyptissä on upeita paikkoja, mutta juuri nuo asenteet ahdistaa :/

  4. Todella mielenkiintoinen postaus! 🙂 Gardajärvestä olen kyllä eri mieltä – siellä kun kävimme siskoni kanssa helmikuussa, niin vuokra-autolla liikuttiin ja käytiin mm. patikoimassa vuorilla, tutustumassa dinosaurusten jalanjälkiin ja fossiileihin alueella, joka löydettiin vasta 2010 ja otettiin upeita kuvia pikkukylissä. Ajettiin pari tuntia alppeja myöten, mutta ei ehditty kauemmas, kun alkoi olla niin sumuista ja pimeää, että emme olisi enää löytäneet takaisin hotellille. 🙂 Sekään ei ollut kaukana, mutta onneksi sattui yksi paikallinen vastaan, joka neuvoi missä se meidän hotelli onkaan. Krääsäkauppoja siellä ei todellakaan ollut auki helmikuussa, eikä ollut kuin yksi ravintola / pub auki kylässä ja lähin ruokapaikka oli noin 40min ajomatkan päässä, jos omaa hotellia ei laskettu. 😀 Ihana reissu oli!

    Ja pakko kyllä sanoa, että nostan hattua, että sielläkin vältetään paikkoja missä naisten ja lasten oikeudet sekä asema ovat todella huonot – sellaista ei todellakaan pitäisi tukea. Egyptistä olen myös kuullut vastaavia kokemuksia ja naisen asema on sielläkin vähän niin ja näin. :/ 🙁 Harmi sinänsä, kun se on yksi mielenkiintoisimmista maista historian osalta.

    1. Kiva jos tykkäsit! Ja sun versiosi Gardajärvestä kuulostaa ihanalta 🙂 Itse siis olen käynyt vain niissä turrekylissä järven rannalla, uskon tosiaan että meininki erilainen kun lähtee pois turistikeskittymistä! Tuommoinen Italian kiertäminen pienissä kylissä olisi joskus haaveena! Ja ehdottomasti samaa mieltä asiasta naisten ja lasten oikeuksien suhteen :/

    2. Kiva jos tykkäsit postauksesta! Ja sun versiosi Gardajärvestä kuulostaa ihanalta 🙂 Itse siis olen käynyt vain niissä turrekylissä järven rannalla, uskon tosiaan että meininki erilainen kun lähtee pois turistikeskittymistä! Tuommoinen Italian kiertäminen pienissä kylissä olisi joskus haaveena! Ja ehdottomasti samaa mieltä asiasta naisten ja lasten oikeuksien suhteen :/

  5. Hei olipa mielenkiintoista lukea näitä! Joitain samoja ei kiinnostavia kohteitakin löytyi, esim. Kiina ja Intia ei nappaa kyllä täälläkään. Myös Saksa on sellainen, joka ei jostain syystä oikein yhtään innosta. Oon käynyt Berliinissä, Munchenissa ja Frankfurtissa ja mikään ei kyllä jättänyt sellaista fiilistä, että pitäisi päästä joskus uudestaan. Jotenkin mun mielestä Saksassa on vaan aina jotenkin takakireä ilmapiiri ja joku raskas byrokraattisuus heijaustuu monessa. Saattaa olla pelkkää kuvitelmaa, mutta tällainen fiilis vain itsellä 😀 Myös New York oli pettymys, mutta toisaalta jollain tavalla kiinnostais just mennä uudestaan varmistumaan, että enkö tosiaan tykännyt siitä 😀

    Jännä kyllä, miten moni matkakohde intuitiivisesti joko kiinnostaa tai ei, ilman sen kummempia perusteluita välttämättä. Joitain yhdistäviä tekijöitä olen omista mieltymyksistä kuitenkin bongannut. Esim. kaupungit, jotka eivät ole meren (tai suuren järven) rannassa nousevat harvoin omiksi suosikeiksi. Varsinkin kesällä en voisi kuvitellakaan lähteväni kaupunkilomalle kohteeseen, jossa ei ole vettä mailla halmeilla. Toisaalta jos ei puhuta kaupunkikohteista, ei vedellä välttämättä ole niin suuri rooli, esim. Sveitsin Alpit olivat upeat ihan ilman mertakin 😀

