Vanhoja päiväkirjoja ja paluu rakkaan harrastuksen pariin

Viimeiset viikot ovat vierähtäneet varsin nostalgisesti. Aloitin nimittäin taannoin lukemaan vanhoja päiväkirjojani ja reilu viikko takaperin sainkin kaikki merkinnät luettua loppuun. Hassua, että kirjoitin lähes kymmenen vuotta aktiivisesti päiväkirjaa, kunnes sitten lopetin kuin seinään. Oikeastaan olen todella harmissani, koska olisi ollut mielenkiintoista lukea syvimpiä ajatuksiani näiltä yli 15 vuodelta, joiden aikana en ole kirjoittanut päiväkirjaa. Paitsi, toki monet jutut ovat dokumentoituna sentään tänne blogiini. Täytyy mainita, että olin päiväkirjan kirjoittajana todella tunnollinen – jos päiväkirja ei syystä tai toisesta ollut joskus mukana jossain, keksin kyllä keinot ja kirjoitin päivän mietteet vaikka irralliselle paperille, jonka sitten teippasin päiväkirjaan oikealle sivulleen.

Kuten teille ehkä jo monet kerrat on tullut selväksi, rakastan jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla ja tämä onkin ollut minulle aina todella tärkeää. En muistanutkaan kuinka yksityiskohtaisesti olin raportoinut päiväkirjoissani asioita, huvittavaa lukea ties mistä kommelluksista ja olen ollut todella koukuttunut pääsemään eteenpäin kaikissa juonenkäänteissä. Enpäs muuten muistanutkaan, että olen 11-12-vuotiaana kirjoitellut ahkerasti runoja. Vanhoja runoja lukiessa sainkin kimmokkeen aloittaa runojen kirjoittamisen uudelleen – asia, jota hassua kyllä harkitsin jo joululomalla, ennenkö edes olin bongannut noita vanhoja runokyhäelmiä. Runot jäivät ”kesälomalle” päiväkirjasta päästessäni ala-asteelta ja sen koommin ei niitä enää näkynyt kertaakaan. Minulle jäikin mysteeriksi syy runojen loppumiseen? Surullista. Voin toisella kertaa koota tänne otteita runoista, vaikka monet melko melankolisia olivatkin.

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen oli äärimmäisen terapeuttinen kokemus, vaikka välillä kieltämättä iskikin pieni suru palatessani joihinkin nuoruuden haikeisiin tai murheiden täyttämiin hetkiin. Ja se juuri on päiväkirjoissa parasta, että niiden avulla voi näin lähes kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua palata niihin tismalleen samoihin ajatuksiin ja hetkiin (jotka muuten ovat aivan täyttä kultaa). Suosittelen siis kaivamaan vanhoja kirjoituksia esiin 🙂

Tämän nostalgiapläjäyksen inspiroimana päätin pari viikkoa takaperin ottaa vanhat ohjat käsiini ja aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen uudelleen tämän (aivan liian pitkän) tauon jälkeen! Itseasiassa oli asia käynyt mielessäni jo kauan, mutta jostain syystä olen ajatellut, ettei minusta enää nykypäivänä olisi raapustelemaan päivittäisiä ajatuksiani käsin. Ja kuinka väärässä olinkaan. Ei päiväkirjan kirjoittaminen katso ikää tai paikkaa. Muistin heti myös sen, miksi olen päiväkirjan kirjoittamista ylinpäänsä rakastanut. Toki blogi ajaa paljolti samaa asiaa, mutta päiväkirjaan tulee kuitenkin kirjoitettua paljon asioita ”ilman filtteriä” kun taas täällä joutuu tottakai miettimään paljon, että mitä haluaa avata kaikkien luettavaksi. Odotan innolla matkapäiväkirjan kirjoittamista maaliskuun reissulta 🙂

Tässä joitain otteita reilun viikon ajanjaksolta 8-luokkalaisena. (Saa nauraa, itsekin tein niin :D) Paljon osioita jouduin jättämään näistä blogiotteista pois, mutta onneksi löytyi myös hauskaa materiaalia tänne julkaistavaksi!

 

18/2/2002

”Meni lopullisesti järki siihen edelliseen päiväkirjaan, koska siihen oli hankala kirjoittaa! Mä & Ronja oltiin tänään siellä Matin työpaikalla TET:issä.. Ihan tosi tyhmää! Aamulla me istuttiin siellä n. tunti ilman mitään tekemistä, sitten se yksi eukko keksi, että me voitais siivota ne kaikki keittiön kaapit.. ok. Me sit otettiin kaikista niistä 20 hyllyköstä tavarat pois ja pyyhittiin ne. Vaan parissa hyllyssä oli jotain likaa tai muruja, kaikki muut oli ihan puhtaita. Meniköhän meillä about vähän yli tunti kun me putsattiin ne. Sit me lähdettiin tunnin ruokatauolle. Ei me tietenkään käyty Cygnaeus-lukiolla syömässä, koska siellä oli jauhemaksapihvejä, joita en tosiaankaan syö! Mulla oli eväänä 1 riisikakku ja omena. Jäi kamala nälkä! Mummolassa oli muuten eilen supertyhmää, olin vahingossa kamalan epäkohtelias kaikille, kun oli vähän huono päivä.”

