Elämää filtterin takana – ajatuksia somen tuomista ulkonäköpaineista

Sosiaalisen median tuomat ulkonäköpaineet ovat olleet jo pitkään kiivaan keskustelun alla ja aihe on syystä tai toisesta mietityttänyt lähiviikkoina ja kuukausina yhä enemmän myös minua. Tänään koinkin jonkinlaista intressiä pureutua aiheeseen, koska viimeksi eilen pohdiskelin tätä itsekseni samalla kun hengailin sairaan lapsen kanssa kotona tukka rasvaisena ja kasvot turvonneina katkonaisten yöunien jäljiltä. Olen itseasiassa tainnut kirjoittaa aiheesta ajatuksiani aikaisemmin varmaan muutamaankin otteeseen, mutta halusin hieman avata ajatuksiani aiheesta näin päivitetyssä muodossa.

Olen nuoresta saakka suhtautunut itseeni ja ulkonäkööni melko kriittisesti. Ulkonäössäni ei ole mitään, mitä esimerkiksi ”vihaisin”, mutta tottakai varmasti jokaisesta löytyy jokin osa, joka ei syystä tai toisesta miellytä omaa silmää. Eniten olen vuosien varrella kriiseillyt hiuksistani. Osa ulkonäkökritiikistä johtaa juurensa ulkopuolisesta kommentoinnista. Nuorena minulla oli läheinen ystävä (josta olenkin tarkemmin kirjoittanut aikaisemmin), joka systemaattisesti vuosia haukkui tiettyjä elementtejä ulkonäössäni, kuten pituuttani, nuoruuden laihuutta, nenääni ja pisamiani. Rehellisesti kantavat nuo kommentit edelleen vielä tähän päivään ja tulevat ajoittain mieleeni.

Vuosiin en ole juurikaan miettinyt esimerkiksi pituuttani, mutta myönnän ajoittain kriiseileväni jotain tiettyä pientä elementtiä itsessäni. Luulen, että tämä on jossain määrin normaalia itsekriittisillä naisilla, varsinkin tänä päivänä ja omalla kohdallani usein ohimenevää. Olen jossain postauksessa maininnutkin ohimennen siitä, kuinka olin joskus aikanaan harkinnut, että voisin joskus vanhempana mennä esimerkiksi rintojen kohotusleikkaukseen JOS kokisin tämän jollain muotoa tarpeellisena, tapauksessa jossa rinnat kärsisivät huomattavasti esimerkiksi imetyksestä. Olen aina toivonut ennemmin pienempiä rintoja, joten miksi asia ehkä vuosia takaperin mietitytti, oli se mitä minulle (tai siis anteeksi rinnoilleni :D) tapahtuu esimerkiksi vuoden imettämisrumban (ja vielä toispuoleisen imettämisen) jälkeen. No lopputulos näin 2,5v imettämisen jälkeen: Ei mitään. Olen itseasiassa tyytyväisempi rintoihini mitä ikinä, vaikkeivat ne millään muotoa täydelliset olekaan.

Jo pidemmän aikaa olen pyrkinyt esimerkiksi somen puolella ”luonnollisempaan minään”, koska en nykyään meikkaa kuin niinä työpäivinä kun lähden kotoa toimistolle, eli about kahdesti viikossa. En koe mitenkään nolona näyttäytyä 70% ajasta ilman meikkiä ja jollain tapaa jopa nykyään pidän meikittömästä minusta enemmän kuin siitä meikatusta. En käytä somessa filttereitä tai ole koskaan muokannut kuviani millään muulla tavalla kuin valotuksen ja sävyjen osalta. Ja ehkäpä juuri tämä ja niiden muiden täydellisten kuvien katsominen somessa on saanut minut ahdistumaan, sekä samalla käsittämään todellisuuden tämän ulkonäköpaine-seikan suhteen. Kun peilaat omaa kalpeaa ja meikitöntä selfietä toisen täydelliseen kuvaan (ehkä filterin kanssa otettuun), olen rehellisesti viime kuukausina alkanut pohtia, että olenko minä vain yhtäkkiä jotenkin erityisen rupsahtanut ja vanhentunut kun en huomaa monen muun kuvassa ainuttakaan juonnetta tai pöhöttyneitä kasvoja? Eräs päivä jopa ajauduin googlettelemaan ties mitä anti-age-hoitoja (ei-kirurgisia siis) saadessani jonkun ihme ulkonäkökriisikohtauksen (!!). Täydellisen sileä iho, kiinteä leukalinja ja nukkemaisuus ovat nykyään somen vakio ja kieltämättä kyllä ahdistaa. Viisi vuotta sitten vannottiin vielä Kardashian-meikin ja IG-kulmien nimeen, tänä päivänä ei tarvitse nähdä vaivaa edes näiden suhteen, tarvitset vain hyvän filterin. Apua!