    1. Mukava jos postaukselle oli kysyntää! ja se on jännä, jotenkin ne tietyt kohteet kiinnostaa ja jotkut taas ei yhtään, sekä on muutenkin niin yksilöllistä mistä kukin tykkää 🙂 Ja mulla on muuten tuo tismalleen sama, että harvemmin kaukana merestä olevat kohteet kiehtovat! Jotenkin tuntuu luontaiselta reissata paikkoihin, joissa on rantaviivaa, vaikka tosi upeita poikkeuksia löytyy sisämaastakin! 😀

  6. Hola!
    Miun top – listaan kuuluu ehdottomasti kreikka, käynyt eri saarilla vikat 6 vuotta meiningillä 1-2 reissua/vuosi ja tykkään. Helppo kohde ja turistimestojen ulkopuolella todella rauhallisia ja kauniita merimaisemia, rantoja yms.

    Tykkäsin myös Pohjois-italiasta, etenkin Sienna oli ihana! Etelä-italiaa esim Sisiliaa en suosittele. Paikalliset todella tympääntyneitä turisteihin ja kaikessa yritettiin huijata, taksit, ravintolat, kaupat. Jäi todella huono fiilis, vaikka maisemat olivatkin ihanat.

    Englanti/Britannia Lontoon ulkopuolella! Pakko suositella, ihania pikkukyliä ja kaupunkeja, ei turisteja ja ihmiset todella ystävällisiä. Walesin aluetta suosittelisin kaikille! Maisemat paikoin kuin Norjassa/lapissa, vaikkei uskoisi!

    Oon tykännyt myös Ranskasta ja Pariisista, vaikka itelle on sattunut huonot olosuhteet ko reissuille.

    Itseä taas himottaisi hirveästi päästä etelä-Amerikkaan! Just peruun tai Chileen tai miksei väluamerikan Panamat sun muutkin. Jotenkin kiehtoisi. Samoin Afrikka ja esim Tansania.

    Sit taas Intia, Thaimaa, Bali, Filippiinit yleensä yms ko alueen mesta ei kiinnosta yhtään. Aasiasta tosin Japani houkuttelisi 😀

    Qatarista sen verran, et vielä noin 10v sitten paikka oli vielä todella autenttinen, expatteja oli verrattain vähän, mutta arabit todella kohteliaita ja ystävällisiä (asuin ko maassa vuoden tuolloin). Mutta käydessäni Dohassa uudelleen 2017 koin suuren pettymyksen.; maa matkii kaikessa emiraatteja ja Dubaita. Tuli todella lavastemainen fiilis (mikä Dubaissa häiritsee) ja ihmisetkin olivat muuttuneet. Eli aina se länsimaalaistuminen ei ole hyväksi. Toki jos dohan ja Dubain väliltä pitäisi valita, niin ehdottomasti doha, mut ehkä ennemmin lähtisin Omaniin, jos lähi-itään haluaa. Iraniin tahtoisin itsekin vielä joku päivä! 😀

    1. Mä niin rakastuin viime kesällä kreikkalaiseen ruokaan Santorinilla ja aloin silloin haaveilla jostain Kreikan saarihyppelystä! Sinne täytyy kyllä joskus takaisin jo ihan ruoan vuoksi 😀 Italia on ollut mulla pitkään haavelistalla, erityisesti Sisilia ja Sardinia, tosin nyt kun sanoit niin voin kuvitella tuon turismin, sama varmaan kun Santorinilla, itse huomasin siellä selvästi sen kuinka paikallisia tympii turismi. Mielenkiintoisia pointteja Qatarista! Täytyy ehkä siis pistää tuo Oman korvan taakse mahdollisena arabikohteena. Ja hauska sattuma tuo Iran-juttu, sinne olisi kyllä kiinnostavaa päästä! 🙂

  7. Päädyin Kiinaan sukulaisen matkassa ja kaupunki oli Hangzhou. Ajankohta oli marraskuu eli sää oli vastaava kuin Suomessa syksyisin. En odottanut paikalta juuri mitään ja asenne Kiinaa kohtaan oli aika saman tyyppinen kuin sinulla, lisäksi suosin itsekin lämpimiä maita rantoineen. Kuitenkin tämä paikka nousi itsellä aivan top 3:een mitä tulee matkakokemuksiin. Kaupungissa on Unescon kulttuurimaiseman maailmanperintölistalla oleva upea järvimaisema Westlake ja sen ympäristö. Muutenkaan ei mieleen jäänyt saastunut, ahdas ja meluisa kaupunki pilvenpiirtäjineen (vaikka toki sitäki siellä on) vaan nimen omaan luonto ja rauhallinen tunnelma. Toki varmasti vaikuttaa aina tuo oma sijainti, kun puhutaan suurkaupungeista. Itsella ehdoton floppi on Bangkok, joka mielestäni juurikin edustaa suurkaupunkia huonoimmillaan.