19/2/2002

”Mä haluan itkeä.. Mä haluan vajota maan alle, mua itkettää.. Koko päivä on ollut ihan paska. TET:issä oli taas ihan tylsää.. Ei mitään tekemistä. Äiti vitsaili, että sekin on tulossa meidän risteilylle, samaan hyttiin. Mulla meni hermot äitiin ja päätin olla menemättä mukaan kauppaan.. ja sitten äiti sanoikin, että se oli vitsi, eikä se ollut tulossa laivalle.. Miksi se valehtelee aina? Tänään meidän piti piiskata pari mattoa ja pyyhkiä pölyt parista kaapista, ei sitten muuta koko päivänä, luettiin jotain ihme testi-kirjoja, joita lainasin kirjastolta.. Huomenna en tiedä menenkö äitin vai Matin työpaikalle.. Mua väsyttää kyllä molemmat. TET:issä on aika tylsää! Olin tänään tunnin Vuittonin nettikaupassa ja tallensin sieltä kuvia kaikista ihanista Vuittonin laukuista. Voi että ne on ihania! Ja siellä oli kanssa Vuittonin hiuspompuloita! Semmoset kuminauhat, missä oli sellanen LV-logo.. Ihanaa! Mä kyllä ostan vielä joskus ne kaikki!”

21/2/2002

”Yess! Enää viikko meidän risteilyyn!!!! Vähän siistiä! Eilen tehtiin TET:issä suursiivous ja pelattiin välillä pelikorteilla ja pyyhittiin pölyjä viherkasveista!! Ihan älytöntä!! Käytiin ekan kerran eilen syömässä Cygnaeus-lukiossa. Ei mikään ihmeellinen koulu. Jotkut ehkä kattoi meitä hieman pitkään kun oltiin siellä syömässä. Kamalan pieni se ruokala ainakin oli, varsinkin jos verrataan meidän koulun ruokalaan! Kävin illalla viemässä pulloja kauppaan ja sain 2,4€! Vein muutenkin tänään pankkiin rahaa aamulla. Mä yritin, että olisin ollut päivän ensimmäinen asiakas, mutta semmonen papparainen oli tullut jostain sivuovesta ja mä olin numero 002.. Hitto. No olinpahan toinen, mutta seuraavalla kerralla kun menen aamulla pankkiin niin haluan olla eka. Siinä tiskillä oli se ihan kiva nainen ja se laittoi mulle tulemaan tiliotteen kotiin joka kuukausi..cool. Käytiin myös Sokoksella. Sellanen nainen esitteli mulle peiteaineita. Se Clarinsin oli halvin ja vaikutti ihan hyvältä.. Saatan ostaa sen sit laivalta! Oon kirjoittanut sitä äikän Madonna-esitelmää vähän.. Tai itseasiassa luonnostellut sen. Pitää etsiä kuvia ja lisätä tekstiin vielä jotain.. Taidan lähteä käymään kohta Ronjalla.. Pelaamaan vaikka yhtä hauskaa tulevaisuus-peliä korteilla. Paljonkohan mä muuten saan rippirahaa? Kun mulla on synttäritkin kesällä niin saankohan edes paljoa? Pakko saada kun en kerta mene edes leirille! Mä haluaisin kesätöihin, mutten kyl kestäisi missään mansikkamaalla hetkeäkään..”