Ja juuri tämä asia on syy siihen, miksi olen enimmäkseen ahdistunut somesta (ja erityisesti Instagramista) yhä enemmän viimeisen vuoden aikana, kokoajan vain yhä enemmän. Itseäni ahdistaa ajatus vääristyneestä totuudesta ja siitä, etten enää tiedä mikä on totta ja mikä taas ei. Toki jokainen haluaa näyttää itsestään parhaan mahdollisen version, varsinkin somessa, mutta missä menee raja? Et voi repiä somefiltteriä mukaan todelliseen elämääsi, joten väittäisin, että muille heijastuvien ulkonäköpaineiden lisäksi johtaa tilanne hitaasti myös pahempiin ulkonäköpaineisiin tai jopa identiteettikriiseihin ”oikeassa elämässä” kun paine näyttää samalta kuin somekuvissa lisääntyy. IG-filtterit pyritään konkreettisesti vetämään mukaan myös sinne todellisuuteen. Ja tämä saa minut niin surulliseksi erityisesti siksi, että pohjimmiltaan pureutuu koko tämä someilmiö juuri niihin nuorten naisten syvällä sisällä, omassa keho- tai minäkuvassa ja ajatusmalleissa oleviin vääristymiin, joita korjata toimenpiteillä, vaan käsittelemällä perinpohjin juuri ne vääristyneen ajatusmallin aiheuttajat.

Ainakin monessa tapauksessa reagoi maailma pienellä viiveellä eri ilmiöihin ja ihmisten käyttäytymisen muutoksiin, esimerkkinä nyt vaikkapa body positive-ilmiö, joka oikeasti rohkaisi naisia julkaisemaan kuvia erilaisista kehoista sen perinteisen ”hoikan mallivartalon” ulkopuolella. Mielestäni tämä oli tuolloin pari vuotta sitten paras juttu somessa aikoihin! Sen jälkeen ollaankin sitten (ainakin omasta mielestäni) menty vain huonompaan suuntaan. Olen käsitellyt someahdistusta blogissa viimeisen vuoden aikana moneen otteeseen, saanut teiltä paljon ajatuksia ja kommentteja aiheesta, joka on vahvistanut ehkä sitä omaa ajatustani tästä: Ihmiset kyllästyvät teennäisyyteen jossain vaiheessa ja tämä on nähtävissä jo nyt. Yhä useammat luopuvat Instagramista kokonaan juuri näiden aikaisemmin mainitsemieni seikkojen vuoksi ja uskon, että ilmiö tulee vain yleistymään.

Teiltäkin saamieni viestien perusteella koetaan oma elämä ja oma aika nykyään paljon arvokkaammaksi kuin se, että peilaisi itseään tai omaa elämäänsä muihin ja kokisi huonommuutta siitä, että joutuu kilpailemaan silottelun ja IG-filtereiden maailmassa. Ja ei, en väitä olevani itse millään muotoa täydellinen tässä asiassa. Olen käynyt läpi oikomishoidon purentavian vuoksi ja juuri siksi, etten ollut enää tyytyväinen hampaisiini sen seurauksena, että purenta oli vuosien yöllisen narskuttelun jäljiltä muuttunut ja kyllä, olen edelleen näiden hiuskriisien seurauksena ja lirutukkana hiustenpidennysten uhri, sekä kyllä, olen myös joskus täyttänyt huuliani. Viimeaikoina olen juuri tämän koko somen ulkonäköahdistuksen seurauksena miettinyt, että haluaisin kokeilla esimerkiksi kasvojen radiofrekvenssihoitoa, jonka pitäisi kiinteyttää ihoa ja lisätä ihon omaa kollageenintuotantoa – vain koska myös tämmöiset ei-kirurgiset ”luonnolliset” hoidot ovat nykyään kehittyneen teknologian myötä mahdollisia ja todella yleisiä. Eli kyllä, onhan tämä koko ilmiö aiheuttanut ahdistusta ja ulkonäköpaineita myös minussa, vaikka noin pääpiirteittäin olenkin aikuisiällä ollut sinut ulkonäköni kanssa. Enemmän olenkin alkanut kiinnittää huomiota niihin ”pieniin virheisiin” – ehkä juuri niihin, jotka useimmiten peitetään niiden filttereiden avulla. Vielä muutama vuosi takaperin ei mielessäni pyörinyt lainkaan näitä samanlaisia ajatuksia kuin nyt. Talven aikana olen jättänyt useitakin asukuvia kokonaan julkaisematta blogissa, koska olen mielestäni näyttänyt niissä kamalalta tämän kaiken talvi- ja kaamosangsteilun keskellä. Olin varannut itselleni piristykseksi brow- ja lash liftit, jotka tosin päätin lopulta perua, koska jostain syystä alkoi ahdistaa ja totesin, että on ihan hyvä näinkin. Ehkä testaan niitä myöhemmin keväällä, saa nähdä!