    1. Ooh! Siis uskon täysin, että suurkaupunkien ulkopuolinen Kiina on varmasti täysin päinvastainen kuin mitä suurkaupungeissa! Oli varmasti mieletön kokemus 🙂 Täytyi ihan googlata tuo paikka ja näytti ihanalta! Juuri tuommoisen Kiinan vuoksi maa kiinnostaa semmoisena ”haluaisin joskus käydä”-kohteena, vaikka ajatus niistän suurkaupungeista ahdistaakin. Ja Bangkok on myös itselläni ahdistuslistalla juuri luonnon vähyyden ja saasteiden vuoksi :/

  8. Oon käyny Berliinissä kaks kertaa (eli toinen mahis jo annettu) eikä yhtään haittais jos en menis kolmatta kertaa 😀
    Ekalla kerralla yllätti et se on sellanen kehitysmaa missä ei voi maksaa kortilla läheskään kaikkialla (esim. Ravintoloissa piti olla tarkkana voiko maksaa kortilla).

      1. Berliinissä pari vuotta asuneena on todettava, että kehitysmaa tämä on, mutta käteisen käyttöön on jo tottunut ja siihen, että ruoka- ja muut kaupat ei ole auki sunnuntaisin. Monissa baareissa saa edelleen polttaa sisällä. Keskikesällä en tänne tulisi, säät on ollut parin viime vuoden aikana melkoisen kuumat, lähes 40 astetta. Mutta esim toukokuu on kivaa aikaa yleensä!

        Mitä itse kaupunkiin tulee, minut on hurmannut juuri kaupungin rento ilmapiiri ja se, kuinka eri kaupunginosat ovat kuin pieniä, toisistaan erilaisia kaupunkeja. Joten täällä on tärkeää kulkea laajasti ympäri kaupunkia ja löytää ne omat paikkansa. Viihtyykö enemmän rähjäisemmillä hipsterseuduilla, luksuskauppojen katveessa vai kiertämässä museoita jne. Ulkokirpparit ja ruokamarketit ovat ihania tunnelmaltaan. Täältä löytyy myös järjettömät määrät hyviä ravintoloita ja hinnat Suomeen verrattuna tosi edulliset.

        Mutta kaikki ollaan erilaisia, joten vaikka Berliini on suuri rakkauteni ymmärrän, että se ei kaikille sitä ole.

        1. Kuten tuolla jossain kommenteissa mainitsinkin, niin haluaisin antaa kyllä Berliinille uuden mahdollisuuden ja juuri nuo kaikki erikoisemmat jutut, kuten ulkokirpparit sun muut kiinnostaa hurjasti 🙂 Monessa paikassa täytyy vain löytää ne oikeat jutut ja itselläni on jäänyt niin vahva kuva tuosta tammikuisesta Berliinin keikasta, että haluaisin oikaista mielikuvaa esim. kesäreissulla! Kiitos siis vinkeistä 🙂

  9. Flopit: Riika ja Pietari. Niiden jälkeen muutkaan itäisen Euroopan kolkat eivät ole kiinnostaneet tippaakaan. Myöskin Bangkok oli aika ahdistava kokemus ja sen jälkeen olenkin halunnut vältellä kaikkia suuria Aasian kaupunkeja.