23/2/2002

”Enää alle viikko risteilyyn.. itseasiassa 6 päivää.. Yess. Äiti antaa mulle sinne vaivaiset 20 euroa ja nekin on ruokarahaa. Mulle tuli äsken mamman kanssa riitaa, kun pelkään etten pääse lentoemännäksi.. ja ettei mulla ole tarpeeksi rahaa ostaa Vuittonin laukkuja ja Guccin kenkiä.. Voi ei! Mulla on muutenkin stressiä, että pääsenkö minnekään opiskelemaan ja onko mulla paljoa rahaa.. Mä aion ainakin ostaa aikuisena ihan kamalasti kaikkea Vuittonia, Guccia, Pradaa, Fendiä, Chanelia, Dioria.. Otan vaikka lainaa. Mutta Tukholmaan mä ainaskin muutan, se on varmaa! Mutta mulla on stressiä, että pääsenkö lentoemännäksi vai suunnittelijaksi.. vai kummaksikaan. Ja pystynkö hakemaan lentoemoksi Ruotsista.. ääh! Oltiin eilen äitin työpaikalla Ronjan kanssa koko päivä. Me saatiin oma työhuone, koska joku työntekijä oli sairaana.. Meidän piti ensin järjestellä semmonen parin tuhannen laskun nippu numerojärjestykseen pienestä alkaen. Kamala homma, mutta ei meillä mennyt kun hieman yli tunti, ja sit me vaan oltiin netissä koko aika.. Paitsi tehtiin myöhemmin äitille vielä palvelus.. Me löydettiin netistä julkkisten osotteita.. Kim Cattrall, Britney Spears, Sarah Jessica Parker, Madonna.. Mä aion kirjoittaa jollekin noista! Mä näin toissapäivänä unta, jossa mulla oli lukihäiriö ja mun täytyi lukea se Madonnan esitelmä ja kukaan ei kuunnellut mua, kun mä yritin epätoivoisesti lukea sitä, nauroivat vain.. Äiti ei muuten tulekaan sinne laivalle samaan aikaan! Yess!”

Tuota risteilyä tuli hehkutettua niin pitkään ja hartaasti, että odotin niin innolla pääseväni kirjoituksissa sinne asti. Eniten kuitenkin huvitti (ja nolotti :D) nuo kaikki Vuitton-hömpötykset, voiei! Kerrankos sitä on ollut 14-vuotias ja haaveillut ties mistä. Tulin kuitenkin surulliseksi siitä, kuinka paljon stressiä ja murhetta nuoren elämään mahtuikaan tuolloin. Mitä ehkä nyt sanoisin tuolle 8-luokkalaiselle minulle, olisi että asiat kyllä järjestyvät ja murehtiminen on turhaa, sitä kyllä ehtii tehdä sitten aikuisena aivan yllin kyllin. Toisaalta, nuorena kaikki pienetkin murheet tuntuivat monesti aivan maailmanluokan jutuilta. Kuten nyt vaikka esimerkiksi tuo, että riittävätkö rahat laukkujen ja kenkien ostamiseen, haha.

Toivoisitteko jatkossa tämmöisiä tb-juttuja esimerkiksi vanhojen päiväkirjamerkintöjen muodossa?

 

Kirjoitatteko te päiväkirjaa tai oletteko aikaisemmin kirjoittaneet? 🌸

 

 

 

10 vastausta artikkeliin “Vanhoja päiväkirjoja ja paluu rakkaan harrastuksen pariin”

  1. Ihana! Omia päiväkirjoja on hauska lukea. Harmi ettei itsellä ole niitä paljon. Ainahan voisi toki vieläkin alkaa kirjoittaa, enää se ei toki olisi niin teinimäistä 😀

  2. No miten se risteily sit meni?! Tää oli hauska. Ihana toi ”otan vaikka lainaa” 😀

    1. Joo toi laina oli aika paha! 😀 En kyllä muistanut, et olisin ajatellut noin, hahaha! Mut ehkä annetaan armoa 8-luokkalaiselle! Ja se risteily meni hyvin, siitä en viitsinyt tänne laittaa yksityiskohtia ;D

  3. Kirjoitin jonkun aikaa mutta ei ole tallessa. Sekös harmittaa. Mun äiti oli kirjoittanut 20-vuotiaana ja oli hauska lukea juttuja 70-luvulta. Sain nämä päiväkirjat käsiini äidin kuoleman jälkeen, en edes tiennyt niistä. Voisi alkaa itsekin rustailemaan edes silloin tällöin niin jää sitten omalle tytölle aikanaan.

    1. Voi vitsi! Aivan mieletön ylläri tuo päiväkirjajuttu 🙂 Ja hyvä pointti, lapselle olisikin kiva antaa joskus vanhat päiväkirjat luettavaksi!

      1. En kestä, juuri kun tässä mainitsin, että pitäisi alkaa kirjoittelemaan edes silloin tällöin, niin löysin kirjaston kierrätyshyllystä täysin uuden kiitollisuus päiväkirjan! Joten, päiväkirja mukana elämässä taas 🙂

  4. Voi että miten ihania ja hauskoja kirjoituksia😄 Pitäisi etsiä omatkin päiväkirjat kotipuolesta, tosin en tiedä uskaltaisiko niitä lukea😬😅

    1. Haha, niin! Itsekin mietin pitkään, että uskaltaako lukea, mutta koukutti nopeasti 🙂 Toivottavasti löydät vanhat päiväkirjat <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.