Miljoonan dollarin kysymys piileekin siinä, että kumpi sitten on parempi vaihtoehto, puhua avoimesti esimerkiksi toimenpiteistä, joka varmasti alentaa ihmisten kynnystä harkita niitä (mutta toki myös samalla vahvistaa oletusta siitä, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää) vai vaieta, joka tietysti vain vahvistaa näitä jo olemassa olevia ulkonäköpaineita ja itsensä vertaamista muihin? En missään nimessä tuomitse tai arvostele heitä, jotka ehkä kokevat tarvetta toimenpiteille tai tykkäävät filttereistä, mutta olen enemmänkin huolissani siitä, että jäävätkö ne todelliset syyt taustalla täysin vaille huomiota ja käsittelemättä. Mielenkiinnolla myös seuraan, että reagoivatko somealustat aiheeseen siinä vaiheessa kun yhä useammat käyttäjät reagoivat aiheeseen ja alkavat tehdä joukkopakoa somesta huomatessaan sen vain aiheuttavan pahaa mieltä ja ahdistusta.

 

Tämmöistä tänään, huh. Aiheuttaako some teille ahdistusta tai ulkonäköpaineita?

 

 

10 vastausta artikkeliin “Elämää filtterin takana – ajatuksia somen tuomista ulkonäköpaineista”

  1. Ei aiheuta paineita, koska en ole somessa 😀 tottakai en ole taysin eristaytynyt maailmasta ja tiedan keita julkkikset ja somestaratkin ovat, mutta se, etta en ole aktiivisesti osallisena somevaikuttajana ja kuluttajana on auttanut minua ainakin siina, etta koe ehka samalla tavalla paineita kuin jotkut muut, jotka esim tekevat tata tyokseen. Minua arsyttaa kuinka paljon paineita some on luonut ihmisille, tottakai siina on myos paljon hyvaakin, mutta olen onnellinen, etta omassa nuoruudessani somet ja muut olivat vasta lastenkengissa, eika ollut rajahtanyt samanlaisiin mittasuhteisiin kuin tanaan. Pystyi kasvamaan jotenkin ”rauhassa” monilta jutuilta.
    Tottakai olen kiinnostunut meikeista, ihonhoidosta ja kauneudesta ylipaatansa, mutta itse vedan rajan ehka juurikin kaikkiin pistos – seka leikkausoperaatioihin. Ei loydy kiinnostusta seka minua pelottaa liikaa mita kay, jos jotain meneekin pieleen? Riskeista pitaisi puhua paljon enemman. Myos se, ettei meilla ole paljon tietoa siita miten nama kaikki operaatiot yms muut tulevat vaikuttamaan kehoihimme kun vanhenemme..tottakai on loytynyt jo jotain tutkimustietoa esim implanteista ja se on pelottavaa luettavaa.
    Mielestani koko sana anti-ageing pitaisi muuttaa, koska se jo itsessaan kuulostaa niin negatiiviselta ihmisten korviin. Fine aging kuulostaa paljon paremmalta ja tammoista ajatusmaailmaa meidan pitaisi ammentaa enemman, mutta tammoinen muutos kestaa kauan, kun nuoruuden/kauneuden ihannointi on niin juurtunut yhteiskuntaan ja media/yritykset/mainonta vain lietsovat sita kaikilla tuotteilla, photoshoppauksilla kuvissa yms yms 🙂 ”You look like your life” on hyva kommentti, jonka kuulin vahan aikaa sitten ja mielestani se miten elat elamaasi ja miten huolehdit kehostasi myos sisaltapain nakyy myos ulkopuolelle, joko positiivisesti taikka negatiivisesti.
    Ps. en olisi koskaan arvannut, etta olet tayttanyt joskus huulia, kuvista paatellen ainakin on ollut varmasti melko luonnollinen lopputulos 🙂