    Topit: Sri Lanka, Kroatian Split + saarihyppelyt, Zürich ja New York. Noista jääneet kyllä parhaimmat muistot 🙂

    Ja sit sellaiset,missä en ole käynyt eikä kiinnosta yhtään: Australia, Dubai ja Egypti. Jostain syystä vain tämä fiilis 😀

    1. Mielenkiintoisia poimintoja! Itselleni Venäjä ja Balkan on todella vieras matkailualueena, joskus tuumailin Riikaa spa-loman suhteen, muttei loppupeleissä ole koskaan tullut lähdettyä. Ja Bangkokiin ei myöskään ole täällä suurta kiinnostusta uudelleen, vaikka Thaimaa onkin alkanut pitkästä aikaa houkutella 😀 ja tuo fiilis on jännä, jotkut kohteet eivät vain tunnu kiinnostavan itseään ;D

  10. Samaa mieltà Egyptistà, sinne en halua mennà enàà uudestaan, enkà muihinkaan Pohjois-Afrikan maihin. Toinen johon ei ole mitààn mielenkiintoa palata on Lontoo, jàtti neutraalin olon.
    Sensijaan paikkoja joihin palaan aina uudestaan ovat Kreikan saaret, New York ja Valle D’Aostan lààni Italiassa. Paikat joihin ei ole mitààn mielenkiintoa ovat Venàjà ja ex-Jugoslavian maat.

    1. Joo niinpä! Marokko oli mulla todella pitkään haavelistalla, mutta sen jälkeen kun ne kaksi naisturistia tapettiin siellä niin ei ole ollut mitään hinkua enää 🙁 Täytyy googlettaa tuo Italian lääni! 🙂

  11. Berliini on mun all time -lemppari vaikka en erityisemmin oo kiinnostunut mistään Saksan ”kulttuurista”, mutta se on niin elossa, siellä on KAIKKEA. Se on sellanen haavekaupunki että täällä asuisin, jos Salsan byrokratia ei ahdistaisi ja osaisin yhtään saksaa. Kesäsin se on upea. Oon käynyt muutamaan otteeseen, mutta nähtävyydet oon kyllä missannut. Sen sijaan kaikki artsyt fantsyt tapahtumat on niin 6/5. Kesäsunnuntaisin siellä muuttuu lähes koko kaupunki kirpputoriksi, en muista onko se kerran kuussa, joka toinen vko vai miten, mutta se on eeppinen, kaikkea löytyy. Oon myös käynyt keikoilla, leffafestareilla yms. Ne on aina ollut jotain ihastuttavia puutarjajuhlamiljöitä ja huh. Suosittelen antamaan mahdollisuuden! Ja nimenomaan niin että kurkkaa jotain ”marginaalisempaa”, mikä sit vois sua hotsittaa. Mitä susta tiiän niin en usko hetkeäkään ettet viihtyisi! Tammikuussa se voi olla vähän kökkö… Mulla inhokit on taas Pariisi ja Cairns. Mä luulen et Eurooppa vois muutenkin olla sulle jännä! En oo itsekään paljoa käynyt, mut just jos haluu vähän ekoilla, niin pääsee Itä-Eurooppaankin nopeassa ajassa ties minne. Ryanair alkaa lentää keväällä Wieniin, niin meen sinne viimein, en malta oottaa. Oon kalliita lentoja vastaan niin aina ärsyttäny ku Wien on yleensä 200-300€ ja Budapest 50€ ja sieltä pääsis parissa tunnissa Wieniin, tietenkään ei oo vaan muka ikinä ollut aikaa siihen 😅

    Mut joo kiinnostais kyl enemmän sun Eurooppa-kokemukset! Oothan säkin käyny vaikka missä sielläkin. 🙂

    1. Hehe, no siksipä juuri olen tuumaillutkin Berliiniä vielä, koska uskon että sieltä voisi löytyä semmoisia pieniä juttuja, joista innostuisin! Esimerkiksi juuri tuommoiset kirpparikaupungit ja muut spessummat jutut ovat semmoisia, jotka voisivat tehdä vaikutuksen 🙂 Kiitti siis vinkeistä!! Ja hyvä pointti tuo Eurooppa-juttu, nyt olen ehkä keskittynyt paljon Lappiin, mutta täytyy yrittää käsitellä myös Euroopan kohteita syvemmin jatkossa 🙂

  12. Kiva postaus! Biarritz kuuluu ehdottomasti mun Euroopan lemppreihini myös! Lisäksi Champagnen alue St. Tropez olivat ihania näin Ranska-fanin mielestä 😃 Genevejärven ympäristö Sveitsissä oli tosi kaunista! Italiassa Aostan laakso, Kroatiassa Visin saari 😊

    Saarikohteet ovat kyllä ihania! Mun suosikkejani Malediivit ja Martinique. Seychellit on vielä kokematta, mutta se olisi haaveissa kyllä! Ehkä ensi vuonna, kun meillä olisi 10-vuotishääpäivä…

    Floppeja: Meksiko oli musta turvaton ja sain välittömästi rankan vatsataudin. Bulgarian Aurinkorannikko oli täynnä juoppoja ja huoria. Sinne en menisi, vaikka mikä olisi! Nykistä en erityisemmin välittänyt, mutta voisin antaa sille uuden mahdollisuuden. 😊

  13. Moikka Iines, heti alkuun kiitos siita Heureken dinosaurus nayttely suosituksesta blogissasi, kaytiin siella kun kaytiin Suomessa ja poikani rakasti paikkaa 🙂 Nyt ollaan taas kotiuduttu kyllakin lomalta, harmi ettei lunta tullut hirveasti, ehka ensi kerralla!

    Omia matka lemppareitani ovat Thaimaa, Kambodza, Ranska (Nizza & Monaco), San Francisco, Australia, Israel, Hollanti, Belgia ja Kroatia. Omat floppini ovat taas Los Angeles (sori! :D) seka Vietnam (todella kaunis maa, mutta jai hieman paha maku ihmisten kusettamisyrityksista) seka Viro.

    Omalla himotuslistaltani loytyy Uusi-Seelanti ja Polynesian saaret myoskin seka Islanti, Portugali, Brasilia, Costa Rica, Japani, Tiibet, Nepal, Bhutan, Etela- ja Pohjois Korea, Trans-Siberian junamatka, Silkkitien maat yms yms. Onhan maailmassa viela paljon nahtavaa ja koettavaa! 🙂

    1. Hei ihana jos tykkäsitte siitä näyttelystä, se oli kyllä kiva 🙂 Harmi ettei ollut lunta! Ei tarvitse pyytää anteeksi, moni muukaan ei tykkää Los Angelesista ja siellä pitää löytää ne oikeat paikat. Itse olen rakastunut pieniin rantakaupunkeihin siellä. Mulla on myös Etelä- ja Pohjois-Korea omalla listallani 🙂

  14. Mun henkinen koti on Hawaiilla, erityisesti Big Islandilla. Reissuja yht. 8 viim. 10v aikana.
    Toinen kestosuosikki Pyreneiden pikkukylät, vuoret, vaellukset siellä, Biarritz ihana ja toisaalta myös Medin puolella pohjoisin osa Costaa Bravaa.
    Puolison vaihto-oppilas vuosi NSW:ssa ja siellä vierailtu myös muutamia kertoja ja aina kaipuu takaisin.

    Bali on musta (anteeksi) kauhea. Ei ikinä enää. Gilit oli vielä 10v sitten ok.
    Lontoofaneja en ymmärrä.

    Haaveet: Perth ja ensi kesänä kuukausi Losissa❤️

    1. Ooh, oon ihan kade kuukaudesta Loseissa! Mulla myös matkahaaveena Perth 🙂 Havaiji myös mun ikisuosikki, jossa tullut käytyä aika reippaasti myös, pitäisi vaan ahkerammin kierrellä muitakin saaria. Kiitos kun kommentoit <3

  15. Kiva postaus!😊
    Me ajettiin viime kesänä tsekkien läpi ja ihastuin täysin. Niin kauniita maisemia, ihania kyliä, ja ihanan halpaa.😉
    Itävallan puolella myös mielettömät maisemat ja vaikka shoppailla tykkäänkin, ei tuolla se tullut edes mieleen. Paitsi no paikallisesta intersportista vähän vettä pitävää vaatetusta tarpeeseen.😅 lapsille on myös aika paljon tekemistä ja ylipäätään koko perheen kesken, jos tykkää ulkoilusta ym.
    Me muutetaan vuodeksi Singaporeen ja sieltä tarkoitus mahdollisuuksien mukaan matkailla. Lapsen koulun ja miehen työn antamien mahdollisuuksien mukaan..😊

    1. Ihanaa tuo Singapore-juttu! <3 Uskon, että Itävallassa on ihanat maisemat! Se kyllä ehdottomasti kiinnostaa siis suurempien kaupunkikeskittymien ulkopuolella 🙂