    1. Musta on ihanaa saada niin monelta lukijalta kommenttia siitä, etteivät ole somessa! olen ihan kade, toivottavasti voisin itsekin vielä jossain vaiheessa tehdä jonkin sortin (ainakin väliaikaisen) paon instasta 😀 Ja mua ahdistaa juuri nuo samaiset asiat ja sama juttu, ihanaa kun on itse kokenut lapsuuden ja nuoruuden ilman somea (tai mitä nyt IRC-galleriaa käytin, heh). Tosi hyvä pointti tuo anti-agening vs. fine agening, vitsi kuinka hyvä nimi! Pitää ehdottomasti alkaa käyttämään 🙂

  2. Mielenkiintoinen postaus, näitä samoja asioita olen jonkin verran pyöritellyt, mutta en ehkä ihan näin paljon. Olen pääosin tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni, Instagramissa olen tainnut kerran käyttää filtteriä jossain stoorissa, mutta muuten kuvista käsittelen valoa, varjoja ja korjaan rakeisuutta, värisävyn oikeaksi ja näin. 🙂 Minusta parempi niin ja kuvaamisessa ykkönen on hyvin otettu kuva, hyvästä kulmasta ja säädetty jo kuvatessa niin, ettei sitä tarvitse paljoa käsitellä jälkikäteen. Joskus nimittäin kuulee näistä, että räpsitään kuvia ja jälkikäteen muokataan kaikki mahdollinen kasvojen kaventamisesta lähtien. 🙈Instagram on kyllä muuten aiheuttanut ahdistusta täällä, erityisesti nyt viimeisimmän algoritmin muutoksen jälkeen ja tuntuu, että sovelluksessa mennään raha edellä. 😔Harmin paikka, Instagram oli hauskempi ennen ja oli mukava tehdä ei-niin-harkittua tai harkittuakin sisältöä sinne.

    1. Joo kyllä mäkin käytän joskus niitä IG storiesin ”perusfilttereitä”, siis niitä Paris, Oslo yms, mutta en koskaan niitä meikkifilttereitä, ne on jotenkin niin outoja!! 😀 Ja siis juuri tuota en ymmärrä, että muokataan kuvia jälkeenpäin jollain Facetunella. Ketä siinä oiken yritetään huijata, itseään vai muita?

  3. Pakko sanoa että oot mielestäni todella luonnonkaunis nainen! Aikoinaan aloin seurata sun ig kun näin jossain sattumalta blogisi ja ajattelin että ’wau miten upea ja persoonallisen tyylin omaava tyyppi’.
    Laminoituja kulmia ja paksua meikkiä näkee ihan liikaa…

  4. Mun on nyt pakko kommentoida, että huoli sikseen, olet ehdottomasti yksi luonnonkauneimmista ihmisistä keneen somessa törmännyt😊
    Mä lopetin kaiken meikkaamisen (ripsiväri) ja omistan enää YSL:n valo/peitekynän kun minusta tuli äiti himpun vajaa 2v sitten.
    Rahat laitan tukkaan, c-vitamiiniseerumeihin ja botuliiniin, mutten meikkaa. Laitoin jouluna ripsaria, mutta oli pakko pestä pois. Näytti oudolle.
    Mun kauneusihanne on ylipitkä tyvikasvu raidoitetussa surffitukassa, vaaleat kulmat ja ripset, vähän rusketusta…
    Mua aidosti kammoksuttaa täydellisessä pakkelissa itseään someen kuvaavat kaunokaiset.
    Mä oon hyvä näin☺️

    1. Heh, no voi kiitos. Olipa kauniisti sanottu 🙂 Mulla on tismalleen sama kauneusihanne! 😀 Ja sama homma, muakin ahdistaa nykyään paksu pakkeli, itsellä ja muilla.

  5. Täytyy sanoa, että minun mielestä ehdottomasti parhaimmillasi olet ollut aina, kun less is more on tapahtunut. Esim. ripsilisäkkeet, eivät vain pukeneet sinua, mutta ymmärrän kyllä miksi niitä pidit. Ilman on paree! Hiuksetkin ovat olleet kauneimmat, kun olet ollut ilman lisäkkeitä, ymmärrän tämänkin, että on hankala jättäytyä niistä. Mitään et mielestäni menettäisi. Luota niihin mitä sinulla on luonnostaan, pisamat ym. tekevät sinusta kauniin<3

    1. Heh, no voi kiitos. Olipas kivasti sanottu 🙂 En kyllä näin jälkeenpäin itsekään ymmärrä miksi niihin ripsiin sorruin 😀 Ehkäpä oma tukka tästä hiljalleen kasvaa niin pääsee vihdoin pidennyksistä eroon. Kiitos kun kommentoit <3

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.