  16. Tää oli mielenkiintoinen postaus!

    Itellä vähän sama Berliinin suhteen, jätti jotenkin vähän kylmäksi.. Kävin viime kesänä. En menisi ehkä uudestaan, ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä. Holokausti-muistomerkki oli vaikuttava, mutta ei tullut mitään vau fiilistä mistään jutusta Berliinissä.. Lentokenttäkin jonne Finnair lensi oli jotenkin järkyttävän pieni ja kummallinen. 😀 Oikeastaan useimmat Keski-Euroopan maat ei kiinnosta poislukien Sveitsi, jonne mahdollisesti haluaisin tänä vuonna matkata… Pariisi ei oo myöskään erityisesti säväyttänyt, sinne oon menossa nyt kylläkin muutaman kuukauden päästä uudestaan. Jospa vaikka mieli muuttuis. 😀

    New York kesällä, suosittelen vahvasti. Aivan mun top-listan kärkipäässä. Sinne on hieman kalliimpaa matkustaa kesällä, mut joka pennin arvoista. 😀 Sit lemppareihin lukeutuu aina vaan Italia ja Kreikan saaret. Ateenakin kyllä yllätti koska sinne mulla ei ollut mitään odotuksia. Kivoja maisemia ja nähtävyyksiä. Kreikan saarihyppelylle haluaisin kyllä vielä tulevaisuudessa itsekin. 🙂 Rakastan myös Lontoota, jossa oon käynyt useamman kerran ja aina yhtä ihanaa palata takaisin. Siellä on kaikkea mitä ihminen voi toivoa. 😀

    Haaveissa ois lähivuosille päästä myös Kiinaan tai Japaniin, San Fransiscoon ja itse asiassa jotenkin myös Venäjältä Pietari kiehtoo. 😀 Egyptistä oon historiallisten nähtävyyksien takia haaveillut jo lapsesta saakka, mutta jotenkin pelottaa ajatus sinne menosta just noiden em. juttujen takia mitä itsekin mainitsit…

    1. Kiva jos tykkäsit! Ja sama juttu Keski-Euroopan suhteen noita joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ja täytyy siis pistää korvan taakse tuo New York kesällä 🙂 Mun pitäisi selkeästi mennä testaamaan Lontoo uudestaan :DD

  17. Moi vanhalta työkaverilta 🙂

    Tämä oli mielenkiintoinen postaus. Itsellä juurikin Luxor jätti kauhun arabimaita kohtaan. Järkyttävää kohtelua. Kaupustelu oli myös äärimmilleen viety, hevoskuski seurasi varmaan puoli pv minua ja miestäni ennenkin lähti ja uskoi ettei tulla kyytiin.

    Berliinissä olin toissa joulukuussa. Joulumarkkinat oli täydessä käynnissä. Itse tykkäsin kaupungista. Halpaa ja ihmiset oli kivoja.

    Meksiko Cancun pettymys. Asuimme hotell zonella. Siellä uskalsin liikkua, mutta taksimatka oikeaan Cancunin kaupunkiin jätti fiiliksen, että ehkä hyvä olla pakattuna muiden turistien seassa hotelli zonella. Ihanat snorklaus paikat oli kyllä, se oli todella ihana kokemus Meksikossa.

    Kiina. Pekingissä muuri ja kielletty kaupunki oli tietysti kiva nähdä. Shanghai miljoonakaupunki, ei oikein mitään muuta sanottavaa siitä.

    Bangkok lempikaupunkini kaikesta saasteesta ym huolimatta. Suurkaupunki, jossa en pelkää liikkua. Thaimaa ylipäätänsä suosikkini. Ensi kesänä tod näk Koh Samuille.

    Haaveet; Seychellit, Malediivit ja Havaiji.
    Pieni pettymys 15-vuotiaasta saakka odotettu Los Angeles, oli ilmeisesti too
    much for me😂. Santa Monica ja Venice oli suosikit siellä.

    1. Moi!! Haha, Loseissa pitää mennä oikeisiin paikkoihin, muuten voi olla super pettymys! Esim Hollywood on omasta mielestäni ihan karsea, mutta pienet rantakaupungit aivan ihania 🙂 Kiva kun jaoit sun reissujuttuja!

  18. Kiva postaus! 🙂 Matkailualalla työskentelevänä matkakuume on koko ajan päällä, mutta silti monista kohteista, joissa ei edes ole vielä käynyt on jo etukäteen saattanut muodostua käsite, että tuonne mulla ei oo kyllä mitään asiaa. Suurin inhokkikohde on Tunisia, todella ahdistava meininki kun paikalliset miehet osoitti aivan liikaa huomiota ja missään ei saanut liikkua rauhassa. Laittaisin samaan kategoriaan myös Egyptin, Marokon ja Turkin, Egyptissä en ole käynyt ja Turkissa ja Marokossa vain päiväretkellä, mutta sen perusteella ei tullut halua palata niihin pitemmälle lomamatkalle. Lisäksi en pitänyt Maltasta (kuiva ja karu saari, tympeää palvelua ja brittibaareja) enkä Budapestistä ja Prahasta, näistä ei vaan löytynyt mitään mikä olisi oma juttu. Yleisesti ottaen pidän lähes kaikista Espanjan paikoista, mutta 2 kertaa Alicantessa ja 3 kertaa Barcelonassa käyneenä täytyy vaan myöntää, etten pidä näistä kummastakaan. Alicante oli jollain tavalla ”hajuton ja mauton” paikka ja Barcelonassa joutuu koko ajan julkisissa kulkuvälineissä ja julkisilla paikoilla varomaan, ettei joudu taskuvarkaan uhriksi ja se oli jotenkin ahdistavaa. Barcelonassa oli myös liikaa turisteja eikä siellä aisti espanjalaista ilmapiiriä yhtä helposti kuin muualla Espanjassa. Kaikki muut tuntuvat rakastavan Barcelonaa, joten olen kyllä yksin tämän mielipiteeni kanssa 😀

    Kohteet joihin en koe kiinnostusta matkustaa (vaikka en ole käynyt) ovat Dubai, Intia, Kiina ja Dominikaaninen Tasavalta. Kahta ensimmäistä boikotoin mm. puuttellisten ihmisoikeusasioiden vuoksi, Kiina vaikuttaa ahdistavalta ison väestömäärän ja saasteiden vuoksi ja Dommarit ei houkuttele, koska mielikuvissani siellä vaan vietetään tylsää all inclusive- elämää isojen hotelliresorttien sisällä. Sen sijaan haluaisin matkustaa Kanadaan, Japaniin, Sveitsiin, Madeiralle ja Havannaan Kuubaan. Tavallaan myös Kolumbia houkuttelisi mahtavien luontokohteidensa puolesta, mutta maan turvallisuus länkkäreille arveluttaa sen verran, että veikkaanpa että se matka jää tekemättä:/

    Lopuksi suosikit; Havaiji / Oahu ja Maui (ei tarvinne perustella…), Florida/ Fort Lauderdale, Sevilla, San Sebastian ja Rooma. Nyt keväällä olisi tiedossa Valencian matka, kovasti odottelen että siitä voisi tulla myös yksi suosikeista.

    1. Heh, kiva jos tykkäsit 🙂 Mua kiinnostaisi myös Espanjan pienet kylät ja ei-niin-turre-kaupungit. En myöskään itse ole järin Barcelona-fani, mutta Espanjaan on jo vuosia tehnyt mieli uudestaan juuri johonkin, jossa olisi enemmän juuri sitä espanjalaista kulttuuria ja ruokaa. Kerro siis jos sulla on jotain vinkkejä! Ehkä tuo Valencia voisi olla semmoinen? Kerro sitten kokemuksia 🙂 Ainiin ja San Sebastian on mun Euroopan haavelistalla myös!

  19. En nyt keksi yhtäkään floppia, aina on löytynyt joka paikasta jotain kivaa.
    Mutta ihan ehdoton ylläri joka nousee topiksi on Palm Springs! Viime vuoden helmikuussa matkatessamme Kaliforniaan sää oli siellä kylmin kahteenkymmeneen vuoteen, Losissakin tuntui, että huppari ja takki päällä jäätyy! Kylmyydestä huolimatta Los Angeles oli niin upea kuin olin kuvitellutkin, mutta reissun ehdottomaksi helmeksi nousi aavikolla, vuoristomaisemissa sijaitseva Palm Springs. Normaalisti kaupunki on varmaan tuhottoman kuuma, mutta vierailumme aikana pelkäsimme jopa lumisadetta. 😀
    Kaupunki on pienehkö, rento ja jotenkin ihanan 70-lukua henkivä. En tiedä mikä siinä viehätti niin paljon että sinne on pakko palata joskus!

    1. OOh!! Vitsi, siis Palm Springs on ollut mun haavelistalla tosi pitkään! Olin aivan unohtanut, hittolainen! 🙂 Olin joskus aivan lumoutunut niistä maisemista! Voi itku kun teille osui viluisat säät, talvella tuolla on kyllä niin tuurista kiinni kuinka lämmin on! Mä oon joskus ottanut joulu-tammikuussa Loseissa aurinkoa ja joskus mennyt untsikka päällä, heh.

  20. Täytyy sanoa, että mulla aivan samanlainen kokemus Berliinistä. Olin siellä tammikuussa 2015 pari kolme päivää ja jäi mieleen vaan se älyttömän kylmä tuuli – aivan kuin ois jossain Pohjoisnavalla ollut! Eli sinne en kyllä matkustaisi uudestaan, vaikka Berliiniä kuinka jaksetaankin ylistää. Ehkä kesällä kokemus olisi tosiaan voinut olla eri.

    Dubaissa kävin kaverin kanssa (hänen suosituksesta) nyt tammikuussa, ja olihan se hieno paikka, mutta mulla ei myöskään jäänyt hinkua matkustaa uudestaan. Tiesin kyllä jo alunperin, että ei ole mikään mun unelmakohde. Mutta tulipahan nähtyä ja koettua! Meidän kohdalle sattui vielä kylmät sadepäivät, vaikka Dubaissa ei pitäisi ikinä sataa. Jopa aavikolla yllätti kaatosade 😀

    Mitä tulee Puolaan, se ei myöskään ole koskaan ollut mun millään ”listalla”, mutta yksi tuttu ylisti sitä mulle pari vuotta sitten ja tulin sitten varanneeksi kaupunkiloman Gdanskiin marraskuussa 2018. Ja siis ETTÄ MÄ TYKÄSTYIN! Barcelonan ohella nousi ehdottomaksi suosikiksi. Ihanan edullinen ja tosi kiva kaupunki, jossa saa hyvää ruokaa kasvissyöjäkin 🙂 Kävin itse asiassa viime vuoden lopulla siellä taas vuoden tauon jälkeen ja varmaan taas vuoden päästä menen uudestaan 😀

    Niin ja sitten Kiina, Egypti, Intia… ei ole koskaan kiinnostaneet muakaan 🙂

  21. Tuntuu hurjalta niputtaa Etelä-Amerikka noin yhteen kastiin, kyseessä on kuitenkin melkein tuplasti Euroopan kokoinen manner, josta löytyy sademetsien lisäksi vuoristoja ja napajäätikköä. Arabikulttuurissa, niin kuin jokaisessa kulttuurissa, on myös pääasiassa uutisoitujen negatiivisten puolien lisäksi paljon hyvääkin. Btw: iranilaiset eivät ole arabeja, vaan persialaisia, joilla on oma kulttuuri ja kieli. Kiina on maailman kolmanneksi suurin maa, josta löytyy myös hullunkaunista luontoa: https://www.chinahighlights.com/travelguide/top-national-parks.htm

    Itsekään en ehkä (päätös vielä muotoutumassa) mieluusti matkusta naisten oikeuksia polkeviin maihin, tosin en ymmärrä kyllä, miten boikotointi niitä oikeuksia parantaakaan. Lisäksi, jos perehtyy yhtään maailmanpolitiikkaan ja Yhdysvaltojen toimintaan, samalla logiikalla joutaisia jenkkejäkin, jotka eivät todellakaan ole mitään enkeleitä, boikotoimaan. 🙂

    Makuasioista ei voi kiistellä, mutta ehkä itselleni usein jää näistä blogien matkasuosituskohteistä hyvin länsimainen katsantokanta mieleen. Esim. jos korttimaksamisen puuttuminen tekee maasta kehitysmaan (varmastikin kärjistetysti ilmaistu yllä kommenteista) ja on yksi syy olla matkustamatta, niin mikä on matkustamisen pointti? Löytää suomenkaltaisia maita? Monet maat nyt ovat vaan valovuosia Pohjoismaista jäljessä. Korttimaksamisen puuttumisen syyt Saksassa juontavat juurensa itseasiassa toiseen maailmansotaan ja henkilötietojen suojaamiseen. Eikö erot kannattaisi enemmänkin nähdä mielenkiinnonkohteina; miksi näin on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *